Lue keskustelun säännöt.
Korkeakouluopiskelijat ovat jaksamisensa äärirajoilla: "Korona tappaa paljon enemmän kuin tiedämmekään – se tappaa naurun, se tappaa hymyn"
https://yle.fi/uutiset/3-12030192
Eikö näitä saakelin koronarajoituksia voida ottaa jo kokonaan pois? Ne tekevät nykyään jo paljon enemmän vahinkoa kuin hyötyä. Riskiryhmät ja vanhukset on jo rokotettu, joten rajoituksia ei enää tarvita! Vaikka tartuntoja tuleekin nyt paljon, niin tehohoidossa ei silti ole kuin muutama eikä koronakuolemiakaan juuri tule.
Kommentit (1091)
Vierailija kirjoitti:
Olisin enemmän huolissani perheistä, jotka jättävät nuoret yksin. Jotain vikaa yhteiskunnassa, jossa opiskelijoiden bileet ja luennot on ainoa tuki ja turva 2-kymppisen elämässä.
Aika moni opiskelija asuu kaukana perheestä – ja ei kai sitä perhettä ole sen enempää voinut tavata kuin opiskelukavereitakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on nyt pari juttua monilta ymmärtämättä.
Ensinnäkin, yliopistot on olleet paljon enemmän kiinni kuin muu yhteiskunta. Siellä on ihan oikeasti ollut rakennuksia sillä tavalla suljettuna, että kukaan millään syyllä ei voi siellä käydä, ja ihan kaikki on etänä. Pienryhmämeininkejäkään ei ole välttämättä koettu voitavan järjestää. Jossain vaiheessa oli muistaakseni jopa sellaista uutisointia, että vain lääkisläisille järjestettiin käytännön kursseja lähiopetuksena - muiden alojen labrat sun muut käytännön kurssit jäivät ilmeisesti pitämättä. Tosi harvan ihmisen työpaikka on ollut näin massiivisten rajoitusten alla.
Toisekseen, opiskelijoiden kaipuu yhteisöllisyyteen ja hauskoihin kaveritapaamisiin ei aina tarkoita kännäämistä. Alkoholin käyttöhän on nyt nuorilla ikäluokilla vähäisempää kuin se on monilla aiemmilla yliopistosukupolvilla ollut. Alkoholitonta toimintaa järjestetään, silloin kun ei ole koronaa, nykyään aika paljon. Eikä ainejärjestöbileissä ördääminen ole koskaan ollut ainoa opiskelijoiden sosiaalisuuden muoto - itse vietin opiskelijarientoni pitkälti kristillisessä toiminnassa, ja se oli erittäin sosiaalista, spontaania ja hauskaa, vaikka alkoholia ei käytettykään. Ja nämä jutut ovat nyt ihan yhtä lailla olleet koronatauolla, etänä ja pienryhmissä kuin muutkin.
Minustakin tuntuu, että baarien ja ravintoloiden rajoitukset eivät ole olleet ne, mitkä ovat estäneet yhteisöllisyyden. Mutta oikeastiko opiskelija voi kokea yhteisöllisyyttä vain yli 10 hengen porukassa? Eikö pienemmissä ryhmissä kokoontuminen olisi ajanut saman asian? Tai ainakin vähentänyt yksinäisyyden tunnetta?
Tätä ihmettelen myös. Myöskin sitä uusavuttomuutta, että nyt ei voi sitten "harrastaa", kun ohjatut harrastukset suurissa ryhmissä oli kielletty. Eikö oikeasti ihmisillä ollut sen verran omatoimisuutta, että olisivat järjestäneet toimintaa pienissä ryhmissä edes itselleen ja kavereilleen?
Jos et huomannut sinne tynnyriisi niin esim. koko kevään riideltiin siitä ettei yksityisiäkään harrastusryhmiä saa perustaa ja kokoontua. Opiskelijat ei siis voineet kokoontua laillisesti ainakaan. Lisäksi hallitus sulki puoliväkisin likimain joka ainoan sisätilan jossa olisi voinut harrastaa liikuntaa, oli siellä tilaa neliö tai sata neliötä per osallistuja.
Niin, pienillä ryhmillä tarkoitin tosiaan pieniä ryhmiä. Minulta meni ohi, ettei alle 10 hengen kaveriporukka olisi saanut kokoontua yhteen. Nimittäin täällä kokoontui, nuoret etenkin.
Raja oli 6 henkeä joten selvästikin sinulla meni jotain ohi.
No anteeksi, pääsi tarkka luku unohtumaan kun en itse kokoontunut missään ryhmissä.
Kaipa se 6 hengen ryhmässä toiminta olisi ollut ihan ylivoimaista sitten.
Ja missä nää sitten olisi harrastaneet? sohjossa ja lumihangessa ilmeisesti kun kaikki sisätilat oli kiinni. Sinä varmaan olet viettänyt suuren osan viimevuotta lumihangessa harrastelemassa?
No itse asiassa kyllä. Liikun paljon ulkona, myös talvella. Kotona teen kaikenlaisia treenejä, joogaa, tanssikursseja yms.yms. ihan videon välityksellä. En käy ikinä missään salilla tai harrastusryhmissä. Tämän lisäksi suurin osa harrastuksistani on luovia sellaisia eikä liikuntaa, joten tekemisestä ei ainakaan ole puutetta ikinä.
Muut saavat puolestani käydä saleilla ja ryhmissään ja nauttia siitä siinä missä itse nautin yksin tekemisestä, mutta onhan se nyt ihan höpönhöpöä, ettei poikkeustilanteessa voi muka pienellä porukalla tehdä MITÄÄN.
Eli koska sinun entiseen elämäntyyliisi sopii yksinään touhuaminen lumihangessa + siitä päteminen jälkeenpäin netissä niin kaikkien muidenkin on vaihdettava elämäntapansa sinunkaltaiseksesi ja lopetettava valitus?
Minähän juuri sanoin edellisessä viestissä, että jokainen puolestani nauttikoon sellaisesta tekemisestä mistä tykkää, mutta POIKKEUSTILANTEESSA kyllä tekemistä löytyisi itse kullekin, jos oikeasti kiinnostaisi. Kukaan ei käske vaihtamaan elämäntapaansa.
... paitsi ehkä tulevaisuudessa, kun ekokatastrofit rajoittavat ihmisten elämäntyylejä vähän rankemmin ja pitkäkestoisemmin kuin korona konsanaan.
Enemmän tässä tullee eteen egokatastrofit kun kaltaisesi antisosiaaliset jyräävät tahtonsa väkisin läpi ymmärtämättä niiden vaikutusta muihin ja perustellen päätöksiä sillä ettei just sinun elämäsi muutu mitenkään merkittävästi.
Minä en jyrää mitään eikä minulla ole mitään vaatimuksia. Ihmettelen vain kolmekymppisenä vanhuksena tätä nuorten polvien uhriutumisen määrää, kun Suomessa on ollut sata kertaa helpompi tilanne kuin suurimmassa osassa Euroopan maita.
Ukko38 kirjoitti:
On se nykynuorilla rankkaa.
Minä kävin hakemassa ammattikorkeasta insinöörin paperit alle 10v sitten.Päivät töissä, illat koulussa, viikonloppuisin koulutehtävät.
kesät yms lomat töissä, ei lomia viiteen vuoteen.
Samaan aikaan tuli muutama lapsi ja rakennutin omakotitalon. Taloprojekti oli silleen helppo, kun ei tarvinnut itse rakentaa, riitti että olis projektipäällikkönä.Okei, koronaa ei ollut, mutta ei silloinkaan olisi kerinnyt baarissa käymään tai haalarit päällä kontata puistossa.
Haluaisin kuulla vielä siitä, miten rankkaa oli sinun aikanasi armeijassa ja miten loistavasti sinä siellä menestyit. Kertoisitko?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan asiaa se mimmi puhui! Nuorille tämä on kaikkein vaikeinta, ikävintä ja raskainta.
Kyllä. Kun on juuri siinä elämänvaiheessa, että pitäisi opiskella, käydä töissä, luoda ihmissuhteita ja sosiaalisia verkostoja ja löytää parisuhde yms. niin kyllä tuollainen eristäytymisen vaatimus ja suljetut paikat ja mahdollisuuksien vähyys on raskasta ja vaikeaa.
Kun se on raskasta vanhemmallekin, joka on tottunut harrastamaan paljon ja liikkumaan paikasta toiseen.
Sympatiani on täysin nuorten puolella.
Minulta ei tyhjänpäiväiseen valitukseen riitä sympatiaa.
Olen itse keski-ikäinen ja muistan nuoruudestani, kuinka isoäitini veli kävi silloin tällöin puhdistamassa sieluaan isäni kanssa. Kahvia ja pullaa ja pari konjakkia. Välillä alkoi muistelemaan rintama-aikojaan nuorena miehenä.
”Muistan kuinka ne tulivat joukolla ja ammuin konekiväärillä. Yhtä miestä osui ampumastani sarjasta kolme kertaa rintaan ja siihenhän se kaatui. Vieruskaverini sai luodin otsaansa, samalta kylältä oltiin ja käytiin kansakoulu yhdessä”. Hän oli näitä kertoessaan alle kuusikymppinen ja aina alkoi ääni sortumaan ja silmät kostumaan, kun hänen ”sukupolvikokemuksensa” muistot nousivat pintaan.
Töitä hänkin kuitenkin sodan jälkeen teki eläkkeeseensä saakka, kun pakko oli.
Koen irvokkaana, kuinka nykyopiskelijat kehtaavat selittää elämänilonsa menettämisestä kun ei ole päässyt leikkimään ”social butterfly”-leikkiä, vaan on etänä pitänyt suorittaa maksutonta korkeakouluopiskeluaan turvassa omassa kämpässään.
Ai hitto, te olette heikkoja!
Vierailija kirjoitti:
Nyt taitaa homep--seisiltä tädeiltä ja sediltä unohtua, että nuoruus on sitä Aika jolloin nimenomaan on tarkoitus irtautua kodin ja perheen piiristä, luoda omat ehkä jopa elinikäiset ystäväpiirit, ammatilliset verkostot, parisuhteet ym. Nuorilla on kokonainen _kehittymistehtävä_ ollut tauolla jo toista vuotta. Sen kuuluukin käydä mielen päälle. Siinä ei paljon martin ja marjatan hapansilakkainen narina, kuinka he eivät ainakaan tarvitse elämässään yhtään mitään eikä varsinkaan mitään hauskaa ja vaarikin oli rintamalla, paljon auta.
Ei tarvitse käyttää rumia ilmaisuja meistä vanhemmista ihmisistä. Muuten allekirjoitan täysin kommenttisi. Itse riskiryhmäläisenä sanoin alusta alkaen, että nuorille pitää antaa mahdollisuus elää, käydä koulua ja opiskella. Me vanhemmat ja riskiryhmäläiset joudamme hyvin eristäytymään siksi aikaa, että rokote on kehitetty ja se myös otettakoon tai pysyttäköön edelleen eristyksissä niin hyvin kuin tarpeelliseksi katsomme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on nyt pari juttua monilta ymmärtämättä.
Ensinnäkin, yliopistot on olleet paljon enemmän kiinni kuin muu yhteiskunta. Siellä on ihan oikeasti ollut rakennuksia sillä tavalla suljettuna, että kukaan millään syyllä ei voi siellä käydä, ja ihan kaikki on etänä. Pienryhmämeininkejäkään ei ole välttämättä koettu voitavan järjestää. Jossain vaiheessa oli muistaakseni jopa sellaista uutisointia, että vain lääkisläisille järjestettiin käytännön kursseja lähiopetuksena - muiden alojen labrat sun muut käytännön kurssit jäivät ilmeisesti pitämättä. Tosi harvan ihmisen työpaikka on ollut näin massiivisten rajoitusten alla.
Toisekseen, opiskelijoiden kaipuu yhteisöllisyyteen ja hauskoihin kaveritapaamisiin ei aina tarkoita kännäämistä. Alkoholin käyttöhän on nyt nuorilla ikäluokilla vähäisempää kuin se on monilla aiemmilla yliopistosukupolvilla ollut. Alkoholitonta toimintaa järjestetään, silloin kun ei ole koronaa, nykyään aika paljon. Eikä ainejärjestöbileissä ördääminen ole koskaan ollut ainoa opiskelijoiden sosiaalisuuden muoto - itse vietin opiskelijarientoni pitkälti kristillisessä toiminnassa, ja se oli erittäin sosiaalista, spontaania ja hauskaa, vaikka alkoholia ei käytettykään. Ja nämä jutut ovat nyt ihan yhtä lailla olleet koronatauolla, etänä ja pienryhmissä kuin muutkin.
Ainakin Tampereen yliopistolla pienryhmäopetusta on kyllä ollut. Samoin tenttejä, ruokalat auki jne.
Helsingin yliopistolla ei ole ollut. Taitaa koko alueella olla vain yksi opiskelijaravintola auki.
Mielestäni tuossa lainatussa tekstissä on paljon perää. Opiskelijat solmivat tärkeitä sosiaalisia kontakteja, joiden avulla pääsevät uraan ja työelämään kiinni. Paljon tietoa kulkee esimerkiksi opiskelijaporukan lounailla ja muita epävirallisia reittejä pitkin. Kaverin kaverin avulla liikkuvat työpaikkatiedot ja harjoitteluvinkit. Ei mistään mol.fi:stä löydy niitä tietoja mitä opiskelijakavereilta kuulee! Graduun voi saada merkittävästi potkua, kun sattuu oikeaan paikkaan oikeaan aikaan, esimerkiksi sitseillä. Kaikki tuollainen on jäänyt koronan myötä pois. Kyse ei ole kännäilystä vaan jostain ihan muusta. Ilmeisesti moni on täällä niin vanha, ettei omat opiskeluajat tunnu merkityksellisiltä tai jos opiskelevat niin ovat jo tukevasti työelämässä eivätkä tarvitse sellaisia "sattumia" mitä nuoret ja uransa alkuvaiheilla olevat tarvitsevat.
Ai että yliopisto kemianlabrat ja Viikin navetta laitettiin säppiin? Höpöhöpö.
En opiskele Viikissä vaan keskustakampuksella. Siellä oli kaikki kiinni. Minun piti suorittaa eräs kurssi, johon olisin tarvinnut atk-luokkaa. Kurssi jäi kesken, kun tilat meni kiinni. Mitään poikkeuksia ei sallittu.
Yksi kurssi? No suoritat sen sitten myöhemmin. Missä se valtava ongelma on?
Rajallinen opiskeluaika. Rajallinen opintotukiaika. Muita kysymyksiä?
.eriheppu
Kyllä on aika heikkoa opinnoissa menestyminen jos niitä ei saa 10 vuodessa valmiiksi. Opintotukeakin saa 48 kuukaudeksi. Tuskin yhden kurssin suorittamiseksi tarvitsee myöhemmin kokopäiväinen opiskelija olla.
Tuskin. Ehkä. Kaipa. Eli varsinainen asiantuntijakommentti taas kerran.
Niin? Ainoastaan sana tuskin esiintyi viestissäni. Itse valmistuin viidessä vuodessa ja sain esikoisenikin sinä aikana.. Kaikki asiat ovat selvitettävissä, sovittavissa ja jopa korvattavissa. Kunhan saa siellä laitoksilla suunsa auki ja kysyy.
Viiden vuoden suorittamisellasi et näytä oppineen kanssaihmisistäsi mitään, toisin kuin sosiaalisemmalla opiskelutavalla olisit ehkä oppinut.
No ainakin itse onnistuin hankkimaan ystäviä, puolison, lapsen ja tutkinnon , joten katson olleeni ihan riittävän sosiaalinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai nyt on ihan ok reissata ympäriinsä mielensä mukaan? Miksi jalkapallokisaturisteja paheksuttiin niin kovasti, jos matkustelu onkin ihan hyväksyttävää? Jatkuvasti on toitotettu ettei matkustamista suositella ja jos ihan tarkkoja ollaan niin hyvin vähän kenekään on PAKKO matkustaa mihinkään.
Suomen rajojen sisällä on voinut matkustaa lähes koko ajan. Poikkeuksena vain ne 19 päivää, jolloin Uudenmaan raja oli suljettuna. Kisaturisteja paheksuttiin sen vuoksi, että he matkustivat Venäjälle. Ei olisi paheksuttu, jos olisivat matkustaneet vaikka Kuusamoon tai Siilinjärvelle.
"Voi matkustaa". Paitsi, että aina kun on järjestetty festarit tms tapahtuma tai ihmiset ovat mökeilleen reissanneet niin aina on hirveä huuto alkanut miten pitäisi kotona vaan pysyä. Kaikki muu on itsekästä.
Kuka sulle on huutanut? Suurin osa suomalaisista on kevään 2020 jälkeen elänyt varsin normaalisti. Ulkomaanmatkailu vaan on vaihdettu kotimaanmatkailuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi kirjoitti, että "nuorena tapahtuu kaikki ja tapahtumat tärkeitä". Aloin vaan miettiä sitä, että itse olen tavallaan tottunut pärjäämään ilman niitä ja ne eivät ole olleet osa elämääni. Olin lukiossakin vielä kiusattu ja ei ollut kavereita joten jätin tapahtumia väliin ihan omasta tahdosta. Kuitenkin jos tilanne olisi ollut parempi niin varmaan olisin osallistunut. Rippileirin kävin aiemmin leirinä muualla, että vältin ne samassa koulussa olleet. Vapaa-ajan seuraa ei ollut ja näin elämäni yksinäistä. Nyt, kun luen näitä tekstejä missä ihmiset kokevat korona-ajan näin ahdistavana niin tulee se ajatus mieleen, että he eivät ole ehkä tottuneet siihen elämään mitä itse olen elänyt. Nyt sitten kun muutoksia tulee niin se on suuri järkytys. Itselle se ei ole, kun on tuttua se, kun elämä ei mene niin kuin aina tahtoisi.
En myöskään halua olla katkera ja tarkoita sitä, että ihmisten pitäisi nuorena elää kuin minä ja kärsiä mistään. Muuten silti mietin sitä, että jonkun todellisuus on aika erilainen kuin minun. Joku odottaa todella paljon ja joku on tottunut tyytymään vähempään. Myös se ajatus, että nuoriin kiinnitetään nyt huomiota ja unohdetaan se, että moni on kiusattu ja yksin ihan normaalina aikanakin tai voi muuten huonosti. Ehkä moni näistä jaksaa (kuten minäkin) ihan hyvin tätä aikaa, kun se on jo tuttua muutenkin ja siinä mielessä ei yllätä niin paljon se kaikki. Itse en siis kuulu siihen joukkoon joka kärsisi tästä ajasta paljon. Lukiossakin olisi ollut helpotus saada opiskella etänä. Muuten puheet siitä, että nuoriin vaikuttaa nuo tapahtumien poisjäännit ovat aika vieraita minulle ja en koe olevani riipuvainen niistä. Ymmärrän sen, että moni ajattelee toisin, mutta itse olen jo tottunut siihen kaikkeen. Samalla se kauhistuttaa vähän, että olen elänyt näköjään aika eri lailla kuin moni muu nuori. Se on vähän surullista ja olisin tietysti itsekin välttänyt kiusaamisen ja yksinäisyyden jos olisin voinut. Olen silti itse tottunut elämääni ja se ei koronan myötä paljon muuttunut.
En tarkoita myöskään sitä, että muiden pitäisi kärsiä näinä aikoina. Ajatuksena mieluummin juuri se kuinka erilaista elämää moni on elänyt ja tottunut ehkä siihen. Itse en voisi olla samassa linjassa nyt muiden kanssa, koska sitten en olisi kestänyt omaa elämääni varsinkaan nuorempana, koska se oli aika ikävää. Etäkoulu olisi ollut pelastus ja yksinäisyyteen tottui muutenkin. Jos pitää valita niin korona-aika vaikuttaa elämääni paljon vähemmän kuin nuo menneisyyden kokemukset. En tietenkään halua vähätellä ja korona muuten kauhea asia ja tuo mukanaan paljon pahaa. Samoin kenenkään ei toivottavasti tarvi kärsiä ja sanoa, että elämäni oli niin kurjaa jo aiemmin ettei korona-aika vaikuta. Se joskus pelästyttää kun mietin sitä kuinka erilaista elämää olen joihinkin verrattuna elänyt. Ja tietysti jokainen haluaisi varmaan parantaa elämäänsä ja monen uusi alku tai ystävyyssuhteet voivat nyt kärsiä paljon. Sori sekava viesti ja en siis halua vähätellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt taitaa homep--seisiltä tädeiltä ja sediltä unohtua, että nuoruus on sitä Aika jolloin nimenomaan on tarkoitus irtautua kodin ja perheen piiristä, luoda omat ehkä jopa elinikäiset ystäväpiirit, ammatilliset verkostot, parisuhteet ym. Nuorilla on kokonainen _kehittymistehtävä_ ollut tauolla jo toista vuotta. Sen kuuluukin käydä mielen päälle. Siinä ei paljon martin ja marjatan hapansilakkainen narina, kuinka he eivät ainakaan tarvitse elämässään yhtään mitään eikä varsinkaan mitään hauskaa ja vaarikin oli rintamalla, paljon auta.
Ei tarvitse käyttää rumia ilmaisuja meistä vanhemmista ihmisistä. Muuten allekirjoitan täysin kommenttisi. Itse riskiryhmäläisenä sanoin alusta alkaen, että nuorille pitää antaa mahdollisuus elää, käydä koulua ja opiskella. Me vanhemmat ja riskiryhmäläiset joudamme hyvin eristäytymään siksi aikaa, että rokote on kehitetty ja se myös otettakoon tai pysyttäköön edelleen eristyksissä niin hyvin kuin tarpeelliseksi katsomme.
Itse en ole vanha ihminen, mutta väittäisin, että vanhempia riskiryhmäläisiä on korona rokottanut rankemmin, kun eivät uskaltaneet viettää aikaa edes pienissä ryhmissä. Oma rakas sukulaiseni on viimeisen vuoden aikana vanhentunut silmissä 10 vuotta. Säännölliset kontaktit läheisiin ihmisiin olivat se asia, jotka pitivät elämässä kiinni.
Nuorison ei ole Suomessa missään vaiheessa tarvinnut ERISTÄYTYÄ. Riskiryhmien on.
Tietysti voihan sitä ajatella niin, että joutaahan riskiryhmäläisten hyvinvointi uhrata, jotta nuorille ei tule mielipahaa. Oletan, että muilla nuorilla ei siis ole ketään vanhuksia tai muita riskiryhmäläisiä, jotka ovat heille rakkaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt taitaa homep--seisiltä tädeiltä ja sediltä unohtua, että nuoruus on sitä Aika jolloin nimenomaan on tarkoitus irtautua kodin ja perheen piiristä, luoda omat ehkä jopa elinikäiset ystäväpiirit, ammatilliset verkostot, parisuhteet ym. Nuorilla on kokonainen _kehittymistehtävä_ ollut tauolla jo toista vuotta. Sen kuuluukin käydä mielen päälle. Siinä ei paljon martin ja marjatan hapansilakkainen narina, kuinka he eivät ainakaan tarvitse elämässään yhtään mitään eikä varsinkaan mitään hauskaa ja vaarikin oli rintamalla, paljon auta.
No tuleeko niistä parikymppisistä muutamassa vuodessa myös homeperseisiä tätejä ja setiä?
Tässä on ollut ja on kyse hyvin lyhyestä ajanjaksosta. Niitä ystäviä, verkostoja ja parisuhteita ehtii löytämään vielä ensi vuonnakin ja sen jälkeen ihan hyvin. Nämä ihmiset ovat edelleen nuoria parin vuoden päästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisin enemmän huolissani perheistä, jotka jättävät nuoret yksin. Jotain vikaa yhteiskunnassa, jossa opiskelijoiden bileet ja luennot on ainoa tuki ja turva 2-kymppisen elämässä.
Aika moni opiskelija asuu kaukana perheestä – ja ei kai sitä perhettä ole sen enempää voinut tavata kuin opiskelukavereitakaan.
Aika moni on myös - ainakin osan etäopiskeluajastaan - asunut lapsuudenkodissaan. Etäopiskelu kun mahdollistaa tämänkin. Ja on siis voinut tavata perhettään ja kotipaikkakunnalla olevia kavereitaankin.
Ja kyllä opiskelukavereitaankin on voinut tavata, jos vain on halunnut. Kokoontumisia ei ole kielletty, niissä on ollut ainoastaan osallistujamääriin rajoituksia. Joku superekstrovertti toki saattaa kokea itsensä yksinäiseksi, jos kaveriporukan koko on ollut vain 6 henkilöä.
Mä ymmärrän , että keväällä 2020 monet - iästä riippumatta - säikähtivät ja linnoittautuivat koteihinsa. Mutta jo kevään lopulla tiedotettiin, että ei ollut tarkoitus olla 24/7 yksin sisällä asunnossa. Syksyllä ei annettu edes ymmärtää, että pitäisi pysytellä vain kotona. Jos jollekin jäi säikähdys päälle, se on toki surullista. Suurimmalle osalle ei jäänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on nyt pari juttua monilta ymmärtämättä.
Ensinnäkin, yliopistot on olleet paljon enemmän kiinni kuin muu yhteiskunta. Siellä on ihan oikeasti ollut rakennuksia sillä tavalla suljettuna, että kukaan millään syyllä ei voi siellä käydä, ja ihan kaikki on etänä. Pienryhmämeininkejäkään ei ole välttämättä koettu voitavan järjestää. Jossain vaiheessa oli muistaakseni jopa sellaista uutisointia, että vain lääkisläisille järjestettiin käytännön kursseja lähiopetuksena - muiden alojen labrat sun muut käytännön kurssit jäivät ilmeisesti pitämättä. Tosi harvan ihmisen työpaikka on ollut näin massiivisten rajoitusten alla.
Toisekseen, opiskelijoiden kaipuu yhteisöllisyyteen ja hauskoihin kaveritapaamisiin ei aina tarkoita kännäämistä. Alkoholin käyttöhän on nyt nuorilla ikäluokilla vähäisempää kuin se on monilla aiemmilla yliopistosukupolvilla ollut. Alkoholitonta toimintaa järjestetään, silloin kun ei ole koronaa, nykyään aika paljon. Eikä ainejärjestöbileissä ördääminen ole koskaan ollut ainoa opiskelijoiden sosiaalisuuden muoto - itse vietin opiskelijarientoni pitkälti kristillisessä toiminnassa, ja se oli erittäin sosiaalista, spontaania ja hauskaa, vaikka alkoholia ei käytettykään. Ja nämä jutut ovat nyt ihan yhtä lailla olleet koronatauolla, etänä ja pienryhmissä kuin muutkin.
Ainakin Tampereen yliopistolla pienryhmäopetusta on kyllä ollut. Samoin tenttejä, ruokalat auki jne.
Helsingin yliopistolla ei ole ollut. Taitaa koko alueella olla vain yksi opiskelijaravintola auki.
Mielestäni tuossa lainatussa tekstissä on paljon perää. Opiskelijat solmivat tärkeitä sosiaalisia kontakteja, joiden avulla pääsevät uraan ja työelämään kiinni. Paljon tietoa kulkee esimerkiksi opiskelijaporukan lounailla ja muita epävirallisia reittejä pitkin. Kaverin kaverin avulla liikkuvat työpaikkatiedot ja harjoitteluvinkit. Ei mistään mol.fi:stä löydy niitä tietoja mitä opiskelijakavereilta kuulee! Graduun voi saada merkittävästi potkua, kun sattuu oikeaan paikkaan oikeaan aikaan, esimerkiksi sitseillä. Kaikki tuollainen on jäänyt koronan myötä pois. Kyse ei ole kännäilystä vaan jostain ihan muusta. Ilmeisesti moni on täällä niin vanha, ettei omat opiskeluajat tunnu merkityksellisiltä tai jos opiskelevat niin ovat jo tukevasti työelämässä eivätkä tarvitse sellaisia "sattumia" mitä nuoret ja uransa alkuvaiheilla olevat tarvitsevat.
Ai että yliopisto kemianlabrat ja Viikin navetta laitettiin säppiin? Höpöhöpö.
En opiskele Viikissä vaan keskustakampuksella. Siellä oli kaikki kiinni. Minun piti suorittaa eräs kurssi, johon olisin tarvinnut atk-luokkaa. Kurssi jäi kesken, kun tilat meni kiinni. Mitään poikkeuksia ei sallittu.
Yksi kurssi? No suoritat sen sitten myöhemmin. Missä se valtava ongelma on?
Rajallinen opiskeluaika. Rajallinen opintotukiaika. Muita kysymyksiä?
.eriheppu
Kyllä on aika heikkoa opinnoissa menestyminen jos niitä ei saa 10 vuodessa valmiiksi. Opintotukeakin saa 48 kuukaudeksi. Tuskin yhden kurssin suorittamiseksi tarvitsee myöhemmin kokopäiväinen opiskelija olla.
Tuskin. Ehkä. Kaipa. Eli varsinainen asiantuntijakommentti taas kerran.
Niin? Ainoastaan sana tuskin esiintyi viestissäni. Itse valmistuin viidessä vuodessa ja sain esikoisenikin sinä aikana.. Kaikki asiat ovat selvitettävissä, sovittavissa ja jopa korvattavissa. Kunhan saa siellä laitoksilla suunsa auki ja kysyy.
Viiden vuoden suorittamisellasi et näytä oppineen kanssaihmisistäsi mitään, toisin kuin sosiaalisemmalla opiskelutavalla olisit ehkä oppinut.
No ainakin itse onnistuin hankkimaan ystäviä, puolison, lapsen ja tutkinnon , joten katson olleeni ihan riittävän sosiaalinen.
Ilmeisesti nuo on sinulle suorituksia joten kommenttini pätee edelleen.
Vierailija kirjoitti:
Yksi kirjoitti, että "nuorena tapahtuu kaikki ja tapahtumat tärkeitä". Aloin vaan miettiä sitä, että itse olen tavallaan tottunut pärjäämään ilman niitä ja ne eivät ole olleet osa elämääni. Olin lukiossakin vielä kiusattu ja ei ollut kavereita joten jätin tapahtumia väliin ihan omasta tahdosta. Kuitenkin jos tilanne olisi ollut parempi niin varmaan olisin osallistunut. Rippileirin kävin aiemmin leirinä muualla, että vältin ne samassa koulussa olleet. Vapaa-ajan seuraa ei ollut ja näin elämäni yksinäistä. Nyt, kun luen näitä tekstejä missä ihmiset kokevat korona-ajan näin ahdistavana niin tulee se ajatus mieleen, että he eivät ole ehkä tottuneet siihen elämään mitä itse olen elänyt. Nyt sitten kun muutoksia tulee niin se on suuri järkytys. Itselle se ei ole, kun on tuttua se, kun elämä ei mene niin kuin aina tahtoisi.
En myöskään halua olla katkera ja tarkoita sitä, että ihmisten pitäisi nuorena elää kuin minä ja kärsiä mistään. Muuten silti mietin sitä, että jonkun todellisuus on aika erilainen kuin minun. Joku odottaa todella paljon ja joku on tottunut tyytymään vähempään. Myös se ajatus, että nuoriin kiinnitetään nyt huomiota ja unohdetaan se, että moni on kiusattu ja yksin ihan normaalina aikanakin tai voi muuten huonosti. Ehkä moni näistä jaksaa (kuten minäkin) ihan hyvin tätä aikaa, kun se on jo tuttua muutenkin ja siinä mielessä ei yllätä niin paljon se kaikki. Itse en siis kuulu siihen joukkoon joka kärsisi tästä ajasta paljon. Lukiossakin olisi ollut helpotus saada opiskella etänä. Muuten puheet siitä, että nuoriin vaikuttaa nuo tapahtumien poisjäännit ovat aika vieraita minulle ja en koe olevani riipuvainen niistä. Ymmärrän sen, että moni ajattelee toisin, mutta itse olen jo tottunut siihen kaikkeen. Samalla se kauhistuttaa vähän, että olen elänyt näköjään aika eri lailla kuin moni muu nuori. Se on vähän surullista ja olisin tietysti itsekin välttänyt kiusaamisen ja yksinäisyyden jos olisin voinut. Olen silti itse tottunut elämääni ja se ei koronan myötä paljon muuttunut.
En tarkoita myöskään sitä, että muiden pitäisi kärsiä näinä aikoina. Ajatuksena mieluummin juuri se kuinka erilaista elämää moni on elänyt ja tottunut ehkä siihen. Itse en voisi olla samassa linjassa nyt muiden kanssa, koska sitten en olisi kestänyt omaa elämääni varsinkaan nuorempana, koska se oli aika ikävää. Etäkoulu olisi ollut pelastus ja yksinäisyyteen tottui muutenkin. Jos pitää valita niin korona-aika vaikuttaa elämääni paljon vähemmän kuin nuo menneisyyden kokemukset. En tietenkään halua vähätellä ja korona muuten kauhea asia ja tuo mukanaan paljon pahaa. Samoin kenenkään ei toivottavasti tarvi kärsiä ja sanoa, että elämäni oli niin kurjaa jo aiemmin ettei korona-aika vaikuta. Se joskus pelästyttää kun mietin sitä kuinka erilaista elämää olen joihinkin verrattuna elänyt. Ja tietysti jokainen haluaisi varmaan parantaa elämäänsä ja monen uusi alku tai ystävyyssuhteet voivat nyt kärsiä paljon. Sori sekava viesti ja en siis halua vähätellä.
Ymmärrän täysin, mitä tarkoitat. Itsekin olen katsonut hämmentyneenä, miten pienestä sopeutumisesta ihmisillä menee elämä sekaisin ja aloitekyky nolliin. En voi väkisinkin olla miettimättä, miten ihmeessä he olisivat pärjänneet minun tilanteessani. (En ollut kiusattu, mutta kotiolosuhteet ja sairaudet veivät minulta oikeastaan koko nuoruuden ja vaikuttavat negatiivisesti vieläkin.)
Silti en toivo mitään ikäviä kokemuksia kenellekään, tietenkään. Haluaisin elämän palaavan normaaliin mahdollisimman pian, sillä vaikka oma elämäni ei ole samalla tavalla "normaali" kuin muilla, minua lohduttaa silti tunne siitä, että maailma pyörii ennallaan. Mutta niin kauan kuin tilanne ei ole normaali, ei mielestäni jatkuva valitus mediassa (ja usein aika tahditonkin valittaminen pikkuasioista) auta ketään sopeutumaan siihen.
Tsemppiä sinulle - ja toki kaikille muillekin. Kyllä tämä korona joskus loppuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua ei kiinnosta jonkun kermaperseen hymy. Naama peruslukemille ja etäopiskeluun mars!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi kirjoitti, että "nuorena tapahtuu kaikki ja tapahtumat tärkeitä". Aloin vaan miettiä sitä, että itse olen tavallaan tottunut pärjäämään ilman niitä ja ne eivät ole olleet osa elämääni. Olin lukiossakin vielä kiusattu ja ei ollut kavereita joten jätin tapahtumia väliin ihan omasta tahdosta. Kuitenkin jos tilanne olisi ollut parempi niin varmaan olisin osallistunut. Rippileirin kävin aiemmin leirinä muualla, että vältin ne samassa koulussa olleet. Vapaa-ajan seuraa ei ollut ja näin elämäni yksinäistä. Nyt, kun luen näitä tekstejä missä ihmiset kokevat korona-ajan näin ahdistavana niin tulee se ajatus mieleen, että he eivät ole ehkä tottuneet siihen elämään mitä itse olen elänyt. Nyt sitten kun muutoksia tulee niin se on suuri järkytys. Itselle se ei ole, kun on tuttua se, kun elämä ei mene niin kuin aina tahtoisi.
En myöskään halua olla katkera ja tarkoita sitä, että ihmisten pitäisi nuorena elää kuin minä ja kärsiä mistään. Muuten silti mietin sitä, että jonkun todellisuus on aika erilainen kuin minun. Joku odottaa todella paljon ja joku on tottunut tyytymään vähempään. Myös se ajatus, että nuoriin kiinnitetään nyt huomiota ja unohdetaan se, että moni on kiusattu ja yksin ihan normaalina aikanakin tai voi muuten huonosti. Ehkä moni näistä jaksaa (kuten minäkin) ihan hyvin tätä aikaa, kun se on jo tuttua muutenkin ja siinä mielessä ei yllätä niin paljon se kaikki. Itse en siis kuulu siihen joukkoon joka kärsisi tästä ajasta paljon. Lukiossakin olisi ollut helpotus saada opiskella etänä. Muuten puheet siitä, että nuoriin vaikuttaa nuo tapahtumien poisjäännit ovat aika vieraita minulle ja en koe olevani riipuvainen niistä. Ymmärrän sen, että moni ajattelee toisin, mutta itse olen jo tottunut siihen kaikkeen. Samalla se kauhistuttaa vähän, että olen elänyt näköjään aika eri lailla kuin moni muu nuori. Se on vähän surullista ja olisin tietysti itsekin välttänyt kiusaamisen ja yksinäisyyden jos olisin voinut. Olen silti itse tottunut elämääni ja se ei koronan myötä paljon muuttunut.
En tarkoita myöskään sitä, että muiden pitäisi kärsiä näinä aikoina. Ajatuksena mieluummin juuri se kuinka erilaista elämää moni on elänyt ja tottunut ehkä siihen. Itse en voisi olla samassa linjassa nyt muiden kanssa, koska sitten en olisi kestänyt omaa elämääni varsinkaan nuorempana, koska se oli aika ikävää. Etäkoulu olisi ollut pelastus ja yksinäisyyteen tottui muutenkin. Jos pitää valita niin korona-aika vaikuttaa elämääni paljon vähemmän kuin nuo menneisyyden kokemukset. En tietenkään halua vähätellä ja korona muuten kauhea asia ja tuo mukanaan paljon pahaa. Samoin kenenkään ei toivottavasti tarvi kärsiä ja sanoa, että elämäni oli niin kurjaa jo aiemmin ettei korona-aika vaikuta. Se joskus pelästyttää kun mietin sitä kuinka erilaista elämää olen joihinkin verrattuna elänyt. Ja tietysti jokainen haluaisi varmaan parantaa elämäänsä ja monen uusi alku tai ystävyyssuhteet voivat nyt kärsiä paljon. Sori sekava viesti ja en siis halua vähätellä.
Ymmärrän täysin, mitä tarkoitat. Itsekin olen katsonut hämmentyneenä, miten pienestä sopeutumisesta ihmisillä menee elämä sekaisin ja aloitekyky nolliin. En voi väkisinkin olla miettimättä, miten ihmeessä he olisivat pärjänneet minun tilanteessani. (En ollut kiusattu, mutta kotiolosuhteet ja sairaudet veivät minulta oikeastaan koko nuoruuden ja vaikuttavat negatiivisesti vieläkin.)
Silti en toivo mitään ikäviä kokemuksia kenellekään, tietenkään. Haluaisin elämän palaavan normaaliin mahdollisimman pian, sillä vaikka oma elämäni ei ole samalla tavalla "normaali" kuin muilla, minua lohduttaa silti tunne siitä, että maailma pyörii ennallaan. Mutta niin kauan kuin tilanne ei ole normaali, ei mielestäni jatkuva valitus mediassa (ja usein aika tahditonkin valittaminen pikkuasioista) auta ketään sopeutumaan siihen.
Tsemppiä sinulle - ja toki kaikille muillekin. Kyllä tämä korona joskus loppuu.
Lisään vielä, että koen itse nuo "kaikki tärkeät kokemukset tapahtuvat nuorina" -puheet ahdistavina ihan jo siksi, että olen toivonut, että ehtisin elää vielä nuorena aikuisenakin, vaikka nuoruus jäikin väliin.
Voin vain kuvitella miten ahdistavaa se on nuorille, kun joka puolelta surkutellaan ja toitotetaan, että voi voi, nyt menetätte kaikki tärkeät kokemukset ettekä niitä enää koskaan takaisin saa. Miten ihmeessä tämä auttaa ketään?
Vierailija kirjoitti:
Ai nyt on ihan ok reissata ympäriinsä mielensä mukaan? Miksi jalkapallokisaturisteja paheksuttiin niin kovasti, jos matkustelu onkin ihan hyväksyttävää? Jatkuvasti on toitotettu ettei matkustamista suositella ja jos ihan tarkkoja ollaan niin hyvin vähän kenekään on PAKKO matkustaa mihinkään.
Ihan rauhassa on kotimaassa saanut matkustaa viime kesästä lähtien. Monet matkailuyritysten jopa teki parhaan tuloksensa ikinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Pitäisi alkaa miettiä, onko tässä maassa kohta yhtäkään työkykyistä nuorta jäljellä, Rita sanoo huolestuneena."
Nuoret löytävät loputtomasti syitä jotta töihin ei tarvitsisi mennä. On ilmastoa, on koronaa, on reppureissaamista, on opintovapaata jne
Nyt on tehtävä jotain että tämä maailman laiskin ikäryhmä saadaan töihin.
Johan opiskelijajärjestö oli pari kesää sitten kerjäämässä käsi ojossa opintorahaa myös kesiksi ettei tarvitsisi mennä töihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi kirjoitti, että "nuorena tapahtuu kaikki ja tapahtumat tärkeitä". Aloin vaan miettiä sitä, että itse olen tavallaan tottunut pärjäämään ilman niitä ja ne eivät ole olleet osa elämääni. Olin lukiossakin vielä kiusattu ja ei ollut kavereita joten jätin tapahtumia väliin ihan omasta tahdosta. Kuitenkin jos tilanne olisi ollut parempi niin varmaan olisin osallistunut. Rippileirin kävin aiemmin leirinä muualla, että vältin ne samassa koulussa olleet. Vapaa-ajan seuraa ei ollut ja näin elämäni yksinäistä. Nyt, kun luen näitä tekstejä missä ihmiset kokevat korona-ajan näin ahdistavana niin tulee se ajatus mieleen, että he eivät ole ehkä tottuneet siihen elämään mitä itse olen elänyt. Nyt sitten kun muutoksia tulee niin se on suuri järkytys. Itselle se ei ole, kun on tuttua se, kun elämä ei mene niin kuin aina tahtoisi.
En myöskään halua olla katkera ja tarkoita sitä, että ihmisten pitäisi nuorena elää kuin minä ja kärsiä mistään. Muuten silti mietin sitä, että jonkun todellisuus on aika erilainen kuin minun. Joku odottaa todella paljon ja joku on tottunut tyytymään vähempään. Myös se ajatus, että nuoriin kiinnitetään nyt huomiota ja unohdetaan se, että moni on kiusattu ja yksin ihan normaalina aikanakin tai voi muuten huonosti. Ehkä moni näistä jaksaa (kuten minäkin) ihan hyvin tätä aikaa, kun se on jo tuttua muutenkin ja siinä mielessä ei yllätä niin paljon se kaikki. Itse en siis kuulu siihen joukkoon joka kärsisi tästä ajasta paljon. Lukiossakin olisi ollut helpotus saada opiskella etänä. Muuten puheet siitä, että nuoriin vaikuttaa nuo tapahtumien poisjäännit ovat aika vieraita minulle ja en koe olevani riipuvainen niistä. Ymmärrän sen, että moni ajattelee toisin, mutta itse olen jo tottunut siihen kaikkeen. Samalla se kauhistuttaa vähän, että olen elänyt näköjään aika eri lailla kuin moni muu nuori. Se on vähän surullista ja olisin tietysti itsekin välttänyt kiusaamisen ja yksinäisyyden jos olisin voinut. Olen silti itse tottunut elämääni ja se ei koronan myötä paljon muuttunut.
En tarkoita myöskään sitä, että muiden pitäisi kärsiä näinä aikoina. Ajatuksena mieluummin juuri se kuinka erilaista elämää moni on elänyt ja tottunut ehkä siihen. Itse en voisi olla samassa linjassa nyt muiden kanssa, koska sitten en olisi kestänyt omaa elämääni varsinkaan nuorempana, koska se oli aika ikävää. Etäkoulu olisi ollut pelastus ja yksinäisyyteen tottui muutenkin. Jos pitää valita niin korona-aika vaikuttaa elämääni paljon vähemmän kuin nuo menneisyyden kokemukset. En tietenkään halua vähätellä ja korona muuten kauhea asia ja tuo mukanaan paljon pahaa. Samoin kenenkään ei toivottavasti tarvi kärsiä ja sanoa, että elämäni oli niin kurjaa jo aiemmin ettei korona-aika vaikuta. Se joskus pelästyttää kun mietin sitä kuinka erilaista elämää olen joihinkin verrattuna elänyt. Ja tietysti jokainen haluaisi varmaan parantaa elämäänsä ja monen uusi alku tai ystävyyssuhteet voivat nyt kärsiä paljon. Sori sekava viesti ja en siis halua vähätellä.
Ymmärrän täysin, mitä tarkoitat. Itsekin olen katsonut hämmentyneenä, miten pienestä sopeutumisesta ihmisillä menee elämä sekaisin ja aloitekyky nolliin. En voi väkisinkin olla miettimättä, miten ihmeessä he olisivat pärjänneet minun tilanteessani. (En ollut kiusattu, mutta kotiolosuhteet ja sairaudet veivät minulta oikeastaan koko nuoruuden ja vaikuttavat negatiivisesti vieläkin.)
Silti en toivo mitään ikäviä kokemuksia kenellekään, tietenkään. Haluaisin elämän palaavan normaaliin mahdollisimman pian, sillä vaikka oma elämäni ei ole samalla tavalla "normaali" kuin muilla, minua lohduttaa silti tunne siitä, että maailma pyörii ennallaan. Mutta niin kauan kuin tilanne ei ole normaali, ei mielestäni jatkuva valitus mediassa (ja usein aika tahditonkin valittaminen pikkuasioista) auta ketään sopeutumaan siihen.
Tsemppiä sinulle - ja toki kaikille muillekin. Kyllä tämä korona joskus loppuu.
Lisään vielä, että koen itse nuo "kaikki tärkeät kokemukset tapahtuvat nuorina" -puheet ahdistavina ihan jo siksi, että olen toivonut, että ehtisin elää vielä nuorena aikuisenakin, vaikka nuoruus jäikin väliin.
Voin vain kuvitella miten ahdistavaa se on nuorille, kun joka puolelta surkutellaan ja toitotetaan, että voi voi, nyt menetätte kaikki tärkeät kokemukset ettekä niitä enää koskaan takaisin saa. Miten ihmeessä tämä auttaa ketään?
Niinpä. Kotona vuoden kokemukset ovat erilaisia kuin ennen. Silti opintoja on pystynyt suorittamaan ja opiskelutovereihin tutustumaan niin halutessaan. Todennäköisesti nämä ahdistujat eivät osaa olla sosiaalisia kuin viinan voimalla kännissä sisään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Pitäisi alkaa miettiä, onko tässä maassa kohta yhtäkään työkykyistä nuorta jäljellä, Rita sanoo huolestuneena."
Nuoret löytävät loputtomasti syitä jotta töihin ei tarvitsisi mennä. On ilmastoa, on koronaa, on reppureissaamista, on opintovapaata jne
Nyt on tehtävä jotain että tämä maailman laiskin ikäryhmä saadaan töihin.
Johan opiskelijajärjestö oli pari kesää sitten kerjäämässä käsi ojossa opintorahaa myös kesiksi ettei tarvitsisi mennä töihin.
Kyllähän sitä saakin kun suorittaa muutamia kursseja kesällä.
On hyvä tuntea historia ja tarkastella asioita pidemällä perskektiivillä kuin snapin storyt. Yloopistossakin opetetaan tarkatelemaan asioita aikajanalla ottamalla syys-seuraussuhteet huomioon.