Lapsen sukunimi
Menimme naimisiin keväällä mutta pidimme omat sukunimemme. Talvella syntyy lapsemme, jolle mies haluaisi antaa oman sukunimensä. Asia mietityttää minua sillä miehen sukunimi on hänen äitinsä entisen aviomiehen nimi, eli siis mieheni isällä on eri sukunimi.Äitinsä piti siis exänsä sukunimen erottuaan ja antoi hänen sukunimensä myös uuden liiton lapselle. Miehelläni ei siis ole mitään "siteitä" äitinsä ensimmäisen miehen sukuun.
Olisin ollut valmis muuttamaan meidän molempien sukunimen nyt naimisiin mennessä miehen isän sukunimeksi, ja se olisi ollut myös syntyvän lapsen nimi jolloin koko perheellä olisi ollut sama sukunimi.Tämä oli myös mieheni isän toivomus. Se ei miehelleni sopinut, enkä itse halunnu mieheni sukunimeä, joka kuuluu suvulle jonka kanssa miehellä eikä näinollen minullakaan ole mitään siteitä.
Onko teillä muilla tällaisia sukunimikuvioita? Millaiseen ratkaisuun olette päätyneet? Varsinkin lapsen kannalta...Mietin vain sitä, kuinka outoa on lapsesta se kun vain isällään ja itsellään on eri sukunimi, ja muilla sukulaisilla ja äidillään eri sukunimi. Ja sitten kuitenkin on olemassa samalla sukunimellä joukko ihmisiä, jotka eivät ole hänelle mitään sukua... Kannattaisiko meidän vain antaa lapselle minun sukunimeni (mies ei vain tule siihen helposti suostumaan...).Tarkennukseksi vielä, että miehen sukunimi ei ole mikään "Virtanen" vaan harvinaisempi.
Kommentit (16)
Äitillä ja esikoisella sama sukunimi, joka tulee äidin suvusta ja uudella miehellä sama sukunimi kuin keskimmäisellä ja kuopuksella
Tuossa tilanteessa antaisin lapselle ehdottomasti oman sukunimeni.
Vierastin itsekin mieheni sukunimen antamista lapsellemme, vaikka hänen isällään, äidillään ja sisaruksillaan on sama nimi, mutta kun vanhemmat ovat eronneet ja isään, eli mieheen, jolta sukunimi on tullut ei pidetä mitään yhteyttä. Tuntuu vähän hölmöltä jo tässä meidän tapauksessa, joten en kyllä varmasti antaisi anopin exän nimeä lapselleni.
Minusta tuntuu ihan hirveältä, että anoppisi on halunnut lapsensa exänsä nimiin D: Sehän oikeasti varmasti aiheuttaa sekaannusta lasten isästä!
Lapsi saa äidin sukunimen, jos yhteisymmärrykseen ei päästä.
Olemme keskustelleet ja olen suostumassa mieheni sukunimen antamiseen. Kai se lapsi ymmärtää myöhemmin että keitä hänen sukuunsa kuuluu. Ei sukunimellä sinänsä ole mitään merkitystä, en vain halua lapselle ylimääräistä hämmennystä asiasta varsinkin kun mieheni on kertonut kuinka outoa hänelle oli kun sukulaiset olivat kaikki eri nimisiä kuin hän itse. Ja kuitenkin samassa kaupungissa oli joukko ihmisiä, joilla oli sama sukunimi ja jotka eivät olleet hänelle sukua. Facebookista oli näitä ihmisiä "etsinyt" ja vähän harmitellut sitä että ei sukunimellään "kuulunut" omaan sukuunsa.Ohimeneviä vaiheitahan nuo ovat mutta jossain vaiheessa tulevat eteen varsinkin kun ko sukunimellä asuu Suomessa vain noin 40 ihmistä.
Miksi et anna omaa sukunimeäsi? Onko ainoa syy Se että mies suuttuisi? Voi herran jumala, tottakai annat oman sukunimesi jos miehen sukunimi on joku epämääräinen anopin eksän nimi! Miehenä olisin itsekin vaihtanut jo omani.
Ap jatkaa: ja niin siis mieheni sukulaisiin pidämme yhteyttä joten olisi luontevaa että lapseni olisi myös sukunimellään samaa sukua heidän kanssaan. Siellä on myös samanikäisiä serkun lapsia jne ja suku on iso. Miehen äidillä ei ole mitään yhteyttä ex miehensä sukuun.
Pidättekö yhteyttä sun sukuun eli ihmisiin joilla on sama sukunimi kuin sulla? Vai koetko että miehen suku tulee olemaan lapsellesi läheisempi? Meillä on mm. lapsilla serkkuja vain mun puolelta ja miehen suvussa vain etäisiä pikkuserkkuja. Oli paljon luonnollisempaa valita lapsille minun sukunimeni, koska sillä nimellä kulkeviin sukulaisiin on vahvemmat siteet.
[quote author="Vierailija" time="05.08.2014 klo 10:11"]
Miksi et anna omaa sukunimeäsi? Onko ainoa syy Se että mies suuttuisi? Voi herran jumala, tottakai annat oman sukunimesi jos miehen sukunimi on joku epämääräinen anopin eksän nimi! Miehenä olisin itsekin vaihtanut jo omani.
[/quote]
En tajua itsekään miksi mieheni ei ole halunnut sukunimeään vaihtaa, anopista puhumattakaan. Mieheni perustelee asiaa sillä että on aina ollut sen niminen. En tiedä, mitä mieltä anopin exän sukulaiset olisivat asiasta, siellä suvussahan voi olla vaikka täysi kaima etunimiä myöden meidän tulevan lapsemme kanssa :) Ja jos sattuvat olemaan vaikka samaa ikäluokkaa voi sekaannuksia tulla :/ Emme voi selvittää onko suvussa saman nimisiä ennestään kun tosiaan ei anopillakaan ole mitään suhteita ex miehensä sukuun enää.Suku on pieni, joten voisin kuvitella että sukuun kuuluvat eivät anna lapselleen samoja nimiä sekaannusten välttämiseksi.
Miehelleni tuntuu olevan periaatekysmys se että lapsi saa hänen sukunimensä, varsinkin kun on tod. näköisesti poika.
Mutta eikö se sukunimi ole kuitenkin miehen äidin sukunimi? Ehkä mies haluaa olla samanniminen äitinsä kanssa? Ja onhan lapsillakin siten samanniminen mummo?
[quote author="Vierailija" time="05.08.2014 klo 10:18"]
Pidättekö yhteyttä sun sukuun eli ihmisiin joilla on sama sukunimi kuin sulla? Vai koetko että miehen suku tulee olemaan lapsellesi läheisempi? Meillä on mm. lapsilla serkkuja vain mun puolelta ja miehen suvussa vain etäisiä pikkuserkkuja. Oli paljon luonnollisempaa valita lapsille minun sukunimeni, koska sillä nimellä kulkeviin sukulaisiin on vahvemmat siteet.
[/quote]
Ap: pidämme yhteyttä sekä mieheni että minun sukuuni. Mutta tosiaan mieheni sukuhan on eri nimistä, vain anopilla on sama sukunimi kuin miehelläni. Siksi olisin ollut valmis vaihtamaan omankin sukunimeni mieheni isän sukunimeksi jolloin lapsikin olisi saanut mieheni suvun nimen, johon siis "kuuluu".
Meillä siskonmies halusi tasan päinvastoi eli koska hänellä oli isäpuolensa sukunimi, halusi hän lapsilleen äidin (siskoni) nimen. Lanko ei halunnut vaihtaa sukunimeään, koska oli siihen jo tottunut, mutta ei halunnut sillä nimellä "jatkaa sukua". Ihanhyvissä väleissä isäpuolensa kanssa on, isäänsä ei tunne.
[quote author="Vierailija" time="05.08.2014 klo 10:19"]
Mutta eikö se sukunimi ole kuitenkin miehen äidin sukunimi? Ehkä mies haluaa olla samanniminen äitinsä kanssa? Ja onhan lapsillakin siten samanniminen mummo?
[/quote]
Kyllä tietenkin, mummo on saman niminen. Miehen äidin puolelta vain suku on todella pieni, eikä edes pikkuserkkuja ole. Isänsä eli lapsen vaarin puolelta suku on iso.
Miks ihmeessä antaisit lapselles jonkun vieraan nimen. Kyllä se on oma tai miehen OMA sukunimi. Ei tulis mieleenkään. Oma tai miehen "alkuperäinen".
Ei se mies varmaan ajattele nimeä suvun perintönä vaan se on se nimi joka hänellä on aina ollut ja jolla hänet tunnetaan eli ihan hänen ikioma sukunimensä ja onhan se nimi hänen äitinsäkin ikoma ollut aina siitä lähtien kun sen otti. Kyllä ne nimet ovat ensisijaisesti henkilön omaisuutta, eikä suvun.
[quote author="Vierailija" time="05.08.2014 klo 10:34"]
Ei se mies varmaan ajattele nimeä suvun perintönä vaan se on se nimi joka hänellä on aina ollut ja jolla hänet tunnetaan eli ihan hänen ikioma sukunimensä ja onhan se nimi hänen äitinsäkin ikoma ollut aina siitä lähtien kun sen otti. Kyllä ne nimet ovat ensisijaisesti henkilön omaisuutta, eikä suvun.
[/quote]
En itse tarkoitkaan mitään "omaisuutta" ei ole kyse mistään aatelissuvusta tms... ajattelen vaan ihan käytännön kannalta lasta ja nimen merkitystä hänelle. Itsestäni oli lapsena mukavaa saada olla samanniminen vanhempieni ja sukuni kanssa ja mummoni kertoi sukunimeni historiaa meille lapsenlapsille. Tunsin kuuluvani "joukkoon" kun serkuillakin oli sama sukunimi :)
lapsen isän tai sun sukunimi, ei vaihtoehtoja, eli keskustelkaa lisää.