Lue keskustelun säännöt.
Äidin vai isän nimi lapselle?
27.07.2021 |
Ikuisuuskysymys, mutta kysyn silti.
Kumman sukunimi lapselle tulisi mielestänne antaa ja millä perusteella?
Lain mukaan oletusarvo on se että lapsi saa äitinsä nimen, joten mitä perusteluja miehenne ovat käyttäneet jos ovat halunneet lapsillenne oman nimensä?
Onko joku valinnut yhdistelmänimen?
Kommentit (78)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapset saivat minun nimeni, koska sukuni uhkaa sammua. Joskus jossakin oli laskettu, kuinka monta sukunimeä vuosittain saataisiin pidettyä elossa, jos vanhemmat aina antaisivat lapselleen sen harvinaisemman sukunimen. Luku oli aika suuri.
Joku voi tietenkin kysyä että mitä se ketään haittaa, jos suku sammuu. Mutta toisaalta eipä nimivalinnoilla muutenkaan ole arjen kannalta niin suurta väliä, joten sukuhistorian tai kulttuurihistorian ylläpito on minusta syy paremmasta päästä.
Mutta sukuhan ei sammu. Jokainen lapsi ylläpitää sekä äitinsä että isänsä sukua. Nimi ei kerro muuta kuin kuka on huutanut koviten kun nimestä on päätetty.
Jos sukunimellä ei ole yhtään elävää käyttäjää, suku katsotaan sammuneeksi. Kyllä minä olen valmis huutamaan kovimmin, ettei minulle tärkeä nimi kuole.
Kyllä sun lapset silti on geneettisesti sun lapsia, oli heidän nimi sitten vaikka Pöllä-Virtanen-Köntti.
Nimet on pelkkää kosmetiikkaa.
Genetiikkakin on pelkkää kosmetiikkaa, jos tuolle linjalle lähdetään. Lapseni olisi ihan yhtä lailla minun lapseni, vaikka olisi adoptoitu. Mutta silti huolehtisin, että minulle tärkeä ja objektiivisestikin katsoen vanha sukunimeni ei päättyisi juuri minuun.
Okei, ehkä olen luonnontieteilijä ja katson tätä siksi eri näkökulmasta.
Mutta en näe miten pelkkä nimi vaikuttaisi mihinkään. Todellisuudessa jos olet siittänyt/synnyttänyt jälkikasvua, hän on sinun jälkikasvua. Jos olet adoptoinut, hän on biologisten vanhempiensa sukua. Jos hän tekee lapsia, ei hän silloin jatka sinun sukuasi, vaan biologista sukuaan, noita Köntti-Virtasia.
Tää on vähän sama kuin väitämme, että nyt on vuosi 2021, vaikka todellisuudessa on vuosi n. 4,5 miljardia. Meidän ihmisten jutut ei ole todellisuutta, ne on keksittyjä. You see?
Kaikki me ihmiset olemme sukua toisillemme, joten kyllä se adoptiolapsikin kuuluu samaan sukuun, kun ymmärrät katsoa asiaa vähän kauemmaksi.
Tämä on ihan totta, ja samaan sukuun kuuluvat kaikki muutkin eläimet, ja lopulta myös kasvit ja jopa kivet. Mutta tässä ketjussa halutaan rajata sukulaisuus niihin, joilla on sama sukunimi, mikä tuntuu suoraan sanottuna valheelliselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapset saivat minun nimeni, koska sukuni uhkaa sammua. Joskus jossakin oli laskettu, kuinka monta sukunimeä vuosittain saataisiin pidettyä elossa, jos vanhemmat aina antaisivat lapselleen sen harvinaisemman sukunimen. Luku oli aika suuri.
Joku voi tietenkin kysyä että mitä se ketään haittaa, jos suku sammuu. Mutta toisaalta eipä nimivalinnoilla muutenkaan ole arjen kannalta niin suurta väliä, joten sukuhistorian tai kulttuurihistorian ylläpito on minusta syy paremmasta päästä.
Mutta sukuhan ei sammu. Jokainen lapsi ylläpitää sekä äitinsä että isänsä sukua. Nimi ei kerro muuta kuin kuka on huutanut koviten kun nimestä on päätetty.
Jos sukunimellä ei ole yhtään elävää käyttäjää, suku katsotaan sammuneeksi. Kyllä minä olen valmis huutamaan kovimmin, ettei minulle tärkeä nimi kuole.
Kyllä sun lapset silti on geneettisesti sun lapsia, oli heidän nimi sitten vaikka Pöllä-Virtanen-Köntti.
Nimet on pelkkää kosmetiikkaa.
Genetiikkakin on pelkkää kosmetiikkaa, jos tuolle linjalle lähdetään. Lapseni olisi ihan yhtä lailla minun lapseni, vaikka olisi adoptoitu. Mutta silti huolehtisin, että minulle tärkeä ja objektiivisestikin katsoen vanha sukunimeni ei päättyisi juuri minuun.
Okei, ehkä olen luonnontieteilijä ja katson tätä siksi eri näkökulmasta.
Mutta en näe miten pelkkä nimi vaikuttaisi mihinkään. Todellisuudessa jos olet siittänyt/synnyttänyt jälkikasvua, hän on sinun jälkikasvua. Jos olet adoptoinut, hän on biologisten vanhempiensa sukua. Jos hän tekee lapsia, ei hän silloin jatka sinun sukuasi, vaan biologista sukuaan, noita Köntti-Virtasia.
Tää on vähän sama kuin väitämme, että nyt on vuosi 2021, vaikka todellisuudessa on vuosi n. 4,5 miljardia. Meidän ihmisten jutut ei ole todellisuutta, ne on keksittyjä. You see?
Ihminen on kulttuurinen eläin. Koko olemuksemme syntyy vuorovaikutuksesta toisiin ihmisiin. Tunnet varmasti ns. susilapset. Kokisitko sellaisen oman sukusi jatkajaksi, jos hän olisi geneettisesti sinun?
Tarkoitat lasta, joka jostain syystä on joutunut susien laumaan pienenä?
Totta kai kokisin omaksi, jos tietäisin että hän on minun, kuka ei?
Onko tässä siis kysymys vaikutelmista? Eli jos jollakin tenavalla ei ole minun nimeäni, muut saavat vaikutelman, että hän ei ole minun sukuani?
Anteeksi, mutta tuntuu epätodelliselta, varsinkin kulttuurissa, jossa valitaan vain toisen vanhemman nimi lapsen nimeksi.
Alkaa tuntua, että kyse on valtataistelusta eikä mistään todellisesta sukulaisuudesta.
Eli kerrataan. 15-vuotias, joka ei puhu ihmiskieltä, murisee ja yrittää purra - ”totta kai” kokisit omaksesi, jos hän olisi biologisesti omasi.
Ja 15-vuotias, jota olet koko hänen elämänsä hoivannut - ei ole sukuasi, koska on Köntti-Virtasia.
Ja sitten vielä sinusta tuntuu että nämä asiat ovat muille ihmisille valtataistelua eikä todellista sukulaisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapset saivat minun nimeni, koska sukuni uhkaa sammua. Joskus jossakin oli laskettu, kuinka monta sukunimeä vuosittain saataisiin pidettyä elossa, jos vanhemmat aina antaisivat lapselleen sen harvinaisemman sukunimen. Luku oli aika suuri.
Joku voi tietenkin kysyä että mitä se ketään haittaa, jos suku sammuu. Mutta toisaalta eipä nimivalinnoilla muutenkaan ole arjen kannalta niin suurta väliä, joten sukuhistorian tai kulttuurihistorian ylläpito on minusta syy paremmasta päästä.
Mutta sukuhan ei sammu. Jokainen lapsi ylläpitää sekä äitinsä että isänsä sukua. Nimi ei kerro muuta kuin kuka on huutanut koviten kun nimestä on päätetty.
Jos sukunimellä ei ole yhtään elävää käyttäjää, suku katsotaan sammuneeksi. Kyllä minä olen valmis huutamaan kovimmin, ettei minulle tärkeä nimi kuole.
Kyllä sun lapset silti on geneettisesti sun lapsia, oli heidän nimi sitten vaikka Pöllä-Virtanen-Köntti.
Nimet on pelkkää kosmetiikkaa.
Genetiikkakin on pelkkää kosmetiikkaa, jos tuolle linjalle lähdetään. Lapseni olisi ihan yhtä lailla minun lapseni, vaikka olisi adoptoitu. Mutta silti huolehtisin, että minulle tärkeä ja objektiivisestikin katsoen vanha sukunimeni ei päättyisi juuri minuun.
Okei, ehkä olen luonnontieteilijä ja katson tätä siksi eri näkökulmasta.
Mutta en näe miten pelkkä nimi vaikuttaisi mihinkään. Todellisuudessa jos olet siittänyt/synnyttänyt jälkikasvua, hän on sinun jälkikasvua. Jos olet adoptoinut, hän on biologisten vanhempiensa sukua. Jos hän tekee lapsia, ei hän silloin jatka sinun sukuasi, vaan biologista sukuaan, noita Köntti-Virtasia.
Tää on vähän sama kuin väitämme, että nyt on vuosi 2021, vaikka todellisuudessa on vuosi n. 4,5 miljardia. Meidän ihmisten jutut ei ole todellisuutta, ne on keksittyjä. You see?
Kaikki me ihmiset olemme sukua toisillemme, joten kyllä se adoptiolapsikin kuuluu samaan sukuun, kun ymmärrät katsoa asiaa vähän kauemmaksi.
Tämä on ihan totta, ja samaan sukuun kuuluvat kaikki muutkin eläimet, ja lopulta myös kasvit ja jopa kivet. Mutta tässä ketjussa halutaan rajata sukulaisuus niihin, joilla on sama sukunimi, mikä tuntuu suoraan sanottuna valheelliselta.
Kukaan ei ole rajaamassa sukua niihin, joilla on sama sukunimi. Kysymys on siitä, ettei halua harvinaisen sukunimen sammuvan. Pystytkö sinä ymmärtämään, että sukunimi ei ole sama asia kuin sukulaisuus, vaan ihan oma erillinen ja silti monille tärkeä asia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapset saivat minun nimeni, koska sukuni uhkaa sammua. Joskus jossakin oli laskettu, kuinka monta sukunimeä vuosittain saataisiin pidettyä elossa, jos vanhemmat aina antaisivat lapselleen sen harvinaisemman sukunimen. Luku oli aika suuri.
Joku voi tietenkin kysyä että mitä se ketään haittaa, jos suku sammuu. Mutta toisaalta eipä nimivalinnoilla muutenkaan ole arjen kannalta niin suurta väliä, joten sukuhistorian tai kulttuurihistorian ylläpito on minusta syy paremmasta päästä.
Mutta sukuhan ei sammu. Jokainen lapsi ylläpitää sekä äitinsä että isänsä sukua. Nimi ei kerro muuta kuin kuka on huutanut koviten kun nimestä on päätetty.
Jos sukunimellä ei ole yhtään elävää käyttäjää, suku katsotaan sammuneeksi. Kyllä minä olen valmis huutamaan kovimmin, ettei minulle tärkeä nimi kuole.
Kyllä sun lapset silti on geneettisesti sun lapsia, oli heidän nimi sitten vaikka Pöllä-Virtanen-Köntti.
Nimet on pelkkää kosmetiikkaa.
Genetiikkakin on pelkkää kosmetiikkaa, jos tuolle linjalle lähdetään. Lapseni olisi ihan yhtä lailla minun lapseni, vaikka olisi adoptoitu. Mutta silti huolehtisin, että minulle tärkeä ja objektiivisestikin katsoen vanha sukunimeni ei päättyisi juuri minuun.
Okei, ehkä olen luonnontieteilijä ja katson tätä siksi eri näkökulmasta.
Mutta en näe miten pelkkä nimi vaikuttaisi mihinkään. Todellisuudessa jos olet siittänyt/synnyttänyt jälkikasvua, hän on sinun jälkikasvua. Jos olet adoptoinut, hän on biologisten vanhempiensa sukua. Jos hän tekee lapsia, ei hän silloin jatka sinun sukuasi, vaan biologista sukuaan, noita Köntti-Virtasia.
Tää on vähän sama kuin väitämme, että nyt on vuosi 2021, vaikka todellisuudessa on vuosi n. 4,5 miljardia. Meidän ihmisten jutut ei ole todellisuutta, ne on keksittyjä. You see?
Ihminen on kulttuurinen eläin. Koko olemuksemme syntyy vuorovaikutuksesta toisiin ihmisiin. Tunnet varmasti ns. susilapset. Kokisitko sellaisen oman sukusi jatkajaksi, jos hän olisi geneettisesti sinun?
Tarkoitat lasta, joka jostain syystä on joutunut susien laumaan pienenä?
Totta kai kokisin omaksi, jos tietäisin että hän on minun, kuka ei?
Onko tässä siis kysymys vaikutelmista? Eli jos jollakin tenavalla ei ole minun nimeäni, muut saavat vaikutelman, että hän ei ole minun sukuani?
Anteeksi, mutta tuntuu epätodelliselta, varsinkin kulttuurissa, jossa valitaan vain toisen vanhemman nimi lapsen nimeksi.
Alkaa tuntua, että kyse on valtataistelusta eikä mistään todellisesta sukulaisuudesta.
Eli kerrataan. 15-vuotias, joka ei puhu ihmiskieltä, murisee ja yrittää purra - ”totta kai” kokisit omaksesi, jos hän olisi biologisesti omasi.
Ja 15-vuotias, jota olet koko hänen elämänsä hoivannut - ei ole sukuasi, koska on Köntti-Virtasia.
Ja sitten vielä sinusta tuntuu että nämä asiat ovat muille ihmisille valtataistelua eikä todellista sukulaisuutta.
Joo. Ehkä tässä päästään asian ytimeen. Onko kyse kokemuksesta vai siitä miten asiat todellisuudessa on. Aika suuri ero. Me luonnontieteilijät olemme enemmän kiinnostuneita jälkimmäisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos isä on isä ja huoltaja, niin sitten isän nimi, koska se helpottaa elämää muuten (vahvistaa isyyttä yhteiskunnan silmissä). Muuten sitten taas äidin, jos isä ei varsinaisesti ole mukana lapsen elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapset saivat minun nimeni, koska sukuni uhkaa sammua. Joskus jossakin oli laskettu, kuinka monta sukunimeä vuosittain saataisiin pidettyä elossa, jos vanhemmat aina antaisivat lapselleen sen harvinaisemman sukunimen. Luku oli aika suuri.
Joku voi tietenkin kysyä että mitä se ketään haittaa, jos suku sammuu. Mutta toisaalta eipä nimivalinnoilla muutenkaan ole arjen kannalta niin suurta väliä, joten sukuhistorian tai kulttuurihistorian ylläpito on minusta syy paremmasta päästä.
Mutta sukuhan ei sammu. Jokainen lapsi ylläpitää sekä äitinsä että isänsä sukua. Nimi ei kerro muuta kuin kuka on huutanut koviten kun nimestä on päätetty.
Jos sukunimellä ei ole yhtään elävää käyttäjää, suku katsotaan sammuneeksi. Kyllä minä olen valmis huutamaan kovimmin, ettei minulle tärkeä nimi kuole.
Kyllä sun lapset silti on geneettisesti sun lapsia, oli heidän nimi sitten vaikka Pöllä-Virtanen-Köntti.
Nimet on pelkkää kosmetiikkaa.
Genetiikkakin on pelkkää kosmetiikkaa, jos tuolle linjalle lähdetään. Lapseni olisi ihan yhtä lailla minun lapseni, vaikka olisi adoptoitu. Mutta silti huolehtisin, että minulle tärkeä ja objektiivisestikin katsoen vanha sukunimeni ei päättyisi juuri minuun.
Okei, ehkä olen luonnontieteilijä ja katson tätä siksi eri näkökulmasta.
Mutta en näe miten pelkkä nimi vaikuttaisi mihinkään. Todellisuudessa jos olet siittänyt/synnyttänyt jälkikasvua, hän on sinun jälkikasvua. Jos olet adoptoinut, hän on biologisten vanhempiensa sukua. Jos hän tekee lapsia, ei hän silloin jatka sinun sukuasi, vaan biologista sukuaan, noita Köntti-Virtasia.
Tää on vähän sama kuin väitämme, että nyt on vuosi 2021, vaikka todellisuudessa on vuosi n. 4,5 miljardia. Meidän ihmisten jutut ei ole todellisuutta, ne on keksittyjä. You see?
Kaikki me ihmiset olemme sukua toisillemme, joten kyllä se adoptiolapsikin kuuluu samaan sukuun, kun ymmärrät katsoa asiaa vähän kauemmaksi.
Tämä on ihan totta, ja samaan sukuun kuuluvat kaikki muutkin eläimet, ja lopulta myös kasvit ja jopa kivet. Mutta tässä ketjussa halutaan rajata sukulaisuus niihin, joilla on sama sukunimi, mikä tuntuu suoraan sanottuna valheelliselta.
Luonnontieteilijämme taitaa unohtaa, ettei kivillä ole DNA:ta, ja sikäli sukulaisuus niiden kanssa on pikemminkin poeettinen käsite.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapset saivat minun nimeni, koska sukuni uhkaa sammua. Joskus jossakin oli laskettu, kuinka monta sukunimeä vuosittain saataisiin pidettyä elossa, jos vanhemmat aina antaisivat lapselleen sen harvinaisemman sukunimen. Luku oli aika suuri.
Joku voi tietenkin kysyä että mitä se ketään haittaa, jos suku sammuu. Mutta toisaalta eipä nimivalinnoilla muutenkaan ole arjen kannalta niin suurta väliä, joten sukuhistorian tai kulttuurihistorian ylläpito on minusta syy paremmasta päästä.
Mutta sukuhan ei sammu. Jokainen lapsi ylläpitää sekä äitinsä että isänsä sukua. Nimi ei kerro muuta kuin kuka on huutanut koviten kun nimestä on päätetty.
Jos sukunimellä ei ole yhtään elävää käyttäjää, suku katsotaan sammuneeksi. Kyllä minä olen valmis huutamaan kovimmin, ettei minulle tärkeä nimi kuole.
Kyllä sun lapset silti on geneettisesti sun lapsia, oli heidän nimi sitten vaikka Pöllä-Virtanen-Köntti.
Nimet on pelkkää kosmetiikkaa.
Genetiikkakin on pelkkää kosmetiikkaa, jos tuolle linjalle lähdetään. Lapseni olisi ihan yhtä lailla minun lapseni, vaikka olisi adoptoitu. Mutta silti huolehtisin, että minulle tärkeä ja objektiivisestikin katsoen vanha sukunimeni ei päättyisi juuri minuun.
Okei, ehkä olen luonnontieteilijä ja katson tätä siksi eri näkökulmasta.
Mutta en näe miten pelkkä nimi vaikuttaisi mihinkään. Todellisuudessa jos olet siittänyt/synnyttänyt jälkikasvua, hän on sinun jälkikasvua. Jos olet adoptoinut, hän on biologisten vanhempiensa sukua. Jos hän tekee lapsia, ei hän silloin jatka sinun sukuasi, vaan biologista sukuaan, noita Köntti-Virtasia.
Tää on vähän sama kuin väitämme, että nyt on vuosi 2021, vaikka todellisuudessa on vuosi n. 4,5 miljardia. Meidän ihmisten jutut ei ole todellisuutta, ne on keksittyjä. You see?
Kaikki me ihmiset olemme sukua toisillemme, joten kyllä se adoptiolapsikin kuuluu samaan sukuun, kun ymmärrät katsoa asiaa vähän kauemmaksi.
Tämä on ihan totta, ja samaan sukuun kuuluvat kaikki muutkin eläimet, ja lopulta myös kasvit ja jopa kivet. Mutta tässä ketjussa halutaan rajata sukulaisuus niihin, joilla on sama sukunimi, mikä tuntuu suoraan sanottuna valheelliselta.
Kukaan ei ole rajaamassa sukua niihin, joilla on sama sukunimi. Kysymys on siitä, ettei halua harvinaisen sukunimen sammuvan. Pystytkö sinä ymmärtämään, että sukunimi ei ole sama asia kuin sukulaisuus, vaan ihan oma erillinen ja silti monille tärkeä asia?
Mutta joku juuri sanoi, että "suku sammuu" jos ei ole sama sukunimi. Eihän suku tietenkään oikeasti sammu, jos on ihmisiä, jotka jatkavat perimää, eikö vaan? Kyse on vain vaikutelmista. Yritän oikeasti ymmärtää, älä suutu. Vaikka ollaan Vauviksella, ollaan asiallisia, kuten olet ollutkin, kiitos siitä.
Mikä siinä nimessä siis on se taika? Sekö että sukupuussa on sama nimi, kun joku sitä joskus rakentaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapset saivat minun nimeni, koska sukuni uhkaa sammua. Joskus jossakin oli laskettu, kuinka monta sukunimeä vuosittain saataisiin pidettyä elossa, jos vanhemmat aina antaisivat lapselleen sen harvinaisemman sukunimen. Luku oli aika suuri.
Joku voi tietenkin kysyä että mitä se ketään haittaa, jos suku sammuu. Mutta toisaalta eipä nimivalinnoilla muutenkaan ole arjen kannalta niin suurta väliä, joten sukuhistorian tai kulttuurihistorian ylläpito on minusta syy paremmasta päästä.
Mutta sukuhan ei sammu. Jokainen lapsi ylläpitää sekä äitinsä että isänsä sukua. Nimi ei kerro muuta kuin kuka on huutanut koviten kun nimestä on päätetty.
Jos sukunimellä ei ole yhtään elävää käyttäjää, suku katsotaan sammuneeksi. Kyllä minä olen valmis huutamaan kovimmin, ettei minulle tärkeä nimi kuole.
Kyllä sun lapset silti on geneettisesti sun lapsia, oli heidän nimi sitten vaikka Pöllä-Virtanen-Köntti.
Nimet on pelkkää kosmetiikkaa.
Genetiikkakin on pelkkää kosmetiikkaa, jos tuolle linjalle lähdetään. Lapseni olisi ihan yhtä lailla minun lapseni, vaikka olisi adoptoitu. Mutta silti huolehtisin, että minulle tärkeä ja objektiivisestikin katsoen vanha sukunimeni ei päättyisi juuri minuun.
Okei, ehkä olen luonnontieteilijä ja katson tätä siksi eri näkökulmasta.
Mutta en näe miten pelkkä nimi vaikuttaisi mihinkään. Todellisuudessa jos olet siittänyt/synnyttänyt jälkikasvua, hän on sinun jälkikasvua. Jos olet adoptoinut, hän on biologisten vanhempiensa sukua. Jos hän tekee lapsia, ei hän silloin jatka sinun sukuasi, vaan biologista sukuaan, noita Köntti-Virtasia.
Tää on vähän sama kuin väitämme, että nyt on vuosi 2021, vaikka todellisuudessa on vuosi n. 4,5 miljardia. Meidän ihmisten jutut ei ole todellisuutta, ne on keksittyjä. You see?
Kaikki me ihmiset olemme sukua toisillemme, joten kyllä se adoptiolapsikin kuuluu samaan sukuun, kun ymmärrät katsoa asiaa vähän kauemmaksi.
Tämä on ihan totta, ja samaan sukuun kuuluvat kaikki muutkin eläimet, ja lopulta myös kasvit ja jopa kivet. Mutta tässä ketjussa halutaan rajata sukulaisuus niihin, joilla on sama sukunimi, mikä tuntuu suoraan sanottuna valheelliselta.
Luonnontieteilijämme taitaa unohtaa, ettei kivillä ole DNA:ta, ja sikäli sukulaisuus niiden kanssa on pikemminkin poeettinen käsite.
Olet oikeassa. Mutta kivetkin koostuvat samoista aineista kuin me muutkin, eli ovat jossain mielessä kyllä sukua. Ihan hyvä huomio. Ehkä se on runoutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapset saivat minun nimeni, koska sukuni uhkaa sammua. Joskus jossakin oli laskettu, kuinka monta sukunimeä vuosittain saataisiin pidettyä elossa, jos vanhemmat aina antaisivat lapselleen sen harvinaisemman sukunimen. Luku oli aika suuri.
Joku voi tietenkin kysyä että mitä se ketään haittaa, jos suku sammuu. Mutta toisaalta eipä nimivalinnoilla muutenkaan ole arjen kannalta niin suurta väliä, joten sukuhistorian tai kulttuurihistorian ylläpito on minusta syy paremmasta päästä.
Mutta sukuhan ei sammu. Jokainen lapsi ylläpitää sekä äitinsä että isänsä sukua. Nimi ei kerro muuta kuin kuka on huutanut koviten kun nimestä on päätetty.
Jos sukunimellä ei ole yhtään elävää käyttäjää, suku katsotaan sammuneeksi. Kyllä minä olen valmis huutamaan kovimmin, ettei minulle tärkeä nimi kuole.
Kyllä sun lapset silti on geneettisesti sun lapsia, oli heidän nimi sitten vaikka Pöllä-Virtanen-Köntti.
Nimet on pelkkää kosmetiikkaa.
Genetiikkakin on pelkkää kosmetiikkaa, jos tuolle linjalle lähdetään. Lapseni olisi ihan yhtä lailla minun lapseni, vaikka olisi adoptoitu. Mutta silti huolehtisin, että minulle tärkeä ja objektiivisestikin katsoen vanha sukunimeni ei päättyisi juuri minuun.
Okei, ehkä olen luonnontieteilijä ja katson tätä siksi eri näkökulmasta.
Mutta en näe miten pelkkä nimi vaikuttaisi mihinkään. Todellisuudessa jos olet siittänyt/synnyttänyt jälkikasvua, hän on sinun jälkikasvua. Jos olet adoptoinut, hän on biologisten vanhempiensa sukua. Jos hän tekee lapsia, ei hän silloin jatka sinun sukuasi, vaan biologista sukuaan, noita Köntti-Virtasia.
Tää on vähän sama kuin väitämme, että nyt on vuosi 2021, vaikka todellisuudessa on vuosi n. 4,5 miljardia. Meidän ihmisten jutut ei ole todellisuutta, ne on keksittyjä. You see?
Kaikki me ihmiset olemme sukua toisillemme, joten kyllä se adoptiolapsikin kuuluu samaan sukuun, kun ymmärrät katsoa asiaa vähän kauemmaksi.
Tämä on ihan totta, ja samaan sukuun kuuluvat kaikki muutkin eläimet, ja lopulta myös kasvit ja jopa kivet. Mutta tässä ketjussa halutaan rajata sukulaisuus niihin, joilla on sama sukunimi, mikä tuntuu suoraan sanottuna valheelliselta.
Kukaan ei ole rajaamassa sukua niihin, joilla on sama sukunimi. Kysymys on siitä, ettei halua harvinaisen sukunimen sammuvan. Pystytkö sinä ymmärtämään, että sukunimi ei ole sama asia kuin sukulaisuus, vaan ihan oma erillinen ja silti monille tärkeä asia?
Mutta joku juuri sanoi, että "suku sammuu" jos ei ole sama sukunimi. Eihän suku tietenkään oikeasti sammu, jos on ihmisiä, jotka jatkavat perimää, eikö vaan? Kyse on vain vaikutelmista. Yritän oikeasti ymmärtää, älä suutu. Vaikka ollaan Vauviksella, ollaan asiallisia, kuten olet ollutkin, kiitos siitä.
Mikä siinä nimessä siis on se taika? Sekö että sukupuussa on sama nimi, kun joku sitä joskus rakentaa?
Suvun sammuminen tarkoittaa sitä, ettei sukunimellä ole yhtään elävää käyttäjää. Se ei mitenkään liity geenien säilymiseen. Moni vanha ritarisuku on sammunut, vaikka viimeinen vesa olisi kylvänyt miten vimmatusti lehtolapsia feodaaliyhteisöönsä.
Yritä unohtaa geenit. Vanhemmuudessa harvoin mietitään niin kovin tarkkaan geenejä. Moni adoptoi, ja moni saa myös lapsia lahjasoluilla. Heitä kohtaan on varsin loukkaavaa esittää, että sukulaisuus olisi pelkästään genettistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapset saivat minun nimeni, koska sukuni uhkaa sammua. Joskus jossakin oli laskettu, kuinka monta sukunimeä vuosittain saataisiin pidettyä elossa, jos vanhemmat aina antaisivat lapselleen sen harvinaisemman sukunimen. Luku oli aika suuri.
Joku voi tietenkin kysyä että mitä se ketään haittaa, jos suku sammuu. Mutta toisaalta eipä nimivalinnoilla muutenkaan ole arjen kannalta niin suurta väliä, joten sukuhistorian tai kulttuurihistorian ylläpito on minusta syy paremmasta päästä.
Mutta sukuhan ei sammu. Jokainen lapsi ylläpitää sekä äitinsä että isänsä sukua. Nimi ei kerro muuta kuin kuka on huutanut koviten kun nimestä on päätetty.
Jos sukunimellä ei ole yhtään elävää käyttäjää, suku katsotaan sammuneeksi. Kyllä minä olen valmis huutamaan kovimmin, ettei minulle tärkeä nimi kuole.
Kyllä sun lapset silti on geneettisesti sun lapsia, oli heidän nimi sitten vaikka Pöllä-Virtanen-Köntti.
Nimet on pelkkää kosmetiikkaa.
Genetiikkakin on pelkkää kosmetiikkaa, jos tuolle linjalle lähdetään. Lapseni olisi ihan yhtä lailla minun lapseni, vaikka olisi adoptoitu. Mutta silti huolehtisin, että minulle tärkeä ja objektiivisestikin katsoen vanha sukunimeni ei päättyisi juuri minuun.
Okei, ehkä olen luonnontieteilijä ja katson tätä siksi eri näkökulmasta.
Mutta en näe miten pelkkä nimi vaikuttaisi mihinkään. Todellisuudessa jos olet siittänyt/synnyttänyt jälkikasvua, hän on sinun jälkikasvua. Jos olet adoptoinut, hän on biologisten vanhempiensa sukua. Jos hän tekee lapsia, ei hän silloin jatka sinun sukuasi, vaan biologista sukuaan, noita Köntti-Virtasia.
Tää on vähän sama kuin väitämme, että nyt on vuosi 2021, vaikka todellisuudessa on vuosi n. 4,5 miljardia. Meidän ihmisten jutut ei ole todellisuutta, ne on keksittyjä. You see?
Kaikki me ihmiset olemme sukua toisillemme, joten kyllä se adoptiolapsikin kuuluu samaan sukuun, kun ymmärrät katsoa asiaa vähän kauemmaksi.
Tämä on ihan totta, ja samaan sukuun kuuluvat kaikki muutkin eläimet, ja lopulta myös kasvit ja jopa kivet. Mutta tässä ketjussa halutaan rajata sukulaisuus niihin, joilla on sama sukunimi, mikä tuntuu suoraan sanottuna valheelliselta.
Kukaan ei ole rajaamassa sukua niihin, joilla on sama sukunimi. Kysymys on siitä, ettei halua harvinaisen sukunimen sammuvan. Pystytkö sinä ymmärtämään, että sukunimi ei ole sama asia kuin sukulaisuus, vaan ihan oma erillinen ja silti monille tärkeä asia?
Mutta joku juuri sanoi, että "suku sammuu" jos ei ole sama sukunimi. Eihän suku tietenkään oikeasti sammu, jos on ihmisiä, jotka jatkavat perimää, eikö vaan? Kyse on vain vaikutelmista. Yritän oikeasti ymmärtää, älä suutu. Vaikka ollaan Vauviksella, ollaan asiallisia, kuten olet ollutkin, kiitos siitä.
Mikä siinä nimessä siis on se taika? Sekö että sukupuussa on sama nimi, kun joku sitä joskus rakentaa?
Sun sukunimi on varmaankin Jankutin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun lapsi kastetaan ja on syntynyt avoliitossa, on miehen tunnustettava lapsi, jotta lapsi voi saada miehen sukunimen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapset saivat minun nimeni, koska sukuni uhkaa sammua. Joskus jossakin oli laskettu, kuinka monta sukunimeä vuosittain saataisiin pidettyä elossa, jos vanhemmat aina antaisivat lapselleen sen harvinaisemman sukunimen. Luku oli aika suuri.
Joku voi tietenkin kysyä että mitä se ketään haittaa, jos suku sammuu. Mutta toisaalta eipä nimivalinnoilla muutenkaan ole arjen kannalta niin suurta väliä, joten sukuhistorian tai kulttuurihistorian ylläpito on minusta syy paremmasta päästä.
Mutta sukuhan ei sammu. Jokainen lapsi ylläpitää sekä äitinsä että isänsä sukua. Nimi ei kerro muuta kuin kuka on huutanut koviten kun nimestä on päätetty.
Jos sukunimellä ei ole yhtään elävää käyttäjää, suku katsotaan sammuneeksi. Kyllä minä olen valmis huutamaan kovimmin, ettei minulle tärkeä nimi kuole.
Kyllä sun lapset silti on geneettisesti sun lapsia, oli heidän nimi sitten vaikka Pöllä-Virtanen-Köntti.
Nimet on pelkkää kosmetiikkaa.
Genetiikkakin on pelkkää kosmetiikkaa, jos tuolle linjalle lähdetään. Lapseni olisi ihan yhtä lailla minun lapseni, vaikka olisi adoptoitu. Mutta silti huolehtisin, että minulle tärkeä ja objektiivisestikin katsoen vanha sukunimeni ei päättyisi juuri minuun.
Okei, ehkä olen luonnontieteilijä ja katson tätä siksi eri näkökulmasta.
Mutta en näe miten pelkkä nimi vaikuttaisi mihinkään. Todellisuudessa jos olet siittänyt/synnyttänyt jälkikasvua, hän on sinun jälkikasvua. Jos olet adoptoinut, hän on biologisten vanhempiensa sukua. Jos hän tekee lapsia, ei hän silloin jatka sinun sukuasi, vaan biologista sukuaan, noita Köntti-Virtasia.
Tää on vähän sama kuin väitämme, että nyt on vuosi 2021, vaikka todellisuudessa on vuosi n. 4,5 miljardia. Meidän ihmisten jutut ei ole todellisuutta, ne on keksittyjä. You see?
Kaikki me ihmiset olemme sukua toisillemme, joten kyllä se adoptiolapsikin kuuluu samaan sukuun, kun ymmärrät katsoa asiaa vähän kauemmaksi.
Tämä on ihan totta, ja samaan sukuun kuuluvat kaikki muutkin eläimet, ja lopulta myös kasvit ja jopa kivet. Mutta tässä ketjussa halutaan rajata sukulaisuus niihin, joilla on sama sukunimi, mikä tuntuu suoraan sanottuna valheelliselta.
Kukaan ei ole rajaamassa sukua niihin, joilla on sama sukunimi. Kysymys on siitä, ettei halua harvinaisen sukunimen sammuvan. Pystytkö sinä ymmärtämään, että sukunimi ei ole sama asia kuin sukulaisuus, vaan ihan oma erillinen ja silti monille tärkeä asia?
Mutta joku juuri sanoi, että "suku sammuu" jos ei ole sama sukunimi. Eihän suku tietenkään oikeasti sammu, jos on ihmisiä, jotka jatkavat perimää, eikö vaan? Kyse on vain vaikutelmista. Yritän oikeasti ymmärtää, älä suutu. Vaikka ollaan Vauviksella, ollaan asiallisia, kuten olet ollutkin, kiitos siitä.
Mikä siinä nimessä siis on se taika? Sekö että sukupuussa on sama nimi, kun joku sitä joskus rakentaa?
Sun sukunimi on varmaankin Jankutin?
Älä ole ilkeä. Minä ajattelen, että tällä palstalla on paljon sellaisia ihmisiä, joilla on ehkä vielä vaikeampaa keskustella ihmisten kanssa kasvotusten kuin näin kirjallisesti. Jos heitä kiinnostaa oppia meistä niin sanotusti tavallisista ihmisistä, ei ole meiltä pois yrittää vastata ja avata ajatuksiamme.
Tällä kertaakin on aivan ilmeistä, että henkilö on ottanut kirjaimellisesti ajatuksen suvun sammumisesta, ja ehkä hän ajattelee huojentavansa meidän huoliamme kun kertoo, että kaikilla perheellisillä suku jatkuu. Hän ei vaikuta pahantahtoiselta ihmiseltä.
-eri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapset saivat minun nimeni, koska sukuni uhkaa sammua. Joskus jossakin oli laskettu, kuinka monta sukunimeä vuosittain saataisiin pidettyä elossa, jos vanhemmat aina antaisivat lapselleen sen harvinaisemman sukunimen. Luku oli aika suuri.
Joku voi tietenkin kysyä että mitä se ketään haittaa, jos suku sammuu. Mutta toisaalta eipä nimivalinnoilla muutenkaan ole arjen kannalta niin suurta väliä, joten sukuhistorian tai kulttuurihistorian ylläpito on minusta syy paremmasta päästä.
Mutta sukuhan ei sammu. Jokainen lapsi ylläpitää sekä äitinsä että isänsä sukua. Nimi ei kerro muuta kuin kuka on huutanut koviten kun nimestä on päätetty.
Jos sukunimellä ei ole yhtään elävää käyttäjää, suku katsotaan sammuneeksi. Kyllä minä olen valmis huutamaan kovimmin, ettei minulle tärkeä nimi kuole.
Kyllä sun lapset silti on geneettisesti sun lapsia, oli heidän nimi sitten vaikka Pöllä-Virtanen-Köntti.
Nimet on pelkkää kosmetiikkaa.
Genetiikkakin on pelkkää kosmetiikkaa, jos tuolle linjalle lähdetään. Lapseni olisi ihan yhtä lailla minun lapseni, vaikka olisi adoptoitu. Mutta silti huolehtisin, että minulle tärkeä ja objektiivisestikin katsoen vanha sukunimeni ei päättyisi juuri minuun.
Okei, ehkä olen luonnontieteilijä ja katson tätä siksi eri näkökulmasta.
Mutta en näe miten pelkkä nimi vaikuttaisi mihinkään. Todellisuudessa jos olet siittänyt/synnyttänyt jälkikasvua, hän on sinun jälkikasvua. Jos olet adoptoinut, hän on biologisten vanhempiensa sukua. Jos hän tekee lapsia, ei hän silloin jatka sinun sukuasi, vaan biologista sukuaan, noita Köntti-Virtasia.
Tää on vähän sama kuin väitämme, että nyt on vuosi 2021, vaikka todellisuudessa on vuosi n. 4,5 miljardia. Meidän ihmisten jutut ei ole todellisuutta, ne on keksittyjä. You see?
Kaikki me ihmiset olemme sukua toisillemme, joten kyllä se adoptiolapsikin kuuluu samaan sukuun, kun ymmärrät katsoa asiaa vähän kauemmaksi.
Tämä on ihan totta, ja samaan sukuun kuuluvat kaikki muutkin eläimet, ja lopulta myös kasvit ja jopa kivet. Mutta tässä ketjussa halutaan rajata sukulaisuus niihin, joilla on sama sukunimi, mikä tuntuu suoraan sanottuna valheelliselta.
Kukaan ei ole rajaamassa sukua niihin, joilla on sama sukunimi. Kysymys on siitä, ettei halua harvinaisen sukunimen sammuvan. Pystytkö sinä ymmärtämään, että sukunimi ei ole sama asia kuin sukulaisuus, vaan ihan oma erillinen ja silti monille tärkeä asia?
Mutta joku juuri sanoi, että "suku sammuu" jos ei ole sama sukunimi. Eihän suku tietenkään oikeasti sammu, jos on ihmisiä, jotka jatkavat perimää, eikö vaan? Kyse on vain vaikutelmista. Yritän oikeasti ymmärtää, älä suutu. Vaikka ollaan Vauviksella, ollaan asiallisia, kuten olet ollutkin, kiitos siitä.
Mikä siinä nimessä siis on se taika? Sekö että sukupuussa on sama nimi, kun joku sitä joskus rakentaa?
Suvun sammuminen tarkoittaa sitä, ettei sukunimellä ole yhtään elävää käyttäjää. Se ei mitenkään liity geenien säilymiseen. Moni vanha ritarisuku on sammunut, vaikka viimeinen vesa olisi kylvänyt miten vimmatusti lehtolapsia feodaaliyhteisöönsä.
Yritä unohtaa geenit. Vanhemmuudessa harvoin mietitään niin kovin tarkkaan geenejä. Moni adoptoi, ja moni saa myös lapsia lahjasoluilla. Heitä kohtaan on varsin loukkaavaa esittää, että sukulaisuus olisi pelkästään genettistä.
Kiitos, hyvä vastaus.
Mutta tästä tullaan siihen ikävään johtopäätökseen, että nainen joka antaa lapsilleen miehensä nimen, antaa sukunsa sammua.
Vähän ikävä ajatus, eikö? Ikäänkuin naisen suku olisi jotenkin vähäarvoisempi. Näinkö siis suurin osa miehistä ja naisista edelleen ajattelee?
Meillä annettiin yhdistelmänimi. Olisi annettu äidin nimi, vaikka se olikin suht tavallinen -nen -päätteinen ja isällä harvinaisempi ellei laki olisi muuttunut. Nyt en nähnyt mitään hyvää perustetta siihen että oltaisiin valittu jomman kumman nimi kun kerran molemmat saa antaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapset saivat minun nimeni, koska sukuni uhkaa sammua. Joskus jossakin oli laskettu, kuinka monta sukunimeä vuosittain saataisiin pidettyä elossa, jos vanhemmat aina antaisivat lapselleen sen harvinaisemman sukunimen. Luku oli aika suuri.
Joku voi tietenkin kysyä että mitä se ketään haittaa, jos suku sammuu. Mutta toisaalta eipä nimivalinnoilla muutenkaan ole arjen kannalta niin suurta väliä, joten sukuhistorian tai kulttuurihistorian ylläpito on minusta syy paremmasta päästä.
Mutta sukuhan ei sammu. Jokainen lapsi ylläpitää sekä äitinsä että isänsä sukua. Nimi ei kerro muuta kuin kuka on huutanut koviten kun nimestä on päätetty.
Jos sukunimellä ei ole yhtään elävää käyttäjää, suku katsotaan sammuneeksi. Kyllä minä olen valmis huutamaan kovimmin, ettei minulle tärkeä nimi kuole.
Kyllä sun lapset silti on geneettisesti sun lapsia, oli heidän nimi sitten vaikka Pöllä-Virtanen-Köntti.
Nimet on pelkkää kosmetiikkaa.
Genetiikkakin on pelkkää kosmetiikkaa, jos tuolle linjalle lähdetään. Lapseni olisi ihan yhtä lailla minun lapseni, vaikka olisi adoptoitu. Mutta silti huolehtisin, että minulle tärkeä ja objektiivisestikin katsoen vanha sukunimeni ei päättyisi juuri minuun.
Okei, ehkä olen luonnontieteilijä ja katson tätä siksi eri näkökulmasta.
Mutta en näe miten pelkkä nimi vaikuttaisi mihinkään. Todellisuudessa jos olet siittänyt/synnyttänyt jälkikasvua, hän on sinun jälkikasvua. Jos olet adoptoinut, hän on biologisten vanhempiensa sukua. Jos hän tekee lapsia, ei hän silloin jatka sinun sukuasi, vaan biologista sukuaan, noita Köntti-Virtasia.
Tää on vähän sama kuin väitämme, että nyt on vuosi 2021, vaikka todellisuudessa on vuosi n. 4,5 miljardia. Meidän ihmisten jutut ei ole todellisuutta, ne on keksittyjä. You see?
Kaikki me ihmiset olemme sukua toisillemme, joten kyllä se adoptiolapsikin kuuluu samaan sukuun, kun ymmärrät katsoa asiaa vähän kauemmaksi.
Tämä on ihan totta, ja samaan sukuun kuuluvat kaikki muutkin eläimet, ja lopulta myös kasvit ja jopa kivet. Mutta tässä ketjussa halutaan rajata sukulaisuus niihin, joilla on sama sukunimi, mikä tuntuu suoraan sanottuna valheelliselta.
Kukaan ei ole rajaamassa sukua niihin, joilla on sama sukunimi. Kysymys on siitä, ettei halua harvinaisen sukunimen sammuvan. Pystytkö sinä ymmärtämään, että sukunimi ei ole sama asia kuin sukulaisuus, vaan ihan oma erillinen ja silti monille tärkeä asia?
Mutta joku juuri sanoi, että "suku sammuu" jos ei ole sama sukunimi. Eihän suku tietenkään oikeasti sammu, jos on ihmisiä, jotka jatkavat perimää, eikö vaan? Kyse on vain vaikutelmista. Yritän oikeasti ymmärtää, älä suutu. Vaikka ollaan Vauviksella, ollaan asiallisia, kuten olet ollutkin, kiitos siitä.
Mikä siinä nimessä siis on se taika? Sekö että sukupuussa on sama nimi, kun joku sitä joskus rakentaa?
Suvun sammuminen tarkoittaa sitä, ettei sukunimellä ole yhtään elävää käyttäjää. Se ei mitenkään liity geenien säilymiseen. Moni vanha ritarisuku on sammunut, vaikka viimeinen vesa olisi kylvänyt miten vimmatusti lehtolapsia feodaaliyhteisöönsä.
Yritä unohtaa geenit. Vanhemmuudessa harvoin mietitään niin kovin tarkkaan geenejä. Moni adoptoi, ja moni saa myös lapsia lahjasoluilla. Heitä kohtaan on varsin loukkaavaa esittää, että sukulaisuus olisi pelkästään genettistä.
Kiitos, hyvä vastaus.
Mutta tästä tullaan siihen ikävään johtopäätökseen, että nainen joka antaa lapsilleen miehensä nimen, antaa sukunsa sammua.
Vähän ikävä ajatus, eikö? Ikäänkuin naisen suku olisi jotenkin vähäarvoisempi. Näinkö siis suurin osa miehistä ja naisista edelleen ajattelee?
Suku sammuu siinä vaiheessa, kun sukunimellä ei ole yhtään elossa olevaa käyttäjää. Minun sukunimeäni kantoi Suomessa hieman yli 10 ihmistä ennen kuin sain lapseni, ja suurin osa heistä oli yli 50-vuotiaita. Sukuni sammuminen oli siis aivan realistinen uhka.
Useimmilla meistä tilanne ei ole aivan yhtä kriittinen. Mutta siitä huolimatta nimen harvinaisuus on mielestäni aivan pätevä peruste, jos pitää jommankumman vanhemman nimi valita. Nykyäänhän saa antaa molemmatkin.
Vierailija kirjoitti:
Jos isä on isä ja huoltaja, niin sitten isän nimi, koska se helpottaa elämää muuten (vahvistaa isyyttä yhteiskunnan silmissä). Muuten sitten taas äidin, jos isä ei varsinaisesti ole mukana lapsen elämässä.
Jos äiti on äiti ja huoltaja, niin sitten äidin nimi, koska se helpottaa elämää muuten (vahvistaa äitiyttä yhteiskunnan silmissä). Muuten sitten taas isän, jos äiti ei varsinaisesti ole mukana lapsen elämässä.
Nennenen kirjoitti:
Meillä annettiin yhdistelmänimi. Olisi annettu äidin nimi, vaikka se olikin suht tavallinen -nen -päätteinen ja isällä harvinaisempi ellei laki olisi muuttunut. Nyt en nähnyt mitään hyvää perustetta siihen että oltaisiin valittu jomman kumman nimi kun kerran molemmat saa antaa.
Tuota noin. Teidän kummankin suku siis sammui? Viitaten siihen mitä aiemmin tässä ketjussa on puhuttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapset saivat minun nimeni, koska sukuni uhkaa sammua. Joskus jossakin oli laskettu, kuinka monta sukunimeä vuosittain saataisiin pidettyä elossa, jos vanhemmat aina antaisivat lapselleen sen harvinaisemman sukunimen. Luku oli aika suuri.
Joku voi tietenkin kysyä että mitä se ketään haittaa, jos suku sammuu. Mutta toisaalta eipä nimivalinnoilla muutenkaan ole arjen kannalta niin suurta väliä, joten sukuhistorian tai kulttuurihistorian ylläpito on minusta syy paremmasta päästä.
Mutta sukuhan ei sammu. Jokainen lapsi ylläpitää sekä äitinsä että isänsä sukua. Nimi ei kerro muuta kuin kuka on huutanut koviten kun nimestä on päätetty.
Jos sukunimellä ei ole yhtään elävää käyttäjää, suku katsotaan sammuneeksi. Kyllä minä olen valmis huutamaan kovimmin, ettei minulle tärkeä nimi kuole.
Kyllä sun lapset silti on geneettisesti sun lapsia, oli heidän nimi sitten vaikka Pöllä-Virtanen-Köntti.
Nimet on pelkkää kosmetiikkaa.
Genetiikkakin on pelkkää kosmetiikkaa, jos tuolle linjalle lähdetään. Lapseni olisi ihan yhtä lailla minun lapseni, vaikka olisi adoptoitu. Mutta silti huolehtisin, että minulle tärkeä ja objektiivisestikin katsoen vanha sukunimeni ei päättyisi juuri minuun.
Okei, ehkä olen luonnontieteilijä ja katson tätä siksi eri näkökulmasta.
Mutta en näe miten pelkkä nimi vaikuttaisi mihinkään. Todellisuudessa jos olet siittänyt/synnyttänyt jälkikasvua, hän on sinun jälkikasvua. Jos olet adoptoinut, hän on biologisten vanhempiensa sukua. Jos hän tekee lapsia, ei hän silloin jatka sinun sukuasi, vaan biologista sukuaan, noita Köntti-Virtasia.
Tää on vähän sama kuin väitämme, että nyt on vuosi 2021, vaikka todellisuudessa on vuosi n. 4,5 miljardia. Meidän ihmisten jutut ei ole todellisuutta, ne on keksittyjä. You see?
Kaikki me ihmiset olemme sukua toisillemme, joten kyllä se adoptiolapsikin kuuluu samaan sukuun, kun ymmärrät katsoa asiaa vähän kauemmaksi.
Tämä on ihan totta, ja samaan sukuun kuuluvat kaikki muutkin eläimet, ja lopulta myös kasvit ja jopa kivet. Mutta tässä ketjussa halutaan rajata sukulaisuus niihin, joilla on sama sukunimi, mikä tuntuu suoraan sanottuna valheelliselta.
Kukaan ei ole rajaamassa sukua niihin, joilla on sama sukunimi. Kysymys on siitä, ettei halua harvinaisen sukunimen sammuvan. Pystytkö sinä ymmärtämään, että sukunimi ei ole sama asia kuin sukulaisuus, vaan ihan oma erillinen ja silti monille tärkeä asia?
Mutta joku juuri sanoi, että "suku sammuu" jos ei ole sama sukunimi. Eihän suku tietenkään oikeasti sammu, jos on ihmisiä, jotka jatkavat perimää, eikö vaan? Kyse on vain vaikutelmista. Yritän oikeasti ymmärtää, älä suutu. Vaikka ollaan Vauviksella, ollaan asiallisia, kuten olet ollutkin, kiitos siitä.
Mikä siinä nimessä siis on se taika? Sekö että sukupuussa on sama nimi, kun joku sitä joskus rakentaa?
Suvun sammuminen tarkoittaa sitä, ettei sukunimellä ole yhtään elävää käyttäjää. Se ei mitenkään liity geenien säilymiseen. Moni vanha ritarisuku on sammunut, vaikka viimeinen vesa olisi kylvänyt miten vimmatusti lehtolapsia feodaaliyhteisöönsä.
Yritä unohtaa geenit. Vanhemmuudessa harvoin mietitään niin kovin tarkkaan geenejä. Moni adoptoi, ja moni saa myös lapsia lahjasoluilla. Heitä kohtaan on varsin loukkaavaa esittää, että sukulaisuus olisi pelkästään genettistä.
Kiitos, hyvä vastaus.
Mutta tästä tullaan siihen ikävään johtopäätökseen, että nainen joka antaa lapsilleen miehensä nimen, antaa sukunsa sammua.
Vähän ikävä ajatus, eikö? Ikäänkuin naisen suku olisi jotenkin vähäarvoisempi. Näinkö siis suurin osa miehistä ja naisista edelleen ajattelee?
Kumpi vaan joka antaa sukunsa sammua on mänttipää.
Kaikki me ihmiset olemme sukua toisillemme, joten kyllä se adoptiolapsikin kuuluu samaan sukuun, kun ymmärrät katsoa asiaa vähän kauemmaksi.