Lue keskustelun säännöt.
Äidin vai isän nimi lapselle?
27.07.2021 |
Ikuisuuskysymys, mutta kysyn silti.
Kumman sukunimi lapselle tulisi mielestänne antaa ja millä perusteella?
Lain mukaan oletusarvo on se että lapsi saa äitinsä nimen, joten mitä perusteluja miehenne ovat käyttäneet jos ovat halunneet lapsillenne oman nimensä?
Onko joku valinnut yhdistelmänimen?
Kommentit (78)
Meillä annettiin miehen nimi, koska on harvinaisempi kuin oma sukunimi (mutta yleinen silti tällä alueella). Leikkimielisesti olen myös tuumannut, että äidistä ei voi erehtyä ja kun on isän sukunimi, ei tarvitse sitäkään kysellä :)
Mutta joo, harkitsin kyllä omaakin sukunimeä siltä varalta, että sukset menevät joskus niin pahasti ristiin, että lusikat päätyvät jakoon, ja kun kuitenkin olen ylpeä suvustani, mutta miehen sukunimeä on tosiaan vähemmän, niin menkööt sillä. Eipähän se puoli suvusta jää ns. varjoon, oma kun on niin paljon dominoivampi.
Itsellänikin on isän sukunimi, vaikka äidin sukunimi on oikeasti harvinainen ja kauniskin, mutta siihen aikaan oli normaalia nimetä isän mukaan, enkä toisaalta ole koskaan identifioinut itseäni sille puolelle sukua kuuluvaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun ystävät otti vaimon mummon sukunimen yhteiseksi nimeksi.
Heillä mies oli tokaa kertaa menossa avioon ja sekä eksän että nyksän etunimi oli sama eli miehen nimellä vaimoilla olisi ollut identtiset nimet. Nyksä halusi omasta rumasta sukunimestään eroon, joten tämä ratkaisu toimi siksikin.
tuossa esimerkissä on todennäköisesti käynyt niin että ennen naimisiin menoa nainen vaihtanut sukunimensän mummon sukunimeen ja sitten naimisiin mennessä mies sitten ottanut vaimonsa sukunimen.
sellainen ei varmaankaan ole mahdollista että kumpainenkin olisi naimisiin mennessä samanaikaisesti sukunimiä vaihtanut. mies kun ei ole naisen mummolle sukua, niin ei olisi voinut ottaa mummon sukunimeä.
Mä en osaa perustella miksi, mutta mun mielestä lapselle sopii paremmin äitinsä nimi. Toisaalta mä olen nainen, joten tää on tottakai puolueellinen mielipide. Mulla itselläni sekä sisaruksillani on äitini nimi, vaikka vanhempani olivat ihan vakaassa avoliitossa meidät saadessaan.
Lapsi on biologian vuoksi lähempänä äitiä kuin isää, ehkä se vaikuttaa ajatukseeni. Mutta joskus (toki aika harvoin) isä on äitiä enemmän lapsen jutuissa ja hoidossa mukana. Isän nimi tuntuisi loogiselta, jos äiti ei ole mukana kuvioissa tai vanhemmat olisivat naimisissa ja heillä olisi sama (miehen) sukunimi.
Jostain syystä tunnen kuvotusta sitä kohtaan, että lapselle tulisi automaattisesti isän nimi. Tulee sellainen olo, että nainen siirtyy parisuhteessa omasta perheestään miehen omistukseen ja tekee lapsen miehelleen, ei kummankin iloksi. Tulee fiilis konservatiivisesta "mies on perheen pää" tyyppisestä potaskasta. Loppupeleissä ikävä kyllä vielä vuonna 2021 mies on aikalailla vapaamatkustajana lapsen teossa ja hoidossa. Mitä hän on tehnyt ansaitakseen lapsen nimeämisen?
Tottakai kukin päättää itse. Jos äidillä on vaikka tylsä tai ruma nimi, niin mieluummin sitten antaakin isän nimen.
Ei kannata lisääntyä mikäli noinkin yksinkertaista asiaa pysty päättämään.
Täällä Espanjassa lapset saavat molempien vanhempiensa ensimmäisen sukunimen ja aikansa siihen kesti tottua, mutta nykyään se on mielestäni hieno tapa. Lapsihan kuuluu molempien vanhempiensa sukuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun ystävät otti vaimon mummon sukunimen yhteiseksi nimeksi.
Heillä mies oli tokaa kertaa menossa avioon ja sekä eksän että nyksän etunimi oli sama eli miehen nimellä vaimoilla olisi ollut identtiset nimet. Nyksä halusi omasta rumasta sukunimestään eroon, joten tämä ratkaisu toimi siksikin.
tuossa esimerkissä on todennäköisesti käynyt niin että ennen naimisiin menoa nainen vaihtanut sukunimensän mummon sukunimeen ja sitten naimisiin mennessä mies sitten ottanut vaimonsa sukunimen.
sellainen ei varmaankaan ole mahdollista että kumpainenkin olisi naimisiin mennessä samanaikaisesti sukunimiä vaihtanut. mies kun ei ole naisen mummolle sukua, niin ei olisi voinut ottaa mummon sukunimeä.
saivar, saivar, saivar, saivar...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
monet lapset elävät pelkätään äitinsä kanssa. ainakin noissa tilanteissa on kätevämpää että äitillä ja lapsella on sama sukunimi. avioliitossa pitetään oletuksena että lapselle tulee isän sukunimi, jos miehellä ja naisella on eri sukunimi. kun tulee ensimmäinen lapsi, niin asiaa kannattaa pohtia huolella sukunimiasiaa, kun on suotavaa että seuraavillekin lapsille annetaan sama sukunimi.
Ei se ole suotavaa, vaan pakollista. Sisaruksilla pitää lain mukaan olla sama sukunimi.
Tarkennetaan: samojen vanhempien kaikilla lapsilla pitää olla sama sukunimi. Tilanne muuttuu, jos tulee uusperhetilanne
Tarkennetaan. Ne uusperheen lapset ei olekaan sisaruksia, vaan sisaruspuolia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmettelen myös miten miehet perustelee, että naimisiinmennessä naisen pitäisi ottaa heidän nimi. Eihän sille oikeasti ole mitään perusteluja.
Aika ruuneperi saisi olla että saisi minut vaihtamaan sukunimeni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei lapsia ennen naimisiinmenoa ja naimisiin mentäessä yhteinen sukunimi.
Mutta kumman? Sitähän tässä kysyttiin.
Miehen nimestä puolet ja loppu naisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä lapset saivat minun nimeni, koska sukuni uhkaa sammua. Joskus jossakin oli laskettu, kuinka monta sukunimeä vuosittain saataisiin pidettyä elossa, jos vanhemmat aina antaisivat lapselleen sen harvinaisemman sukunimen. Luku oli aika suuri.
Joku voi tietenkin kysyä että mitä se ketään haittaa, jos suku sammuu. Mutta toisaalta eipä nimivalinnoilla muutenkaan ole arjen kannalta niin suurta väliä, joten sukuhistorian tai kulttuurihistorian ylläpito on minusta syy paremmasta päästä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapset saivat minun nimeni, koska sukuni uhkaa sammua. Joskus jossakin oli laskettu, kuinka monta sukunimeä vuosittain saataisiin pidettyä elossa, jos vanhemmat aina antaisivat lapselleen sen harvinaisemman sukunimen. Luku oli aika suuri.
Joku voi tietenkin kysyä että mitä se ketään haittaa, jos suku sammuu. Mutta toisaalta eipä nimivalinnoilla muutenkaan ole arjen kannalta niin suurta väliä, joten sukuhistorian tai kulttuurihistorian ylläpito on minusta syy paremmasta päästä.
Mutta sukuhan ei sammu. Jokainen lapsi ylläpitää sekä äitinsä että isänsä sukua. Nimi ei kerro muuta kuin kuka on huutanut koviten kun nimestä on päätetty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapset saivat minun nimeni, koska sukuni uhkaa sammua. Joskus jossakin oli laskettu, kuinka monta sukunimeä vuosittain saataisiin pidettyä elossa, jos vanhemmat aina antaisivat lapselleen sen harvinaisemman sukunimen. Luku oli aika suuri.
Joku voi tietenkin kysyä että mitä se ketään haittaa, jos suku sammuu. Mutta toisaalta eipä nimivalinnoilla muutenkaan ole arjen kannalta niin suurta väliä, joten sukuhistorian tai kulttuurihistorian ylläpito on minusta syy paremmasta päästä.
Mutta sukuhan ei sammu. Jokainen lapsi ylläpitää sekä äitinsä että isänsä sukua. Nimi ei kerro muuta kuin kuka on huutanut koviten kun nimestä on päätetty.
Jos sukunimellä ei ole yhtään elävää käyttäjää, suku katsotaan sammuneeksi. Kyllä minä olen valmis huutamaan kovimmin, ettei minulle tärkeä nimi kuole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapset saivat minun nimeni, koska sukuni uhkaa sammua. Joskus jossakin oli laskettu, kuinka monta sukunimeä vuosittain saataisiin pidettyä elossa, jos vanhemmat aina antaisivat lapselleen sen harvinaisemman sukunimen. Luku oli aika suuri.
Joku voi tietenkin kysyä että mitä se ketään haittaa, jos suku sammuu. Mutta toisaalta eipä nimivalinnoilla muutenkaan ole arjen kannalta niin suurta väliä, joten sukuhistorian tai kulttuurihistorian ylläpito on minusta syy paremmasta päästä.
Mutta sukuhan ei sammu. Jokainen lapsi ylläpitää sekä äitinsä että isänsä sukua. Nimi ei kerro muuta kuin kuka on huutanut koviten kun nimestä on päätetty.
Jos sukunimellä ei ole yhtään elävää käyttäjää, suku katsotaan sammuneeksi. Kyllä minä olen valmis huutamaan kovimmin, ettei minulle tärkeä nimi kuole.
Kyllä sun lapset silti on geneettisesti sun lapsia, oli heidän nimi sitten vaikka Pöllä-Virtanen-Köntti.
Nimet on pelkkää kosmetiikkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokainen tekee tavallaan, ei tosiaan ole mitään yhtä oikeaa tapaa. Meidän lapsilla on isänsä sukunimi, koska se oli miehelle tärkeää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapset saivat minun nimeni, koska sukuni uhkaa sammua. Joskus jossakin oli laskettu, kuinka monta sukunimeä vuosittain saataisiin pidettyä elossa, jos vanhemmat aina antaisivat lapselleen sen harvinaisemman sukunimen. Luku oli aika suuri.
Joku voi tietenkin kysyä että mitä se ketään haittaa, jos suku sammuu. Mutta toisaalta eipä nimivalinnoilla muutenkaan ole arjen kannalta niin suurta väliä, joten sukuhistorian tai kulttuurihistorian ylläpito on minusta syy paremmasta päästä.
Mutta sukuhan ei sammu. Jokainen lapsi ylläpitää sekä äitinsä että isänsä sukua. Nimi ei kerro muuta kuin kuka on huutanut koviten kun nimestä on päätetty.
Jos sukunimellä ei ole yhtään elävää käyttäjää, suku katsotaan sammuneeksi. Kyllä minä olen valmis huutamaan kovimmin, ettei minulle tärkeä nimi kuole.
Kyllä sun lapset silti on geneettisesti sun lapsia, oli heidän nimi sitten vaikka Pöllä-Virtanen-Köntti.
Nimet on pelkkää kosmetiikkaa.
Genetiikkakin on pelkkää kosmetiikkaa, jos tuolle linjalle lähdetään. Lapseni olisi ihan yhtä lailla minun lapseni, vaikka olisi adoptoitu. Mutta silti huolehtisin, että minulle tärkeä ja objektiivisestikin katsoen vanha sukunimeni ei päättyisi juuri minuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapset saivat minun nimeni, koska sukuni uhkaa sammua. Joskus jossakin oli laskettu, kuinka monta sukunimeä vuosittain saataisiin pidettyä elossa, jos vanhemmat aina antaisivat lapselleen sen harvinaisemman sukunimen. Luku oli aika suuri.
Joku voi tietenkin kysyä että mitä se ketään haittaa, jos suku sammuu. Mutta toisaalta eipä nimivalinnoilla muutenkaan ole arjen kannalta niin suurta väliä, joten sukuhistorian tai kulttuurihistorian ylläpito on minusta syy paremmasta päästä.
Mutta sukuhan ei sammu. Jokainen lapsi ylläpitää sekä äitinsä että isänsä sukua. Nimi ei kerro muuta kuin kuka on huutanut koviten kun nimestä on päätetty.
Jos sukunimellä ei ole yhtään elävää käyttäjää, suku katsotaan sammuneeksi. Kyllä minä olen valmis huutamaan kovimmin, ettei minulle tärkeä nimi kuole.
Kyllä sun lapset silti on geneettisesti sun lapsia, oli heidän nimi sitten vaikka Pöllä-Virtanen-Köntti.
Nimet on pelkkää kosmetiikkaa.
Genetiikkakin on pelkkää kosmetiikkaa, jos tuolle linjalle lähdetään. Lapseni olisi ihan yhtä lailla minun lapseni, vaikka olisi adoptoitu. Mutta silti huolehtisin, että minulle tärkeä ja objektiivisestikin katsoen vanha sukunimeni ei päättyisi juuri minuun.
Okei, ehkä olen luonnontieteilijä ja katson tätä siksi eri näkökulmasta.
Mutta en näe miten pelkkä nimi vaikuttaisi mihinkään. Todellisuudessa jos olet siittänyt/synnyttänyt jälkikasvua, hän on sinun jälkikasvua. Jos olet adoptoinut, hän on biologisten vanhempiensa sukua. Jos hän tekee lapsia, ei hän silloin jatka sinun sukuasi, vaan biologista sukuaan, noita Köntti-Virtasia.
Tää on vähän sama kuin väitämme, että nyt on vuosi 2021, vaikka todellisuudessa on vuosi n. 4,5 miljardia. Meidän ihmisten jutut ei ole todellisuutta, ne on keksittyjä. You see?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapset saivat minun nimeni, koska sukuni uhkaa sammua. Joskus jossakin oli laskettu, kuinka monta sukunimeä vuosittain saataisiin pidettyä elossa, jos vanhemmat aina antaisivat lapselleen sen harvinaisemman sukunimen. Luku oli aika suuri.
Joku voi tietenkin kysyä että mitä se ketään haittaa, jos suku sammuu. Mutta toisaalta eipä nimivalinnoilla muutenkaan ole arjen kannalta niin suurta väliä, joten sukuhistorian tai kulttuurihistorian ylläpito on minusta syy paremmasta päästä.
Mutta sukuhan ei sammu. Jokainen lapsi ylläpitää sekä äitinsä että isänsä sukua. Nimi ei kerro muuta kuin kuka on huutanut koviten kun nimestä on päätetty.
Jos sukunimellä ei ole yhtään elävää käyttäjää, suku katsotaan sammuneeksi. Kyllä minä olen valmis huutamaan kovimmin, ettei minulle tärkeä nimi kuole.
Kyllä sun lapset silti on geneettisesti sun lapsia, oli heidän nimi sitten vaikka Pöllä-Virtanen-Köntti.
Nimet on pelkkää kosmetiikkaa.
Genetiikkakin on pelkkää kosmetiikkaa, jos tuolle linjalle lähdetään. Lapseni olisi ihan yhtä lailla minun lapseni, vaikka olisi adoptoitu. Mutta silti huolehtisin, että minulle tärkeä ja objektiivisestikin katsoen vanha sukunimeni ei päättyisi juuri minuun.
Okei, ehkä olen luonnontieteilijä ja katson tätä siksi eri näkökulmasta.
Mutta en näe miten pelkkä nimi vaikuttaisi mihinkään. Todellisuudessa jos olet siittänyt/synnyttänyt jälkikasvua, hän on sinun jälkikasvua. Jos olet adoptoinut, hän on biologisten vanhempiensa sukua. Jos hän tekee lapsia, ei hän silloin jatka sinun sukuasi, vaan biologista sukuaan, noita Köntti-Virtasia.
Tää on vähän sama kuin väitämme, että nyt on vuosi 2021, vaikka todellisuudessa on vuosi n. 4,5 miljardia. Meidän ihmisten jutut ei ole todellisuutta, ne on keksittyjä. You see?
Ihminen on kulttuurinen eläin. Koko olemuksemme syntyy vuorovaikutuksesta toisiin ihmisiin. Tunnet varmasti ns. susilapset. Kokisitko sellaisen oman sukusi jatkajaksi, jos hän olisi geneettisesti sinun?
Meidän lapsella on minun, eli äidin, nimi. Tämä siksi, että minulla ei ole saman nimisiä sukulaisia ”jatkamassa” nimeä, mutta miehellä on.
Sinänsä asialla ei ole meille kummallekaan kovin suurta merkitystä, mutta valinta piti tehdä jollakin perusteella.
Olemme naimisissa, ja kummastakin tuntui oikealta ratkaisulta pitää oma nimensä, se on kuitenkin se mikä syntymästä saakka kummallakin on ollut. Nimemme ovat tasa-arvoiset, miehen nimi ei ole millään lailla parempi ns. perhenimeksi.
Jokainen perhe päättää itse, meille oli luontevinta tehdä näin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapset saivat minun nimeni, koska sukuni uhkaa sammua. Joskus jossakin oli laskettu, kuinka monta sukunimeä vuosittain saataisiin pidettyä elossa, jos vanhemmat aina antaisivat lapselleen sen harvinaisemman sukunimen. Luku oli aika suuri.
Joku voi tietenkin kysyä että mitä se ketään haittaa, jos suku sammuu. Mutta toisaalta eipä nimivalinnoilla muutenkaan ole arjen kannalta niin suurta väliä, joten sukuhistorian tai kulttuurihistorian ylläpito on minusta syy paremmasta päästä.
Mutta sukuhan ei sammu. Jokainen lapsi ylläpitää sekä äitinsä että isänsä sukua. Nimi ei kerro muuta kuin kuka on huutanut koviten kun nimestä on päätetty.
Jos sukunimellä ei ole yhtään elävää käyttäjää, suku katsotaan sammuneeksi. Kyllä minä olen valmis huutamaan kovimmin, ettei minulle tärkeä nimi kuole.
Kyllä sun lapset silti on geneettisesti sun lapsia, oli heidän nimi sitten vaikka Pöllä-Virtanen-Köntti.
Nimet on pelkkää kosmetiikkaa.
Genetiikkakin on pelkkää kosmetiikkaa, jos tuolle linjalle lähdetään. Lapseni olisi ihan yhtä lailla minun lapseni, vaikka olisi adoptoitu. Mutta silti huolehtisin, että minulle tärkeä ja objektiivisestikin katsoen vanha sukunimeni ei päättyisi juuri minuun.
Okei, ehkä olen luonnontieteilijä ja katson tätä siksi eri näkökulmasta.
Mutta en näe miten pelkkä nimi vaikuttaisi mihinkään. Todellisuudessa jos olet siittänyt/synnyttänyt jälkikasvua, hän on sinun jälkikasvua. Jos olet adoptoinut, hän on biologisten vanhempiensa sukua. Jos hän tekee lapsia, ei hän silloin jatka sinun sukuasi, vaan biologista sukuaan, noita Köntti-Virtasia.
Tää on vähän sama kuin väitämme, että nyt on vuosi 2021, vaikka todellisuudessa on vuosi n. 4,5 miljardia. Meidän ihmisten jutut ei ole todellisuutta, ne on keksittyjä. You see?
Ihminen on kulttuurinen eläin. Koko olemuksemme syntyy vuorovaikutuksesta toisiin ihmisiin. Tunnet varmasti ns. susilapset. Kokisitko sellaisen oman sukusi jatkajaksi, jos hän olisi geneettisesti sinun?
Tarkoitat lasta, joka jostain syystä on joutunut susien laumaan pienenä?
Totta kai kokisin omaksi, jos tietäisin että hän on minun, kuka ei?
Onko tässä siis kysymys vaikutelmista? Eli jos jollakin tenavalla ei ole minun nimeäni, muut saavat vaikutelman, että hän ei ole minun sukuani?
Anteeksi, mutta tuntuu epätodelliselta, varsinkin kulttuurissa, jossa valitaan vain toisen vanhemman nimi lapsen nimeksi.
Alkaa tuntua, että kyse on valtataistelusta eikä mistään todellisesta sukulaisuudesta.
Tarkennetaan: samojen vanhempien kaikilla lapsilla pitää olla sama sukunimi. Tilanne muuttuu, jos tulee uusperhetilanne