Lue keskustelun säännöt.
Äidin vai isän nimi lapselle?
27.07.2021 |
Ikuisuuskysymys, mutta kysyn silti.
Kumman sukunimi lapselle tulisi mielestänne antaa ja millä perusteella?
Lain mukaan oletusarvo on se että lapsi saa äitinsä nimen, joten mitä perusteluja miehenne ovat käyttäneet jos ovat halunneet lapsillenne oman nimensä?
Onko joku valinnut yhdistelmänimen?
Kommentit (78)
Tästä ei voi äänestää koska jokaisen perheen tilanne on erilainen.
Meillä miehellä on ruma nimi. Ko nimi on tuore, tuulesta temmattu, ollut käytössä vain miehen isoisältä lähtien.
Minulla on sukutilani nimi joka on 1500-luvulta ja se on kaunis.
Tyttärillä on minun sukunimeni. Koska se on vanha ja kaunis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En vastannut kysymykseen, koska mielestäni ei ole mitään "näin pitäisi tehdä" sääntöä, vaan kukin perhe päättäköön asiasta itse. Meillä annettiin lapselle isänsä sukunimi, mutta se ei mielestäni ole ainoa oikea tapa toimia. Se kuitenkin toimii meidän perheessä.
Saisinko kysyä miksi valitsitte juuri isän nimen? Onko se harvinaisempi, kauniimpi, lyhyempi, helpompi kirjoittaa tms.? Vai onko mies viimeinen sukunimensä kantaja?
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En vastannut kysymykseen, koska mielestäni ei ole mitään "näin pitäisi tehdä" sääntöä, vaan kukin perhe päättäköön asiasta itse. Meillä annettiin lapselle isänsä sukunimi, mutta se ei mielestäni ole ainoa oikea tapa toimia. Se kuitenkin toimii meidän perheessä.
Saisinko kysyä miksi valitsitte juuri isän nimen? Onko se harvinaisempi, kauniimpi, lyhyempi, helpompi kirjoittaa tms.? Vai onko mies viimeinen sukunimensä kantaja?
-ap
Tähän ei ole mitään järkiperustelua. Oma sukunimeni on harvinaisempi, vaikka ihan tusinanimi ei ole lapsen isälläkään. Se vaan "tuntui oikealta" meidän tilanteessa.
-1
Helpoimmalla päästäisiin jos kaikilla olisi äitinsä nimi. Se olisi hyvin yksinkertaista ja menisi varmasti kerralla oikein.
monet lapset elävät pelkätään äitinsä kanssa. ainakin noissa tilanteissa on kätevämpää että äitillä ja lapsella on sama sukunimi. avioliitossa pitetään oletuksena että lapselle tulee isän sukunimi, jos miehellä ja naisella on eri sukunimi. kun tulee ensimmäinen lapsi, niin asiaa kannattaa pohtia huolella sukunimiasiaa, kun on suotavaa että seuraavillekin lapsille annetaan sama sukunimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei lapsia ennen naimisiinmenoa ja naimisiin mentäessä yhteinen sukunimi.
Vierailija kirjoitti:
Ei lapsia ennen naimisiinmenoa ja naimisiin mentäessä yhteinen sukunimi.
Mutta kumman? Sitähän tässä kysyttiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen lapseton, mutta sanoisin että äidin nimi. Ihan vain siksi, koska sen valitsemiseen ei tarvita mitään perusteluja, koska lapsi saa automaattisesti äitinsä nimen jos ei erikseen muuta päätetä.
Jos äidin nimi on ihan hirveä, tyyliin Mälli tai Kakkinen niin sitten isän nimi on hyvä idea. Mutta jos äidin nimessä ei ole mitään vikaa niin en näe mitään syytä miksi pitäisi erikseen laittaa isän nimi.
Vierailija kirjoitti:
monet lapset elävät pelkätään äitinsä kanssa. ainakin noissa tilanteissa on kätevämpää että äitillä ja lapsella on sama sukunimi. avioliitossa pitetään oletuksena että lapselle tulee isän sukunimi, jos miehellä ja naisella on eri sukunimi. kun tulee ensimmäinen lapsi, niin asiaa kannattaa pohtia huolella sukunimiasiaa, kun on suotavaa että seuraavillekin lapsille annetaan sama sukunimi.
Ei se ole suotavaa, vaan pakollista. Sisaruksilla pitää lain mukaan olla sama sukunimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
monet lapset elävät pelkätään äitinsä kanssa. ainakin noissa tilanteissa on kätevämpää että äitillä ja lapsella on sama sukunimi. avioliitossa pitetään oletuksena että lapselle tulee isän sukunimi, jos miehellä ja naisella on eri sukunimi kun tulee ensimmäinen lapsi, niin asiaa kannattaa pohtia huolella sukunimiasiaa, kun on suotavaa että seuraavillekin lapsille annetaan sama sukunimi.
Ei pidä paikkaansa, myös avioliitossa lapsi saa oletusarvoisesti äitinsä nimen elleivät vanhemmat sovi yhdessä että antavat isän nimen.
-ap
Meillä tuli äidin nimi, eli minun.
Mieheni sukunimi on alueella tunnettu maineestaan, eikä maine ole mikään positiivinen, juoppoja ukkoja suvussa. Mies ei halunnut lapselleen samaa taakkaa kuin itsellä, mm. työnhaku on saattanut välillä tyssätä siihen, että ai olet niitä...
Sekä molempien mielestä minun sukunimi nyt vaan kuulosti "paremmalta", harvinaisuudessaan samaa luokkaa.
Onneks miehelläni ei ollut mitään itsetunto tai luolamies ongelmia asian suhteen vaan tämä ratkesi oikeastaan ihan parilla lauseella :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
monet lapset elävät pelkätään äitinsä kanssa. ainakin noissa tilanteissa on kätevämpää että äitillä ja lapsella on sama sukunimi. avioliitossa pitetään oletuksena että lapselle tulee isän sukunimi, jos miehellä ja naisella on eri sukunimi kun tulee ensimmäinen lapsi, niin asiaa kannattaa pohtia huolella sukunimiasiaa, kun on suotavaa että seuraavillekin lapsille annetaan sama sukunimi.
Ei pidä paikkaansa, myös avioliitossa lapsi saa oletusarvoisesti äitinsä nimen elleivät vanhemmat sovi yhdessä että antavat isän nimen.
-ap
Niin, siis se äidin sukunimi tulee aina. Se isän nimi pitää erikseen vaihtaa lapselle.
Minustakaan ei ole mitään yhtä oikeaa tapaa. Itse olisin varmaan mieluummin antanut isän sukunimen. Mutta lapseni isä kuoli raskausaikana ja tuntui helpommalta että minulla ja lapsella oli yhteinen sukunimi. Isyys kuitenkin vahvistettiin oikeuden päätöksellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
monet lapset elävät pelkätään äitinsä kanssa. ainakin noissa tilanteissa on kätevämpää että äitillä ja lapsella on sama sukunimi. avioliitossa pitetään oletuksena että lapselle tulee isän sukunimi, jos miehellä ja naisella on eri sukunimi. kun tulee ensimmäinen lapsi, niin asiaa kannattaa pohtia huolella sukunimiasiaa, kun on suotavaa että seuraavillekin lapsille annetaan sama sukunimi.
Ei se ole suotavaa, vaan pakollista. Sisaruksilla pitää lain mukaan olla sama sukunimi.
Paitsi avoliitossa. Jos ensimmäiselle antaa isän nimen, toiselle voi antaa äidin nimen jos sen tekee ennen isyyden vahvistamista.
Mutta jos ensimmäinen saa äidin nimen niin sitten toinenkin saa sen.
Meillä lapsilla on minun sukunimeni. Mieskin olisi ottanut sen, ellei se nyt vain toimisi harvinaisen huonosti hänen etunimensä kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapsilla on minun sukunimeni. Mieskin olisi ottanut sen, ellei se nyt vain toimisi harvinaisen huonosti hänen etunimensä kanssa.
Miehesi nimi on Pasi ja sinun sukunimesi Anssinen? Vai onko hän Ano ja sinä Saukkonen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapsilla on minun sukunimeni. Mieskin olisi ottanut sen, ellei se nyt vain toimisi harvinaisen huonosti hänen etunimensä kanssa.
Miehesi nimi on Pasi ja sinun sukunimesi Anssinen? Vai onko hän Ano ja sinä Saukkonen?
Minun sukunimelläni hän olisi ollut tyyliä Martti Marttila. Ei mitään hävytöntä tms mutta typerä yhdistelmä kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei lapsia ennen naimisiinmenoa ja naimisiin mentäessä yhteinen sukunimi.
Mutta kumman? Sitähän tässä kysyttiin.
No naimisiin mentäessä voidaan ottaa vaikka mummon tyttönimi. Tai keksiä ihan uusi nimi.
Mun ystävät otti vaimon mummon sukunimen yhteiseksi nimeksi.
Heillä mies oli tokaa kertaa menossa avioon ja sekä eksän että nyksän etunimi oli sama eli miehen nimellä vaimoilla olisi ollut identtiset nimet. Nyksä halusi omasta rumasta sukunimestään eroon, joten tämä ratkaisu toimi siksikin.
En vastannut kysymykseen, koska mielestäni ei ole mitään "näin pitäisi tehdä" sääntöä, vaan kukin perhe päättäköön asiasta itse. Meillä annettiin lapselle isänsä sukunimi, mutta se ei mielestäni ole ainoa oikea tapa toimia. Se kuitenkin toimii meidän perheessä.