Korkeakouluopiskelijat ovat jaksamisensa äärirajoilla: "Korona tappaa paljon enemmän kuin tiedämmekään – se tappaa naurun, se tappaa hymyn"

Ukko38 kirjoitti:

On se nykynuorilla rankkaa.

Minä kävin hakemassa ammattikorkeasta insinöörin paperit alle 10v sitten.

Päivät töissä, illat koulussa, viikonloppuisin koulutehtävät.

kesät yms lomat töissä, ei lomia viiteen vuoteen.

Samaan aikaan tuli muutama lapsi ja rakennutin omakotitalon. Taloprojekti oli silleen helppo, kun ei tarvinnut itse rakentaa, riitti että olis projektipäällikkönä.

Okei, koronaa ei ollut, mutta ei silloinkaan olisi kerinnyt baarissa käymään tai haalarit päällä kontata puistossa.

Kunnon pelto-orja vitsi mikä urpo, koko elämä hirveetä raatamista, varmaan mukava nautinnollinen elämä!

Susta olis pohjoiskoreaan kansalaiseksi siellä on sama meininki, suositteletko muille? :D

Vierailija kirjoitti:

On vain hyvä, että zoomerit kärsivät. Niin me millenniaalitkin ollaan kärsitty kohta 15 vuotta. Kärsimys on uusi normaali. Hyvinvointivaltio, joka takasi hyvän elämän kaikille, kosketti vain 1900-lukua ja boomereita.

Ei ihme ettei mikään parane kun turhankin iso osa vanhemmista sukupolvista koittaa luoda itsekokemansa oman nuoruutensa kärsimykset uusiksi myös uusille sukupolville. Yhteiskunnan parantuminen vaatisi tahtoa parantaa yhteiskuntaa eikä pitää huolta siitä että kaikki voivat tasapuolisesti pahoin.

Välillä vähän ihmettelen että missä se suomen pisamenestys oikeastaan näkyy. Ei ainakaan kansan järjenkäytössä tai viisaudessa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä suunta on ollut nähtävissä tässä sukupolvessa (ja ikävä kyllä myös seuraavassa) jo kauan. Korona tätä ei aiheuttanut, toki minen kohdalla vauhditti. Rajoituksia ei tällä porukalla ole ollut kuin hetken, niiden syyttäminen on kyllä aivan käsittämätöntä. Etäkoulu taas… Bileet jääneet pois, onpa kauheaa. Ja sit, kun joku tulee vinkumaan, että nuoruus on tunne ja opiskelut on vuorovaikutusta, niin joo, kyllä, miten etäkoulu ne on estänyt? Ei mitenkään.

Rajoituksia ollut vain hetken?

Olen käynyt yliopistoa nyt 1,5 vuotta(aloitin tammikuussa 2020) ja niistä vain 2 ekaa kuukautta oli lähiopetuksessa(Siitä olin 2 viikkoa pois sairauden takia) Uudet opiskelukaverit olivat muualta ja lähtivät takaisin kotikaupunkeihinsa. Yhteydenpito jäi kun ei ollut vielä niin paljon yhteistä, että ”etäsuhde” olisi kestänyt. Nyt olen jälleen yksin. Muutamia ystäviä on, mutta eivät ole niin läheisiä, että vietettäisiin aikaa viikottain tai edes kuukausittain. Poikaystäväkin on, mutta muita perheen lisäksi ei.

Ja ei, ei ollut mitään suurta kaveripiiriä ympärillä ennen koronaa, jonka kanssa elämä olisi jatkunut normaalisti, sillä muutin teini-iässä pikkukaupunkiin, jossa oli pienet piirit ja sieltä ei jäänyt elämään ihmissuhteita vaan pelkkiä ongelmia.

Kun viimein minullakin olisi ollut mahdollisuus olla onnellinen ja olla olematta hyljeksitty ja vihattu, niin korona vei sen minulta pois. Nyt kun oli vielä yksi mahdollisuus kääntää elämä normaaliksi ja elämisen arvoiseksi, mutta jälleen jokin ylempi voima päätti toisin.

Ja olisi pitänyt pitää näistä uusista opiskelutovereista enemmän kiinni. Olisi pitänyt pitää yhteyttä. Mutta mistä olisin tiennyt, että rajoitukset kestävät vuosia eikä pari kuukautta? Enää en edes kehtaa ottaa yhteyttä. Mitä edes sanoisin? ”Joo muistatko mua? Hengailtiin vajaa pari kuukautta opiskeluiden alussa. Mitäs te, ootteko vielä hengissä ja järissänne?”

Jatkan vielä, että ainejärjestöni ei ole myöskään järjestänyt yhtäkään tapahtumaa tänä koko aikana(jos ei lasketa jotain naurettavia etätapahtumia, joita voi tuijottaa läppärin ruudulta).

Miksi ei järjestänyt? Pieniä tapahtumia olisi voinut järjestää vaikka kuinka paljon. Tiukin kokoontumisrajoitus oli 6 henkilöä, mutta olisi voinut järjestää useamman kuuden hengen ryhmän. 

Taas kerran unohdat ettei ole tiloja järjestää tapahtumia kun kaikki on kiinni. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä suunta on ollut nähtävissä tässä sukupolvessa (ja ikävä kyllä myös seuraavassa) jo kauan. Korona tätä ei aiheuttanut, toki minen kohdalla vauhditti. Rajoituksia ei tällä porukalla ole ollut kuin hetken, niiden syyttäminen on kyllä aivan käsittämätöntä. Etäkoulu taas… Bileet jääneet pois, onpa kauheaa. Ja sit, kun joku tulee vinkumaan, että nuoruus on tunne ja opiskelut on vuorovaikutusta, niin joo, kyllä, miten etäkoulu ne on estänyt? Ei mitenkään.

Rajoituksia ollut vain hetken?

Olen käynyt yliopistoa nyt 1,5 vuotta(aloitin tammikuussa 2020) ja niistä vain 2 ekaa kuukautta oli lähiopetuksessa(Siitä olin 2 viikkoa pois sairauden takia) Uudet opiskelukaverit olivat muualta ja lähtivät takaisin kotikaupunkeihinsa. Yhteydenpito jäi kun ei ollut vielä niin paljon yhteistä, että ”etäsuhde” olisi kestänyt. Nyt olen jälleen yksin. Muutamia ystäviä on, mutta eivät ole niin läheisiä, että vietettäisiin aikaa viikottain tai edes kuukausittain. Poikaystäväkin on, mutta muita perheen lisäksi ei.

Ja ei, ei ollut mitään suurta kaveripiiriä ympärillä ennen koronaa, jonka kanssa elämä olisi jatkunut normaalisti, sillä muutin teini-iässä pikkukaupunkiin, jossa oli pienet piirit ja sieltä ei jäänyt elämään ihmissuhteita vaan pelkkiä ongelmia.

Kun viimein minullakin olisi ollut mahdollisuus olla onnellinen ja olla olematta hyljeksitty ja vihattu, niin korona vei sen minulta pois. Nyt kun oli vielä yksi mahdollisuus kääntää elämä normaaliksi ja elämisen arvoiseksi, mutta jälleen jokin ylempi voima päätti toisin.

Ja olisi pitänyt pitää näistä uusista opiskelutovereista enemmän kiinni. Olisi pitänyt pitää yhteyttä. Mutta mistä olisin tiennyt, että rajoitukset kestävät vuosia eikä pari kuukautta? Enää en edes kehtaa ottaa yhteyttä. Mitä edes sanoisin? ”Joo muistatko mua? Hengailtiin vajaa pari kuukautta opiskeluiden alussa. Mitäs te, ootteko vielä hengissä ja järissänne?”

Jatkan vielä, että ainejärjestöni ei ole myöskään järjestänyt yhtäkään tapahtumaa tänä koko aikana(jos ei lasketa jotain naurettavia etätapahtumia, joita voi tuijottaa läppärin ruudulta).

No mutta siinähän on sinulle sauma, ei kun ainejärjestöaktiiviksi ja järjestämään tapahtumia! 

Niitä ei saa järjestää ainejärjestössäni muuten kuin etänä tällähetkellä. Enkä tarkoittanut, että niitä pitäisi järjestää koronan jyllätessä. Mainitsin siksi, että oletus on se, että opiskelijat ovat jatkaneet ihan normaalisti. Se on pieni osa mikä siellä baareissa on koronan aikana riehunut. Suurin osa toimii vastuullisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisin enemmän huolissani perheistä, jotka jättävät nuoret yksin. Jotain vikaa yhteiskunnassa, jossa opiskelijoiden bileet ja luennot on ainoa tuki ja turva 2-kymppisen elämässä.

No kyllä ne ovat suuri tuki ja turva, sillä luennoilla ja tapahtumissa luodaan ystävyyssuhteita ja saadaan tukea ja turvaa. Itse opiskelin tänä vuonna ensimmäistä vuottani ulkomaalaisessa oppilaitoksessa ja voin sanoa, että mielenterveys kärsi, sillä en tunne KETÄÄN yliopistoltani. Kaikki luentokaverit ovat vain numeroita WhatsApp-keskustelussa ja ympäri ämpäri maailmaa, niin ei heitä päässyt edes tapaamaan. Unohtamatta lähes koko vuoden kestävää lockdownia. Perheeni tietysti kaikki Suomessa muutaman tuhannen kilometrin päässä.

Eikä tämä koske vain suomalaisia ulkomaanopiskelijoita. Ystäväni opiskeli Suomessa kansainvälisellä linjalla ja yli puolet luokasta eivät edes päässeet Suomeen. Hänen perheensä ja suurin osa ystävistä asuvat toisella puolella Suomea, joten hänenkin lähin tukiverkko on kanssaopiskelijat.

Joten kyllä luennot ja opiskelijatapahtumat ovat tärkeitä opiskelijoille, joiden tukijoukot ovat muualla tai joilla ei ole tukijoukkoja ollenkaan…

Eikö tämän sukupolven pitänyt olla niitä diginatiiveja, joiden elämä on siellä netissä? Ja nyt ei selvitä muutamasta etäluennosta ja peruuntuneesta/siirtyneestä bileestä, mielenterveys murenaa.

Heikkoa on.

Koitappa olla neljä kuukautta ainoastaan kotona näkemättä ristin sielua. Ja sun koti on 13 neliöä, jonne mahtuu vain sänky ja työpöytä. Tee siellä kaikki sun duunit ja poistu kotoa vain kauppaan. Matkustaminen on kielletty, etkä saa edes maan sisällä matkustaa, joten maisemanvaihdoskaan ei onnistu.

En ymmärrä miten toi sun mielestä kuulostaa siltä, ettei kenenkään mielenterveys voisi horjua. Varsinkin, jos taustalla on aiempia mielenterveysongelmia, jolloin riski ongelmien pahenemiseen on suurempi.

Miksi ihmeessä olet tehnyt noin? Vai oletko yli 70-vuotias? Keväällä 2020 kotona pysymistä suositeltiin yli 70-vuotiaille. Eikä sekään tarkoittanut, että ei olisi saanut ulkoilla. 

Vierailija kirjoitti:

Ukko38 kirjoitti:

On se nykynuorilla rankkaa.

Minä kävin hakemassa ammattikorkeasta insinöörin paperit alle 10v sitten.

Päivät töissä, illat koulussa, viikonloppuisin koulutehtävät.

kesät yms lomat töissä, ei lomia viiteen vuoteen.

Samaan aikaan tuli muutama lapsi ja rakennutin omakotitalon. Taloprojekti oli silleen helppo, kun ei tarvinnut itse rakentaa, riitti että olis projektipäällikkönä.

Okei, koronaa ei ollut, mutta ei silloinkaan olisi kerinnyt baarissa käymään tai haalarit päällä kontata puistossa.

Kunnon pelto-orja vitsi mikä urpo, koko elämä hirveetä raatamista, varmaan mukava nautinnollinen elämä!

Susta olis pohjoiskoreaan kansalaiseksi siellä on sama meininki, suositteletko muille? :D

Ukko38:lla on kuitenkin talo, perhe ja ura. Itselläsi vuokrakoppi, työmarkkinatuki ja irtosuhteet. Tiedän kyllä kumpaa itse ennemmin kadehdin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä suunta on ollut nähtävissä tässä sukupolvessa (ja ikävä kyllä myös seuraavassa) jo kauan. Korona tätä ei aiheuttanut, toki minen kohdalla vauhditti. Rajoituksia ei tällä porukalla ole ollut kuin hetken, niiden syyttäminen on kyllä aivan käsittämätöntä. Etäkoulu taas… Bileet jääneet pois, onpa kauheaa. Ja sit, kun joku tulee vinkumaan, että nuoruus on tunne ja opiskelut on vuorovaikutusta, niin joo, kyllä, miten etäkoulu ne on estänyt? Ei mitenkään.

Rajoituksia ollut vain hetken?

Olen käynyt yliopistoa nyt 1,5 vuotta(aloitin tammikuussa 2020) ja niistä vain 2 ekaa kuukautta oli lähiopetuksessa(Siitä olin 2 viikkoa pois sairauden takia) Uudet opiskelukaverit olivat muualta ja lähtivät takaisin kotikaupunkeihinsa. Yhteydenpito jäi kun ei ollut vielä niin paljon yhteistä, että ”etäsuhde” olisi kestänyt. Nyt olen jälleen yksin. Muutamia ystäviä on, mutta eivät ole niin läheisiä, että vietettäisiin aikaa viikottain tai edes kuukausittain. Poikaystäväkin on, mutta muita perheen lisäksi ei.

Ja ei, ei ollut mitään suurta kaveripiiriä ympärillä ennen koronaa, jonka kanssa elämä olisi jatkunut normaalisti, sillä muutin teini-iässä pikkukaupunkiin, jossa oli pienet piirit ja sieltä ei jäänyt elämään ihmissuhteita vaan pelkkiä ongelmia.

Kun viimein minullakin olisi ollut mahdollisuus olla onnellinen ja olla olematta hyljeksitty ja vihattu, niin korona vei sen minulta pois. Nyt kun oli vielä yksi mahdollisuus kääntää elämä normaaliksi ja elämisen arvoiseksi, mutta jälleen jokin ylempi voima päätti toisin.

Ja olisi pitänyt pitää näistä uusista opiskelutovereista enemmän kiinni. Olisi pitänyt pitää yhteyttä. Mutta mistä olisin tiennyt, että rajoitukset kestävät vuosia eikä pari kuukautta? Enää en edes kehtaa ottaa yhteyttä. Mitä edes sanoisin? ”Joo muistatko mua? Hengailtiin vajaa pari kuukautta opiskeluiden alussa. Mitäs te, ootteko vielä hengissä ja järissänne?”

Jatkan vielä, että ainejärjestöni ei ole myöskään järjestänyt yhtäkään tapahtumaa tänä koko aikana(jos ei lasketa jotain naurettavia etätapahtumia, joita voi tuijottaa läppärin ruudulta).

Miksi ei järjestänyt? Pieniä tapahtumia olisi voinut järjestää vaikka kuinka paljon. Tiukin kokoontumisrajoitus oli 6 henkilöä, mutta olisi voinut järjestää useamman kuuden hengen ryhmän. 

Taas kerran unohdat ettei ole tiloja järjestää tapahtumia kun kaikki on kiinni. 

Ja kaikki korkeakouluopiskelijat asuvat soluasunnoissa tai 13 neliön komeroissa?  Yksityisasuntojahan rajoitukset eivät ole koskeneet missään vaiheessa, mutta kyllä jo 30 m2 yksiöön mahtuu 6 ihmistä iltaa istumaan eli jos olisi kuitenkin halunnut noudattaa suosituksia. Vaikka pelaamaan jotain. Ja miksi pitäisi olla just sisätiloissa? 

Jos minä olisin mielenterveyspalvelija niin sanoisin "nuorille" että ota itseäsi niskasta kermaperse! Tai jos ei käy, niin voin kyllä kirjoittaa reseptin unilääkkeille. Viinapullon saat kai sentään itse?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi kirjoitti, että "nuorena tapahtuu kaikki ja tapahtumat tärkeitä". Aloin vaan miettiä sitä, että itse olen tavallaan tottunut pärjäämään ilman niitä ja ne eivät ole olleet osa elämääni. Olin lukiossakin vielä kiusattu ja ei ollut kavereita joten jätin tapahtumia väliin ihan omasta tahdosta. Kuitenkin jos tilanne olisi ollut parempi niin varmaan olisin osallistunut. Rippileirin kävin aiemmin leirinä muualla, että vältin ne samassa koulussa olleet. Vapaa-ajan seuraa ei ollut ja näin elämäni yksinäistä. Nyt, kun luen näitä tekstejä missä ihmiset kokevat korona-ajan näin ahdistavana niin tulee se ajatus mieleen, että he eivät ole ehkä tottuneet siihen elämään mitä itse olen elänyt. Nyt sitten kun muutoksia tulee niin se on suuri järkytys. Itselle se ei ole, kun on tuttua se, kun elämä ei mene niin kuin aina tahtoisi.

En myöskään halua olla katkera ja tarkoita sitä, että ihmisten pitäisi nuorena elää kuin minä ja kärsiä mistään. Muuten silti mietin sitä, että jonkun todellisuus on aika erilainen kuin minun. Joku odottaa todella paljon ja joku on tottunut tyytymään vähempään. Myös se ajatus, että nuoriin kiinnitetään nyt huomiota ja unohdetaan se, että moni on kiusattu ja yksin ihan normaalina aikanakin tai voi muuten huonosti. Ehkä moni näistä jaksaa (kuten minäkin) ihan hyvin tätä aikaa, kun se on jo tuttua muutenkin ja siinä mielessä ei yllätä niin paljon se kaikki. Itse en siis kuulu siihen joukkoon joka kärsisi tästä ajasta paljon. Lukiossakin olisi ollut helpotus saada opiskella etänä. Muuten puheet siitä, että nuoriin vaikuttaa nuo tapahtumien poisjäännit ovat aika vieraita minulle ja en koe olevani riipuvainen niistä. Ymmärrän sen, että moni ajattelee toisin, mutta itse olen jo tottunut siihen kaikkeen. Samalla se kauhistuttaa vähän, että olen elänyt näköjään aika eri lailla kuin moni muu nuori. Se on vähän surullista ja olisin tietysti itsekin välttänyt kiusaamisen ja yksinäisyyden jos olisin voinut. Olen silti itse tottunut elämääni ja se ei koronan myötä paljon muuttunut.

En tarkoita myöskään sitä, että muiden pitäisi kärsiä näinä aikoina. Ajatuksena mieluummin juuri se kuinka erilaista elämää moni on elänyt ja tottunut ehkä siihen. Itse en voisi olla samassa linjassa nyt muiden kanssa, koska sitten en olisi kestänyt omaa elämääni varsinkaan nuorempana, koska se oli aika ikävää. Etäkoulu olisi ollut pelastus ja yksinäisyyteen tottui muutenkin. Jos pitää valita niin korona-aika vaikuttaa elämääni paljon vähemmän kuin nuo menneisyyden kokemukset. En tietenkään halua vähätellä ja korona muuten kauhea asia ja tuo mukanaan paljon pahaa. Samoin kenenkään ei toivottavasti tarvi kärsiä ja sanoa, että elämäni oli niin kurjaa jo aiemmin ettei korona-aika vaikuta. Se joskus pelästyttää kun mietin sitä kuinka erilaista elämää olen joihinkin verrattuna elänyt. Ja tietysti jokainen haluaisi varmaan parantaa elämäänsä ja monen uusi alku tai ystävyyssuhteet voivat nyt kärsiä paljon. Sori sekava viesti ja en siis halua vähätellä.

Ymmärrän täysin, mitä tarkoitat. Itsekin olen katsonut hämmentyneenä, miten pienestä sopeutumisesta ihmisillä menee elämä sekaisin ja aloitekyky nolliin. En voi väkisinkin olla miettimättä, miten ihmeessä he olisivat pärjänneet minun tilanteessani. (En ollut kiusattu, mutta kotiolosuhteet ja sairaudet veivät minulta oikeastaan koko nuoruuden ja vaikuttavat negatiivisesti vieläkin.)

Silti en toivo mitään ikäviä kokemuksia kenellekään, tietenkään. Haluaisin elämän palaavan normaaliin mahdollisimman pian, sillä vaikka oma elämäni ei ole samalla tavalla "normaali" kuin muilla, minua lohduttaa silti tunne siitä, että maailma pyörii ennallaan. Mutta niin kauan kuin tilanne ei ole normaali, ei mielestäni jatkuva valitus mediassa (ja usein aika tahditonkin valittaminen pikkuasioista) auta ketään sopeutumaan siihen.

Tsemppiä sinulle - ja toki kaikille muillekin. Kyllä tämä korona joskus loppuu.

Lisään vielä, että koen itse nuo "kaikki tärkeät kokemukset tapahtuvat nuorina" -puheet ahdistavina ihan jo siksi, että olen toivonut, että ehtisin elää vielä nuorena aikuisenakin, vaikka nuoruus jäikin väliin.

Voin vain kuvitella miten ahdistavaa se on nuorille, kun joka puolelta surkutellaan ja toitotetaan, että voi voi, nyt menetätte kaikki tärkeät kokemukset ettekä niitä enää koskaan takaisin saa. Miten ihmeessä tämä auttaa ketään?

Vai elää nuorena - ja kärsiä ?! Sinähän vitsin murjasit. Täällähän onkin sotatila päällä, ei asuntoa, ei ruokaa. Ei juuri vaatteitakaan.. Etkös kaupoilla voi liikkua normaalisti tai missä nyt liikutkin ? Vai sekö elämästä tekee ankean kun ei pääse bilettämään ja sikailemaan ?

Taisit ymmärtää viestini ihan väärin. Se oli lisäyksenä edelliseen viestiini, jossa kerroin, että oma nuoruuteni "jäi väliin" monesta syystä joita en lähde tässä avaamaan (kotiolosuhteet, terveys). Siksi minun on vähän hämmentävää nähdä, miten pienestä sopeutumisesta (mitä Suomen koronatilanne on pääpiirteittäin ollut) menee ihmisillä elämä sekaisin.

SEN LISÄKSI koen, että tämä nuorten surkuttelu mediassa ei auta ketään. Tilanne on mitä on. On vain ahdistavaa tulla koko ajan muistutetuksi siitä, että nuoruus menee ohi, voi voi. Kyllä elää oikeasti ehtii myöhemminkin. Tai ainakin itsekin toivon, ettei oma elämä jää täysin kokematta, vai nuoruus ohi menikin.

Vierailija kirjoitti:

Ukko38 kirjoitti:

On se nykynuorilla rankkaa.

Minä kävin hakemassa ammattikorkeasta insinöörin paperit alle 10v sitten.

Päivät töissä, illat koulussa, viikonloppuisin koulutehtävät.

kesät yms lomat töissä, ei lomia viiteen vuoteen.

Samaan aikaan tuli muutama lapsi ja rakennutin omakotitalon. Taloprojekti oli silleen helppo, kun ei tarvinnut itse rakentaa, riitti että olis projektipäällikkönä.

Okei, koronaa ei ollut, mutta ei silloinkaan olisi kerinnyt baarissa käymään tai haalarit päällä kontata puistossa.

Kunnon pelto-orja vitsi mikä urpo, koko elämä hirveetä raatamista, varmaan mukava nautinnollinen elämä!

Susta olis pohjoiskoreaan kansalaiseksi siellä on sama meininki, suositteletko muille? :D

Onneksi kaikki eivät vielä ole kaltaisiasi tyhjäntoimittajia, jotka huutavat prekariaatin p as kahommista. Osa edelleen ymmärtää, että jos jotain haluaa, pitää tehdä työtä sen eteen.

Tosin aina se ei ole yhtä kivaa, kuin istua kavereiden kanssa maalaamassa taivaanrantaa ja valittamassa maailman epäoikeudenmukaisuuksista

Rajoituksista ja uhatusta mielenterveydestään valittavat nuoret haluavat vain päästä yhdessä ryyppäämään. Tässä ei ole kyse mistään muusta. Kokevat, että iso osa opiskelijakokemusta jää nyt saamatta, kun ei ole Goom-risteilyjä ynnä muuta. Tavallaan ymmärränkin heitä, mutta on valheellista yrittää naamioida asiaa miksikään muuksi.

Vierailija kirjoitti:

Yäk teitä vadtenmielisiä aikuisia, jotka syyllistätte nuoria siitä, että epävarmuus ja eristäytyminen koettelevat. Taitaa oma elämätön elämä kaihertaa kipeästi, kun sitä pitää muillekin toivoa?

Luopuisitteko itse kaikista nuoruuden muistoistanne vanhojen tansseista ylioppilasjuhliin, sukujuhliin, koulunaloitusjuhliin, interraileihin ja reissuihin, kotibileisiin, sitseihin, festareihin jne jne. Minä en, aivan sydäntä vihloo kun ajattelen että olisin missannut sen kaiken nuoruuden ja nuoren aikuisuuden kukoistuksessa. Ehkä teillä katkerilla narisijoilla ei ollut mitään näistä. Mutta toisin kuin nykynuorten kohdalla, jotka ovat olosuhteiden uhreja, teidän oman elämänne tyhjyys on ihan teidän oma vikanne.

Ei tarvitsisi luopua kaikista nuoruuden muistoista, jos olisi sen verran pitkänäköisyyttä, että olisi malttanut olla yhden (1) vuoden bilettämättä ja reissaamatta. Mutta ei, kun minäminä-ihmisten täytyy päästä just nyt. Eivät nykynuoret ole mitään olosuhteiden uhreja, vaan tällä hetkellä koronan suurin tartuttajaryhmä.

 

Vierailija kirjoitti:

Ja kaikki korkeakouluopiskelijat asuvat soluasunnoissa tai 13 neliön komeroissa?  Yksityisasuntojahan rajoitukset eivät ole koskeneet missään vaiheessa, mutta kyllä jo 30 m2 yksiöön mahtuu 6 ihmistä iltaa istumaan eli jos olisi kuitenkin halunnut noudattaa suosituksia. Vaikka pelaamaan jotain. Ja miksi pitäisi olla just sisätiloissa? 

Eiköhän tää sun esimerkki osoita lähinnä millaista naurettavaa näyttelyä ja poseerausta suuri osa näistä koronarajoituksista ovat. Samaan kannatetaan etäopiskelua koska ei jostain syystä voida olla isossa luentosaleissa isoilla turvaväleillä edes maskit päällä, mutta samalla sitten ehdotetaan että 6 ihmistä ahtautuu pieneen yksiöön iltaa viettämään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei suomalaiset ole koskaan osanneet asettua kenenkään muun kuin itsensä asemaan.

Minä todella säälin opiskelijoita, sukupolvi kokemus jää kokematta, ei todellakaan käy kateeksi! Jos joku hullu tämän takia toivoo sotaa, kun ei ole ollut aitoa ja oikeaa kärsimystä niin... onnea vaan hänelle, äiti ei tainnut rakastaa tarpeeksi kun empatiaa ei ole opittu..

Jos sinulla on ongelma koronan kanssa niin voit vapaasti lukita itsesi kotiin loppuelämäksi mutta muita ihmisiä et voi vaatia siihen.  Ja kyllä tämä on kohtuutonta nuoria kohtaan.

Mikä tässä on kohtuutonta? Se, että baarit menevät jo yhdeltä kiinni? Vai se, että ei tarvinut viime talvena -30 asteen pakkasilla pyöräillä yliopistolle, vaan pystyi osallistumaan luennolle etänä peiton mutkassa maaten?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä suunta on ollut nähtävissä tässä sukupolvessa (ja ikävä kyllä myös seuraavassa) jo kauan. Korona tätä ei aiheuttanut, toki minen kohdalla vauhditti. Rajoituksia ei tällä porukalla ole ollut kuin hetken, niiden syyttäminen on kyllä aivan käsittämätöntä. Etäkoulu taas… Bileet jääneet pois, onpa kauheaa. Ja sit, kun joku tulee vinkumaan, että nuoruus on tunne ja opiskelut on vuorovaikutusta, niin joo, kyllä, miten etäkoulu ne on estänyt? Ei mitenkään.

Rajoituksia ollut vain hetken?

Olen käynyt yliopistoa nyt 1,5 vuotta(aloitin tammikuussa 2020) ja niistä vain 2 ekaa kuukautta oli lähiopetuksessa(Siitä olin 2 viikkoa pois sairauden takia) Uudet opiskelukaverit olivat muualta ja lähtivät takaisin kotikaupunkeihinsa. Yhteydenpito jäi kun ei ollut vielä niin paljon yhteistä, että ”etäsuhde” olisi kestänyt. Nyt olen jälleen yksin. Muutamia ystäviä on, mutta eivät ole niin läheisiä, että vietettäisiin aikaa viikottain tai edes kuukausittain. Poikaystäväkin on, mutta muita perheen lisäksi ei.

Ja ei, ei ollut mitään suurta kaveripiiriä ympärillä ennen koronaa, jonka kanssa elämä olisi jatkunut normaalisti, sillä muutin teini-iässä pikkukaupunkiin, jossa oli pienet piirit ja sieltä ei jäänyt elämään ihmissuhteita vaan pelkkiä ongelmia.

Kun viimein minullakin olisi ollut mahdollisuus olla onnellinen ja olla olematta hyljeksitty ja vihattu, niin korona vei sen minulta pois. Nyt kun oli vielä yksi mahdollisuus kääntää elämä normaaliksi ja elämisen arvoiseksi, mutta jälleen jokin ylempi voima päätti toisin.

Ja olisi pitänyt pitää näistä uusista opiskelutovereista enemmän kiinni. Olisi pitänyt pitää yhteyttä. Mutta mistä olisin tiennyt, että rajoitukset kestävät vuosia eikä pari kuukautta? Enää en edes kehtaa ottaa yhteyttä. Mitä edes sanoisin? ”Joo muistatko mua? Hengailtiin vajaa pari kuukautta opiskeluiden alussa. Mitäs te, ootteko vielä hengissä ja järissänne?”

Jatkan vielä, että ainejärjestöni ei ole myöskään järjestänyt yhtäkään tapahtumaa tänä koko aikana(jos ei lasketa jotain naurettavia etätapahtumia, joita voi tuijottaa läppärin ruudulta).

Miksi ei järjestänyt? Pieniä tapahtumia olisi voinut järjestää vaikka kuinka paljon. Tiukin kokoontumisrajoitus oli 6 henkilöä, mutta olisi voinut järjestää useamman kuuden hengen ryhmän. 

Taas kerran unohdat ettei ole tiloja järjestää tapahtumia kun kaikki on kiinni. 

Ja kaikki korkeakouluopiskelijat asuvat soluasunnoissa tai 13 neliön komeroissa?  Yksityisasuntojahan rajoitukset eivät ole koskeneet missään vaiheessa, mutta kyllä jo 30 m2 yksiöön mahtuu 6 ihmistä iltaa istumaan eli jos olisi kuitenkin halunnut noudattaa suosituksia. Vaikka pelaamaan jotain. Ja miksi pitäisi olla just sisätiloissa? 

Jankutat vastaan lähinnä jankuttamisen ilosta koska ei tuossa puserruksessa ole idean hiventäkään enää eikä sillä ole mitään tekemistä ketjun aiheen kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yäk teitä vadtenmielisiä aikuisia, jotka syyllistätte nuoria siitä, että epävarmuus ja eristäytyminen koettelevat. Taitaa oma elämätön elämä kaihertaa kipeästi, kun sitä pitää muillekin toivoa?

Luopuisitteko itse kaikista nuoruuden muistoistanne vanhojen tansseista ylioppilasjuhliin, sukujuhliin, koulunaloitusjuhliin, interraileihin ja reissuihin, kotibileisiin, sitseihin, festareihin jne jne. Minä en, aivan sydäntä vihloo kun ajattelen että olisin missannut sen kaiken nuoruuden ja nuoren aikuisuuden kukoistuksessa. Ehkä teillä katkerilla narisijoilla ei ollut mitään näistä. Mutta toisin kuin nykynuorten kohdalla, jotka ovat olosuhteiden uhreja, teidän oman elämänne tyhjyys on ihan teidän oma vikanne.

Ei tarvitsisi luopua kaikista nuoruuden muistoista, jos olisi sen verran pitkänäköisyyttä, että olisi malttanut olla yhden (1) vuoden bilettämättä ja reissaamatta. Mutta ei, kun minäminä-ihmisten täytyy päästä just nyt. Eivät nykynuoret ole mitään olosuhteiden uhreja, vaan tällä hetkellä koronan suurin tartuttajaryhmä.

 

Ongelma on tässä se, että niputat kaikki nuoret yhdeksi massaksi. Olisiko vaikka niin, että osa nuorista on tartuttajia ja osa uhreja? Eiväthän kaikki nuoret voi olla vastuussa siitä, että osa tartuttaa. Vai oletko sinä henkilökohtaisesti vastuussa ilmastonmuutoksesta, koska monet keski-ikäiset viisveisaavat ympäristöstä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yäk teitä vadtenmielisiä aikuisia, jotka syyllistätte nuoria siitä, että epävarmuus ja eristäytyminen koettelevat. Taitaa oma elämätön elämä kaihertaa kipeästi, kun sitä pitää muillekin toivoa?

Luopuisitteko itse kaikista nuoruuden muistoistanne vanhojen tansseista ylioppilasjuhliin, sukujuhliin, koulunaloitusjuhliin, interraileihin ja reissuihin, kotibileisiin, sitseihin, festareihin jne jne. Minä en, aivan sydäntä vihloo kun ajattelen että olisin missannut sen kaiken nuoruuden ja nuoren aikuisuuden kukoistuksessa. Ehkä teillä katkerilla narisijoilla ei ollut mitään näistä. Mutta toisin kuin nykynuorten kohdalla, jotka ovat olosuhteiden uhreja, teidän oman elämänne tyhjyys on ihan teidän oma vikanne.

Ei tarvitsisi luopua kaikista nuoruuden muistoista, jos olisi sen verran pitkänäköisyyttä, että olisi malttanut olla yhden (1) vuoden bilettämättä ja reissaamatta. Mutta ei, kun minäminä-ihmisten täytyy päästä just nyt. Eivät nykynuoret ole mitään olosuhteiden uhreja, vaan tällä hetkellä koronan suurin tartuttajaryhmä.

 

Noista yo-juhlat, vanhojen tanssit ja koulunaloitusjuhlat järjestetään vain kerran elämässä eli niiden missaaminen varmaan kirpaisee eniten. Sitsejä varmasti järjestään vielä heidän opiskeluaikanaan. Festareilla, kotibileissä ja reissuilla ehtii käydä läpi elämän.

En oikein ymmärrä, kun itketään lähiopetuksen perään. Valmistuin kesäkuussa -20 ammattikorkeasta eikä sitä lähiopetusta ollut silloinkaan juuri sen enempää. Kielikurssilla piti käydä kerran viikossa, mutta esim. matikankurssi oli täysin etänä ja opetus hoitui Youtube-videon avulla. Joillakin kursseilla kokoonnuttiin kerran koululle ja loput hoidettiin etänä, ryhmätöillä yms. Kukaan ei valittanut ja homma toimi. Miten ihmeessä etäopiskelusta tuli yhtäkkiä niin kamalaa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja kaikki korkeakouluopiskelijat asuvat soluasunnoissa tai 13 neliön komeroissa?  Yksityisasuntojahan rajoitukset eivät ole koskeneet missään vaiheessa, mutta kyllä jo 30 m2 yksiöön mahtuu 6 ihmistä iltaa istumaan eli jos olisi kuitenkin halunnut noudattaa suosituksia. Vaikka pelaamaan jotain. Ja miksi pitäisi olla just sisätiloissa? 

Eiköhän tää sun esimerkki osoita lähinnä millaista naurettavaa näyttelyä ja poseerausta suuri osa näistä koronarajoituksista ovat. Samaan kannatetaan etäopiskelua koska ei jostain syystä voida olla isossa luentosaleissa isoilla turvaväleillä edes maskit päällä, mutta samalla sitten ehdotetaan että 6 ihmistä ahtautuu pieneen yksiöön iltaa viettämään. 

No tuossa artikkelissakin puhuttiin koronarajoituksista ja miten ne ovat vaikuttaneet korkeakouluopiskelijoiden mielenterveyteen. Kuitenkin rajoituksia noudattamallakin on voinut tavata muita ihmisiä. Jotkut opiskelijat ovat ilmeisesti laittaneet itsensä omaehtoiseen lockdowniin, vaikka Suomessa ei ole missään vaiheessa ollut lockdownia. On ihan selvää, että pää hajoaa, jos asuu 13 m2 koirankopissa ja poistuu asunnosta vain käydäkseen ruokakaupassa. Vuosi sitten keväällä tapasin pihassa yli 70v naapurini, joka pyyteli anteeksi, kun hänen oli pakko viedä roskat ulos. Olin ihan äimänä ja juteltiin hetki. Selvisi, että tämäkin ihminen oli kuvitellut, että hän ei saa poistua kotoaan yhtään minnekään. Eli oli laittanut itsensä omaehtoiseen lockdowniin. 

Mitä tulee noin muuten koronarajoitusten mielekkyyteen, niin monta kertaa olen itsekin ihmetellyt asiaa. Mutta onhan se hyvä, että sellaiset viruslingot kuin vaikkapa museot ja taidenäyttelyt ovat olleet kiinni. Niissähän aina olikin porukkaa tungokseksi asti. 

Tavallinen kansalainen ei voi mitään sille, millaisia rajoituksia päättäjät ja viranomaiset laittavat. Mutta tavallinen kansalainen voi elää rajoitusten mukaisesti jäämättä silti neljän seinän sisälle. Ja kun kerran juottolat ovat saaneet olla suurimman osan ajasta auki, joitakin anniskeluaikarajoituksia on ollut, niin eiköhän koronavirus ennemmin tartu juottoloissa kuin kuuden hengen opiskelijaporukan pelatessa lautapelejä jonkun kotona? 

Onko Suomessa jossain muualla kuin Uudellamaalla ollut hetken matkustuskielto? Minä olen koronavuoden aikana matkustanut monet kerrat bussilla, junalla ja henkilöautolla. Samoin tuttuni. On syöty ravintoloissa, poikettu huoltoasemilla ja yövytty hotelleissa. Ei kukaan ole käskenyt olla kotona ja eristäytyä. Ovatko jotkut nuoret käsittäneet ohjeistuksen väärin ja miten esimerkiksi vanhemmat eivät ole oikoneet käsityksiä?