Lue keskustelun säännöt.
Äidin vai isän nimi lapselle?
27.07.2021 |
Ikuisuuskysymys, mutta kysyn silti.
Kumman sukunimi lapselle tulisi mielestänne antaa ja millä perusteella?
Lain mukaan oletusarvo on se että lapsi saa äitinsä nimen, joten mitä perusteluja miehenne ovat käyttäneet jos ovat halunneet lapsillenne oman nimensä?
Onko joku valinnut yhdistelmänimen?
Kommentit (78)
Vierailija kirjoitti:
Nennenen kirjoitti:
Meillä annettiin yhdistelmänimi. Olisi annettu äidin nimi, vaikka se olikin suht tavallinen -nen -päätteinen ja isällä harvinaisempi ellei laki olisi muuttunut. Nyt en nähnyt mitään hyvää perustetta siihen että oltaisiin valittu jomman kumman nimi kun kerran molemmat saa antaa.
Tuota noin. Teidän kummankin suku siis sammui? Viitaten siihen mitä aiemmin tässä ketjussa on puhuttu.
Tuota noin. Hän kirjoittaa yllä, että sukunimi, josta hän luopui, oli "tavallinen, nen-päätteinen". Ei kuulosta siltä, että hän olisi ollut tuon tavallisen sukunimen viimeinen kantaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapset saivat minun nimeni, koska sukuni uhkaa sammua. Joskus jossakin oli laskettu, kuinka monta sukunimeä vuosittain saataisiin pidettyä elossa, jos vanhemmat aina antaisivat lapselleen sen harvinaisemman sukunimen. Luku oli aika suuri.
Joku voi tietenkin kysyä että mitä se ketään haittaa, jos suku sammuu. Mutta toisaalta eipä nimivalinnoilla muutenkaan ole arjen kannalta niin suurta väliä, joten sukuhistorian tai kulttuurihistorian ylläpito on minusta syy paremmasta päästä.
Mutta sukuhan ei sammu. Jokainen lapsi ylläpitää sekä äitinsä että isänsä sukua. Nimi ei kerro muuta kuin kuka on huutanut koviten kun nimestä on päätetty.
Jos sukunimellä ei ole yhtään elävää käyttäjää, suku katsotaan sammuneeksi. Kyllä minä olen valmis huutamaan kovimmin, ettei minulle tärkeä nimi kuole.
Kyllä sun lapset silti on geneettisesti sun lapsia, oli heidän nimi sitten vaikka Pöllä-Virtanen-Köntti.
Nimet on pelkkää kosmetiikkaa.
Genetiikkakin on pelkkää kosmetiikkaa, jos tuolle linjalle lähdetään. Lapseni olisi ihan yhtä lailla minun lapseni, vaikka olisi adoptoitu. Mutta silti huolehtisin, että minulle tärkeä ja objektiivisestikin katsoen vanha sukunimeni ei päättyisi juuri minuun.
Okei, ehkä olen luonnontieteilijä ja katson tätä siksi eri näkökulmasta.
Mutta en näe miten pelkkä nimi vaikuttaisi mihinkään. Todellisuudessa jos olet siittänyt/synnyttänyt jälkikasvua, hän on sinun jälkikasvua. Jos olet adoptoinut, hän on biologisten vanhempiensa sukua. Jos hän tekee lapsia, ei hän silloin jatka sinun sukuasi, vaan biologista sukuaan, noita Köntti-Virtasia.
Tää on vähän sama kuin väitämme, että nyt on vuosi 2021, vaikka todellisuudessa on vuosi n. 4,5 miljardia. Meidän ihmisten jutut ei ole todellisuutta, ne on keksittyjä. You see?
Kaikki me ihmiset olemme sukua toisillemme, joten kyllä se adoptiolapsikin kuuluu samaan sukuun, kun ymmärrät katsoa asiaa vähän kauemmaksi.
Tämä on ihan totta, ja samaan sukuun kuuluvat kaikki muutkin eläimet, ja lopulta myös kasvit ja jopa kivet. Mutta tässä ketjussa halutaan rajata sukulaisuus niihin, joilla on sama sukunimi, mikä tuntuu suoraan sanottuna valheelliselta.
Kukaan ei ole rajaamassa sukua niihin, joilla on sama sukunimi. Kysymys on siitä, ettei halua harvinaisen sukunimen sammuvan. Pystytkö sinä ymmärtämään, että sukunimi ei ole sama asia kuin sukulaisuus, vaan ihan oma erillinen ja silti monille tärkeä asia?
Mutta joku juuri sanoi, että "suku sammuu" jos ei ole sama sukunimi. Eihän suku tietenkään oikeasti sammu, jos on ihmisiä, jotka jatkavat perimää, eikö vaan? Kyse on vain vaikutelmista. Yritän oikeasti ymmärtää, älä suutu. Vaikka ollaan Vauviksella, ollaan asiallisia, kuten olet ollutkin, kiitos siitä.
Mikä siinä nimessä siis on se taika? Sekö että sukupuussa on sama nimi, kun joku sitä joskus rakentaa?
Suvun sammuminen tarkoittaa sitä, ettei sukunimellä ole yhtään elävää käyttäjää. Se ei mitenkään liity geenien säilymiseen. Moni vanha ritarisuku on sammunut, vaikka viimeinen vesa olisi kylvänyt miten vimmatusti lehtolapsia feodaaliyhteisöönsä.
Yritä unohtaa geenit. Vanhemmuudessa harvoin mietitään niin kovin tarkkaan geenejä. Moni adoptoi, ja moni saa myös lapsia lahjasoluilla. Heitä kohtaan on varsin loukkaavaa esittää, että sukulaisuus olisi pelkästään genettistä.
Kiitos, hyvä vastaus.
Mutta tästä tullaan siihen ikävään johtopäätökseen, että nainen joka antaa lapsilleen miehensä nimen, antaa sukunsa sammua.
Vähän ikävä ajatus, eikö? Ikäänkuin naisen suku olisi jotenkin vähäarvoisempi. Näinkö siis suurin osa miehistä ja naisista edelleen ajattelee?
Kumpi vaan joka antaa sukunsa sammua on mänttipää.
Hah, hyvä.
Mutta miten tää ratkaistaan, ettei kumpikaan ole mänttipää?
Eikös täällä jo selitetty, että annetaan lapselle se harvinaisempi nimi. Tosin useimmat harvinaisetkaan nimet eivät ole sammumisen partaalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapset saivat minun nimeni, koska sukuni uhkaa sammua. Joskus jossakin oli laskettu, kuinka monta sukunimeä vuosittain saataisiin pidettyä elossa, jos vanhemmat aina antaisivat lapselleen sen harvinaisemman sukunimen. Luku oli aika suuri.
Joku voi tietenkin kysyä että mitä se ketään haittaa, jos suku sammuu. Mutta toisaalta eipä nimivalinnoilla muutenkaan ole arjen kannalta niin suurta väliä, joten sukuhistorian tai kulttuurihistorian ylläpito on minusta syy paremmasta päästä.
Mutta sukuhan ei sammu. Jokainen lapsi ylläpitää sekä äitinsä että isänsä sukua. Nimi ei kerro muuta kuin kuka on huutanut koviten kun nimestä on päätetty.
Jos sukunimellä ei ole yhtään elävää käyttäjää, suku katsotaan sammuneeksi. Kyllä minä olen valmis huutamaan kovimmin, ettei minulle tärkeä nimi kuole.
Kyllä sun lapset silti on geneettisesti sun lapsia, oli heidän nimi sitten vaikka Pöllä-Virtanen-Köntti.
Nimet on pelkkää kosmetiikkaa.
Genetiikkakin on pelkkää kosmetiikkaa, jos tuolle linjalle lähdetään. Lapseni olisi ihan yhtä lailla minun lapseni, vaikka olisi adoptoitu. Mutta silti huolehtisin, että minulle tärkeä ja objektiivisestikin katsoen vanha sukunimeni ei päättyisi juuri minuun.
Okei, ehkä olen luonnontieteilijä ja katson tätä siksi eri näkökulmasta.
Mutta en näe miten pelkkä nimi vaikuttaisi mihinkään. Todellisuudessa jos olet siittänyt/synnyttänyt jälkikasvua, hän on sinun jälkikasvua. Jos olet adoptoinut, hän on biologisten vanhempiensa sukua. Jos hän tekee lapsia, ei hän silloin jatka sinun sukuasi, vaan biologista sukuaan, noita Köntti-Virtasia.
Tää on vähän sama kuin väitämme, että nyt on vuosi 2021, vaikka todellisuudessa on vuosi n. 4,5 miljardia. Meidän ihmisten jutut ei ole todellisuutta, ne on keksittyjä. You see?
Kaikki me ihmiset olemme sukua toisillemme, joten kyllä se adoptiolapsikin kuuluu samaan sukuun, kun ymmärrät katsoa asiaa vähän kauemmaksi.
Tämä on ihan totta, ja samaan sukuun kuuluvat kaikki muutkin eläimet, ja lopulta myös kasvit ja jopa kivet. Mutta tässä ketjussa halutaan rajata sukulaisuus niihin, joilla on sama sukunimi, mikä tuntuu suoraan sanottuna valheelliselta.
Kukaan ei ole rajaamassa sukua niihin, joilla on sama sukunimi. Kysymys on siitä, ettei halua harvinaisen sukunimen sammuvan. Pystytkö sinä ymmärtämään, että sukunimi ei ole sama asia kuin sukulaisuus, vaan ihan oma erillinen ja silti monille tärkeä asia?
Mutta joku juuri sanoi, että "suku sammuu" jos ei ole sama sukunimi. Eihän suku tietenkään oikeasti sammu, jos on ihmisiä, jotka jatkavat perimää, eikö vaan? Kyse on vain vaikutelmista. Yritän oikeasti ymmärtää, älä suutu. Vaikka ollaan Vauviksella, ollaan asiallisia, kuten olet ollutkin, kiitos siitä.
Mikä siinä nimessä siis on se taika? Sekö että sukupuussa on sama nimi, kun joku sitä joskus rakentaa?
Suvun sammuminen tarkoittaa sitä, ettei sukunimellä ole yhtään elävää käyttäjää. Se ei mitenkään liity geenien säilymiseen. Moni vanha ritarisuku on sammunut, vaikka viimeinen vesa olisi kylvänyt miten vimmatusti lehtolapsia feodaaliyhteisöönsä.
Yritä unohtaa geenit. Vanhemmuudessa harvoin mietitään niin kovin tarkkaan geenejä. Moni adoptoi, ja moni saa myös lapsia lahjasoluilla. Heitä kohtaan on varsin loukkaavaa esittää, että sukulaisuus olisi pelkästään genettistä.
Kiitos, hyvä vastaus.
Mutta tästä tullaan siihen ikävään johtopäätökseen, että nainen joka antaa lapsilleen miehensä nimen, antaa sukunsa sammua.
Vähän ikävä ajatus, eikö? Ikäänkuin naisen suku olisi jotenkin vähäarvoisempi. Näinkö siis suurin osa miehistä ja naisista edelleen ajattelee?
Kumpi vaan joka antaa sukunsa sammua on mänttipää.
Hah, hyvä.
Mutta miten tää ratkaistaan, ettei kumpikaan ole mänttipää?
Annetaan harvinainen nimi lapsille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nennenen kirjoitti:
Meillä annettiin yhdistelmänimi. Olisi annettu äidin nimi, vaikka se olikin suht tavallinen -nen -päätteinen ja isällä harvinaisempi ellei laki olisi muuttunut. Nyt en nähnyt mitään hyvää perustetta siihen että oltaisiin valittu jomman kumman nimi kun kerran molemmat saa antaa.
Tuota noin. Teidän kummankin suku siis sammui? Viitaten siihen mitä aiemmin tässä ketjussa on puhuttu.
Tuota noin. Hän kirjoittaa yllä, että sukunimi, josta hän luopui, oli "tavallinen, nen-päätteinen". Ei kuulosta siltä, että hän olisi ollut tuon tavallisen sukunimen viimeinen kantaja.
Mjoo. Mutta ei kaikki Miettiset ole sukua keskenään. Mitä se auttaa lahtelaisia Miettisiä, että Kuopiossa on jotain vieraita Miettisiä? Eihän he kuulu samaan sukuun, paitsi tuolla mentaliteetillä, että kaikki ovat sukua keskenään, mikä ajattelutapa ei vissiin nyt auta tässä.
Mietinpä vaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nennenen kirjoitti:
Meillä annettiin yhdistelmänimi. Olisi annettu äidin nimi, vaikka se olikin suht tavallinen -nen -päätteinen ja isällä harvinaisempi ellei laki olisi muuttunut. Nyt en nähnyt mitään hyvää perustetta siihen että oltaisiin valittu jomman kumman nimi kun kerran molemmat saa antaa.
Tuota noin. Teidän kummankin suku siis sammui? Viitaten siihen mitä aiemmin tässä ketjussa on puhuttu.
Tuota noin. Hän kirjoittaa yllä, että sukunimi, josta hän luopui, oli "tavallinen, nen-päätteinen". Ei kuulosta siltä, että hän olisi ollut tuon tavallisen sukunimen viimeinen kantaja.
Mjoo. Mutta ei kaikki Miettiset ole sukua keskenään. Mitä se auttaa lahtelaisia Miettisiä, että Kuopiossa on jotain vieraita Miettisiä? Eihän he kuulu samaan sukuun, paitsi tuolla mentaliteetillä, että kaikki ovat sukua keskenään, mikä ajattelutapa ei vissiin nyt auta tässä.
Mietinpä vaan.
Miettisistä en ole aivan varma, mutta sen tiedän varmasti, että ainakin minun äitini hyvin yleisen sukunimen haltijat ovat kaikki sukua keskenään. Ehkä toinen juttu jossakin Pohjanmaalla, missä on voinut olla monta Jokela-nimistä tilaa.
Itse olen jo aiemmin nostanut esiin kulttuuriperinnön näkökulman. Eli kyllä minun mielestäni monipuolinen (ja etymologisesti mielenkiintoinen) nimistö tuo arkeen iloa ja on itseisarvo. Itse olen saanut aikaan monta hyvää keskustelua harvinaisesta sukunimestäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sukunimi on myös peimisasia eikä vaan minkä Mörrinmöykyn haluaa ottaa nimekseen. Tai vaikka Kuunraikas
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapset saivat minun nimeni, koska sukuni uhkaa sammua. Joskus jossakin oli laskettu, kuinka monta sukunimeä vuosittain saataisiin pidettyä elossa, jos vanhemmat aina antaisivat lapselleen sen harvinaisemman sukunimen. Luku oli aika suuri.
Joku voi tietenkin kysyä että mitä se ketään haittaa, jos suku sammuu. Mutta toisaalta eipä nimivalinnoilla muutenkaan ole arjen kannalta niin suurta väliä, joten sukuhistorian tai kulttuurihistorian ylläpito on minusta syy paremmasta päästä.
Mutta sukuhan ei sammu. Jokainen lapsi ylläpitää sekä äitinsä että isänsä sukua. Nimi ei kerro muuta kuin kuka on huutanut koviten kun nimestä on päätetty.
Jos sukunimellä ei ole yhtään elävää käyttäjää, suku katsotaan sammuneeksi. Kyllä minä olen valmis huutamaan kovimmin, ettei minulle tärkeä nimi kuole.
Kyllä sun lapset silti on geneettisesti sun lapsia, oli heidän nimi sitten vaikka Pöllä-Virtanen-Köntti.
Nimet on pelkkää kosmetiikkaa.
Genetiikkakin on pelkkää kosmetiikkaa, jos tuolle linjalle lähdetään. Lapseni olisi ihan yhtä lailla minun lapseni, vaikka olisi adoptoitu. Mutta silti huolehtisin, että minulle tärkeä ja objektiivisestikin katsoen vanha sukunimeni ei päättyisi juuri minuun.
Okei, ehkä olen luonnontieteilijä ja katson tätä siksi eri näkökulmasta.
Mutta en näe miten pelkkä nimi vaikuttaisi mihinkään. Todellisuudessa jos olet siittänyt/synnyttänyt jälkikasvua, hän on sinun jälkikasvua. Jos olet adoptoinut, hän on biologisten vanhempiensa sukua. Jos hän tekee lapsia, ei hän silloin jatka sinun sukuasi, vaan biologista sukuaan, noita Köntti-Virtasia.
Tää on vähän sama kuin väitämme, että nyt on vuosi 2021, vaikka todellisuudessa on vuosi n. 4,5 miljardia. Meidän ihmisten jutut ei ole todellisuutta, ne on keksittyjä. You see?
Kaikki me ihmiset olemme sukua toisillemme, joten kyllä se adoptiolapsikin kuuluu samaan sukuun, kun ymmärrät katsoa asiaa vähän kauemmaksi.
Tämä on ihan totta, ja samaan sukuun kuuluvat kaikki muutkin eläimet, ja lopulta myös kasvit ja jopa kivet. Mutta tässä ketjussa halutaan rajata sukulaisuus niihin, joilla on sama sukunimi, mikä tuntuu suoraan sanottuna valheelliselta.
Kukaan ei ole rajaamassa sukua niihin, joilla on sama sukunimi. Kysymys on siitä, ettei halua harvinaisen sukunimen sammuvan. Pystytkö sinä ymmärtämään, että sukunimi ei ole sama asia kuin sukulaisuus, vaan ihan oma erillinen ja silti monille tärkeä asia?
Mutta joku juuri sanoi, että "suku sammuu" jos ei ole sama sukunimi. Eihän suku tietenkään oikeasti sammu, jos on ihmisiä, jotka jatkavat perimää, eikö vaan? Kyse on vain vaikutelmista. Yritän oikeasti ymmärtää, älä suutu. Vaikka ollaan Vauviksella, ollaan asiallisia, kuten olet ollutkin, kiitos siitä.
Mikä siinä nimessä siis on se taika? Sekö että sukupuussa on sama nimi, kun joku sitä joskus rakentaa?
Suvun sammuminen tarkoittaa sitä, ettei sukunimellä ole yhtään elävää käyttäjää. Se ei mitenkään liity geenien säilymiseen. Moni vanha ritarisuku on sammunut, vaikka viimeinen vesa olisi kylvänyt miten vimmatusti lehtolapsia feodaaliyhteisöönsä.
Yritä unohtaa geenit. Vanhemmuudessa harvoin mietitään niin kovin tarkkaan geenejä. Moni adoptoi, ja moni saa myös lapsia lahjasoluilla. Heitä kohtaan on varsin loukkaavaa esittää, että sukulaisuus olisi pelkästään genettistä.
Kiitos, hyvä vastaus.
Mutta tästä tullaan siihen ikävään johtopäätökseen, että nainen joka antaa lapsilleen miehensä nimen, antaa sukunsa sammua.
Vähän ikävä ajatus, eikö? Ikäänkuin naisen suku olisi jotenkin vähäarvoisempi. Näinkö siis suurin osa miehistä ja naisista edelleen ajattelee?
Kumpi vaan joka antaa sukunsa sammua on mänttipää.
Hah, hyvä.
Mutta miten tää ratkaistaan, ettei kumpikaan ole mänttipää?
Annetaan harvinainen nimi lapsille.
Okei jankutan sitten, mutta olen iloisesti yllättynyt että tää ketju ei ole vielä poistunut, ja että täällä on muutama jotka haluaa keskustella eikä vain solvata. Harvinaista herkkua.
Eihän toi harvinaisen nimen antamisen ratkaise sitä että toisen suku "sammuu".
Jos annetaan toisen vanhemman nimi, silloin ei anneta toisen. Mitä tässä nyt en tajuu?
Juu, sanovat kyllä ärsyttäväksi ihan livenäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nennenen kirjoitti:
Meillä annettiin yhdistelmänimi. Olisi annettu äidin nimi, vaikka se olikin suht tavallinen -nen -päätteinen ja isällä harvinaisempi ellei laki olisi muuttunut. Nyt en nähnyt mitään hyvää perustetta siihen että oltaisiin valittu jomman kumman nimi kun kerran molemmat saa antaa.
Tuota noin. Teidän kummankin suku siis sammui? Viitaten siihen mitä aiemmin tässä ketjussa on puhuttu.
Tuota noin. Hän kirjoittaa yllä, että sukunimi, josta hän luopui, oli "tavallinen, nen-päätteinen". Ei kuulosta siltä, että hän olisi ollut tuon tavallisen sukunimen viimeinen kantaja.
Mjoo. Mutta ei kaikki Miettiset ole sukua keskenään. Mitä se auttaa lahtelaisia Miettisiä, että Kuopiossa on jotain vieraita Miettisiä? Eihän he kuulu samaan sukuun, paitsi tuolla mentaliteetillä, että kaikki ovat sukua keskenään, mikä ajattelutapa ei vissiin nyt auta tässä.
Mietinpä vaan.
Miettisten sukuseuran sivu kertoo, että kaikki Miettiset ovat lähtöisin Jääskestä Karjalan Kannakselta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nennenen kirjoitti:
Meillä annettiin yhdistelmänimi. Olisi annettu äidin nimi, vaikka se olikin suht tavallinen -nen -päätteinen ja isällä harvinaisempi ellei laki olisi muuttunut. Nyt en nähnyt mitään hyvää perustetta siihen että oltaisiin valittu jomman kumman nimi kun kerran molemmat saa antaa.
Tuota noin. Teidän kummankin suku siis sammui? Viitaten siihen mitä aiemmin tässä ketjussa on puhuttu.
Tuota noin. Hän kirjoittaa yllä, että sukunimi, josta hän luopui, oli "tavallinen, nen-päätteinen". Ei kuulosta siltä, että hän olisi ollut tuon tavallisen sukunimen viimeinen kantaja.
Mjoo. Mutta ei kaikki Miettiset ole sukua keskenään. Mitä se auttaa lahtelaisia Miettisiä, että Kuopiossa on jotain vieraita Miettisiä? Eihän he kuulu samaan sukuun, paitsi tuolla mentaliteetillä, että kaikki ovat sukua keskenään, mikä ajattelutapa ei vissiin nyt auta tässä.
Mietinpä vaan.Miettisistä en ole aivan varma, mutta sen tiedän varmasti, että ainakin minun äitini hyvin yleisen sukunimen haltijat ovat kaikki sukua keskenään. Ehkä toinen juttu jossakin Pohjanmaalla, missä on voinut olla monta Jokela-nimistä tilaa.
Itse olen jo aiemmin nostanut esiin kulttuuriperinnön näkökulman. Eli kyllä minun mielestäni monipuolinen (ja etymologisesti mielenkiintoinen) nimistö tuo arkeen iloa ja on itseisarvo. Itse olen saanut aikaan monta hyvää keskustelua harvinaisesta sukunimestäni.
Kumman nimi sulla on, äidin vai isän?
Ja mites se toinen suhtautuu asiaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nennenen kirjoitti:
Meillä annettiin yhdistelmänimi. Olisi annettu äidin nimi, vaikka se olikin suht tavallinen -nen -päätteinen ja isällä harvinaisempi ellei laki olisi muuttunut. Nyt en nähnyt mitään hyvää perustetta siihen että oltaisiin valittu jomman kumman nimi kun kerran molemmat saa antaa.
Tuota noin. Teidän kummankin suku siis sammui? Viitaten siihen mitä aiemmin tässä ketjussa on puhuttu.
Tuota noin. Hän kirjoittaa yllä, että sukunimi, josta hän luopui, oli "tavallinen, nen-päätteinen". Ei kuulosta siltä, että hän olisi ollut tuon tavallisen sukunimen viimeinen kantaja.
Mjoo. Mutta ei kaikki Miettiset ole sukua keskenään. Mitä se auttaa lahtelaisia Miettisiä, että Kuopiossa on jotain vieraita Miettisiä? Eihän he kuulu samaan sukuun, paitsi tuolla mentaliteetillä, että kaikki ovat sukua keskenään, mikä ajattelutapa ei vissiin nyt auta tässä.
Mietinpä vaan.Miettisten sukuseuran sivu kertoo, että kaikki Miettiset ovat lähtöisin Jääskestä Karjalan Kannakselta.
Vähän sivuseikka keskustelun kannalta. Entä Virtaset, tai Koskiset, tai Lahtiset tai jotkut muut -set?
Alanko kuulostaa sukunimihullulta? Auts.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapset saivat minun nimeni, koska sukuni uhkaa sammua. Joskus jossakin oli laskettu, kuinka monta sukunimeä vuosittain saataisiin pidettyä elossa, jos vanhemmat aina antaisivat lapselleen sen harvinaisemman sukunimen. Luku oli aika suuri.
Joku voi tietenkin kysyä että mitä se ketään haittaa, jos suku sammuu. Mutta toisaalta eipä nimivalinnoilla muutenkaan ole arjen kannalta niin suurta väliä, joten sukuhistorian tai kulttuurihistorian ylläpito on minusta syy paremmasta päästä.
Mutta sukuhan ei sammu. Jokainen lapsi ylläpitää sekä äitinsä että isänsä sukua. Nimi ei kerro muuta kuin kuka on huutanut koviten kun nimestä on päätetty.
Jos sukunimellä ei ole yhtään elävää käyttäjää, suku katsotaan sammuneeksi. Kyllä minä olen valmis huutamaan kovimmin, ettei minulle tärkeä nimi kuole.
Kyllä sun lapset silti on geneettisesti sun lapsia, oli heidän nimi sitten vaikka Pöllä-Virtanen-Köntti.
Nimet on pelkkää kosmetiikkaa.
Genetiikkakin on pelkkää kosmetiikkaa, jos tuolle linjalle lähdetään. Lapseni olisi ihan yhtä lailla minun lapseni, vaikka olisi adoptoitu. Mutta silti huolehtisin, että minulle tärkeä ja objektiivisestikin katsoen vanha sukunimeni ei päättyisi juuri minuun.
Okei, ehkä olen luonnontieteilijä ja katson tätä siksi eri näkökulmasta.
Mutta en näe miten pelkkä nimi vaikuttaisi mihinkään. Todellisuudessa jos olet siittänyt/synnyttänyt jälkikasvua, hän on sinun jälkikasvua. Jos olet adoptoinut, hän on biologisten vanhempiensa sukua. Jos hän tekee lapsia, ei hän silloin jatka sinun sukuasi, vaan biologista sukuaan, noita Köntti-Virtasia.
Tää on vähän sama kuin väitämme, että nyt on vuosi 2021, vaikka todellisuudessa on vuosi n. 4,5 miljardia. Meidän ihmisten jutut ei ole todellisuutta, ne on keksittyjä. You see?
Kaikki me ihmiset olemme sukua toisillemme, joten kyllä se adoptiolapsikin kuuluu samaan sukuun, kun ymmärrät katsoa asiaa vähän kauemmaksi.
Tämä on ihan totta, ja samaan sukuun kuuluvat kaikki muutkin eläimet, ja lopulta myös kasvit ja jopa kivet. Mutta tässä ketjussa halutaan rajata sukulaisuus niihin, joilla on sama sukunimi, mikä tuntuu suoraan sanottuna valheelliselta.
Kukaan ei ole rajaamassa sukua niihin, joilla on sama sukunimi. Kysymys on siitä, ettei halua harvinaisen sukunimen sammuvan. Pystytkö sinä ymmärtämään, että sukunimi ei ole sama asia kuin sukulaisuus, vaan ihan oma erillinen ja silti monille tärkeä asia?
Mutta joku juuri sanoi, että "suku sammuu" jos ei ole sama sukunimi. Eihän suku tietenkään oikeasti sammu, jos on ihmisiä, jotka jatkavat perimää, eikö vaan? Kyse on vain vaikutelmista. Yritän oikeasti ymmärtää, älä suutu. Vaikka ollaan Vauviksella, ollaan asiallisia, kuten olet ollutkin, kiitos siitä.
Mikä siinä nimessä siis on se taika? Sekö että sukupuussa on sama nimi, kun joku sitä joskus rakentaa?
Suvun sammuminen tarkoittaa sitä, ettei sukunimellä ole yhtään elävää käyttäjää. Se ei mitenkään liity geenien säilymiseen. Moni vanha ritarisuku on sammunut, vaikka viimeinen vesa olisi kylvänyt miten vimmatusti lehtolapsia feodaaliyhteisöönsä.
Yritä unohtaa geenit. Vanhemmuudessa harvoin mietitään niin kovin tarkkaan geenejä. Moni adoptoi, ja moni saa myös lapsia lahjasoluilla. Heitä kohtaan on varsin loukkaavaa esittää, että sukulaisuus olisi pelkästään genettistä.
Kiitos, hyvä vastaus.
Mutta tästä tullaan siihen ikävään johtopäätökseen, että nainen joka antaa lapsilleen miehensä nimen, antaa sukunsa sammua.
Vähän ikävä ajatus, eikö? Ikäänkuin naisen suku olisi jotenkin vähäarvoisempi. Näinkö siis suurin osa miehistä ja naisista edelleen ajattelee?
Kumpi vaan joka antaa sukunsa sammua on mänttipää.
Hah, hyvä.
Mutta miten tää ratkaistaan, ettei kumpikaan ole mänttipää?
Annetaan harvinainen nimi lapsille.
Okei jankutan sitten, mutta olen iloisesti yllättynyt että tää ketju ei ole vielä poistunut, ja että täällä on muutama jotka haluaa keskustella eikä vain solvata. Harvinaista herkkua.
Eihän toi harvinaisen nimen antamisen ratkaise sitä että toisen suku "sammuu".
Jos annetaan toisen vanhemman nimi, silloin ei anneta toisen. Mitä tässä nyt en tajuu?
Juu, sanovat kyllä ärsyttäväksi ihan livenäkin.
Jos luet ketjun ajatuksella läpi, niin kyllä varmasti hiffaat, mistä on kysymys. Suku sammuu, kun sukunimen viimeinen käyttäjä kuolee. Ei se Miettisten suku sammu, vaikka yksi tai kaksi Miettistä ei antaisi nimeään jälkeläisilleen. Joku harvinaisempi suku sen sijaan voi olla kiinni yhdestä ihmisestä.
Matematiikan lait toimivat niin, että koko ajan yleisimmät sukunimet yleistyvät ja harvinaisimmat harvinaistuvat, ellemme valitse toisin. Jos emme aktiivisesti toimi, lopulta maailmassa ei ole kuin Kimejä ja Smithejä ja ehkä Suomessa joku Korhonen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai isän nimi. Jos isästä ei ole varmuutta niin äidin nimi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nennenen kirjoitti:
Meillä annettiin yhdistelmänimi. Olisi annettu äidin nimi, vaikka se olikin suht tavallinen -nen -päätteinen ja isällä harvinaisempi ellei laki olisi muuttunut. Nyt en nähnyt mitään hyvää perustetta siihen että oltaisiin valittu jomman kumman nimi kun kerran molemmat saa antaa.
Tuota noin. Teidän kummankin suku siis sammui? Viitaten siihen mitä aiemmin tässä ketjussa on puhuttu.
Tuota noin. Hän kirjoittaa yllä, että sukunimi, josta hän luopui, oli "tavallinen, nen-päätteinen". Ei kuulosta siltä, että hän olisi ollut tuon tavallisen sukunimen viimeinen kantaja.
Mjoo. Mutta ei kaikki Miettiset ole sukua keskenään. Mitä se auttaa lahtelaisia Miettisiä, että Kuopiossa on jotain vieraita Miettisiä? Eihän he kuulu samaan sukuun, paitsi tuolla mentaliteetillä, että kaikki ovat sukua keskenään, mikä ajattelutapa ei vissiin nyt auta tässä.
Mietinpä vaan.Miettisistä en ole aivan varma, mutta sen tiedän varmasti, että ainakin minun äitini hyvin yleisen sukunimen haltijat ovat kaikki sukua keskenään. Ehkä toinen juttu jossakin Pohjanmaalla, missä on voinut olla monta Jokela-nimistä tilaa.
Itse olen jo aiemmin nostanut esiin kulttuuriperinnön näkökulman. Eli kyllä minun mielestäni monipuolinen (ja etymologisesti mielenkiintoinen) nimistö tuo arkeen iloa ja on itseisarvo. Itse olen saanut aikaan monta hyvää keskustelua harvinaisesta sukunimestäni.
Kumman nimi sulla on, äidin vai isän?
Ja mites se toinen suhtautuu asiaan?
En ymmärrä, miten vanhempieni sukupuoli liittyy asiaan vuonna 2021. Kuten sanottu, minulla on hyvin harvinainen sukunimi, jonka sain toiselta vanhemmaltani. Toisen vanhempani alkuperäinen sukunimi taas on erittäin yleinen. Vanhempani itsekään ei halunnut pitää sitä.
Mikäli vanhempani olisivat päättäneet toisin, olisin minä todennäköisesti jossakin vaiheessa vaihtanut itselleni tämän harvinaisemman nimen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nennenen kirjoitti:
Meillä annettiin yhdistelmänimi. Olisi annettu äidin nimi, vaikka se olikin suht tavallinen -nen -päätteinen ja isällä harvinaisempi ellei laki olisi muuttunut. Nyt en nähnyt mitään hyvää perustetta siihen että oltaisiin valittu jomman kumman nimi kun kerran molemmat saa antaa.
Tuota noin. Teidän kummankin suku siis sammui? Viitaten siihen mitä aiemmin tässä ketjussa on puhuttu.
Minun kanssa on turha alkaa viisastella. En aio jatkaa tähän provoon vastaamista, kun selkeästi halutaan tahallaan ymmärtää väärin mitä alun perin suvun sammumisesta tässä ketjussa kirjoittanut termillä tarkoitti. Totean vain että molempien meidän sukunimet säilyvät lapsessamme. Lisäksi molempien meistä sisarukset tai serkut ovat jatkaneet sukunimiämme lapsilleen.
Todennäköistä on, että jomman kumman meistä suku sammuu lapsemme sukuhaarassa, jos lapsemme aikanaan valitsee mahdolliselle lapsenlapsellemme vain jomman kumman sukunimistään. Tai että molempien meistä suvut sammuvat, jos lapsemme valitsee omalle lapselleen tämän äidin sukunimen. Tai jos hän ei koskaan saa lasta. Mutta se on sitten hänen ja mahdollisen lapsen äidin asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapset saivat minun nimeni, koska sukuni uhkaa sammua. Joskus jossakin oli laskettu, kuinka monta sukunimeä vuosittain saataisiin pidettyä elossa, jos vanhemmat aina antaisivat lapselleen sen harvinaisemman sukunimen. Luku oli aika suuri.
Joku voi tietenkin kysyä että mitä se ketään haittaa, jos suku sammuu. Mutta toisaalta eipä nimivalinnoilla muutenkaan ole arjen kannalta niin suurta väliä, joten sukuhistorian tai kulttuurihistorian ylläpito on minusta syy paremmasta päästä.
Mutta sukuhan ei sammu. Jokainen lapsi ylläpitää sekä äitinsä että isänsä sukua. Nimi ei kerro muuta kuin kuka on huutanut koviten kun nimestä on päätetty.
Jos sukunimellä ei ole yhtään elävää käyttäjää, suku katsotaan sammuneeksi. Kyllä minä olen valmis huutamaan kovimmin, ettei minulle tärkeä nimi kuole.
Kyllä sun lapset silti on geneettisesti sun lapsia, oli heidän nimi sitten vaikka Pöllä-Virtanen-Köntti.
Nimet on pelkkää kosmetiikkaa.
Genetiikkakin on pelkkää kosmetiikkaa, jos tuolle linjalle lähdetään. Lapseni olisi ihan yhtä lailla minun lapseni, vaikka olisi adoptoitu. Mutta silti huolehtisin, että minulle tärkeä ja objektiivisestikin katsoen vanha sukunimeni ei päättyisi juuri minuun.
Okei, ehkä olen luonnontieteilijä ja katson tätä siksi eri näkökulmasta.
Mutta en näe miten pelkkä nimi vaikuttaisi mihinkään. Todellisuudessa jos olet siittänyt/synnyttänyt jälkikasvua, hän on sinun jälkikasvua. Jos olet adoptoinut, hän on biologisten vanhempiensa sukua. Jos hän tekee lapsia, ei hän silloin jatka sinun sukuasi, vaan biologista sukuaan, noita Köntti-Virtasia.
Tää on vähän sama kuin väitämme, että nyt on vuosi 2021, vaikka todellisuudessa on vuosi n. 4,5 miljardia. Meidän ihmisten jutut ei ole todellisuutta, ne on keksittyjä. You see?
Kaikki me ihmiset olemme sukua toisillemme, joten kyllä se adoptiolapsikin kuuluu samaan sukuun, kun ymmärrät katsoa asiaa vähän kauemmaksi.
Tämä on ihan totta, ja samaan sukuun kuuluvat kaikki muutkin eläimet, ja lopulta myös kasvit ja jopa kivet. Mutta tässä ketjussa halutaan rajata sukulaisuus niihin, joilla on sama sukunimi, mikä tuntuu suoraan sanottuna valheelliselta.
Kukaan ei ole rajaamassa sukua niihin, joilla on sama sukunimi. Kysymys on siitä, ettei halua harvinaisen sukunimen sammuvan. Pystytkö sinä ymmärtämään, että sukunimi ei ole sama asia kuin sukulaisuus, vaan ihan oma erillinen ja silti monille tärkeä asia?
Mutta joku juuri sanoi, että "suku sammuu" jos ei ole sama sukunimi. Eihän suku tietenkään oikeasti sammu, jos on ihmisiä, jotka jatkavat perimää, eikö vaan? Kyse on vain vaikutelmista. Yritän oikeasti ymmärtää, älä suutu. Vaikka ollaan Vauviksella, ollaan asiallisia, kuten olet ollutkin, kiitos siitä.
Mikä siinä nimessä siis on se taika? Sekö että sukupuussa on sama nimi, kun joku sitä joskus rakentaa?
Suvun sammuminen tarkoittaa sitä, ettei sukunimellä ole yhtään elävää käyttäjää. Se ei mitenkään liity geenien säilymiseen. Moni vanha ritarisuku on sammunut, vaikka viimeinen vesa olisi kylvänyt miten vimmatusti lehtolapsia feodaaliyhteisöönsä.
Yritä unohtaa geenit. Vanhemmuudessa harvoin mietitään niin kovin tarkkaan geenejä. Moni adoptoi, ja moni saa myös lapsia lahjasoluilla. Heitä kohtaan on varsin loukkaavaa esittää, että sukulaisuus olisi pelkästään genettistä.
Kiitos, hyvä vastaus.
Mutta tästä tullaan siihen ikävään johtopäätökseen, että nainen joka antaa lapsilleen miehensä nimen, antaa sukunsa sammua.
Vähän ikävä ajatus, eikö? Ikäänkuin naisen suku olisi jotenkin vähäarvoisempi. Näinkö siis suurin osa miehistä ja naisista edelleen ajattelee?
Kumpi vaan joka antaa sukunsa sammua on mänttipää.
Hah, hyvä.
Mutta miten tää ratkaistaan, ettei kumpikaan ole mänttipää?
Annetaan harvinainen nimi lapsille.
Okei jankutan sitten, mutta olen iloisesti yllättynyt että tää ketju ei ole vielä poistunut, ja että täällä on muutama jotka haluaa keskustella eikä vain solvata. Harvinaista herkkua.
Eihän toi harvinaisen nimen antamisen ratkaise sitä että toisen suku "sammuu".
Jos annetaan toisen vanhemman nimi, silloin ei anneta toisen. Mitä tässä nyt en tajuu?
Juu, sanovat kyllä ärsyttäväksi ihan livenäkin.
Jos luet ketjun ajatuksella läpi, niin kyllä varmasti hiffaat, mistä on kysymys. Suku sammuu, kun sukunimen viimeinen käyttäjä kuolee. Ei se Miettisten suku sammu, vaikka yksi tai kaksi Miettistä ei antaisi nimeään jälkeläisilleen. Joku harvinaisempi suku sen sijaan voi olla kiinni yhdestä ihmisestä.
Matematiikan lait toimivat niin, että koko ajan yleisimmät sukunimet yleistyvät ja harvinaisimmat harvinaistuvat, ellemme valitse toisin. Jos emme aktiivisesti toimi, lopulta maailmassa ei ole kuin Kimejä ja Smithejä ja ehkä Suomessa joku Korhonen.
Hyvä, kiitos.
Eli jos mun nimi on Korhonen, ja lasteni toisen vanhemman nimi on vaikka Stålh, ja me annamme lastemme nimeksi Ståhl, ei haittaa niin paljon, koska mun veljen nimi on Korhonen, ja hänellä on Korhonen-nimisiä lapsia. Suku säilyy. Nyt ehkä tajusin. Huh.
Nennenen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nennenen kirjoitti:
Meillä annettiin yhdistelmänimi. Olisi annettu äidin nimi, vaikka se olikin suht tavallinen -nen -päätteinen ja isällä harvinaisempi ellei laki olisi muuttunut. Nyt en nähnyt mitään hyvää perustetta siihen että oltaisiin valittu jomman kumman nimi kun kerran molemmat saa antaa.
Tuota noin. Teidän kummankin suku siis sammui? Viitaten siihen mitä aiemmin tässä ketjussa on puhuttu.
Minun kanssa on turha alkaa viisastella. En aio jatkaa tähän provoon vastaamista, kun selkeästi halutaan tahallaan ymmärtää väärin mitä alun perin suvun sammumisesta tässä ketjussa kirjoittanut termillä tarkoitti. Totean vain että molempien meidän sukunimet säilyvät lapsessamme. Lisäksi molempien meistä sisarukset tai serkut ovat jatkaneet sukunimiämme lapsilleen.
Todennäköistä on, että jomman kumman meistä suku sammuu lapsemme sukuhaarassa, jos lapsemme aikanaan valitsee mahdolliselle lapsenlapsellemme vain jomman kumman sukunimistään. Tai että molempien meistä suvut sammuvat, jos lapsemme valitsee omalle lapselleen tämän äidin sukunimen. Tai jos hän ei koskaan saa lasta. Mutta se on sitten hänen ja mahdollisen lapsen äidin asia.
En halunnut viisastella, anteeksi jos tuli sellainen vaikutelma.
Mutta ymmärrän, että tarkoitat tuolla sitä, että jos annan lapselleni nimeksi Pöntinen-Suvisalo, voidaan katsoa sekä Pöntisen että Suvisalon suku säilyneeksi.
Tai ehkä Pöntisalo, jos tarkoitit yhdistelmänimellä kahden nimen yhdistelmää?
Kiitos kuitenkin, älä hermostu.
Se rasittava.
Mun pitäisi ehkä saada joku palkinto tämän ketjun elossa pitämisestä.
Lähetän mun yhteystiedot Sanomalle.
Hah, hyvä.
Mutta miten tää ratkaistaan, ettei kumpikaan ole mänttipää?