Miten sait psykiatriset diagnoosisi? Tutkittiinko kunnolla vai lätkäsikö naaman perusteella?
Kävitkö psykologin tutkimuksissa? Mitä diagnooseja sait?
Kommentit (84)
No hoito on yleensä Suomen psykiatriassa lääkkeillä lamaamista, ei muuta. Saattaa välillä "päästä"jutteleman sh:lle, kuka siitä sittne hyötyy vähän ja jos empaattinen kuuntelija, kuka ei yhtään ja varsinkin jos joku leipääntynyt,tympeä kusipää on vielä.
Syytä ei hoideta eikä se kiinnosta ketään vaan lamataan vain tunteet pois lääkkeillä. Its een pidä sitä hoitona vaan ongelman poislakaisemisena muiden silmistä ja ohimenevästi. Ongelmat jatkuvat ja pahentuvat vaan jos juurisyytä eli traumoja ei hoideta mitnekään.
Vierailija kirjoitti:
Mikä pakkomielle näitä ketjuja avaavalla on psykiatreista?
Etkö tiedä, että nykyään psykiatriset hoidot tursuavat ihmisistä, joten avaajia on luultavasti enemmänkin kuin yksi.
Liimaa tai laastarii kunhan saadaan haava kii ja tunteet vaihdetuksi lääkkeisiin...Uusinta Apulantaa, totta.
Tk-lääkäri diagnosoi vartin näkemisen perustella masennuksen ja antoi lääkityksen. Oli luojen lykky että sama lääke tepsi oivallisesti myös paniikkihäiriöön joka minulla siis oli. Masentunut en ole ollut koskaan, ja opin että en voi mennä valittamaan lääkäriin mitään mikä voisi jotenkin ihmeellisesti vääntämällä muuttua mt-ongelmaksi.
Vierailija kirjoitti:
Kävin ensin tk-lääkärillä, siitä 3kk pyskologilla ja lopuksi psykiatrin arviointi.
Diagnoosina OCD ja ahdistuneisuushäiriö. Eli kyllä tarkkaan tutkittiin.
Turha tätä on alapeukuttaa. Näin siinä kävi.
18
Vierailija kirjoitti:
Psykologin tutkimuksia voi käyttää diagnosoinnin apuna.
Kun laitoin korkin kiinni pitkän juomisputken jälkeen minut ohjattiin psykiatrille, joka teki minusta hullun. Lisäksi käytän uniongelmiin Mirtazapiiniä joka näkyy jokaisessa terveyttäni koskevassa Kanta-kirjauksessa tyyliin: "Mieshenkilö, joka käyttää mielenterveyslääkitystä valittaa verenpaineongelmiaan."...
Ensimmäisen kerran minua tutkittiin edes jotenkin kunnolla oli kun olin käynyt 15 vuotta psykiatrisella polilla ja piti tehdä eläkepäätös. Laitoin muutaman palikan paikoilleen, katsoin kuvia ja koitin muistaa tekstinpätkän ulkoa. Siinä se.
Sanoin työpaikkalääkärille että nyt ei mene hyvin ja pyysin lähetteen psykiatriseen hoitoon. Sitä ennen oli tietenkin sattunut sitä sun tätä uupumuksineen ja sekoamiseen. Aikaisemmin olisi pitänyt pyytää lähetettä eikä vasta sitten kun oli todella loppu. Menin sitten sairaalan psykiatriselle osastolle sen lähetteen kanssa. Psykologi ja psykologinen sairaanhoitaja otti sisään ja pitkään kyseli kaikkea. Niitä istuntoja jatkui sitten useita päiviä tunnin päivässä. Olin sisälläkin muumilaaksossa aikani ja laittoivat lääkitystä kuntoon. Nykyisin syön lääkkeeni avohoidossa mutta se jäi etten kestä pienintäkään stressiä enää vaan lamaudun täysin. Kannattaa ehdottomasti mennä ajoissa niin selviää pienemmillä vaurioilla.
Vierailija kirjoitti:
Ihan naaman perusteella lätkäistiin. Kärpäslätkällä.
Tuttavan tuttava sai syntymästään roikkuvien yläluomiensa takia diagnoosin, joka on melko paha, kun hän ei ihan sellainen olekkaan, vaikka pikkuserkkunsa onkin.
Vierailija kirjoitti:
Kun laitoin korkin kiinni pitkän juomisputken jälkeen minut ohjattiin psykiatrille, joka teki minusta hullun. Lisäksi käytän uniongelmiin Mirtazapiiniä joka näkyy jokaisessa terveyttäni koskevassa Kanta-kirjauksessa tyyliin: "Mieshenkilö, joka käyttää mielenterveyslääkitystä valittaa verenpaineongelmiaan."...
Tuo on tosiaan ikävää kun on tullut hullun leima niin se näkyy aina. Useimmat lääkärit pitää luulotautisena sun muuta eikä tahdo uskoa että voi olla oikeasti kipeä vaikka menisi vastaanotolle pää kainalossa. Vähättelevät aina tuohon tyyliin kaikkea.
Itselläni ei ole diagnooseja, mutta läheiselleni tehtiin hyvin epäreilusti mt-diagnoosi tajuamatta, että hän kärsi erään traumaattisen tapahtuman johdosta PTSD-oireyhtymästä.
37 jatkaa: Tällä läheiselläni ei ole edes mitään hänen diagnoosiinsa liittyviä klassisia piirteitä tai oireita, mutta hän on silti joutunut olemaan psyykelääkityksellä yli 15 vuotta. Kaiken lisäksi tämä lääkitys on aika epätyypillinen hänen diagnoosiinsa nähden.
Vierailija kirjoitti:
37 jatkaa: Tällä läheiselläni ei ole edes mitään hänen diagnoosiinsa liittyviä klassisia piirteitä tai oireita, mutta hän on silti joutunut olemaan psyykelääkityksellä yli 15 vuotta. Kaiken lisäksi tämä lääkitys on aika epätyypillinen hänen diagnoosiinsa nähden.
No sen lääkityksen voi silloin lopettaa jos kyseessä on traumat. Traumat ei ole mielenterveysongelmia eikä niihin ole lääkitystäkään olemassa. Lääkärit läiskäisee kaksisuuntaisen2 diagnoosin kaikille joita ei jaksa hoitaa ja joilla ei ole mitään psykiatrista hoitoa vaativaa tilaa kuten skitsofrenia tai bipo1. Se on eräänlainen roskadiagnoosi. Tämä varmaan on sillä henkilölläkin mistä puhut.
Kävin ensin tk-lääkärillä, siitä 3kk pyskologilla ja lopuksi psykiatrin arviointi.
Diagnoosina OCD ja ahdistuneisuushäiriö. Eli kyllä tarkkaan tutkittiin.