Uupuminen toistuu, pelkään etten tule enää työkykyiseksi. Onko muita samassa tilanteessa?

Vierailija kirjoitti:

Asperger?

Miksi asperger? Sosiaalisissa taidoissani ei pitäisi olla puutteita. Tätä ei ole neuropsykologikaan ehdottanut.

Täällä myös uupunut. Uuvuin toisen kerran viimeksi 2018 ja nyt tässä syvien pohdiskelujen äärellä alan kallistumaan tulokseen että "vaihdan" alaa. Pelkkä ajattelukin tämän päätyön tekemisestä väsyttää ja ihmiset palaavat lomilta ensi viikolla. Olen työskennellyt kahdella alalla, mutta nyt taidan jättää toisen pois, kaikki se vaivannäkö mikä tähän pääalaani kuuluu on raskasta ja menee tosi henkilökohtaisuuksiin ja toisaalta se ei ole suoraan elättänyt minua viime vuosi mitenkään erityisen hyvin ja siksi tehnyt alan koulutushommia ja toista alaa, josta nautin suunnattoman paljon enemmän ja se ei ole niin henkilökohtaisuuksiin menevää.

Vaihdat työpaikkaa! Downgreidaat kunnolla tai teet toisaalla osa-aikatyötä. Elintaso laskee, mutta elämänlaatu nousee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun on kerran kokenut totaalisen uupumuksen, on aina sen jäkkeen vaara siitä, että uupumus toistuu, jos ei pidä varaansa. Loppuelämä on uupumisen välttämistä. Tai voi sen sanoa niinkin, että oppii pitämään omat rajansa. Tai opettelee.

Minulla on menossa uupumus nro 5. Noloa myöntää, mutta tottahan se on :( Kuormitun nykyään helposti, mutta kamelin selän katkeaminen on tullut lopulta yllätyksenä. Olen tottunut tekemään töitä ihan hullun työkuorman alla niin kauan, että luulen aina jaksavani aina vaan ja selviäväni kuitenkin, vaikka pahaa tekee. Nyt tuntuu, että työhönpaluu ei taida onnistua.

Viikko vasta takana.

Kuinka ilmeni kun ”kamelin selkä viimein katkesi”? Oliko vaan joku aamu stoppi?

Vierailija kirjoitti:

Vaihdat työpaikkaa! Downgreidaat kunnolla tai teet toisaalla osa-aikatyötä. Elintaso laskee, mutta elämänlaatu nousee.

En vaan saa muuta työtä, muuten hyvä idea ja kannatan täysin. Kyseessä on niin erikoisala ja muista aloista ei työkokemusta. Joutuisin opiskelemaan, mutta en tiedä missä en uupuisi ja mitä pääsisin opiskelemaan ei-ensikertalaisena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun on kerran kokenut totaalisen uupumuksen, on aina sen jäkkeen vaara siitä, että uupumus toistuu, jos ei pidä varaansa. Loppuelämä on uupumisen välttämistä. Tai voi sen sanoa niinkin, että oppii pitämään omat rajansa. Tai opettelee.

Minulla on menossa uupumus nro 5. Noloa myöntää, mutta tottahan se on :( Kuormitun nykyään helposti, mutta kamelin selän katkeaminen on tullut lopulta yllätyksenä. Olen tottunut tekemään töitä ihan hullun työkuorman alla niin kauan, että luulen aina jaksavani aina vaan ja selviäväni kuitenkin, vaikka pahaa tekee. Nyt tuntuu, että työhönpaluu ei taida onnistua.

Viikko vasta takana.

Kuinka ilmeni kun ”kamelin selkä viimein katkesi”? Oliko vaan joku aamu stoppi?

Ei pystynyt enää nukkumaan ollenkaan, syke nousi, rytmihäiriötuntemuksia, lihakset hetkessä hapoilla ja paniikkiolo, kun mietti kamalaa tilannetta. Tällä kertaa kesti kuukausia, että tilanne hiljalleen parani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rasitustesti, verenpaine, kolesteroli, sydän, yms perustutkimukset.

Työuupumuksesta kyse.

Taustalla voi silti olla joku sairaus, vaikka sitä ei itse uskoisi. Lähtisin ensin rajaamaan sairauden mahdollisuuden ulos. Esimerkiksi sepelvaltimoiden tukkeutuminen aiheuttaa syvän uupumuksen.

Entä kun sairauslomalla uupumus aina hellittää? Ekg om muutama vuosi sitten otettu ja oli ok, verenpaine alhainen/normaali ja kolesteroli normaali.

Töitä tehdessä verenpaine nousee ja uupumus lisääntyy. Esimerkiksi rasitustesti ja siinä tehdyt mittaukset, sekä sydämen varjoainekuvaus antavat lisätietoa kardiologille. Nämä asiat tulee aina selvittää lääkäreiden kanssa, eikä tällä foorumilla.

Millä keinoin kys. tutkimuksia voisi perustella? Ei ole lääkäri maininnutkaan niistä, otatti vain kilpirauhaskokeet, kun on vajaatoiminta.

Kävele erittäin rivakasti ja yhtäjaksoisesti tasamaalla, tavoitteena kaksi kilometriä. Jos käsivarsissa tai ylävartalossa alkaa tuntua omituiselta ja tulee tarve pysähtyä, kirjaa ylös kuljettu matka ja aika. Jos nukkumaan mennessä, juuri ennen nukahtamista tulee samoja oireita, mutta ne helpottavat muutamassa minuutissa istuma-asennossa, kirjaa ylös. Jos töitä tehdessä havaitset suoritustason laskua, ärtymystä ja ajatustoiminnan hitautta, kirjaa ylös. Jos töiden jälkeen menet vaikka kauppaan, jossa huomaat ilman erityistä syytä jääneesi käytävälle seisoskelemaan, kirjaa ylös. Jos joku tulee kysymään, onko kaikki hyvin, kirjaa sekin ylös.

Jos et kykene kävelemään rivakasti yli puoltatoista kilometriä ja lepopulssi on 5 minuuttia suorituksen jälkeen lähempänä kahtasataa kuin sataa, lähde välittömästi vastaanotolle.

Tulevaisuudessa uupuneita on paljon enemmän koska alanvaihto on tehty vaikeaksi. Vuorotteluvapaata ei saa, opiskelupaikat menee ensikertalaisille jne. Ja sitten hoetaan että harva pysyy samassa ammatissa eläkeikään joka sekin varmaan on kohta 70 v.

Vierailija kirjoitti:

Täällä myös uupunut. Uuvuin toisen kerran viimeksi 2018 ja nyt tässä syvien pohdiskelujen äärellä alan kallistumaan tulokseen että "vaihdan" alaa. Pelkkä ajattelukin tämän päätyön tekemisestä väsyttää ja ihmiset palaavat lomilta ensi viikolla. Olen työskennellyt kahdella alalla, mutta nyt taidan jättää toisen pois, kaikki se vaivannäkö mikä tähän pääalaani kuuluu on raskasta ja menee tosi henkilökohtaisuuksiin ja toisaalta se ei ole suoraan elättänyt minua viime vuosi mitenkään erityisen hyvin ja siksi tehnyt alan koulutushommia ja toista alaa, josta nautin suunnattoman paljon enemmän ja se ei ole niin henkilökohtaisuuksiin menevää.

Onpa kiva kuitenkin kaikesta huolimatta, että sinulla on mahdollista valita tuo mieluisampi ala. Kuullostaa hyvältä suunnitelmalta. Haluatko kertoa aloja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rasitustesti, verenpaine, kolesteroli, sydän, yms perustutkimukset.

Työuupumuksesta kyse.

Taustalla voi silti olla joku sairaus, vaikka sitä ei itse uskoisi. Lähtisin ensin rajaamaan sairauden mahdollisuuden ulos. Esimerkiksi sepelvaltimoiden tukkeutuminen aiheuttaa syvän uupumuksen.

Entä kun sairauslomalla uupumus aina hellittää? Ekg om muutama vuosi sitten otettu ja oli ok, verenpaine alhainen/normaali ja kolesteroli normaali.

Töitä tehdessä verenpaine nousee ja uupumus lisääntyy. Esimerkiksi rasitustesti ja siinä tehdyt mittaukset, sekä sydämen varjoainekuvaus antavat lisätietoa kardiologille. Nämä asiat tulee aina selvittää lääkäreiden kanssa, eikä tällä foorumilla.

Millä keinoin kys. tutkimuksia voisi perustella? Ei ole lääkäri maininnutkaan niistä, otatti vain kilpirauhaskokeet, kun on vajaatoiminta.

Kävele erittäin rivakasti ja yhtäjaksoisesti tasamaalla, tavoitteena kaksi kilometriä. Jos käsivarsissa tai ylävartalossa alkaa tuntua omituiselta ja tulee tarve pysähtyä, kirjaa ylös kuljettu matka ja aika. Jos nukkumaan mennessä, juuri ennen nukahtamista tulee samoja oireita, mutta ne helpottavat muutamassa minuutissa istuma-asennossa, kirjaa ylös. Jos töitä tehdessä havaitset suoritustason laskua, ärtymystä ja ajatustoiminnan hitautta, kirjaa ylös. Jos töiden jälkeen menet vaikka kauppaan, jossa huomaat ilman erityistä syytä jääneesi käytävälle seisoskelemaan, kirjaa ylös. Jos joku tulee kysymään, onko kaikki hyvin, kirjaa sekin ylös.

Jos et kykene kävelemään rivakasti yli puoltatoista kilometriä ja lepopulssi on 5 minuuttia suorituksen jälkeen lähempänä kahtasataa kuin sataa, lähde välittömästi vastaanotolle.

Kiitos hyödyllisestä kuvauksesta. Pystyn kävelemään esim. juoksumatolla hyvin nopealla tahdilla 3 km ilman tarvetta pysähtyä tai ed. mainittuja oireita. Lepopulssi max noin 130. Muita mainitsemiasi tilanteita tai tuntemuksia ei ole tullut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rasitustesti, verenpaine, kolesteroli, sydän, yms perustutkimukset.

Työuupumuksesta kyse.

Taustalla voi silti olla joku sairaus, vaikka sitä ei itse uskoisi. Lähtisin ensin rajaamaan sairauden mahdollisuuden ulos. Esimerkiksi sepelvaltimoiden tukkeutuminen aiheuttaa syvän uupumuksen.

Entä kun sairauslomalla uupumus aina hellittää? Ekg om muutama vuosi sitten otettu ja oli ok, verenpaine alhainen/normaali ja kolesteroli normaali.

Töitä tehdessä verenpaine nousee ja uupumus lisääntyy. Esimerkiksi rasitustesti ja siinä tehdyt mittaukset, sekä sydämen varjoainekuvaus antavat lisätietoa kardiologille. Nämä asiat tulee aina selvittää lääkäreiden kanssa, eikä tällä foorumilla.

Millä keinoin kys. tutkimuksia voisi perustella? Ei ole lääkäri maininnutkaan niistä, otatti vain kilpirauhaskokeet, kun on vajaatoiminta.

Kävele erittäin rivakasti ja yhtäjaksoisesti tasamaalla, tavoitteena kaksi kilometriä. Jos käsivarsissa tai ylävartalossa alkaa tuntua omituiselta ja tulee tarve pysähtyä, kirjaa ylös kuljettu matka ja aika. Jos nukkumaan mennessä, juuri ennen nukahtamista tulee samoja oireita, mutta ne helpottavat muutamassa minuutissa istuma-asennossa, kirjaa ylös. Jos töitä tehdessä havaitset suoritustason laskua, ärtymystä ja ajatustoiminnan hitautta, kirjaa ylös. Jos töiden jälkeen menet vaikka kauppaan, jossa huomaat ilman erityistä syytä jääneesi käytävälle seisoskelemaan, kirjaa ylös. Jos joku tulee kysymään, onko kaikki hyvin, kirjaa sekin ylös.

Jos et kykene kävelemään rivakasti yli puoltatoista kilometriä ja lepopulssi on 5 minuuttia suorituksen jälkeen lähempänä kahtasataa kuin sataa, lähde välittömästi vastaanotolle.

Kiitos hyödyllisestä kuvauksesta. Pystyn kävelemään esim. juoksumatolla hyvin nopealla tahdilla 3 km ilman tarvetta pysähtyä tai ed. mainittuja oireita. Lepopulssi max noin 130. Muita mainitsemiasi tilanteita tai tuntemuksia ei ole tullut.

ei lepo- vaan max pulssi siis

Mulla 1,5 v työttömyyttä takana ja sitä ennen tein raskaita töitä lyhyemmissä pätkissä. Masennusta ja ahdistusta oli ja on ja kaikki käsittelemättömät traumat. Juuri ennen kuin sain fudut olin pyytänyt tehdä osa-aikaista, mutta juuri niihin aikoihin oli vain työtaakka lisääntynyt muilla paitsi minulla jolle ei suunnilleen edes puhuttu enää töissä. Tämä kuulostaa varmaan ihan ruikutukselta, mutta olin ollut fyysisesti loistokunnossa, mutta noina aikoina kunto alkoi vain laskea ja vointi heiketä.

Sitten työt loppuivat juuri ennen koronaa. Meni ehkä 1-2 kk niin alkoi järkyttävä väsymys ja jouduin lopettamaan juoksun kun en pystynyt enää edes 100 metrin hidasta lenkkiä juoksemaan ilman kipuja akillesjänteessä, polvessa, jalkapohjassa yms.

Pahinta oli kuitenkin väsymys. Aloin hitaasti tehdä kävelylenkkejä ja lähinnä tiskasin astiat kotona. Söin rautaa kun ajattelin, että ehkä ferritiini oli matala kun se oli aiemminkin joskus laskenut verenluovutuksesta. Ferritiini oli kuitenkin lähes täynnä ja hemoglobiini normaali kun kävin verikokeissa.

Meni kuukausia eikä vointi tuntunut nousevan ja kärsin oikean jalan akillesjänteen kivuista. Väsymyskään ei hellittänyt. Lääkäri teki ultran jalkaan jolloin löytyi tendinopatia. Väsymyksestä taas ajattelin itse, että olen uupunut mm. koronan aiheuttamasta tilanteesta ja syksyn ja talven olen aina ollut masentunut ja hyväksynyt sen.

Keväällä kuitenkin olin edelleen yhtä väsynyt ja täysin kypsä siihen. Lääkäri laittoi suuren verenkuvan (?) eli jos termi tässä on väärä niin kokeita otettiin monipuolisemmin. Löytyi TSH-lukema yli neljän ja kävin 3 kk myöhemmin labrassa jossa lukema oli jälleen noussut vaikka T4V normaali.

Nyt sain myös lääkäristä avun jalkakipuihin ja fysioterapeutin 2 kk päähän neuvomaan miten ehkäistä kivut ja hankkia vaikka pohjalliset. Sitten sain lääkityksen kilppariin ja nyt tuntuu että masennus ja väsymys hellittävät jo kun koen, että olen tullut kuulluksi ja saanut hoitoa. Olen kuitenkin vasta päälle 30 joten minun pitäisi olla vielä vanhana urheilijana hyvässä kunnossa.

Unohdin mainita, että koin flunssan ennen töiden loppumista muutamaa viikkoa ennen joka varmaan ennestään vei voimia ja en tiedä oliko kyseessä jopa korona tuolloin, mutta koin että sairastelusta lähti alamäki.

Vierailija kirjoitti:

Mulla 1,5 v työttömyyttä takana ja sitä ennen tein raskaita töitä lyhyemmissä pätkissä. Masennusta ja ahdistusta oli ja on ja kaikki käsittelemättömät traumat. Juuri ennen kuin sain fudut olin pyytänyt tehdä osa-aikaista, mutta juuri niihin aikoihin oli vain työtaakka lisääntynyt muilla paitsi minulla jolle ei suunnilleen edes puhuttu enää töissä. Tämä kuulostaa varmaan ihan ruikutukselta, mutta olin ollut fyysisesti loistokunnossa, mutta noina aikoina kunto alkoi vain laskea ja vointi heiketä.

Sitten työt loppuivat juuri ennen koronaa. Meni ehkä 1-2 kk niin alkoi järkyttävä väsymys ja jouduin lopettamaan juoksun kun en pystynyt enää edes 100 metrin hidasta lenkkiä juoksemaan ilman kipuja akillesjänteessä, polvessa, jalkapohjassa yms.

Pahinta oli kuitenkin väsymys. Aloin hitaasti tehdä kävelylenkkejä ja lähinnä tiskasin astiat kotona. Söin rautaa kun ajattelin, että ehkä ferritiini oli matala kun se oli aiemminkin joskus laskenut verenluovutuksesta. Ferritiini oli kuitenkin lähes täynnä ja hemoglobiini normaali kun kävin verikokeissa.

Meni kuukausia eikä vointi tuntunut nousevan ja kärsin oikean jalan akillesjänteen kivuista. Väsymyskään ei hellittänyt. Lääkäri teki ultran jalkaan jolloin löytyi tendinopatia. Väsymyksestä taas ajattelin itse, että olen uupunut mm. koronan aiheuttamasta tilanteesta ja syksyn ja talven olen aina ollut masentunut ja hyväksynyt sen.

Keväällä kuitenkin olin edelleen yhtä väsynyt ja täysin kypsä siihen. Lääkäri laittoi suuren verenkuvan (?) eli jos termi tässä on väärä niin kokeita otettiin monipuolisemmin. Löytyi TSH-lukema yli neljän ja kävin 3 kk myöhemmin labrassa jossa lukema oli jälleen noussut vaikka T4V normaali.

Nyt sain myös lääkäristä avun jalkakipuihin ja fysioterapeutin 2 kk päähän neuvomaan miten ehkäistä kivut ja hankkia vaikka pohjalliset. Sitten sain lääkityksen kilppariin ja nyt tuntuu että masennus ja väsymys hellittävät jo kun koen, että olen tullut kuulluksi ja saanut hoitoa. Olen kuitenkin vasta päälle 30 joten minun pitäisi olla vielä vanhana urheilijana hyvässä kunnossa.

Unohdin mainita, että koin flunssan ennen töiden loppumista muutamaa viikkoa ennen joka varmaan ennestään vei voimia ja en tiedä oliko kyseessä jopa korona tuolloin, mutta koin että sairastelusta lähti alamäki.

Iso halaus sinulle. Nämä on kyllä hankalia juttuja. Minulla on ollut vastaavia kokemuksia useaan kertaan. Kerran jopa yhden ripuli-oksennustaudin jälkeen oli voimattomuutta useita viikkoja sen jälkeen ja tuntui etten palaudu siitä ollenkaan.

Nyt viikon jälkeen töissä tuntuu, että toipuminen meni viikkoja tai kuukausia takapakkia. Nukahtaminen on vaikeaa, panikoin melkein koko ajan. Esimiehet puhuivat ensin kevyemmästä aloituksesta jopa ensimmäinen kk, mutta nyt kuulemma pitäisikin alkaa jo tekemään raskaampia hommia, koska työntekijöistä on pulaa. En selviä niistä, ajatuskin saa ahdistumaan ja panikoimaan. Tiesin, että painostus alkaa, mutta että näin nopeasti. Mitä ihmettä teen..