törkein/ilkein kommentti/kysymys ikinä
eli mikä on törkein tai ilkein kommentti tai kysymys, jonka kohteeksi olet itse joutunut? tuli mieleen tuosta "isäs kuoli, paljonko saat perintöä"- jutusta toisessa ketjussa....
Kommentit (66)
En nyt muista itelle pahoja kommentteja juurikaan.
15 vuotias kaverini kaupan kassalla oli menossa pakkaamaan ostoksiaan, kun takana tulevan äipän muksu ryntäsi sinne hihnan päähän hillumaan. Äiti tokaisi lapselleen että anna ROUVAN pakata rauhassa.
Oletteko te naiset nyt ihan tosisanne, että te mietitte mitä teille joku joskus sanoi???
[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 09:58"]
Jaa-a, en muista. Ei ole tapana jäädä vellomaan toisten sanomisia tai tekemisiä.
[/quote]
Terveen itsetunnon merkki. Pahat sanat yms. sanojan puutteellisuuden piikkiin.
Muiden sanomisista en välitä, mutta oman äidin sanomiset satuttaa vuosienkin jälkeen. Mikähän siinä on että ne satuttaa vielä vuosienkin päästä. Oma äitini harrasti julkista nöyryyttämistäni koko ikäni Vielä nytkin vaikka olen jo aikuinen hän ei osaa sanoa mitään ystävällistä ja kilttiä.
Joten tänäpäivänä en ole juurikaan tekemisissä äitini kanssa
Ei se minunkaa äiti aina niin lempeä sanomissaan ollut ja lapsena se tuntui toki pahalta, mutta näin aikuisena sitä ymmärtää, että joskus voi mennä ns.överiksi. Joten antakaa jo anteeksi. ;)
Joissain tilanteissa sitä vaan menee niin lukkoon, että tulee sanottua jotakin äkkiväärääkin. Ja se sarkastinen huumori on niin pirun vaikea huumorinlaji, että toinen saattaa ottaa sarkasmin loukkauksena.
[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 10:25"]
Oletteko te naiset nyt ihan tosisanne, että te mietitte mitä teille joku joskus sanoi???
[/quote]
No yleensä ihmismäiseen käytökseen kuuluu tietynlaisten tölväisyjen välttäminen.
[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 10:34"]
Muiden sanomisista en välitä, mutta oman äidin sanomiset satuttaa vuosienkin jälkeen. Mikähän siinä on että ne satuttaa vielä vuosienkin päästä. Oma äitini harrasti julkista nöyryyttämistäni koko ikäni Vielä nytkin vaikka olen jo aikuinen hän ei osaa sanoa mitään ystävällistä ja kilttiä.
Joten tänäpäivänä en ole juurikaan tekemisissä äitini kanssa
[/quote]
Jos ei ole saanut lapsena sitä empatiaa, ei osaa sitä omalle lapselkaan antaa. Äitisi on elänyt hyvin erilaisen lapsuuden, kuin esim. sinä. Kuten itsekin itsestään huomaat, se perintö elää vielä pitkälle aikuisuudessakin.
[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 10:37"]
[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 10:25"]
Oletteko te naiset nyt ihan tosisanne, että te mietitte mitä teille joku joskus sanoi???
[/quote]
No yleensä ihmismäiseen käytökseen kuuluu tietynlaisten tölväisyjen välttäminen.
[/quote]
Niin...olisko kysymykseen mielipidettä?!
" ei muiden mun kaverien lapset oo tollasia ku sun " viittaus siihen , että lapseni halusi huomiotani kun puhuin kyseisen henkilön kanssa puhelimessa.
[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 10:37"]
[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 10:25"]
Oletteko te naiset nyt ihan tosisanne, että te mietitte mitä teille joku joskus sanoi???
[/quote]
No yleensä ihmismäiseen käytökseen kuuluu tietynlaisten tölväisyjen välttäminen.
[/quote]
No, joo...terveellä järjellä varutettu ihminen kyllä ymmärtää, että virheetöntä ihmistä ei ole, joka aina osaisi toimia tismalleen oikein niin kuin niissä ohjekirjoissa sanontaan. Eikä ole ihan inhimillistä, että joskus saattaa tulla tietämättääkin tölväisty.
Pomon sanat palaverissa, kun kyselimme kesätuuraajamme pätevyydestä: "Eipä tuohon työhön ruudinkeksijää tarvita!"..
Mieheni sanat eilisessä riidassa (kuiskasi kahden sentin päässä naamasta ilkeästi virnuillen): "Nuole ittees senkin lehmä!" Alkaa olla mitta täysi vihdoin viimein.
[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 10:42"]
[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 10:37"]
[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 10:25"]
Oletteko te naiset nyt ihan tosisanne, että te mietitte mitä teille joku joskus sanoi???
[/quote]
No yleensä ihmismäiseen käytökseen kuuluu tietynlaisten tölväisyjen välttäminen.
[/quote]
Niin...olisko kysymykseen mielipidettä?!
[/quote]
No mitä mielipidettä tuollaiseen paskakysymykseen pitäisi olla?
[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 10:48"]
[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 10:42"]
[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 10:37"]
[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 10:25"]
Oletteko te naiset nyt ihan tosisanne, että te mietitte mitä teille joku joskus sanoi???
[/quote]
No yleensä ihmismäiseen käytökseen kuuluu tietynlaisten tölväisyjen välttäminen.
[/quote]
Ja ikä oli?!
Niin...olisko kysymykseen mielipidettä?!
[/quote]
No mitä mielipidettä tuollaiseen paskakysymykseen pitäisi olla?
[/quote]
Tähän voisin laittaa oman kommenttini hyvälle ystävälleni. Olimme parikymppisiä ja hän sai keskenmenon. Oli naimisissa jo ja vauva erittäin toivottu. Minun päähäni ei tuossa iässä mahtunut, miksi ihmeessä kukaan haluaisi alkaa perhettä perustaa. Tokaisin sitten keskenmenouutiseen, että "Nythän teillä on vielä aikaa miettiä haluatteko lasta ollenkaan". Mikä ääliö..
[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 10:48"]
[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 10:42"]
[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 10:37"]
[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 10:25"]
Oletteko te naiset nyt ihan tosisanne, että te mietitte mitä teille joku joskus sanoi???
[/quote]
No yleensä ihmismäiseen käytökseen kuuluu tietynlaisten tölväisyjen välttäminen.
[/quote]
Niin...olisko kysymykseen mielipidettä?!
[/quote]
No mitä mielipidettä tuollaiseen paskakysymykseen pitäisi olla?
[/quote]
Kiitos! Tämä selvensi jo paljon. Näitä asiota miettii ja pohtii teinitasolle jäänet epävarmat pikkutytöt, jotka eivät osaa vasta edellä mainittuun kypsän aikuinen tavoin.
"Onneksi isäs kuoli muutenkin, olis varmaan tappanu ittensä ku sil on tollanen lapsi."
Eräs kaveri riidan aikana. Ei olla enää kavereita.
[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 10:34"]
Ei se minunkaa äiti aina niin lempeä sanomissaan ollut ja lapsena se tuntui toki pahalta, mutta näin aikuisena sitä ymmärtää, että joskus voi mennä ns.överiksi. Joten antakaa jo anteeksi. ;)
Joissain tilanteissa sitä vaan menee niin lukkoon, että tulee sanottua jotakin äkkiväärääkin. Ja se sarkastinen huumori on niin pirun vaikea huumorinlaji, että toinen saattaa ottaa sarkasmin loukkauksena.
[/quote]
Mä olen omalla tavallani antanut anteeksi, mutta en unohtanut.
-En sitä että konttasin lattioilla ja kampasin mattojen hapsuja ja karvalankamattojen karvat pystyyn jokatoinen päivä, en sitä että olen hammasharjan kanssa hangannut lattialistoja, kerran viikossa, en sitä että minua on haukuttu, omassa rippijuhlassani tyhmäksi, rumaksi, ääliöksi ja naurettu päälle. Tai se että hän jaksoi kertoa minulle useaan kertaan kuinka olen -ei toivottu, vahinko jonka ei olisi pitänyt syntyä. Ja sisareni oli se toivottu. yms.
Se että hoidin 8vuotta nuoremman sisareni joka toinen viikko ja 140 neliösien kodin siivouksen ja järjestyksessä pidon jo 10vuotiaasta eteenpäin, se on ollut oppiksi, samoin ruuanlaitto samasta iästä alkaen. Nuo oli minun töitäni lapsena.
Se että äitini tulee minun järjestämiin juhliin ja haukkuu tarjottavani ja minut muille ihmiselle, se on törkeää. Mutta osoittaa vain sen että hän ei ole muuttunut eikä kehittynyt ihmisenä.
Itse päätin aikoinani että ikinä en kohtele lapsiani samoin kuin äitini minua. Enkä ole kohdellut.
Totta että joskus kiehahtaa, kun teinit tekevät tyhmyyksiä. Mutta se että haukut lapsen säännön mukaisesti ja nöyryytät häntä julkisesti, ei todellakaan ole terveen vanhemman merkkejä
[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 10:48"]
[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 10:42"]
[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 10:37"]
[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 10:25"]
Oletteko te naiset nyt ihan tosisanne, että te mietitte mitä teille joku joskus sanoi???
[/quote]
No yleensä ihmismäiseen käytökseen kuuluu tietynlaisten tölväisyjen välttäminen.
[/quote]
Niin...olisko kysymykseen mielipidettä?!
[/quote]
No mitä mielipidettä tuollaiseen paskakysymykseen pitäisi olla?
[/quote]
Ota lapsi vähän välipalaa jääkaapista. Kyllä se äiti pian sieltä töistä kotiin tulee.
[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 10:53"]
[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 10:34"]
Ei se minunkaa äiti aina niin lempeä sanomissaan ollut ja lapsena se tuntui toki pahalta, mutta näin aikuisena sitä ymmärtää, että joskus voi mennä ns.överiksi. Joten antakaa jo anteeksi. ;)
Joissain tilanteissa sitä vaan menee niin lukkoon, että tulee sanottua jotakin äkkiväärääkin. Ja se sarkastinen huumori on niin pirun vaikea huumorinlaji, että toinen saattaa ottaa sarkasmin loukkauksena.
[/quote]
Mä olen omalla tavallani antanut anteeksi, mutta en unohtanut.
-En sitä että konttasin lattioilla ja kampasin mattojen hapsuja ja karvalankamattojen karvat pystyyn jokatoinen päivä, en sitä että olen hammasharjan kanssa hangannut lattialistoja, kerran viikossa, en sitä että minua on haukuttu, omassa rippijuhlassani tyhmäksi, rumaksi, ääliöksi ja naurettu päälle. Tai se että hän jaksoi kertoa minulle useaan kertaan kuinka olen -ei toivottu, vahinko jonka ei olisi pitänyt syntyä. Ja sisareni oli se toivottu. yms.
Se että hoidin 8vuotta nuoremman sisareni joka toinen viikko ja 140 neliösien kodin siivouksen ja järjestyksessä pidon jo 10vuotiaasta eteenpäin, se on ollut oppiksi, samoin ruuanlaitto samasta iästä alkaen. Nuo oli minun töitäni lapsena.
Se että äitini tulee minun järjestämiin juhliin ja haukkuu tarjottavani ja minut muille ihmiselle, se on törkeää. Mutta osoittaa vain sen että hän ei ole muuttunut eikä kehittynyt ihmisenä.
Itse päätin aikoinani että ikinä en kohtele lapsiani samoin kuin äitini minua. Enkä ole kohdellut.
Totta että joskus kiehahtaa, kun teinit tekevät tyhmyyksiä. Mutta se että haukut lapsen säännön mukaisesti ja nöyryytät häntä julkisesti, ei todellakaan ole terveen vanhemman merkkejä
[/quote]
Terapia?!
[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 09:58"]
Jaa-a, en muista. Ei ole tapana jäädä vellomaan toisten sanomisia tai tekemisiä.
[/quote]
Sama täällä. Enkä liioin enää murehdi kamalasti mitä itse olen sanonut; koskaan ei ole hyvä. Jos sanon surevalle jotain, on se väärin sanottu. Jos en sano, en ota osaa hänen suruunsa ja ymmärrä, miten paljon hän suree. Noin niin kuin esimerkiksi.
Kärsin nuorena lähes paniikkihäiriöstä, kun mietin niin tarkkaan mitä nyt oikein tulikaan sanottua, koko ajan. Kaikkia kun ei voi kuitenkaan miellyttää. Ainoastaan vältän sitä, että oikeasti loukkaisin tai arvostelisin yhtään ketään. Jos joku loukkaantuu vääntelemällä sanomisiani viidelle mutkalle, en voi sille mitään. Yleensä tuo lopputulos ei ole lähelläkään sitä, mitä olen sanonut.
Eli myöskään toisten sanomisia en mietiskele enää nykyisin. Jos joku sanoo minulle että olen täysi paska, hän ei pidä minusta, ok, en tuputa enää itseäni hänen seuraansa. Uskon ihmisten tarkoittavan sitä, mitä he sanovat. En mieti, että tarkoittikohan hän tuon nyt noin, vaikka sanoikin näin. Ihanaa elämää, kun ei murehdi ylimääräisiä, kun on oikeitakin asioita murehdittavana!