Ei narsismi vaan ALEKSITYMIA - tunteettomuus

Tunnistan tästä miesystäväni. Jälleen kerran hän loukkasi minua niin, että näen punaista. Hän on ollut puhumatta siitä saakka, on vain vihainen minulle. Ei ymmärrä tehneensä mitään, mistä toinen voisi pahoittaa mielensä. Ei pyydä anteeksi, ei ole koskaan pyytänyt. Jatkuvasti on pahoja riitoja, joita hän ei koskaan edes yritä selvittää. Se jää aina minun harteilleni. Paitsi tällä kertaa. Emme asu yhdessä, joten suhde päättyi tähän riitaan. Mies ei tosin tiedä sitä vielä, mutta en tiedä kiinnostaako se häntä millään tasolla. Puhuminen ei auta, asioista ei voi puhua silloin kun ei ole riitaa, koska puhumisesta tulee riita. Joka kerta hän on päättänyt, mitä ajattelen ja miten aion elää ja toimia. Minun puheitani hän ei kuuntele taika usko, koska pitää jääräpäisesti kiinni omasta uskomuksestaan. En jaksa enää. Hellyyttä tai kosketusta en ole saanut koskaan, hän koskee minuun vain halutessaan seksiä. Tunteitaan ei paljasta, vaikka näen että niitä on. Ei kuitenkaan ilmaise niitä kosketuksella tai sanoilla. Onneksi tässä suhteessa ei ole pakko olla.

[quote author="Vierailija" time="08.08.2014 klo 21:25"]Te joilla itsellänne on aleksitymia, onko se kiusallista tai kärsittekö siitä millään tavalla, vai onko se vain kumppanin ongelma? Vai tunnistaako sitä edes itse?

Ehkä se on jotenkin kansallinen ominaisuus, suomalainen kun ei kovin paljon tunteistaan huutele. Korkeintaan ilmaisee sanallisesti epämieluisaa tunnetta sanalla vi-tuttaa.
[/quote] en tiedä, tunnistan itsessäni paljonkin piirteitä, ymmärrän kyllä toisten tunteita, mutten halua puhua omistani, en vaan saa kiinni niistä. Pääsääntöisesti omat tunteeni tuntuvat jotenkin vain oikeiden tunteiden varjoilta. On vaikeaa kuvailla sitä. Tosin pystyn silloin tällöin kokemaan niitä oikeasti, joten narsismista tai psykopaattiudesta ei kai ole kyse.

Outo juttu, kukaan ei ole melkein vuorokauteen ilmaantunut kertomaan tästä aiheesta parempaa tietoa.

Se on varmaan ihan hyvä asia, että aleksitymia on aika vieras tapaus av-mammoille, kun ei haullakaan monta ketjua aiheesta löytynyt.

"Äiti älä lyö". Väkivalta tappaa tunteet kyseistä ihmistä vastaan, ei muita henkilöitä kohden.

Käsittääkseni kyseessä ei ole tunteettomuus, vaan se, että tunteille ei ole sanoja. (A lexis thymos, ei sanoja tunteille) Itsekin olen kärsinyt tästä. Tunteita voi oppia tunnistamaan ja niistä puhumaan, mutta se ei todellakaan ole helppoa. Terapiassa olen käynyt tosi kauan.

Luulin että kyseessä oli joku aleksi valavuoreen liittyvä narsismi....

Minulla on tuo lievässä muodossaan kaiketi, olen hyötynyt terapiasta paljon ja nykyään voisin sanoa, että jopa "parantunut". Sen sijaan nykyinen kumppanini on todella tyyppiesimerkki tästä kyvyttömyydestä ja vaikka kuinka häntä rakastan, rikon itseäni. Juuri kuten ap kuvasi, seksikin on vain fyysisen tarpeen tyydyttämistä, ei mitään tunnepuolta osoita edes tuossa. Ei tee hyvää omalle minäkuvalleni tämä suhde ja aion sen huomenna lopettaakin. Sen lisäksi mies pakenee hyvin paljon alkoholiin kyvytöntä tunneilmaisuaan. On poikki.

Te joilla itsellänne on aleksitymia, onko se kiusallista tai kärsittekö siitä millään tavalla, vai onko se vain kumppanin ongelma? Vai tunnistaako sitä edes itse?

Ehkä se on jotenkin kansallinen ominaisuus, suomalainen kun ei kovin paljon tunteistaan huutele. Korkeintaan ilmaisee sanallisesti epämieluisaa tunnetta sanalla vi-tuttaa.

Minäkään en usko että kovin monella on kyse varsinaisesta tunteettomuudesta (siten että aivot olisi kyvyttömiä tuntemaan mitään, varisnkin jos ei osoita mitään sosiopaatin elkeitä), vaan tunteiden tukahduttamisesta, jolloinka ne voisi sieltä vielä kaivaa esiin mikäli henkilöä itseään kiinnostaa. Jatkuva viha voi oikeasti pitää takanaan esim. syvää surua, mutta varsinkaan miehet ei tätä välttämättä halua itselleenkään myöntää.

Aleksitymia ei ole tunteettomuutta! Se on kyvyttömyyttä ilmaista ja näyttää tunteitaan. Nää on kaksi aivan eri asiaa.

Vähän sama juttu kuin se, että aspergereita väitetään aina empatiakyvyttömiksi. Ei pidä paikkaansa, monilla empatia on suorastaan ylikorostunutta, siihen pisteeseen asti, ettei sitä kestä. Aspergereilla on vaikeuksia ilmaista tunteitaan, mm. sitä empatiaa... Ei ole siis tunnekylmyyttä.

Jos on oikeasti tunteeton tai tunnekylmä ihminen, silloin on kyse jostain persoonallisuuden häiriöstä. Ei välttämättä narsistisesta persoonallisuushäiriöstä, persoonallisuushäiriöitä on paljon muitakin, eikä niihin kaikkiin liitty mitenkään muiden ihmisten manipulointi tai hyväksikäyttäminen.

[quote author="Vierailija" time="08.08.2014 klo 21:25"]

Te joilla itsellänne on aleksitymia, onko se kiusallista tai kärsittekö siitä millään tavalla, vai onko se vain kumppanin ongelma? Vai tunnistaako sitä edes itse?

Ehkä se on jotenkin kansallinen ominaisuus, suomalainen kun ei kovin paljon tunteistaan huutele. Korkeintaan ilmaisee sanallisesti epämieluisaa tunnetta sanalla vi-tuttaa.

[/quote]
Tähän liittyy ainakin mulla se, että en edes itse ole tiedostanut tunteitani. Enkä aina ole huomannut sitä, että en tunnista tunteita. Tunteet on olleet vain jotain epämääräistä mössöä, jopa ns. positiivisia tunteita on ollut vaikea tunnistaa ja nimetä. Tilanteita on vaikea sietää, jos olo on tosi huono, sietämätön, mutta ei tiedä ollenkaan mitä se on tai mistä se johtuu. Tilanteen kestää paremmin, jos tajuaa vaikka että olen väsynyt, myöhästyin bussista ja töistä ja siksi ole kiukkuinen. Mulla on auttanut osittain se, kun olen saanut semmoisia lappuja, missä kerrotaan miten eri tunteet ilmenee ja mistä ne voi aiheutua. 
Eli mä ainakin olen kärsinyt tästä. En tosin tiedä onko kaikilla samoin. Tunteita voi oppia tunnistamaan, mutta se tietenkin vaatii sen, että kyseinen henkilö itse kokee tilanteen ongelmalliseksi ja haluaa muutosta.

/4

Ei ole helppoa ei...etenkään kun toinen joutuu olemaan se, joka puhuu tunteista, selvittää riidat jne saamatta itse mitään toiselta. Yksinäistä elämää.

Niin, sehän tässä toisen osapuolen ongelma on, että tunteita " ei ole". Siitä emme sen tarkempaa diagnoosia tee, onko syynä tunteettomuus, sanojen puute tai muu syy olemassa olevien tunteitten ilmaisun puuttumiseen.

Niin, en minäkään tiedä millaisia tunteita miehellä on, tai onko niitä oikeastaan lainkaan. Sen tiedän, että hän osaa olla minulle vihainen, ja eläimiä kohtaan osaa osoittaa hellyyttä. En minä tiedä kuitenkaan varmasti, onko ilkeys vain puolustusmekanismi. Viimeksi kun oli riitaa, mies ilmoitti että hänellä on nyt "muita suunnitelmia", kun ei aikonut minun kanssa enää jatkaa. Kun sain selitettyä, että minä todellakin haluan jatkaa hänen kanssaan, eikä ole aikeita häntä jättää, ne muut suunnitelmat unohtuivat saman tien, ja sen jälkeen oli kaikki taas hyvin hetken aikaa. Hän pyysi minua mukaansa työmatkalle ja harmitteli, kun ei päässyt tapaamaan minua työpaikkakunnalleni, jossa asun viikot. Ja vuorokausi siitä, taas typerä riita jostain ihan mitättömästä syystä. Vuosi meni ilman riitoja, mutta nyt on taas helvetti irti. Ihan kuten viime syksynä tähän samaan aikaan. Kaksi pahaa riitaa, joista kuitenkin selvittiin. Nyt en enää jaksa.

Oon tottunut olemaan vähän aleksityymikko, erityisesti ystäväni seurassa.
Hän riehuu ja mä oon täysin cool.
Se varmaan luulee että mulla on kaikki hyvin.

Minä olen tämmöinen, sairastan pers.häiriötä joka aiheuttaa omista tunteista "eriytymistä".

Seksi on minulle lähinnä paineiden poistoa jne.

Ovatko näiden ihmisten tunteet jotenkin tämän ominaisuuden 'vankeja'? Tunteettomuus - siis sellaisena se meille ulkopuolisille näyttäytyy, vaikka kyse olisikin sanattomista ja  piilossa olevista tunteista - kostetaan sitten kumppanille ja ehkä lapsillekin ilkeilemällä ja hankalalla käytöksellä, kun itsekin siitä kärsitään?

Narsisti kyllä osaa osoittaa tunteitaan niin tulenpalavasti. Sekä kielteisiä että myönteisiä, vaikka ehkä ne ovatkin vain feikkiä, ja onnistuu siten hämäämään muita. Tässä tarkoitettu "tunteeton" harvemmin osoittaa muuta kuin vihaa, tai yleensä yhtään mitään tunteita vain humalassa.

[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 20:15"]

Ovatko näiden ihmisten tunteet jotenkin tämän ominaisuuden 'vankeja'? Tunteettomuus - siis sellaisena se meille ulkopuolisille näyttäytyy, vaikka kyse olisikin sanattomista ja  piilossa olevista tunteista - kostetaan sitten kumppanille ja ehkä lapsillekin ilkeilemällä ja hankalalla käytöksellä, kun itsekin siitä kärsitään?

Narsisti kyllä osaa osoittaa tunteitaan niin tulenpalavasti. Sekä kielteisiä että myönteisiä, vaikka ehkä ne ovatkin vain feikkiä, ja onnistuu siten hämäämään muita. Tässä tarkoitettu "tunteeton" harvemmin osoittaa muuta kuin vihaa, tai yleensä yhtään mitään tunteita vain humalassa.

[/quote]

Aleksitymiassa perimmäinen ongelma on se, että tunteita ei erota toisistaan. Yksinkertaistaen voisi sanoa, että aleksitymiasta kärsivä on joko onnellinen tai onneton, muttei osaa eritellä omaa tunnetilaansa edes itselleen sen tarkemmin tai välttämättä käsitä mistä se johtuu. Eli ei sitä omaa tilaa tarvitse kenellekään kostaa, eikä siitä välttämättä sinänsä kärsi jatkuvasti, mutta tietysti kaikenlainen sosiaalinen kanssakäyminen on aika hankalaa, kun se tilanteen emotionaalinen konteksti on oman käsityskyvyn ulkopuolella. Toki tuossa on myös se riski, että käyttäytyy tahattomasti jotenkin törkeästi tai ikävästi.

Yleensähän tuohon liittyy myös täysin olematon mielikuvitus joka ilmenee esim niin, että jos tavalliselta ihmiseltä vaikkapa kysyy, kuinka päivä meni, niin yleensä luetellaan ne hyvät ja huonot jutut, nimenomaan sen emotionaalisen sisällön perusteella. Aleksitymiasta kärsivä taas ei noita emotionaalisia huippuhetkiä päivässään tunnista, joten vastaus voi olla kuin kauppalistaa lukisi ääneen. Sama koskee myös unia, eli kun unissakaan ei mitään tunnistettavaa emotionaalista sisältöä ole, niin ne yleensä on hyvin arkisia ja merkityksettömiä - vaikkapa joku täysin tavanomainen kauppareissu "Kävelin kauppaan, pakkasin koriin maitoa ja munia. Maksoin kassalla. Kävelin ulos.".

Aleksitymiaa esiintyy aika usein autismin kirjon kylkiäisenä, joten tyypillinen autistin/aspergerin stereotypia sisältää aika paljon aleksitymiaan liittyviä piirteitä. Itseasiassa viime vuosina, kun on huomattu, että autistit/aspergerit ovat tunne-elämältään yllättävän heterogeenisia, on alettu pohtia, että tunne-elämän ongelmat eivät johtuisikaan autismista, vaan sen yhteydessä usein esiintyvästä aleksitymiasta.

[quote author="Vierailija" time="27.09.2014 klo 22:15"]

Tunnistan tästä miesystäväni. Jälleen kerran hän loukkasi minua niin, että näen punaista. Hän on ollut puhumatta siitä saakka, on vain vihainen minulle. Ei ymmärrä tehneensä mitään, mistä toinen voisi pahoittaa mielensä. Ei pyydä anteeksi, ei ole koskaan pyytänyt. Jatkuvasti on pahoja riitoja, joita hän ei koskaan edes yritä selvittää. Se jää aina minun harteilleni. Paitsi tällä kertaa. Emme asu yhdessä, joten suhde päättyi tähän riitaan. Mies ei tosin tiedä sitä vielä, mutta en tiedä kiinnostaako se häntä millään tasolla. Puhuminen ei auta, asioista ei voi puhua silloin kun ei ole riitaa, koska puhumisesta tulee riita. Joka kerta hän on päättänyt, mitä ajattelen ja miten aion elää ja toimia. Minun puheitani hän ei kuuntele taika usko, koska pitää jääräpäisesti kiinni omasta uskomuksestaan. En jaksa enää. Hellyyttä tai kosketusta en ole saanut koskaan, hän koskee minuun vain halutessaan seksiä. Tunteitaan ei paljasta, vaikka näen että niitä on. Ei kuitenkaan ilmaise niitä kosketuksella tai sanoilla. Onneksi tässä suhteessa ei ole pakko olla.

[/quote]

Minun mieheni käyttäytyy myös tällä tavalla. Olen miettinyt, olisiko hän psykopaatti, koska myös manipulatiivista käytöstä esiintyy. Ei kuitenkaan niin radikaalisti kuin monissa mm. netistä löytyvissä psykopaattien kuvauksissa. Toisaalta olen itse erittäin taitava tunnistamaan ja torjumaan manipulointiyrityksiä. Voi olla, että jonkun vähemmän "hereillä" olevan kumppanin kanssa mieheni harjoittaisi paljon pahempaakin manipulointia, koska saisi siihen tilaisuuden. En voi tietää. En siltikään oikein osaa häntä pitää puhdasverisenä psykopaattina.

Olemme aloittaneet pariterapian. Toivottavasti siellä asiaan tulisi jonkinlaista selkoa.

Mä olen omien kokemuksien perusteella ymmärtänyt narsistin sellaiseksi, joka kokee tunteita, mutta ei hyväksy mitään negatiivisia tunteita itsessään. Eli jos narsisti kokee ärtymystä, ahdistusta, kiukkua, vihaa se on automaattisesti jonkun vika ja pitää äkkiä ulkoistaa. Lisäksi narsistin epärealistiset odotukset ja fantasiat itsestään ja elämästä aiheuttavat sen, että narsisti on ärtynyt usein ja siksi ympäristölleen todella kuormittava.