Lue keskustelun säännöt.
Muutimme ok-taloon eikä lapsia kiinnosta paskaakaan vaikka iso oma piha. Makaavat vain huoneissaan, yhtä hyvin oltaisiin voitu ostaa asunto kerrostalosta!
26.07.2021 |
Pihalla on entisten asukkaiden jättämä leikkimökki, me lisäksi ostimme trampolinin ja keinut. Olimme varmoja että lapset juoksee heti aamupalan jälkeen tukka putkelle ulos leikkimään. Väärin. Kumpikin makaa huoneissaan kännykän kädessä. Ja sitten illalla koskee päähän ja on huono olo...
Kommentit (80)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi voinut olla minun tekemä aloitus. Meillä sentään tuossa iässä vielä oltiin pihalla kavereiden kanssa. Ongelmia alkoi tulla, kun kaverit tulivat ruuturiippuvaisiksi, eikä kukaan enää lähtenyt ulos leikkimään tai pelaamaan jalitsua tms. Vanhempina sitten yritettiin keksiä tekemistä ulkona. Mutta ruutujen ääreen meilläkin lipsutaan heti, jos ei ole komentamassa muuhun tekemiseen. Ja ne käyttöä rajoittavat sovellukset, nehän lapset osaavat poistaa käytöstä samantien.
Vanhemmuuteen kuuluu se, että tekee kaikenlaista lastensa kanssa koko ajan, Kyllä - jos nappaa puhelimen pois, niin sitten ymmärtää, että lapselle tulee tarjota jotain muuta tilalle ja se on se aikuinen.
Vielä 50 vuotta sitten lapsille ei erikseen järjestetty lastentekemistä, vaan kaikki tekivät töitä. Hoidettiin kasvimaata, pestiin autoa, laitettiin pihaa kuntoon, siivottiin jne. ja vanhemmat joutuivat olemaan lastensa kanssa. Ei silloin lasta käsketty pihalle leikkimään, lapselle kerrottiin, mikä klapikasa piti kantaa sisälle suojaan ja lapsi meni tekemään töitä, ei viettämään aikaansa. Vanhempi oli matkassa mukana vähintäänkin työnjohtona.
Nykyvanhemmat kuvittelevat, että lapsi keksii ulkona tekemistä, mutta miten se on mahdollista, kun koko edeltävän elämän ajan on aina ollut joku muu, joka tekemiset päättää?
Höpöhöpö! 50 vuotta sitten olin 10 vuotta vanha ja äitini suuttui, sillä makasin sängyn pohjalla koko kesän ja halusin lukea vain kirjoja. Hän sanan mukaisesti nosti minut meidän kodin pihalle ja asetti puutarhatuolin alleni, että "lue kirjaasi edes ulkona". Tykkäsin kirjoittaa kirjeitä., joten haalin hirveän määrän kirjekavereita lasten kirjepalstojen kautta. Kirjeitäkään ei tietenkään voinut kirjoittaa ulkona. Kerran kesässä kävin serkun mökillä. tai vaihtoehtoisesti naapurit ottivat saman ikäisen tyttönsä kaveriksi vuokramökille, mutta kyllä me lapset saatiin aika vapaasti päättää kesätekemisistämme. Tiskaaminen oli ainoa velvollisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tommosta ysärilapsuutta enää ole, missä lapset möyryää pihalla. Silloin ei ollut muuta tekemistä. Nyt on.
No itselle tuli mieleen, älä nyt loukkaannu, mut itse esim en lapsena niinkään viihtyny trampalla pomppimassa jos siellä ulkona hääräsi koko perhe, vaan mieluummin sisaruksen/kaverin kanssa niin että voi rauhassa samalla puhua omia juttuja ja pomppia ilman ylimääräistä yleisöä. :D En nyt tiedä onko tämä mikään vastaus ongelmaan mutta mutta.
Uima-allas vois olla semmonen joka niitä innostaisi ja kaveritkin kirmaisi paikalle. :D Mut toki hyvät uima-altaat on isoja investointeja...
Itse innostuin lapsena myös omasta tilkusta kasvimaalla mut se on sit siitä kii mikä lasta kiinnostaa.
Onko teillä mölkkyä? En tiedä ketään, joka ei siitä tykkäisi. Toki kaipaa kavereita paikalle tai koko perheen peliin.
Noi grillailu- ja ruuanlaitto- ja ulkonasyömisideat oli musta hyviä.
Ai ap on ostanut okt lapsia varten eikä itseä/kumppania.. 🙈
Pinttyneistä tavoista on vaikea luopua noin vaan. Kyllä se ainoa keino aluksi on pakottaminen. Ulos on mentävä. Meillä on 11 vuotias, joka asunut koko ikänsä omakotitalossa. Pihalla on vaikka ja mitä mm. uima-allas. Kyllä se on tämäkin puolipakotettava välillä ulos. Muuten kännykkä ja pleikka vie mennessään. Tätä tämä ikävä kyllä on nykyaikana. Kun vanhimmat lapsemme olivat pieniä (nyt jo yli parikymppisiä aikuisia) ei ulkoa tultu sisälle oikein millään. Kokoajan luuhattiin kavereiden kanssa pihoilla. Aika ja tavat on nuorisolla muuttuneet dramaattisesti 10 vuodessa. Eikä välttämättä tästä näkökulmasta parempaan, vaikka moni asia on mennyt parempaankin.
Eli mars ja ulos, kännykät takavarikkoon ja uudestaan ulkoleikkien opetteluun. Kyllä se mielikuvitus alkaa seiltä kummasti taas hetken mankumisen jälkeen löytymään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Missä heidän kaverinsa ovat? Onko naapurustossa ketään, joiden kanssa tavata? Jos ei ole lapsilla muuta elämänkokemusta kuin oleilla sisällä se luontevuus oman pihan hyödyntämistä kohtaan tarvitsee saman ikäisiä "opastamaan". Kutsukaa kavereita kylään!
Mussaka kirjoitti:
Ap elää 90-luvulla omassa lapsuudessaan. Lapsilla on nyt kännykät ja tabletit, eivät he halua juosta kukonpieremän aikaan leikkimään omia nimiä paahtavaan helteeseen vaan pysyvät mielummin ilmanlämpöpumpun viilentämässä asunnossa, katsomassa tubettajia ja puhumassa videopuheluita kavereiden kanssa!
Se, että lapsi on yksi omassa huoneessaan ei tarkoita yksinäisyyttä tai tylsyyttä. Sinäkin,ap, olet parhaillaan av:lla ;)
Ymmärrätkö eron jos ap käy vaikka iltapäiväkahvien aikana selaamassa nettiä vs paikoillaan istuminen netin edessä koko päivän? Ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokeile laittaa teltta, ja sano että saavat kokeilla teltassa yöpymistä. Kännykän toki saa ottaa mukaan. Tuossa iässä tuo saattaa vielä kiinnostaa, ja ties vaikka innostuisivat olemaan enemmän ulkona.
Vierailija kirjoitti:
Kokeile laittaa teltta, ja sano että saavat kokeilla teltassa yöpymistä. Kännykän toki saa ottaa mukaan. Tuossa iässä tuo saattaa vielä kiinnostaa, ja ties vaikka innostuisivat olemaan enemmän ulkona.
Tässä on kyl ideaa!! Voivat innostua enemmänkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sano, että tänään pelataan sulkapalloa. Sitten pelaatte, siis sinä vanhempi ja lapsi. Äläkä hermostu, kun lapsi ei aluksi osu.
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmuuteen kuuluu se, että tekee kaikenlaista lastensa kanssa koko ajan, Kyllä - jos nappaa puhelimen pois, niin sitten ymmärtää, että lapselle tulee tarjota jotain muuta tilalle ja se on se aikuinen.
Vielä 50 vuotta sitten lapsille ei erikseen järjestetty lastentekemistä, vaan kaikki tekivät töitä. Hoidettiin kasvimaata, pestiin autoa, laitettiin pihaa kuntoon, siivottiin jne. ja vanhemmat joutuivat olemaan lastensa kanssa. Ei silloin lasta käsketty pihalle leikkimään, lapselle kerrottiin, mikä klapikasa piti kantaa sisälle suojaan ja lapsi meni tekemään töitä, ei viettämään aikaansa. Vanhempi oli matkassa mukana vähintäänkin työnjohtona.
Nykyvanhemmat kuvittelevat, että lapsi keksii ulkona tekemistä, mutta miten se on mahdollista, kun koko edeltävän elämän ajan on aina ollut joku muu, joka tekemiset päättää?
Ja sitten siinä välissä oli aika, jolloin lapset leikkivät suurimmaksi osaksi keskenään ilman aikuisia. Ootko kuullut sellaisesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja te vanhemmat ette tee asialle mitään?
Kerrohan, mitä me tekisimme? Raahaisimme kirkuvina ulos ja sitoisimme puuhun, jotta eivät palaa sisälle?
Me olemme itse suurimman osan päivästä ulkona, nytkin ja esimerkkimme pitäisi riittää innostamaan.
Ap
Miten olisi jos vaikka laittaisitte kännykään ns. ruutuajan ja estot, että tiettyinä aikoina vain puhelut ja viestit tyyliin kotiin on vain sallittuja..
Mikä teitä vanhempia vaivaa, kun ette osaa tarvittaessa sitten edes pakollakaan rajoittaa sitä kännykän käyttöä?
Vierailija kirjoitti:
Kokeile laittaa teltta, ja sano että saavat kokeilla teltassa yöpymistä. Kännykän toki saa ottaa mukaan. Tuossa iässä tuo saattaa vielä kiinnostaa, ja ties vaikka innostuisivat olemaan enemmän ulkona.
Istumaan kännykkä köädessä aiellä teltassa?
Jättäkää nyt hemmetti ne kännykät lastenne elämästä edes hetkeksi pois, vaikka vain ulkoilun ajaksi…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäiset lapset?
10v poika ja 8v tyttö
Ap
Ei tuon ikäiset enää leiki leikkimökissä.
Vierailija kirjoitti:
Pinttyneistä tavoista on vaikea luopua noin vaan. Kyllä se ainoa keino aluksi on pakottaminen. Ulos on mentävä. Meillä on 11 vuotias, joka asunut koko ikänsä omakotitalossa. Pihalla on vaikka ja mitä mm. uima-allas. Kyllä se on tämäkin puolipakotettava välillä ulos. Muuten kännykkä ja pleikka vie mennessään. Tätä tämä ikävä kyllä on nykyaikana. Kun vanhimmat lapsemme olivat pieniä (nyt jo yli parikymppisiä aikuisia) ei ulkoa tultu sisälle oikein millään. Kokoajan luuhattiin kavereiden kanssa pihoilla. Aika ja tavat on nuorisolla muuttuneet dramaattisesti 10 vuodessa. Eikä välttämättä tästä näkökulmasta parempaan, vaikka moni asia on mennyt parempaankin.
Eli mars ja ulos, kännykät takavarikkoon ja uudestaan ulkoleikkien opetteluun. Kyllä se mielikuvitus alkaa seiltä kummasti taas hetken mankumisen jälkeen löytymään!
Mitä lisäarvoa ulkona oleminen tuo?
En ole koskaan nähnyt kakaroiden leikkivän leikkimökissä
Jotain leluja ovat voineet sieltä käydä hakemassa
Vierailija kirjoitti:
No voittehan te itse hyppiä trampalla ja keinua.
Ja leikkimökissä kuhertelemassa… eiks vaan 😍
Mussaka kirjoitti:
Ap elää 90-luvulla omassa lapsuudessaan. Lapsilla on nyt kännykät ja tabletit, eivät he halua juosta kukonpieremän aikaan leikkimään omia nimiä paahtavaan helteeseen vaan pysyvät mielummin ilmanlämpöpumpun viilentämässä asunnossa, katsomassa tubettajia ja puhumassa videopuheluita kavereiden kanssa!
Se, että lapsi on yksi omassa huoneessaan ei tarkoita yksinäisyyttä tai tylsyyttä. Sinäkin,ap, olet parhaillaan av:lla ;)
Onneksi minulla ei ole lapsia. En jaksa näitä nykyajan koneihmisiä. Ovat vaan laitteidensa jatkeita virtuaalitodellisuudessa. Okoon kyborgit keskenään.
Leikkimökki kiinnostaa korkeintaan taaperoikäisiä. Nyt pihalle teltta ja patjat sinne yöpymistä varten. Teltan lähelle uima-allas. Sitten teette jotain ihanaa naposteltavaa ja "drinkit" hienoihin juomalaseihin ja nautiskelette siinä altaalla :) aikuinen voi opettaa tällaisia asioita! Ehkä seuraavana päivänä lapset jo innostuu pitämään kavereilleen allasbileet?
Lapsi ja teini adoptoi myöhemmin elämässään sen miten omat vanhemmat ovat toimineet. Se että leikkaatte pensasaitaa, maalaatte varastoa, pesette autoa, hoidatte kasvimaata jne. on mallina ja osaavat itse tehdä nämä jossain vaiheessa elämää.