Vanhemmat jotka eivät välitä 1-3-vuotiaiden lastensa kiljumisesta

Inhoan tuota yli kaiken. Tekisi mieli aina heittää koko muksu ikkunasta

Ei, se ei ole söpöä, mutta taustallahan voi olla jotain muuta, ikävää, mistä emme tiedä. Ja vastaavasti, on vanhempia, jotka eivät halua komentaa lastaan hiljaiseksi, mikä on tavallaan jees, jos siihen on syynsä...

Mun lapset eivät ole kiljuneet, mutta kummityttöni on, ja siihen oli syynsä, eipä tullut mieleenkään, että olisin ojentanut häntä niissä hetkissä, olimmepa kaupassa, syömässä tms, vaan päinvastoin, olin tyytyväinen ja *peukutin*

Nää on näitä hihhulivanhempia

Meillä kohta kaksi vee joka ei tuota puhetta. Kommunikoi kiljumalla ja huutamalla, valitettavasti.

Ja ennen kuin sanot asiaan sen enempää, taustalla bio äidin raskaudenaikainen päihteiden käyttö.

Vaikka se kuinka sinua tai muita raivostuttaa, kannattaa muistaa että taustalla voi oikeasti usein olla juuri tämän kaltaisia ongelmia.

Lapsi ymmärtää paremmin kuin moni aikuinen, pitäisikö häntä kieltää kommunikoimasta sanomalla joka kerta "ei, älä kilju ja huuda" kun tämä on ainoa tapa jolla ilmaisee asiansa? Miltä se lapsesta tuntuisi kun kielletään ja käsketään olla hiljaa?

Varmaan on niitä toisiakin tapauksia, sitä en väitä.

Totta, taustalla voi olla jotain ikävää. Joskus vain tuntuu että jotkut vanhemmat eivät viitsi/haluaa kieltää lastaan ja onhan se näinkin joissain tapauksissa. Jos se on lapsen ainoa tapa kommunikoida niin sen ymmärrän ja asia ok, kaikki kehittyvät eri tahtiin ja erilailla :) Halusin juurikin kuulla ajatuksia ja mahdollisia näkemyksiä tähän käytökseen. Ei se minua raivostuta, mutta myönnän että aiheuttaa ärtymystä joskus. Miksi alapeukkua mutta ei kommentteja aiheeseen ? -ap-

Kuten vastaajalla 5, meilläkin on 2,5-vuotias joka ei osaa vielä puhua. Ei ole mitään diagnoosia - ei vain ole vielä oppinut. Kommunikointi on siis erilaisia äänteitä, kiljahduksia, viittomia. Jos ei ymmärrä - kuten usein tapahtuu - alkaa hirveä huuto. Osaa pari sanaa (kuten äiti), ja niitä sitten huudetaan koko ajan ja taukoamatta koska ei osaa muuta sanoa. Uskon että monia kanssaihmisiä ärsyttää, koska niin ärsyttää välillä minuakin.

Tarvitseeko niitä kiljukauloja esim. ravintolaan tuoda? Ihmiset ovat maksaneet ateriastaan ja rauhasta nauttia siitä. Voi olla jopa ainoa ravintola-ateria vuodessa. Sitten viereisessä pöydässä on hillittömästi kirkuva ja mesoava tenava, jota vanhemmat eivät edes yritä hiljentää. 

Suurimmalla osalla vanhemmista ainoa syy tähän käytökseen on VÄLINPITÄMÄTTÖMYYS. 

[quote author="Vierailija" time="06.08.2014 klo 23:02"]Tarvitseeko niitä kiljukauloja esim. ravintolaan tuoda? Ihmiset ovat maksaneet ateriastaan ja rauhasta nauttia siitä. Voi olla jopa ainoa ravintola-ateria vuodessa. Sitten viereisessä pöydässä on hillittömästi kirkuva ja mesoava tenava, jota vanhemmat eivät edes yritä hiljentää. 

Suurimmalla osalla vanhemmista ainoa syy tähän käytökseen on VÄLINPITÄMÄTTÖMYYS. 

[/quote]

Niin vissiin. Sinähän sen tiedät.

Mun 2-vuotias ainakin kiljuu ihan vain riiviöidäkseen. Tätä harvemmin tapahtuu kotona, melkein joka kerta ollaan julkisella paikalla. Jos sitä kieltää, kiljuu se entistä enemmän. Muakin raivostuttaa.

Meidän 2-vuotias osaa ilmaista itseään puheella. Silti saa kamalia kiljumishepuleita. Jos kieltää tomerasti niin huutaa vielä kovempaa. Niinpä yleensä sanon hiljaa ettei tarvitse huutaa, korviin koskee, koira pelkää tms. Huomion kääntäminen johonkin muuhun yleensä auttaa tai sitten raahataan penska pois, jos julkisella paikalla kiekuu. Yleensä kiljuu, jos kokee ettei häntä ole kuunneltu, esim. aikuiset höpisee keskenään. Hyvähän se on jeesustella, voihan tuo huutaa vielä vaikka viisivuotiaana. Mutta en vain ymmärrä niitä vanhempia, jotka ei tee yhtään mitään. Siis vaan jatketaan entiseen malliin ja annetaan lapsen rääkyä. Onhan se kasvattaminen vaivalloista ja joutuu joskus perseensä hilaamaan liikkeelle...