Lue keskustelun säännöt.
Lapsettomat 40-vuotiaat ja sitä vanhemmat naiset
05.08.2014 |
Vieläkö haaveilette omasta lapsesta? Uskotko, että haave voisi vielä toteutua? Uusi suhde, kaikenlaisia ajatuksia...
Kommentit (28)
En haaveile. Haaveet ovat ohi, kun ikää on 54 - jos niitä on koskaan ollutkaan. Minulla ei ole ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En haaveile. Tiesin jo hyvin varhain etten halua lapsia. Ikää mulla on 45v.
Lapsesta näkee valitettavasti aika pitkälle, kun vanhemmilla on ikää enemmän ( siis +40v. lapsi saatu). Ei mitään rajoja, ei osata kieltää. Sellaista hyssyttelyä vaan, lapsi pyörittää vanhempiaan ihan miten sattuu ja kiljuu julkisilla paikoilla. Kasvatusalalla olen työssä, niin valitettavan paljon tällaisia tapauksia näkee. Se kun on se ihana kullannuppu, niin eihän sitä voi kieltää mistään...
En sano, etteikö vanhemmallakin iällä voisi tulla hyvää vanhempaa, mutta ne rajat, rajat, rajat.....Tärkein asia kasvatuksessa.
Ai, kyllä mun siskosta kasvoi ihana nuori nainen. Vaikka syntyikin Isämme vaimolle esikoisena kun hän oli 41v. Joten kasvatus kohdillaan siellä oli. Nyt vaan siskoni menetti äitinsä sairaudelle ollessaan vain 24 vuotias...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No lapsesta en toki haaveile (ei ole koskaan ollut ensisijaisena tavoitteena), mutta luottamauksellinen parisuhde/kumppanuus kyllä kelpaisi vielä.
N48
[quote author="Vierailija" time="05.08.2014 klo 09:47"]
No lapsesta en toki haaveile (ei ole koskaan ollut ensisijaisena tavoitteena), mutta luottamauksellinen parisuhde/kumppanuus kyllä kelpaisi vielä.
N48
[/quote]mistäpäin olet?
t. M46
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän vielä haaveilen, mutta en kyllä usko että haave toteutuu... Täytän 40 tässä kuussa. Olisin aina halunnut lapsen tai lapsia, mutta en ole löytänyt miestä. Ja kun ei sitä miestä löytynyt nuorempana ja kauniimpana, niin tuskin nyt vanhempana ja rumempanakaan. Joten haaveiden tasolle jää minun lapsiasia kyllä erittäin todennäköisesti :(
Ja yksin lapsen tekoon en ryhdy, minulla kun ei ole minkäänlaisia ns. tukiverkkoja, joten kokisin vääräksi ryhtyä tieten tahtoen yksinhuoltajaksi.
[quote author="Vierailija" time="05.08.2014 klo 10:03"]
[quote author="Vierailija" time="05.08.2014 klo 09:47"]
No lapsesta en toki haaveile (ei ole koskaan ollut ensisijaisena tavoitteena), mutta luottamauksellinen parisuhde/kumppanuus kyllä kelpaisi vielä.
N48
[/quote]mistäpäin olet?
t. M46
[/quote]hei M46, minun kanssa ehtisit vielä hankkia lapsenkin... ;)
n37
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.08.2014 klo 10:03"]
[quote author="Vierailija" time="05.08.2014 klo 09:47"]
No lapsesta en toki haaveile (ei ole koskaan ollut ensisijaisena tavoitteena), mutta luottamauksellinen parisuhde/kumppanuus kyllä kelpaisi vielä.
N48
[/quote]mistäpäin olet?
t. M46
[/quote]
Onko sillä väliä? Eli jos muuten natsaa, niin mulle käy vaikka Helsingistä Ylitornioon. Järjestelykysymyksiä vainen, ystäväiseni...
Itse olen yli 40 enkä missään nimessä enää tule tekemään lapsia. Kyllä lapset pitäisi tehdä huomattavasti nuorempina, eikä vasta eläkeiän kynnyksellä.
Minun äitini sai minut yli 40 vuotiaana. En koskaan ehtinyt nähdä kumpaakaan isoisääni ja molemmista mummosta minulla on hyvin hatarat muistot (kuolivat ennen kuin olin edes kouluikäinen). Menetin myös oman isäni vasta kolmekymppisenä. Oli todella outoa, että vanhempani olivat jo eläkkeellä, kun minä lähdin opiskelemaan. Sillon päätin, että jos lapsia joskus teen, niin teen heti parikymppisenä. Ja kun en tehnyt, niin nyt en niitä itsekkäästi enää ala tekemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.08.2014 klo 10:27"]
Itse olen yli 40 enkä missään nimessä enää tule tekemään lapsia. Kyllä lapset pitäisi tehdä huomattavasti nuorempina, eikä vasta eläkeiän kynnyksellä.
Minun äitini sai minut yli 40 vuotiaana. En koskaan ehtinyt nähdä kumpaakaan isoisääni ja molemmista mummosta minulla on hyvin hatarat muistot (kuolivat ennen kuin olin edes kouluikäinen). Menetin myös oman isäni vasta kolmekymppisenä. Oli todella outoa, että vanhempani olivat jo eläkkeellä, kun minä lähdin opiskelemaan. Sillon päätin, että jos lapsia joskus teen, niin teen heti parikymppisenä. Ja kun en tehnyt, niin nyt en niitä itsekkäästi enää ala tekemään.
[/quote]
Isoveljelläni oli teiniäiti, joka ei minutkaan saadessaan ollut kuin juuri 20 täyttänyt. (isä tuolloin 22). Isovanhempia emme tästä huolimatta juuri ehtineet tuntea, eli ei tästä elämästä koskaan tiedä... T:Ohis
[quote author="Vierailija" time="05.08.2014 klo 09:17"]
Lapsesta näkee valitettavasti aika pitkälle, kun vanhemmilla on ikää enemmän ( siis +40v. lapsi saatu). Ei mitään rajoja, ei osata kieltää. Sellaista hyssyttelyä vaan, lapsi pyörittää vanhempiaan ihan miten sattuu ja kiljuu julkisilla paikoilla. Kasvatusalalla olen työssä, niin valitettavan paljon tällaisia tapauksia näkee. Se kun on se ihana kullannuppu, niin eihän sitä voi kieltää mistään...
En sano, etteikö vanhemmallakin iällä voisi tulla hyvää vanhempaa, mutta ne rajat, rajat, rajat.....Tärkein asia kasvatuksessa.
[/quote]
Minäkin olen kasvatusalalla ja sanoisin, että ei ole iästä kiinni se lapsenkasvatuksen onnistuminen.
Aika monta näitä parikymppisenä saatuja lapsia on tullut vastaan, ja niiltä vasta kaikki kuri puuttuukin. Vanhemmat ovat kiireisiä, kun yrittävät revetä joka suuntaan, on opinnot kesken ja harrastukset ja biletykset, välillä on erottu ja tehty uusperhe muutamaankin kertaan, on sun ja mun ja yhteiset ja edelliset, kukaan ei pidä mitään lukua lapsista ja heidän touhuistaan... Niitä lapsia ei pidä mikään kurissa.
Saatika sitten nämä "lapsi on lahja"-perheet (en tarkoita erityisesti uskonnollisia perheitä), joissa on lapsia seitsemän ja ylikin, ei niissä riitä huomiota ja syliä kaikille, ja se sitten näkyy koulussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.08.2014 klo 10:34"]
[quote author="Vierailija" time="05.08.2014 klo 10:27"]
Itse olen yli 40 enkä missään nimessä enää tule tekemään lapsia. Kyllä lapset pitäisi tehdä huomattavasti nuorempina, eikä vasta eläkeiän kynnyksellä.
Minun äitini sai minut yli 40 vuotiaana. En koskaan ehtinyt nähdä kumpaakaan isoisääni ja molemmista mummosta minulla on hyvin hatarat muistot (kuolivat ennen kuin olin edes kouluikäinen). Menetin myös oman isäni vasta kolmekymppisenä. Oli todella outoa, että vanhempani olivat jo eläkkeellä, kun minä lähdin opiskelemaan. Sillon päätin, että jos lapsia joskus teen, niin teen heti parikymppisenä. Ja kun en tehnyt, niin nyt en niitä itsekkäästi enää ala tekemään.
[/quote]
Isoveljelläni oli teiniäiti, joka ei minutkaan saadessaan ollut kuin juuri 20 täyttänyt. (isä tuolloin 22). Isovanhempia emme tästä huolimatta juuri ehtineet tuntea, eli ei tästä elämästä koskaan tiedä... T:Ohis
[/quote]
No eihän siitä elämästä koskaan tiedä, mutta faktahan on se, että jos teet lapsen vasta nelikymppisenä, niin olet itse kuusikymppinen lapsen tullessa täysi-ikäiseksi. Ja lapsen isovanhemmat (eli sinun vanhemmat) ovat silloin jo vähintäänkin kahdeksankymppisiä.
[quote author="Vierailija" time="05.08.2014 klo 10:18"]
[quote author="Vierailija" time="05.08.2014 klo 10:03"]
[quote author="Vierailija" time="05.08.2014 klo 09:47"]
No lapsesta en toki haaveile (ei ole koskaan ollut ensisijaisena tavoitteena), mutta luottamauksellinen parisuhde/kumppanuus kyllä kelpaisi vielä.
N48
[/quote]mistäpäin olet?
t. M46
[/quote]
Onko sillä väliä? Eli jos muuten natsaa, niin mulle käy vaikka Helsingistä Ylitornioon. Järjestelykysymyksiä vainen, ystäväiseni...
[/quote]
Oli sit vissiin Sodankylästä ko. hra... Savukoskelta? Pelkosenniemeltä? :D
Olen 44v, joten tuskin tässä enää lapsia tehdään. Adoptiota muutenkin aina enemmän harkitsin, kun en näitä omia geenejä halua eteenpäin välittää. Minulle olisi hyvin käynyt jo kouluikäinen adoptiolapsi, kun en vauvoista mitään ymmärrä.
[quote author="Vierailija" time="05.08.2014 klo 10:27"]
Itse olen yli 40 enkä missään nimessä enää tule tekemään lapsia. Kyllä lapset pitäisi tehdä huomattavasti nuorempina, eikä vasta eläkeiän kynnyksellä.
Minun äitini sai minut yli 40 vuotiaana. En koskaan ehtinyt nähdä kumpaakaan isoisääni ja molemmista mummosta minulla on hyvin hatarat muistot (kuolivat ennen kuin olin edes kouluikäinen). Menetin myös oman isäni vasta kolmekymppisenä. Oli todella outoa, että vanhempani olivat jo eläkkeellä, kun minä lähdin opiskelemaan. Sillon päätin, että jos lapsia joskus teen, niin teen heti parikymppisenä. Ja kun en tehnyt, niin nyt en niitä itsekkäästi enää ala tekemään.
[/quote]
Jaa, minä taas olen ajatellut että se on hyvä vaan jos on vanhat vanhemmat, tulee sitten perintökin siinä vaiheessa elämää kun sitä oikeasti tarvii, eikä vasta kun itsekin on eläkeiän kynnyksellä...
Minä olen nelikymppinen nainen ja haaveilen vielä lapsesta. Ja tasan tarkkaan annan syntyä tähän maailmaan, jos jotenkin onnistun itseni raskaaksi saamaan, onpa kumppania tai ei. Se mies ei tässä ole oleellinen, koska miehillä on ollut tuhansittain mahdollisuuksia näinä vuosina, ja heille on kaikki muu hyvä kanssani kelvannut, paitsi lapsen hankinta.
Eikö täällä ole yhtään samassa ikäluokassa olevaa, joka vielä haaveilee?