Lue keskustelun säännöt.
Ei narsismi vaan ALEKSITYMIA - tunteettomuus
07.08.2014 |
Narsismi on eräänlainen muoti-ilmiö, mutta aika monen kohdalla on kyse enemmän aleksitymiasta, eli tunteitten tunnistamisen puutteesta kuin narsismista.
Aleksitymiasta satuin lukemaan artikkelin jostain tiedelehdestä, ja tunnistin siitä puolisoni. Narsistiksi häntäkin on epäilty, mutta ei manipuloi eikä hyväksikäytä muita ihmisiä.
Tunteettomuus ei ole mitenkään mukavaa. Ei hän tunnista toisten tunteita eikä ilmaise omiaan, ei iloa eikä surua, ei kaipausta, pettymystä eikä edes toivoa. Seksi on vain pitemmän päälle hankalaksi käyvän erektion helpottamista, ei mitään romantiikkaa eikä rakkautta ja erotiikkaa vain sen verran että saa ...
Ainoa tunne, jonka hän ilmaisee on viha. Sekin voi olla väärä tulkinta ja johtua yleisestä negatiivisuudesta (vrt. ketju 40-/70-luvun äideistä ja tyttäristä). Tähänkin näköjään tottuu ja tässä eletään edelleen yhdessä, päivä kerralla.
Kommentit (42)
[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 21:23"]
Mä olen omien kokemuksien perusteella ymmärtänyt narsistin sellaiseksi, joka kokee tunteita, mutta ei hyväksy mitään negatiivisia tunteita itsessään. Eli jos narsisti kokee ärtymystä, ahdistusta, kiukkua, vihaa se on automaattisesti jonkun vika ja pitää äkkiä ulkoistaa. Lisäksi narsistin epärealistiset odotukset ja fantasiat itsestään ja elämästä aiheuttavat sen, että narsisti on ärtynyt usein ja siksi ympäristölleen todella kuormittava.
[/quote]
Aleksitymia on minulle tuntematon alue ja jos siihen liittyy tunteiden tunnistamattomuus, niin mielestäni se on kaukana narsismista. Narsisti tunnistaa ainakin muiden tunteita ja käyttää niitäkin hyväkseen häikäilemättömästi manipuloidessaan sekä omien tarpeiden vipuna. Ja omat negatiiviset tunteet sekä teot siirtää muiden syiksi tosiaankin, vältellen omaa vastuuosuuttaan.
Narsismi saa juurensa kasvatuksestaan vanhemmilta, aleksitymiassa kaiketi samat juuret. Vanhemmat kieltävät negatiivisten tunteiden ilmaisut yhdeltä lapselta - aleksitymia ja toiselle suvaitsevat kaiken -narsismin synty. Molemmissa tapauksissa lapsille tulee ongelmia kohti aikuisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä sen ulkopuolinen tai vaikka puoliso voi tietää, milloin on kyse varsinaisesta tunnekylmyydestä, milloin aleksitymiasta eli kyvyttömyydestä löytää sanoja tunteille ja milloin muuten vaan ei ilmaista tunteita tai ne suorastaan tukahdutetaan?
Ikävää tämä on, kun ei ole mitään muuta kuin pelkkää biologiaa seksin muodossa, ja sitten sitä jonka tulkitsen vihaksi.
Tunnistan edellä viestiketjussa kuvattuja piirteitä miehessäni, mutta voimakkaasti myös isässäni. Isäni syntyi heti sodan jälkeen ja hänellä oli hyvin ankara lapsuus. Isäni isä oli haavoittunut sodassa ja oli voimakkaasti ahdistunut, käsittääkseni myös päihdeongelmainen ja väkivaltainen. Tunteita ei tulloin suoranaisesti ilmaistu, ja pienestä pitäen paiskittiin kovasti töitä, joten eipä ihme että isäni tunneälytaidot jäivät vajavaisiksi.
Mieheni lapsuudesta en paljoakaan tiedä, hän ei ole siitä halukas puhumaan. Tiedän vain, että hänen vanhempansa olivat eronneet, jonka jälkeen poika oli ollut isovanhempien hoidossa useamman vuoden.
Kuinka mieheni tunneälytaidottomuus sitten ilmenee? Hän ei kykene puhumaan tunteistaan tai ilmaisemaan niitä. Kaikki asiat ja kokemukset on aina "ihan ookoo", oli kyse sitten ruoasta, seksistä, hienosta maisemasta tai mistä tahansa. Tuntuu, että estetiikan tajussakin on jopa puutteita. Hän ei milloinkaan osoita hellyyttä tai tunnu kaipaavan sitä itse. Seksi on kylmähkö, rutiininomainen suoritus. Omien sanojensa mukaan hän ei tiedä, rakastaako minua tai ketään muutakaan läheistään, eikä osaa kuvitella miltä tuntuisi, jos joku läheinen kuolisi pois. Hän reagoi omituisella tavalla toisten kokemuksiin ja tunteisiin vailla minkäänlaista eläytymistä tai empatiaa, esimerkiksi jos minulla on äkillinen kova vatsakipu, hän reagoi nauramalla. Toinen esimerkki on kun hän jäi kiinni pettämisestä: koetin keskustella asiasta ja selvittää teon taustoja, mutta hän ei osannut selittää tekonsa syytä. Kun kysyin, ymmärtääkö hän teon loukkaavan minua, hän sanoi ettei ymmärrä. Lopulta kysyin miltä hänestä itsestään tuntuisi, jos minä olisinkin pettänyt häntä, ja jälleen sama vastaus: ei hän tiedä. Lisäksi, hän on hyvin rutiineihin kangistuva, tietyllä tapaa tutussa ja turvallisessa pitäytyvä. Hän voi esimerkiksi syödä päivästä ja viikosta toiseen keitettyä riisiä ja kanaa, eikä edes halua kokeilla muita ruokia tai uusia makuja, saatikka oikein mitään muutakaan.... yksi tärkeä henkireikä hänelle on tietokone- ja nettipelien pelaaminen. Sinne hän tuntuu reaalimaailmaa (ja kenties ajatuksia ja tunteitakin) pakenevan, noin 5-8 tunniksi päivittäin.
Taidan itse olla mies, joka kärsii aleksitymiasta. Suurin osa edellä kuvatusta tuntuu jotenkin todella tutulta. Olen seurustellut avovaimoni kanssa kuutisen vuotta, mutta minun on todella vaikea hahmottaa tunteitani häntä kohtaan. Ainakin romanttista rakkautta en kykene häntä kohtaan tuntemaan. Enkä minäkään osaa hahmottaa, miltä minusta tuntuisi, jos hän esim pettäisi minua. Tämä aiheuttaa paljon ongelmia meidän parisuhteelle, kun hän ei tunnu saavan esim läheisyystarpeensa tyydytettyä, eikä edes oikein koe tuntevansa minua. Minun on myös todella vaikea suhtautua hänen tunteisiinsa, varsinkin niihin negatiivisiin; kun hän ottaa jonkun parisuhdeongelman puheeksi, koen sen heti "syyttelyksi", ja lähden puolustuskannalle. Siitä seuraakin usein mahdottomalta tuntuva riita, jossa minulla on aina altavastaajan rooli, koska minä en vain osaa ilmaista itseäni. Tämä tuntuukin olevan paristuhteemme oletusasetelma. Hän vaan "paasaa" asioita, joihin osaa sanoa yhtään mitään, ja hän turhautuu ja suuttuu entisestään, koska sano mitään. Usein minusta tuntuu että minun on vaan nyt sanottava jotain, kun hän sitä vaatii, mutta sekin saattaa vain pahentaa asioita; enhän minä osaa sanoa oikeita asioita, kun en millään tavalla osaa hahmottaa näitä tunteita josta on kyse.
Jos hän kertoo jostain ongelmastaan, joka ei liity parisuhteesemme, lähden heti pohtimaan ratkaisua, sen sijaan että osoittaisin ymmärrystä ja/tai empatiaa. Tämäkin aiheuttaa välillä riitoja, jotka saattavat eskaloitua, koska kommunikointi on vaan niin vaikeata, jos toinen ei osaa tunnistaa ja hahmottaa tunteita. Vasta hiljattain olen alkanut ymmärtämään että parisuhteemme ongelmat saattavat pitkälti johtua mun kyvyttömyydestä tunnistaa ja käsitellä omia ja puolisoni tunteita.
Täysin tunteeton en kuitenkaan ole. Olen todella herkkä liikuttumaan, mutta en itseeni liittyvissä asioissa. En esim osaa itkeä, vaikka kuinka turhauttavan raskas jokin meidän riita olisi eikä esim isovanhempieni kuoltua, mutta vaikkapa Pieni Talo Preerialla saa kyyneleeni valumaan poskille ;) Tai jos vaikkapa bussissa näen rakastavan isän pienen suloisen lapsensa kanssa. Muutenkin uskon kyllä periaatteessa olevan "hyvä" mies, ja niin ajattelee kyllä puolisonikin, ja sen takia hän varmaan minua rakastaakin, tunnevammastani huolimatta. Tuttavienikin kesken luulen olevani pidetty kaveri. Pelkään kuitenkin ettei tämäkään suhde voi kestää, ellen mä löydä kykyni tunnistaa ja käsitellä tunteitani. Onko joku löytänyt näihin ongelmiin ratkaisua, jolla pääsisi tästä yli ja eteenpäin? En todellakaan haluaisi olla kykenemätön parisuhteeseen, ja haluaisin vielä perheenkin perustaa joskus :(
Enemmänkin kirjoitettavaa olisi, mutta postaus taitaa jo olla ihan tarpeeksi pitkä :)
Aleksitymia liittyy masennukseen.Ohimenevää yleensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pystyn jäädyttämään tunteeni enkä tunne mitään tiettyä ihmistä kohtaan.
Aleksitymia lähtee kotikasvatuksesta, kun lasta on liikaa ohjailtu, lapsen saamatta kokea kaikkia luonnollisia tunteita ja havaintojaan. Kodista poikkeavan ypäristön vaikutus parantaa aikuisena, jolloin aikuisella on vapaus tutustua omiin tunteisiinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aleksitymia liittyy masennukseen.Ohimenevää yleensä.
SAATTAA liitttyä. Ja aika epätodennäköistä että menisi itsekseen ohi; "parantuminen" vaatii paljon työtä ja kärsivällisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
"Äiti älä lyö". Väkivalta tappaa tunteet kyseistä ihmistä vastaan, ei muita henkilöitä kohden.
Harvemminpa oma biologinen äiti lastaan satuttaa.
En uskokaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Äiti älä lyö". Väkivalta tappaa tunteet kyseistä ihmistä vastaan, ei muita henkilöitä kohden.
Harvemminpa oma biologinen äiti lastaan satuttaa.
En uskokaan.
Mikäs huumorilausunto tämä taas oli?
Vierailija kirjoitti:
Ovatko näiden ihmisten tunteet jotenkin tämän ominaisuuden 'vankeja'? Tunteettomuus - siis sellaisena se meille ulkopuolisille näyttäytyy, vaikka kyse olisikin sanattomista ja piilossa olevista tunteista - kostetaan sitten kumppanille ja ehkä lapsillekin ilkeilemällä ja hankalalla käytöksellä, kun itsekin siitä kärsitään?
Narsisti kyllä osaa osoittaa tunteitaan niin tulenpalavasti. Sekä kielteisiä että myönteisiä, vaikka ehkä ne ovatkin vain feikkiä, ja onnistuu siten hämäämään muita. Tässä tarkoitettu "tunteeton" harvemmin osoittaa muuta kuin vihaa, tai yleensä yhtään mitään tunteita vain humalassa.
Voi olla, mutta täytyy pitää mielessä, että myös ei-narsisti voi näyttää tunteensa "tulenpalavasti". Itse kuulun tällaisiin "suurien tunteiden ihmisiin".
Tempperamentti erot..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Äiti älä lyö". Väkivalta tappaa tunteet kyseistä ihmistä vastaan, ei muita henkilöitä kohden.
Harvemminpa oma biologinen äiti lastaan satuttaa.
En uskokaan.Mikäs huumorilausunto tämä taas oli?
Ei ollut.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen omien kokemuksien perusteella ymmärtänyt narsistin sellaiseksi, joka kokee tunteita, mutta ei hyväksy mitään negatiivisia tunteita itsessään. Eli jos narsisti kokee ärtymystä, ahdistusta, kiukkua, vihaa se on automaattisesti jonkun vika ja pitää äkkiä ulkoistaa. Lisäksi narsistin epärealistiset odotukset ja fantasiat itsestään ja elämästä aiheuttavat sen, että narsisti on ärtynyt usein ja siksi ympäristölleen todella kuormittava.
Ihan sillä, kun AINA lätkäistään (ei onneksi enää niin kärkkäästi kuitenkaan..) se narsisti kortti pöytään, että ihminen voi olla monesta monesta muustakin syystä pitkiä aikoja ärtyisä.
Myös syistä, joista ei halua edes puhua kaikkien kanssa tai ei itsekään tiedä miksi, esim. piilossa oleva hoitamaton diabetes. Siihen kun syöt epäterveellisesti ja epäsäännöllisesti, niin voin taata että veetuttaa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmettelen suuresti. Kerrotte puolisostanne, jolla teidän diagnoosin mukaan on aleksitymian piirteitä, joillakin voimakkaine, joillakin lievempinä. Jäin mielessäni kyselemään, millaista teidän seurustelunne oli? Miten puolisonne osoitti, että hän rakastaa teitä? Vai olitteko pussi päässä eli ihailitte sokeasti vain ulkokuorta, jolloin luonteen arviointi jäi tekemättä? No, itsepä olette puolisonne valinneet. Eikö se vain ole kuormittavaa, kun toinen ei reagoi mihinkään?
Joku viittasi vihaan. Tunnistan sen yhdessä lähisukulaisessa. Hänen kohdallaan kyse on kykenemättömyydestä käsitellä varsinkin heikkouden tunteita. Ei hän kuitenkaan ole tunteeton, mutta hän ei ole koskaan oppinut esim. lohduttamaan toista ihmistä. Kykenemättömyyden hän peittää vihaan.
Vastailen kysymyksiisi tuon lainauksen sisällä kursiivilla.
Vierailija kirjoitti:
Miten puolisonne osoitti, että hän rakastaa teitä?
- Näin jälkeenpäin ajatellen ei mitenkään. Minä erehdyin luulemaan seksiä rakkaudeksi.
Vai olitteko pussi päässä eli ihailitte sokeasti vain ulkokuorta, jolloin luonteen arviointi jäi tekemättä?
- Olin "pussi päässä", kun enhän minä huomannut tai en ainakaan uskonut todeksi myöskään ilmiselvää alkoholismia.
No, itsepä olette puolisonne valinneet. Eikö se vain ole kuormittavaa, kun toinen ei reagoi mihinkään?
- En sanoisi, että ei reagoi mihinkään. Reagoi toki, mutta murheellista kyllä vain kaikkiin kielteisiin asioihin.
Joku viittasi vihaan. Tunnistan sen yhdessä lähisukulaisessa. Hänen kohdallaan kyse on kykenemättömyydestä käsitellä varsinkin heikkouden tunteita. Ei hän kuitenkaan ole tunteeton, mutta hän ei ole koskaan oppinut esim. lohduttamaan toista ihmistä. Kykenemättömyyden hän peittää vihaan.
- Mitä sinä tarkoitat "kykenemättömyydellä"?
Nimim. Akseli Tymia. Hienosti kuvailit "tuntemuksiasi" siitä kun et tunne. Tekstistä kuitenkin välittyy puolisosta välittäminen, jopa rakkaus. Kirjoita ihmeessä lisää. Olisi mielenkiintoista kuulla kokemuksiasi ja vinkkejä parisuhteeseen aleksitymia ihmisen kanssa.
Minä olen äskeittäin tajunnut että mulla on se. Olen aina pohtinut mikä se on minussa. En ilmaise tunteita, koska en ymmärrä niitä. Olen aina "kylmän oloinen" ja rauhallinen. Vaikka minulla on lämmin sydän. Harvoin mikään tuntuu miltään. En osaa ottaa vastuuta omista teoista, koska en ymmärrä miksi olen tehnyt mitäkin. Puuttuu myös ongelmanratkaisukyky.
Lapsuudessa en näyttänyt tunteita koska en halunnut muille mielipahaa. Minua myös ohjattiin paljon ja aina piti olla joku raami, miten käyttäytyä. Nyt aikuisena kun pitäisi itse tajuta se, se tuottaa vaikeuksia sosiaalisissa tilanteissa.
Mitä aleksityymikoille terapiassa tehdään?
Haluaisin että ystäväni oppisi vähän paremmin tunnistamaan tunteitaan, on oppinut jonkin verran, mutta suurelta osin elämä on tasaista tai surkeaa...
Sattui tämä keskustelu eteen juuri sopivasti! Erosin jokin aika sitten miesystävästäni, koko yhdessäolon aikana en saanut mitään kunnon yhteyttä ko. ihmiseen, hellyyttä ei ollut mutta seksiä piti saada, lopulta riidat menivät jopa väkivaltaisiksi. Suuttui silmittömästi jos yritin puhua esimerkiksi väkivaltaisista tilanteista tai siitä että on paha olla kun ei saa läheisyyttä. Vieläkin oksettaa että annoin itseni olla tuossa parisuhteessa. Herkkänä ihmisenä rikkouduin aivan täysin. Hän saattoi suuttuessaan sanoa aivan mitä tahansa ja seuraavana päivänä koiramaisesti alistua ja sääliä itseään oman käytöksensä vuoksi. Terapiaan ei tahtonut ennen kuin ilmoitin etten enää pysty olemaan hänen kanssaan. Ilmeisesti ei ole asialle tehnyt vieläkään mitään. Mietin kauan, että mikä hänessä oikein on "vialla" kun on niin kyvytön ilmaisemaan tunteitaan! Usein esimerkiksi ahdistuessaan hän kuvaili tunnetilaa fyysisten oireiden avulla, että henkeä ei saa tjsp. Ahdistunut hän olikin jatkuvasti. Vatvoi asioita, kun ei osannut puhua niistä. Tottakai on vaikea ymmärtää toisten tunteita, jos ei kartoita edes omiaan. Siitähän se vihamielisyys varmaan johtui, turhautuminen siihen ettei tajua jotain. Muutenkin vaatii itseltään kauheasti ja ihailee ns. "kovia jätkiä" ja kummallisia sosiaalitapauksia jotka kutsuvat itseään taiteilijoiksi. Luojan kiitos sain tarpeekseni.