Lue keskustelun säännöt.
Korkeakouluopiskelijat ovat jaksamisensa äärirajoilla: "Korona tappaa paljon enemmän kuin tiedämmekään – se tappaa naurun, se tappaa hymyn"
https://yle.fi/uutiset/3-12030192
Eikö näitä saakelin koronarajoituksia voida ottaa jo kokonaan pois? Ne tekevät nykyään jo paljon enemmän vahinkoa kuin hyötyä. Riskiryhmät ja vanhukset on jo rokotettu, joten rajoituksia ei enää tarvita! Vaikka tartuntoja tuleekin nyt paljon, niin tehohoidossa ei silti ole kuin muutama eikä koronakuolemiakaan juuri tule.
Kommentit (1091)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on nyt pari juttua monilta ymmärtämättä.
Ensinnäkin, yliopistot on olleet paljon enemmän kiinni kuin muu yhteiskunta. Siellä on ihan oikeasti ollut rakennuksia sillä tavalla suljettuna, että kukaan millään syyllä ei voi siellä käydä, ja ihan kaikki on etänä. Pienryhmämeininkejäkään ei ole välttämättä koettu voitavan järjestää. Jossain vaiheessa oli muistaakseni jopa sellaista uutisointia, että vain lääkisläisille järjestettiin käytännön kursseja lähiopetuksena - muiden alojen labrat sun muut käytännön kurssit jäivät ilmeisesti pitämättä. Tosi harvan ihmisen työpaikka on ollut näin massiivisten rajoitusten alla.
Toisekseen, opiskelijoiden kaipuu yhteisöllisyyteen ja hauskoihin kaveritapaamisiin ei aina tarkoita kännäämistä. Alkoholin käyttöhän on nyt nuorilla ikäluokilla vähäisempää kuin se on monilla aiemmilla yliopistosukupolvilla ollut. Alkoholitonta toimintaa järjestetään, silloin kun ei ole koronaa, nykyään aika paljon. Eikä ainejärjestöbileissä ördääminen ole koskaan ollut ainoa opiskelijoiden sosiaalisuuden muoto - itse vietin opiskelijarientoni pitkälti kristillisessä toiminnassa, ja se oli erittäin sosiaalista, spontaania ja hauskaa, vaikka alkoholia ei käytettykään. Ja nämä jutut ovat nyt ihan yhtä lailla olleet koronatauolla, etänä ja pienryhmissä kuin muutkin.
Minustakin tuntuu, että baarien ja ravintoloiden rajoitukset eivät ole olleet ne, mitkä ovat estäneet yhteisöllisyyden. Mutta oikeastiko opiskelija voi kokea yhteisöllisyyttä vain yli 10 hengen porukassa? Eikö pienemmissä ryhmissä kokoontuminen olisi ajanut saman asian? Tai ainakin vähentänyt yksinäisyyden tunnetta?
Tätä ihmettelen myös. Myöskin sitä uusavuttomuutta, että nyt ei voi sitten "harrastaa", kun ohjatut harrastukset suurissa ryhmissä oli kielletty. Eikö oikeasti ihmisillä ollut sen verran omatoimisuutta, että olisivat järjestäneet toimintaa pienissä ryhmissä edes itselleen ja kavereilleen?
Jos et huomannut sinne tynnyriisi niin esim. koko kevään riideltiin siitä ettei yksityisiäkään harrastusryhmiä saa perustaa ja kokoontua. Opiskelijat ei siis voineet kokoontua laillisesti ainakaan. Lisäksi hallitus sulki puoliväkisin likimain joka ainoan sisätilan jossa olisi voinut harrastaa liikuntaa, oli siellä tilaa neliö tai sata neliötä per osallistuja.
Niin, pienillä ryhmillä tarkoitin tosiaan pieniä ryhmiä. Minulta meni ohi, ettei alle 10 hengen kaveriporukka olisi saanut kokoontua yhteen. Nimittäin täällä kokoontui, nuoret etenkin.
Raja oli 6 henkeä joten selvästikin sinulla meni jotain ohi.
No anteeksi, pääsi tarkka luku unohtumaan kun en itse kokoontunut missään ryhmissä.
Kaipa se 6 hengen ryhmässä toiminta olisi ollut ihan ylivoimaista sitten.
Ja missä nää sitten olisi harrastaneet? sohjossa ja lumihangessa ilmeisesti kun kaikki sisätilat oli kiinni. Sinä varmaan olet viettänyt suuren osan viimevuotta lumihangessa harrastelemassa?
Tuota tuota. Suomessa nyt harrastetaan kesät talvet; oletko niin hienoper*e, että et käy ulkona muutoin kuin kesällä ja silloinkin vain optimikämpötilassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on nyt pari juttua monilta ymmärtämättä.
Ensinnäkin, yliopistot on olleet paljon enemmän kiinni kuin muu yhteiskunta. Siellä on ihan oikeasti ollut rakennuksia sillä tavalla suljettuna, että kukaan millään syyllä ei voi siellä käydä, ja ihan kaikki on etänä. Pienryhmämeininkejäkään ei ole välttämättä koettu voitavan järjestää. Jossain vaiheessa oli muistaakseni jopa sellaista uutisointia, että vain lääkisläisille järjestettiin käytännön kursseja lähiopetuksena - muiden alojen labrat sun muut käytännön kurssit jäivät ilmeisesti pitämättä. Tosi harvan ihmisen työpaikka on ollut näin massiivisten rajoitusten alla.
Toisekseen, opiskelijoiden kaipuu yhteisöllisyyteen ja hauskoihin kaveritapaamisiin ei aina tarkoita kännäämistä. Alkoholin käyttöhän on nyt nuorilla ikäluokilla vähäisempää kuin se on monilla aiemmilla yliopistosukupolvilla ollut. Alkoholitonta toimintaa järjestetään, silloin kun ei ole koronaa, nykyään aika paljon. Eikä ainejärjestöbileissä ördääminen ole koskaan ollut ainoa opiskelijoiden sosiaalisuuden muoto - itse vietin opiskelijarientoni pitkälti kristillisessä toiminnassa, ja se oli erittäin sosiaalista, spontaania ja hauskaa, vaikka alkoholia ei käytettykään. Ja nämä jutut ovat nyt ihan yhtä lailla olleet koronatauolla, etänä ja pienryhmissä kuin muutkin.
Minustakin tuntuu, että baarien ja ravintoloiden rajoitukset eivät ole olleet ne, mitkä ovat estäneet yhteisöllisyyden. Mutta oikeastiko opiskelija voi kokea yhteisöllisyyttä vain yli 10 hengen porukassa? Eikö pienemmissä ryhmissä kokoontuminen olisi ajanut saman asian? Tai ainakin vähentänyt yksinäisyyden tunnetta?
Tätä ihmettelen myös. Myöskin sitä uusavuttomuutta, että nyt ei voi sitten "harrastaa", kun ohjatut harrastukset suurissa ryhmissä oli kielletty. Eikö oikeasti ihmisillä ollut sen verran omatoimisuutta, että olisivat järjestäneet toimintaa pienissä ryhmissä edes itselleen ja kavereilleen?
Jos et huomannut sinne tynnyriisi niin esim. koko kevään riideltiin siitä ettei yksityisiäkään harrastusryhmiä saa perustaa ja kokoontua. Opiskelijat ei siis voineet kokoontua laillisesti ainakaan. Lisäksi hallitus sulki puoliväkisin likimain joka ainoan sisätilan jossa olisi voinut harrastaa liikuntaa, oli siellä tilaa neliö tai sata neliötä per osallistuja.
Niin, pienillä ryhmillä tarkoitin tosiaan pieniä ryhmiä. Minulta meni ohi, ettei alle 10 hengen kaveriporukka olisi saanut kokoontua yhteen. Nimittäin täällä kokoontui, nuoret etenkin.
Raja oli 6 henkeä joten selvästikin sinulla meni jotain ohi.
No anteeksi, pääsi tarkka luku unohtumaan kun en itse kokoontunut missään ryhmissä.
Kaipa se 6 hengen ryhmässä toiminta olisi ollut ihan ylivoimaista sitten.
Ja missä nää sitten olisi harrastaneet? sohjossa ja lumihangessa ilmeisesti kun kaikki sisätilat oli kiinni. Sinä varmaan olet viettänyt suuren osan viimevuotta lumihangessa harrastelemassa?
No itse asiassa kyllä. Liikun paljon ulkona, myös talvella. Kotona teen kaikenlaisia treenejä, joogaa, tanssikursseja yms.yms. ihan videon välityksellä. En käy ikinä missään salilla tai harrastusryhmissä. Tämän lisäksi suurin osa harrastuksistani on luovia sellaisia eikä liikuntaa, joten tekemisestä ei ainakaan ole puutetta ikinä.
Muut saavat puolestani käydä saleilla ja ryhmissään ja nauttia siitä siinä missä itse nautin yksin tekemisestä, mutta onhan se nyt ihan höpönhöpöä, ettei poikkeustilanteessa voi muka pienellä porukalla tehdä MITÄÄN.
Eli koska sinun entiseen elämäntyyliisi sopii yksinään touhuaminen lumihangessa + siitä päteminen jälkeenpäin netissä niin kaikkien muidenkin on vaihdettava elämäntapansa sinunkaltaiseksesi ja lopetettava valitus?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on nyt pari juttua monilta ymmärtämättä.
Ensinnäkin, yliopistot on olleet paljon enemmän kiinni kuin muu yhteiskunta. Siellä on ihan oikeasti ollut rakennuksia sillä tavalla suljettuna, että kukaan millään syyllä ei voi siellä käydä, ja ihan kaikki on etänä. Pienryhmämeininkejäkään ei ole välttämättä koettu voitavan järjestää. Jossain vaiheessa oli muistaakseni jopa sellaista uutisointia, että vain lääkisläisille järjestettiin käytännön kursseja lähiopetuksena - muiden alojen labrat sun muut käytännön kurssit jäivät ilmeisesti pitämättä. Tosi harvan ihmisen työpaikka on ollut näin massiivisten rajoitusten alla.
Toisekseen, opiskelijoiden kaipuu yhteisöllisyyteen ja hauskoihin kaveritapaamisiin ei aina tarkoita kännäämistä. Alkoholin käyttöhän on nyt nuorilla ikäluokilla vähäisempää kuin se on monilla aiemmilla yliopistosukupolvilla ollut. Alkoholitonta toimintaa järjestetään, silloin kun ei ole koronaa, nykyään aika paljon. Eikä ainejärjestöbileissä ördääminen ole koskaan ollut ainoa opiskelijoiden sosiaalisuuden muoto - itse vietin opiskelijarientoni pitkälti kristillisessä toiminnassa, ja se oli erittäin sosiaalista, spontaania ja hauskaa, vaikka alkoholia ei käytettykään. Ja nämä jutut ovat nyt ihan yhtä lailla olleet koronatauolla, etänä ja pienryhmissä kuin muutkin.
Minustakin tuntuu, että baarien ja ravintoloiden rajoitukset eivät ole olleet ne, mitkä ovat estäneet yhteisöllisyyden. Mutta oikeastiko opiskelija voi kokea yhteisöllisyyttä vain yli 10 hengen porukassa? Eikö pienemmissä ryhmissä kokoontuminen olisi ajanut saman asian? Tai ainakin vähentänyt yksinäisyyden tunnetta?
Tätä ihmettelen myös. Myöskin sitä uusavuttomuutta, että nyt ei voi sitten "harrastaa", kun ohjatut harrastukset suurissa ryhmissä oli kielletty. Eikö oikeasti ihmisillä ollut sen verran omatoimisuutta, että olisivat järjestäneet toimintaa pienissä ryhmissä edes itselleen ja kavereilleen?
Jos et huomannut sinne tynnyriisi niin esim. koko kevään riideltiin siitä ettei yksityisiäkään harrastusryhmiä saa perustaa ja kokoontua. Opiskelijat ei siis voineet kokoontua laillisesti ainakaan. Lisäksi hallitus sulki puoliväkisin likimain joka ainoan sisätilan jossa olisi voinut harrastaa liikuntaa, oli siellä tilaa neliö tai sata neliötä per osallistuja.
Niin, pienillä ryhmillä tarkoitin tosiaan pieniä ryhmiä. Minulta meni ohi, ettei alle 10 hengen kaveriporukka olisi saanut kokoontua yhteen. Nimittäin täällä kokoontui, nuoret etenkin.
Raja oli 6 henkeä joten selvästikin sinulla meni jotain ohi.
No anteeksi, pääsi tarkka luku unohtumaan kun en itse kokoontunut missään ryhmissä.
Kaipa se 6 hengen ryhmässä toiminta olisi ollut ihan ylivoimaista sitten.
Ja missä nää sitten olisi harrastaneet? sohjossa ja lumihangessa ilmeisesti kun kaikki sisätilat oli kiinni. Sinä varmaan olet viettänyt suuren osan viimevuotta lumihangessa harrastelemassa?
Tuota tuota. Suomessa nyt harrastetaan kesät talvet; oletko niin hienoper*e, että et käy ulkona muutoin kuin kesällä ja silloinkin vain optimikämpötilassa?
Ehkä sinun kannattaisi ottaa harrastuksiisi ulkoilun lisäksi luetunymmärtäminen niin ymmärtäisit mistä puhutaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisin enemmän huolissani perheistä, jotka jättävät nuoret yksin. Jotain vikaa yhteiskunnassa, jossa opiskelijoiden bileet ja luennot on ainoa tuki ja turva 2-kymppisen elämässä.
No kyllä ne ovat suuri tuki ja turva, sillä luennoilla ja tapahtumissa luodaan ystävyyssuhteita ja saadaan tukea ja turvaa. Itse opiskelin tänä vuonna ensimmäistä vuottani ulkomaalaisessa oppilaitoksessa ja voin sanoa, että mielenterveys kärsi, sillä en tunne KETÄÄN yliopistoltani. Kaikki luentokaverit ovat vain numeroita WhatsApp-keskustelussa ja ympäri ämpäri maailmaa, niin ei heitä päässyt edes tapaamaan. Unohtamatta lähes koko vuoden kestävää lockdownia. Perheeni tietysti kaikki Suomessa muutaman tuhannen kilometrin päässä.
Eikä tämä koske vain suomalaisia ulkomaanopiskelijoita. Ystäväni opiskeli Suomessa kansainvälisellä linjalla ja yli puolet luokasta eivät edes päässeet Suomeen. Hänen perheensä ja suurin osa ystävistä asuvat toisella puolella Suomea, joten hänenkin lähin tukiverkko on kanssaopiskelijat.
Joten kyllä luennot ja opiskelijatapahtumat ovat tärkeitä opiskelijoille, joiden tukijoukot ovat muualla tai joilla ei ole tukijoukkoja ollenkaan…
Eikö tämän sukupolven pitänyt olla niitä diginatiiveja, joiden elämä on siellä netissä? Ja nyt ei selvitä muutamasta etäluennosta ja peruuntuneesta/siirtyneestä bileestä, mielenterveys murenaa.
Heikkoa on.
Koitappa olla neljä kuukautta ainoastaan kotona näkemättä ristin sielua. Ja sun koti on 13 neliöä, jonne mahtuu vain sänky ja työpöytä. Tee siellä kaikki sun duunit ja poistu kotoa vain kauppaan. Matkustaminen on kielletty, etkä saa edes maan sisällä matkustaa, joten maisemanvaihdoskaan ei onnistu.
En ymmärrä miten toi sun mielestä kuulostaa siltä, ettei kenenkään mielenterveys voisi horjua. Varsinkin, jos taustalla on aiempia mielenterveysongelmia, jolloin riski ongelmien pahenemiseen on suurempi.
Puhutko Iso-Britanniasta muutama kuukausi sitten, vai kenties Italiasta viime keväänä? Ei nimittäin Suomen tilanteelta kuulosta missään vaiheessa tätä pandemiaa.
Toki tuo on arkea monelle syrjäytyneelle, jolla ei valmiiksikaan ole sosiaalisia kontakteja. Tietysti koronakaan ei heidän tilannettaan mitenkään helpottanut.
Yritätkö nyt selittää että jos muilla on samantapaisia ongelmia muualla niin se ei ole ongelma ollenkaan?
En, vaan että lockdownissa ihan kirjaimellisesti kotonaan jumittaneen britti- tai italialaisnuoren kokemus ei ole sama kuin suomalaisen nuoren.
Ai nyt on ihan ok reissata ympäriinsä mielensä mukaan? Miksi jalkapallokisaturisteja paheksuttiin niin kovasti, jos matkustelu onkin ihan hyväksyttävää? Jatkuvasti on toitotettu ettei matkustamista suositella ja jos ihan tarkkoja ollaan niin hyvin vähän kenekään on PAKKO matkustaa mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Helppohan joidenkin täällä on sanoa, kun ovat voineet viettää nuoruutensa ilman rajoituksia! Kävi säkä, ettei korona juuri osunut vaikka kolme vuotta sitten omaan opiskelijaelämään. Kyllä se opiskeluelämä on mieleen jäävä vaihe ja moni haluaa sen kokea omalla tavallaan. En itsekään baareista välittänyt, mutta ihmisten ajanvietosta monen kanssa kyllä eikä tarvinnut stressata, onko nyt tartuttanut tai jotain.
Ja tätä stressiäkö ei olisi ollut, jos mitään rajoituksiakaan ei olisi laitettu? Aloitukseen linkatussa jutussahan puhutaan nimenomaan rajoitusten vaikutuksista korkeakouluopiskelijoihin. Opiskelijat ovat siis kärsineet rajoituksista.
Vierailija kirjoitti:
Ihan asiaa se mimmi puhui! Nuorille tämä on kaikkein vaikeinta, ikävintä ja raskainta.
Kyllä. Kun on juuri siinä elämänvaiheessa, että pitäisi opiskella, käydä töissä, luoda ihmissuhteita ja sosiaalisia verkostoja ja löytää parisuhde yms. niin kyllä tuollainen eristäytymisen vaatimus ja suljetut paikat ja mahdollisuuksien vähyys on raskasta ja vaikeaa.
Kun se on raskasta vanhemmallekin, joka on tottunut harrastamaan paljon ja liikkumaan paikasta toiseen.
Sympatiani on täysin nuorten puolella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on nyt pari juttua monilta ymmärtämättä.
Ensinnäkin, yliopistot on olleet paljon enemmän kiinni kuin muu yhteiskunta. Siellä on ihan oikeasti ollut rakennuksia sillä tavalla suljettuna, että kukaan millään syyllä ei voi siellä käydä, ja ihan kaikki on etänä. Pienryhmämeininkejäkään ei ole välttämättä koettu voitavan järjestää. Jossain vaiheessa oli muistaakseni jopa sellaista uutisointia, että vain lääkisläisille järjestettiin käytännön kursseja lähiopetuksena - muiden alojen labrat sun muut käytännön kurssit jäivät ilmeisesti pitämättä. Tosi harvan ihmisen työpaikka on ollut näin massiivisten rajoitusten alla.
Toisekseen, opiskelijoiden kaipuu yhteisöllisyyteen ja hauskoihin kaveritapaamisiin ei aina tarkoita kännäämistä. Alkoholin käyttöhän on nyt nuorilla ikäluokilla vähäisempää kuin se on monilla aiemmilla yliopistosukupolvilla ollut. Alkoholitonta toimintaa järjestetään, silloin kun ei ole koronaa, nykyään aika paljon. Eikä ainejärjestöbileissä ördääminen ole koskaan ollut ainoa opiskelijoiden sosiaalisuuden muoto - itse vietin opiskelijarientoni pitkälti kristillisessä toiminnassa, ja se oli erittäin sosiaalista, spontaania ja hauskaa, vaikka alkoholia ei käytettykään. Ja nämä jutut ovat nyt ihan yhtä lailla olleet koronatauolla, etänä ja pienryhmissä kuin muutkin.
Ainakin Tampereen yliopistolla pienryhmäopetusta on kyllä ollut. Samoin tenttejä, ruokalat auki jne.
Helsingin yliopistolla ei ole ollut. Taitaa koko alueella olla vain yksi opiskelijaravintola auki.
Mielestäni tuossa lainatussa tekstissä on paljon perää. Opiskelijat solmivat tärkeitä sosiaalisia kontakteja, joiden avulla pääsevät uraan ja työelämään kiinni. Paljon tietoa kulkee esimerkiksi opiskelijaporukan lounailla ja muita epävirallisia reittejä pitkin. Kaverin kaverin avulla liikkuvat työpaikkatiedot ja harjoitteluvinkit. Ei mistään mol.fi:stä löydy niitä tietoja mitä opiskelijakavereilta kuulee! Graduun voi saada merkittävästi potkua, kun sattuu oikeaan paikkaan oikeaan aikaan, esimerkiksi sitseillä. Kaikki tuollainen on jäänyt koronan myötä pois. Kyse ei ole kännäilystä vaan jostain ihan muusta. Ilmeisesti moni on täällä niin vanha, ettei omat opiskeluajat tunnu merkityksellisiltä tai jos opiskelevat niin ovat jo tukevasti työelämässä eivätkä tarvitse sellaisia "sattumia" mitä nuoret ja uransa alkuvaiheilla olevat tarvitsevat.
Ai että yliopisto kemianlabrat ja Viikin navetta laitettiin säppiin? Höpöhöpö.
En opiskele Viikissä vaan keskustakampuksella. Siellä oli kaikki kiinni. Minun piti suorittaa eräs kurssi, johon olisin tarvinnut atk-luokkaa. Kurssi jäi kesken, kun tilat meni kiinni. Mitään poikkeuksia ei sallittu.
Yksi kurssi? No suoritat sen sitten myöhemmin. Missä se valtava ongelma on?
Rajallinen opiskeluaika. Rajallinen opintotukiaika. Muita kysymyksiä?
.eriheppu
Kyllä on aika heikkoa opinnoissa menestyminen jos niitä ei saa 10 vuodessa valmiiksi. Opintotukeakin saa 48 kuukaudeksi. Tuskin yhden kurssin suorittamiseksi tarvitsee myöhemmin kokopäiväinen opiskelija olla.
Tuskin. Ehkä. Kaipa. Eli varsinainen asiantuntijakommentti taas kerran.
Niin? Ainoastaan sana tuskin esiintyi viestissäni. Itse valmistuin viidessä vuodessa ja sain esikoisenikin sinä aikana.. Kaikki asiat ovat selvitettävissä, sovittavissa ja jopa korvattavissa. Kunhan saa siellä laitoksilla suunsa auki ja kysyy.
Viiden vuoden suorittamisellasi et näytä oppineen kanssaihmisistäsi mitään, toisin kuin sosiaalisemmalla opiskelutavalla olisit ehkä oppinut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on nyt pari juttua monilta ymmärtämättä.
Ensinnäkin, yliopistot on olleet paljon enemmän kiinni kuin muu yhteiskunta. Siellä on ihan oikeasti ollut rakennuksia sillä tavalla suljettuna, että kukaan millään syyllä ei voi siellä käydä, ja ihan kaikki on etänä. Pienryhmämeininkejäkään ei ole välttämättä koettu voitavan järjestää. Jossain vaiheessa oli muistaakseni jopa sellaista uutisointia, että vain lääkisläisille järjestettiin käytännön kursseja lähiopetuksena - muiden alojen labrat sun muut käytännön kurssit jäivät ilmeisesti pitämättä. Tosi harvan ihmisen työpaikka on ollut näin massiivisten rajoitusten alla.
Toisekseen, opiskelijoiden kaipuu yhteisöllisyyteen ja hauskoihin kaveritapaamisiin ei aina tarkoita kännäämistä. Alkoholin käyttöhän on nyt nuorilla ikäluokilla vähäisempää kuin se on monilla aiemmilla yliopistosukupolvilla ollut. Alkoholitonta toimintaa järjestetään, silloin kun ei ole koronaa, nykyään aika paljon. Eikä ainejärjestöbileissä ördääminen ole koskaan ollut ainoa opiskelijoiden sosiaalisuuden muoto - itse vietin opiskelijarientoni pitkälti kristillisessä toiminnassa, ja se oli erittäin sosiaalista, spontaania ja hauskaa, vaikka alkoholia ei käytettykään. Ja nämä jutut ovat nyt ihan yhtä lailla olleet koronatauolla, etänä ja pienryhmissä kuin muutkin.
Minustakin tuntuu, että baarien ja ravintoloiden rajoitukset eivät ole olleet ne, mitkä ovat estäneet yhteisöllisyyden. Mutta oikeastiko opiskelija voi kokea yhteisöllisyyttä vain yli 10 hengen porukassa? Eikö pienemmissä ryhmissä kokoontuminen olisi ajanut saman asian? Tai ainakin vähentänyt yksinäisyyden tunnetta?
Tätä ihmettelen myös. Myöskin sitä uusavuttomuutta, että nyt ei voi sitten "harrastaa", kun ohjatut harrastukset suurissa ryhmissä oli kielletty. Eikö oikeasti ihmisillä ollut sen verran omatoimisuutta, että olisivat järjestäneet toimintaa pienissä ryhmissä edes itselleen ja kavereilleen?
Jos et huomannut sinne tynnyriisi niin esim. koko kevään riideltiin siitä ettei yksityisiäkään harrastusryhmiä saa perustaa ja kokoontua. Opiskelijat ei siis voineet kokoontua laillisesti ainakaan. Lisäksi hallitus sulki puoliväkisin likimain joka ainoan sisätilan jossa olisi voinut harrastaa liikuntaa, oli siellä tilaa neliö tai sata neliötä per osallistuja.
Niin, pienillä ryhmillä tarkoitin tosiaan pieniä ryhmiä. Minulta meni ohi, ettei alle 10 hengen kaveriporukka olisi saanut kokoontua yhteen. Nimittäin täällä kokoontui, nuoret etenkin.
Raja oli 6 henkeä joten selvästikin sinulla meni jotain ohi.
No anteeksi, pääsi tarkka luku unohtumaan kun en itse kokoontunut missään ryhmissä.
Kaipa se 6 hengen ryhmässä toiminta olisi ollut ihan ylivoimaista sitten.
Ja missä nää sitten olisi harrastaneet? sohjossa ja lumihangessa ilmeisesti kun kaikki sisätilat oli kiinni. Sinä varmaan olet viettänyt suuren osan viimevuotta lumihangessa harrastelemassa?
No itse asiassa kyllä. Liikun paljon ulkona, myös talvella. Kotona teen kaikenlaisia treenejä, joogaa, tanssikursseja yms.yms. ihan videon välityksellä. En käy ikinä missään salilla tai harrastusryhmissä. Tämän lisäksi suurin osa harrastuksistani on luovia sellaisia eikä liikuntaa, joten tekemisestä ei ainakaan ole puutetta ikinä.
Muut saavat puolestani käydä saleilla ja ryhmissään ja nauttia siitä siinä missä itse nautin yksin tekemisestä, mutta onhan se nyt ihan höpönhöpöä, ettei poikkeustilanteessa voi muka pienellä porukalla tehdä MITÄÄN.
Eli koska sinun entiseen elämäntyyliisi sopii yksinään touhuaminen lumihangessa + siitä päteminen jälkeenpäin netissä niin kaikkien muidenkin on vaihdettava elämäntapansa sinunkaltaiseksesi ja lopetettava valitus?
Minähän juuri sanoin edellisessä viestissä, että jokainen puolestani nauttikoon sellaisesta tekemisestä mistä tykkää, mutta POIKKEUSTILANTEESSA kyllä tekemistä löytyisi itse kullekin, jos oikeasti kiinnostaisi. Kukaan ei käske vaihtamaan elämäntapaansa.
... paitsi ehkä tulevaisuudessa, kun ekokatastrofit rajoittavat ihmisten elämäntyylejä vähän rankemmin ja pitkäkestoisemmin kuin korona konsanaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ai nyt on ihan ok reissata ympäriinsä mielensä mukaan? Miksi jalkapallokisaturisteja paheksuttiin niin kovasti, jos matkustelu onkin ihan hyväksyttävää? Jatkuvasti on toitotettu ettei matkustamista suositella ja jos ihan tarkkoja ollaan niin hyvin vähän kenekään on PAKKO matkustaa mihinkään.
Suomen rajojen sisällä on voinut matkustaa lähes koko ajan. Poikkeuksena vain ne 19 päivää, jolloin Uudenmaan raja oli suljettuna. Kisaturisteja paheksuttiin sen vuoksi, että he matkustivat Venäjälle. Ei olisi paheksuttu, jos olisivat matkustaneet vaikka Kuusamoon tai Siilinjärvelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on nyt pari juttua monilta ymmärtämättä.
Ensinnäkin, yliopistot on olleet paljon enemmän kiinni kuin muu yhteiskunta. Siellä on ihan oikeasti ollut rakennuksia sillä tavalla suljettuna, että kukaan millään syyllä ei voi siellä käydä, ja ihan kaikki on etänä. Pienryhmämeininkejäkään ei ole välttämättä koettu voitavan järjestää. Jossain vaiheessa oli muistaakseni jopa sellaista uutisointia, että vain lääkisläisille järjestettiin käytännön kursseja lähiopetuksena - muiden alojen labrat sun muut käytännön kurssit jäivät ilmeisesti pitämättä. Tosi harvan ihmisen työpaikka on ollut näin massiivisten rajoitusten alla.
Toisekseen, opiskelijoiden kaipuu yhteisöllisyyteen ja hauskoihin kaveritapaamisiin ei aina tarkoita kännäämistä. Alkoholin käyttöhän on nyt nuorilla ikäluokilla vähäisempää kuin se on monilla aiemmilla yliopistosukupolvilla ollut. Alkoholitonta toimintaa järjestetään, silloin kun ei ole koronaa, nykyään aika paljon. Eikä ainejärjestöbileissä ördääminen ole koskaan ollut ainoa opiskelijoiden sosiaalisuuden muoto - itse vietin opiskelijarientoni pitkälti kristillisessä toiminnassa, ja se oli erittäin sosiaalista, spontaania ja hauskaa, vaikka alkoholia ei käytettykään. Ja nämä jutut ovat nyt ihan yhtä lailla olleet koronatauolla, etänä ja pienryhmissä kuin muutkin.
Ainakin Tampereen yliopistolla pienryhmäopetusta on kyllä ollut. Samoin tenttejä, ruokalat auki jne.
Helsingin yliopistolla ei ole ollut. Taitaa koko alueella olla vain yksi opiskelijaravintola auki.
Mielestäni tuossa lainatussa tekstissä on paljon perää. Opiskelijat solmivat tärkeitä sosiaalisia kontakteja, joiden avulla pääsevät uraan ja työelämään kiinni. Paljon tietoa kulkee esimerkiksi opiskelijaporukan lounailla ja muita epävirallisia reittejä pitkin. Kaverin kaverin avulla liikkuvat työpaikkatiedot ja harjoitteluvinkit. Ei mistään mol.fi:stä löydy niitä tietoja mitä opiskelijakavereilta kuulee! Graduun voi saada merkittävästi potkua, kun sattuu oikeaan paikkaan oikeaan aikaan, esimerkiksi sitseillä. Kaikki tuollainen on jäänyt koronan myötä pois. Kyse ei ole kännäilystä vaan jostain ihan muusta. Ilmeisesti moni on täällä niin vanha, ettei omat opiskeluajat tunnu merkityksellisiltä tai jos opiskelevat niin ovat jo tukevasti työelämässä eivätkä tarvitse sellaisia "sattumia" mitä nuoret ja uransa alkuvaiheilla olevat tarvitsevat.
Ai että yliopisto kemianlabrat ja Viikin navetta laitettiin säppiin? Höpöhöpö.
En opiskele Viikissä vaan keskustakampuksella. Siellä oli kaikki kiinni. Minun piti suorittaa eräs kurssi, johon olisin tarvinnut atk-luokkaa. Kurssi jäi kesken, kun tilat meni kiinni. Mitään poikkeuksia ei sallittu.
Yksi kurssi? No suoritat sen sitten myöhemmin. Missä se valtava ongelma on?
Rajallinen opiskeluaika. Rajallinen opintotukiaika. Muita kysymyksiä?
.eriheppu
Kyllä on aika heikkoa opinnoissa menestyminen jos niitä ei saa 10 vuodessa valmiiksi. Opintotukeakin saa 48 kuukaudeksi. Tuskin yhden kurssin suorittamiseksi tarvitsee myöhemmin kokopäiväinen opiskelija olla.
Sinä et kyllä ole mitään kouluja käynyt, kun luetun ymmärtäminen on noin onnetonta. Opiskeluoikeus on eri asia kuin opintolainahyvitykseen oikeuttava aika.
https://www.kela.fi/ajankohtaista-opiskelijat/-/asset_publisher/I7X3vuE…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisin enemmän huolissani perheistä, jotka jättävät nuoret yksin. Jotain vikaa yhteiskunnassa, jossa opiskelijoiden bileet ja luennot on ainoa tuki ja turva 2-kymppisen elämässä.
No kyllä ne ovat suuri tuki ja turva, sillä luennoilla ja tapahtumissa luodaan ystävyyssuhteita ja saadaan tukea ja turvaa. Itse opiskelin tänä vuonna ensimmäistä vuottani ulkomaalaisessa oppilaitoksessa ja voin sanoa, että mielenterveys kärsi, sillä en tunne KETÄÄN yliopistoltani. Kaikki luentokaverit ovat vain numeroita WhatsApp-keskustelussa ja ympäri ämpäri maailmaa, niin ei heitä päässyt edes tapaamaan. Unohtamatta lähes koko vuoden kestävää lockdownia. Perheeni tietysti kaikki Suomessa muutaman tuhannen kilometrin päässä.
Eikä tämä koske vain suomalaisia ulkomaanopiskelijoita. Ystäväni opiskeli Suomessa kansainvälisellä linjalla ja yli puolet luokasta eivät edes päässeet Suomeen. Hänen perheensä ja suurin osa ystävistä asuvat toisella puolella Suomea, joten hänenkin lähin tukiverkko on kanssaopiskelijat.
Joten kyllä luennot ja opiskelijatapahtumat ovat tärkeitä opiskelijoille, joiden tukijoukot ovat muualla tai joilla ei ole tukijoukkoja ollenkaan…
Eikö tämän sukupolven pitänyt olla niitä diginatiiveja, joiden elämä on siellä netissä? Ja nyt ei selvitä muutamasta etäluennosta ja peruuntuneesta/siirtyneestä bileestä, mielenterveys murenaa.
Heikkoa on.
Koitappa olla neljä kuukautta ainoastaan kotona näkemättä ristin sielua. Ja sun koti on 13 neliöä, jonne mahtuu vain sänky ja työpöytä. Tee siellä kaikki sun duunit ja poistu kotoa vain kauppaan. Matkustaminen on kielletty, etkä saa edes maan sisällä matkustaa, joten maisemanvaihdoskaan ei onnistu.
En ymmärrä miten toi sun mielestä kuulostaa siltä, ettei kenenkään mielenterveys voisi horjua. Varsinkin, jos taustalla on aiempia mielenterveysongelmia, jolloin riski ongelmien pahenemiseen on suurempi.
Puhutko Iso-Britanniasta muutama kuukausi sitten, vai kenties Italiasta viime keväänä? Ei nimittäin Suomen tilanteelta kuulosta missään vaiheessa tätä pandemiaa.
Toki tuo on arkea monelle syrjäytyneelle, jolla ei valmiiksikaan ole sosiaalisia kontakteja. Tietysti koronakaan ei heidän tilannettaan mitenkään helpottanut.
Yritätkö nyt selittää että jos muilla on samantapaisia ongelmia muualla niin se ei ole ongelma ollenkaan?
En, vaan että lockdownissa ihan kirjaimellisesti kotonaan jumittaneen britti- tai italialaisnuoren kokemus ei ole sama kuin suomalaisen nuoren.
Kannattaisiko sitten pysyä ketjun aiheessa eikä ruveta pätemään jollain joka ei liity aiheeseen mitenkään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on nyt pari juttua monilta ymmärtämättä.
Ensinnäkin, yliopistot on olleet paljon enemmän kiinni kuin muu yhteiskunta. Siellä on ihan oikeasti ollut rakennuksia sillä tavalla suljettuna, että kukaan millään syyllä ei voi siellä käydä, ja ihan kaikki on etänä. Pienryhmämeininkejäkään ei ole välttämättä koettu voitavan järjestää. Jossain vaiheessa oli muistaakseni jopa sellaista uutisointia, että vain lääkisläisille järjestettiin käytännön kursseja lähiopetuksena - muiden alojen labrat sun muut käytännön kurssit jäivät ilmeisesti pitämättä. Tosi harvan ihmisen työpaikka on ollut näin massiivisten rajoitusten alla.
Toisekseen, opiskelijoiden kaipuu yhteisöllisyyteen ja hauskoihin kaveritapaamisiin ei aina tarkoita kännäämistä. Alkoholin käyttöhän on nyt nuorilla ikäluokilla vähäisempää kuin se on monilla aiemmilla yliopistosukupolvilla ollut. Alkoholitonta toimintaa järjestetään, silloin kun ei ole koronaa, nykyään aika paljon. Eikä ainejärjestöbileissä ördääminen ole koskaan ollut ainoa opiskelijoiden sosiaalisuuden muoto - itse vietin opiskelijarientoni pitkälti kristillisessä toiminnassa, ja se oli erittäin sosiaalista, spontaania ja hauskaa, vaikka alkoholia ei käytettykään. Ja nämä jutut ovat nyt ihan yhtä lailla olleet koronatauolla, etänä ja pienryhmissä kuin muutkin.
Ainakin Tampereen yliopistolla pienryhmäopetusta on kyllä ollut. Samoin tenttejä, ruokalat auki jne.
Helsingin yliopistolla ei ole ollut. Taitaa koko alueella olla vain yksi opiskelijaravintola auki.
Mielestäni tuossa lainatussa tekstissä on paljon perää. Opiskelijat solmivat tärkeitä sosiaalisia kontakteja, joiden avulla pääsevät uraan ja työelämään kiinni. Paljon tietoa kulkee esimerkiksi opiskelijaporukan lounailla ja muita epävirallisia reittejä pitkin. Kaverin kaverin avulla liikkuvat työpaikkatiedot ja harjoitteluvinkit. Ei mistään mol.fi:stä löydy niitä tietoja mitä opiskelijakavereilta kuulee! Graduun voi saada merkittävästi potkua, kun sattuu oikeaan paikkaan oikeaan aikaan, esimerkiksi sitseillä. Kaikki tuollainen on jäänyt koronan myötä pois. Kyse ei ole kännäilystä vaan jostain ihan muusta. Ilmeisesti moni on täällä niin vanha, ettei omat opiskeluajat tunnu merkityksellisiltä tai jos opiskelevat niin ovat jo tukevasti työelämässä eivätkä tarvitse sellaisia "sattumia" mitä nuoret ja uransa alkuvaiheilla olevat tarvitsevat.
Ai että yliopisto kemianlabrat ja Viikin navetta laitettiin säppiin? Höpöhöpö.
En opiskele Viikissä vaan keskustakampuksella. Siellä oli kaikki kiinni. Minun piti suorittaa eräs kurssi, johon olisin tarvinnut atk-luokkaa. Kurssi jäi kesken, kun tilat meni kiinni. Mitään poikkeuksia ei sallittu.
Yksi kurssi? No suoritat sen sitten myöhemmin. Missä se valtava ongelma on?
Rajallinen opiskeluaika. Rajallinen opintotukiaika. Muita kysymyksiä?
.eriheppu
Kyllä on aika heikkoa opinnoissa menestyminen jos niitä ei saa 10 vuodessa valmiiksi. Opintotukeakin saa 48 kuukaudeksi. Tuskin yhden kurssin suorittamiseksi tarvitsee myöhemmin kokopäiväinen opiskelija olla.
Sinä et kyllä ole mitään kouluja käynyt, kun luetun ymmärtäminen on noin onnetonta. Opiskeluoikeus on eri asia kuin opintolainahyvitykseen oikeuttava aika.
Eihän edellinekään maininnut mitään opintolainanhyvityksistä kunhan märisi mahdollisesti takaisin perittävistä opintotuesta, jota ei saa kun opinnot ei etene. Kelahan on sitäpaitsi niitä suoritusvaatimuksiaan laskenut koronan takia.
Ei kannata laskea sen varaan, että Kelalta mitään joustoa oikeasti saisi. Tapaukset arvioidaan tapauskohtaisesti ja se, että yksi saa ei tarkoita, että joku toinen saisi myös. Eikä ole mitenkään tavatonta, että kurssisuorituksen puuttuminen aiheuttaisi dominoefektin eli muille kursseille osallistuminen estyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jätkäshenkilö 49 vuotta kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisin enemmän huolissani perheistä, jotka jättävät nuoret yksin. Jotain vikaa yhteiskunnassa, jossa opiskelijoiden bileet ja luennot on ainoa tuki ja turva 2-kymppisen elämässä.
Nuoret on henkisesti todella heikkoja jos etäopetus ajaa itsarin partaalle. Suomessa ollut erittäin vähän rajoituksia ja koronasta ollaan selvitty erittäin helpolla kun vertaa joihinkin muihin maihin. Esimerkiksi Ranskassa on ueita kouluja joissa jopa 15 % oppilailta on kuollut jompikumpi vanhempi koronaan. Puhumattakaan Intiasta, Brasiliasta tai joistakin Jenkkien alueista. Muutama kymmene vuotta sitten parikymppiset olivat rintamalla. Lisäksi korkeakouluopiskelijat ovat suuremmalta osin akateemisista ja keksiluokkaisista perheistä. Onko geeneissä vai kasvatuksessa vikaa??
Ai että oikein 15% jompikumpi vanhempi kuollut koronaan.
Älä nyt viitsi valehdella.
Tää on tuttua teiltä tädeiltä. Nuoret on heikkoja ja huonoja. Näin tädit on ikuisesti sanoneet. Tämä ei muutu koskaan, kun uudet tädit kasvaa aina kauhistelemaan uusia nuoria.
Nuo vihaiset, liioittelevat ja satuja kirjoittelevat pelkääjät ja kieltolakimilitantit ovat useimmiten setiä: sellaisia suunnilleen minun ikäisiäni, ehkä plusmiinus kymmenen vuotta puoleen tai toiseen. Ne ovat nyt ihan kauhuissaan kun ne ovat lukeneet netistä ja kuulleet uutisista, että ylipainoisilta ja keskivartalolihavilta ynnä monin muin tavoin elintasosairailta ja huonokuntoisilta äijiltä menee henki.
Keski-ikäisen keskivartalolihanvankin henki on varmasti tärkeä hänen lapsilleen ja puolisolleen. Kun henki lähtee, se on lopullista. Jos sosiaalinen elämä kutistuu pariksi vuodeksi, se ei haittaa jatkoa yhtään.
Ymmärrettävämpää se on, jos sinulla on kasvatus- ja taloudellisia velvoitteita elämässäsi, kuin jonkun nuoren bileiden väliin jääminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on nyt pari juttua monilta ymmärtämättä.
Ensinnäkin, yliopistot on olleet paljon enemmän kiinni kuin muu yhteiskunta. Siellä on ihan oikeasti ollut rakennuksia sillä tavalla suljettuna, että kukaan millään syyllä ei voi siellä käydä, ja ihan kaikki on etänä. Pienryhmämeininkejäkään ei ole välttämättä koettu voitavan järjestää. Jossain vaiheessa oli muistaakseni jopa sellaista uutisointia, että vain lääkisläisille järjestettiin käytännön kursseja lähiopetuksena - muiden alojen labrat sun muut käytännön kurssit jäivät ilmeisesti pitämättä. Tosi harvan ihmisen työpaikka on ollut näin massiivisten rajoitusten alla.
Toisekseen, opiskelijoiden kaipuu yhteisöllisyyteen ja hauskoihin kaveritapaamisiin ei aina tarkoita kännäämistä. Alkoholin käyttöhän on nyt nuorilla ikäluokilla vähäisempää kuin se on monilla aiemmilla yliopistosukupolvilla ollut. Alkoholitonta toimintaa järjestetään, silloin kun ei ole koronaa, nykyään aika paljon. Eikä ainejärjestöbileissä ördääminen ole koskaan ollut ainoa opiskelijoiden sosiaalisuuden muoto - itse vietin opiskelijarientoni pitkälti kristillisessä toiminnassa, ja se oli erittäin sosiaalista, spontaania ja hauskaa, vaikka alkoholia ei käytettykään. Ja nämä jutut ovat nyt ihan yhtä lailla olleet koronatauolla, etänä ja pienryhmissä kuin muutkin.
Minustakin tuntuu, että baarien ja ravintoloiden rajoitukset eivät ole olleet ne, mitkä ovat estäneet yhteisöllisyyden. Mutta oikeastiko opiskelija voi kokea yhteisöllisyyttä vain yli 10 hengen porukassa? Eikö pienemmissä ryhmissä kokoontuminen olisi ajanut saman asian? Tai ainakin vähentänyt yksinäisyyden tunnetta?
Tätä ihmettelen myös. Myöskin sitä uusavuttomuutta, että nyt ei voi sitten "harrastaa", kun ohjatut harrastukset suurissa ryhmissä oli kielletty. Eikö oikeasti ihmisillä ollut sen verran omatoimisuutta, että olisivat järjestäneet toimintaa pienissä ryhmissä edes itselleen ja kavereilleen?
Jos et huomannut sinne tynnyriisi niin esim. koko kevään riideltiin siitä ettei yksityisiäkään harrastusryhmiä saa perustaa ja kokoontua. Opiskelijat ei siis voineet kokoontua laillisesti ainakaan. Lisäksi hallitus sulki puoliväkisin likimain joka ainoan sisätilan jossa olisi voinut harrastaa liikuntaa, oli siellä tilaa neliö tai sata neliötä per osallistuja.
Niin, pienillä ryhmillä tarkoitin tosiaan pieniä ryhmiä. Minulta meni ohi, ettei alle 10 hengen kaveriporukka olisi saanut kokoontua yhteen. Nimittäin täällä kokoontui, nuoret etenkin.
Raja oli 6 henkeä joten selvästikin sinulla meni jotain ohi.
No anteeksi, pääsi tarkka luku unohtumaan kun en itse kokoontunut missään ryhmissä.
Kaipa se 6 hengen ryhmässä toiminta olisi ollut ihan ylivoimaista sitten.
Ja missä nää sitten olisi harrastaneet? sohjossa ja lumihangessa ilmeisesti kun kaikki sisätilat oli kiinni. Sinä varmaan olet viettänyt suuren osan viimevuotta lumihangessa harrastelemassa?
No itse asiassa kyllä. Liikun paljon ulkona, myös talvella. Kotona teen kaikenlaisia treenejä, joogaa, tanssikursseja yms.yms. ihan videon välityksellä. En käy ikinä missään salilla tai harrastusryhmissä. Tämän lisäksi suurin osa harrastuksistani on luovia sellaisia eikä liikuntaa, joten tekemisestä ei ainakaan ole puutetta ikinä.
Muut saavat puolestani käydä saleilla ja ryhmissään ja nauttia siitä siinä missä itse nautin yksin tekemisestä, mutta onhan se nyt ihan höpönhöpöä, ettei poikkeustilanteessa voi muka pienellä porukalla tehdä MITÄÄN.
Eli koska sinun entiseen elämäntyyliisi sopii yksinään touhuaminen lumihangessa + siitä päteminen jälkeenpäin netissä niin kaikkien muidenkin on vaihdettava elämäntapansa sinunkaltaiseksesi ja lopetettava valitus?
Minähän juuri sanoin edellisessä viestissä, että jokainen puolestani nauttikoon sellaisesta tekemisestä mistä tykkää, mutta POIKKEUSTILANTEESSA kyllä tekemistä löytyisi itse kullekin, jos oikeasti kiinnostaisi. Kukaan ei käske vaihtamaan elämäntapaansa.
... paitsi ehkä tulevaisuudessa, kun ekokatastrofit rajoittavat ihmisten elämäntyylejä vähän rankemmin ja pitkäkestoisemmin kuin korona konsanaan.
Enemmän tässä tullee eteen egokatastrofit kun kaltaisesi antisosiaaliset jyräävät tahtonsa väkisin läpi ymmärtämättä niiden vaikutusta muihin ja perustellen päätöksiä sillä ettei just sinun elämäsi muutu mitenkään merkittävästi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mietin omaa lukio- ja opiskeluaikaani +-20 vuotta sitten, tulee oikein paha olo jos kuvittelen että kaikki tärkeät kokemukset sieltä olisi napsittu pois koronan vuoksi. Fuksiaiset, penkkarit, vanhat, ekat viikot yliopistossa vieraassa kaupungissa kun olet vähän hukassa ja saat turvaa opiskelukavereista jotka samassa tilanteessa. Suurin osa vanhuksista tuskin huomasi muutosta arjessaan koronan myötä, ainakaan omassa lähipiirissä 75-95 vuotiaat eivät pitäneet minään eristystä. Minulle nelikymppisenä lapsiperheellisenä tämä on ollut epämiellyttävää ja vähän raskastakin mutta todelliset kärsijät ovat nuoret. Nuorena tapahtuu ”kaikki”. Ei niitä vuosia saa takaisin mitenkään takautuvasti.
Jep näinpä, mutta tässä ketjussa vastaileekin pääosin syrjäytyneet, jotka muistelee omaa amis aikaansa, jonka olis voinut yhtä hyvin jättää käymättäkin, niin hyödyllinen se oli. Siksi empatiaa ei löydy, kun oikeestaan ollaan vähän katkeria siitä, ettei itse koskaan edes päässyt näihin merkityksellisiin juttuihin.
Mä kyllä periaatteessa ymmärrän (tai ainakin yritän ymmärtää), mutta samaistumaan en pysty, kun oma persoona ja omat kokemukset niin erilaiset. Olen käynyt iltalukion, ei ollut vanhojen tansseja eikä penkkareita, ja olin itseasiassa tosi huojentunut, että ei ollut. Ihan ylimääräistä ja turhaa sähläämistä. Ylioppilasjuhlatkin olivat välttämätön paha, jonka olisin mieluusti jättänyt väliin. Olen aina inhonnut kaikkia (suku)juhlia ja kissanristisiä.
Yliopistossa kävin opiskelijabileissä tasan kerran, se riitti. En ylipäätään enää siinä iässä (olin 21 kun aloitin yliopistossa) jaksanut bilettää. Murrosikä oli aika kuohuva ja silloin sai "sekoilla" ihan riittävästi ja baareissakin oli saanut käydä jo muutaman vuoden. Ihan tarpeeksi mulle. Keskityin opiskeluun, harrastuksiin ja ajan viettämiseen "vanhojen" ystävien kanssa. Yliopistossa en syvällisemmin tutustunut kehenkään (eli en ole pitänyt yhteyttä opiskelujen jälkeen), mutta ei haitannut sekään mitenkään.
Minulle siis mitkään noista edellä mainituista asioista eivät ole olleet mitenkään merkityksellisiä. Ymmärrän kyllä, että joillekin ovat, mutta mielestäni on huolestuttavaa, jos noiden missaaminen aiheuttaa pahoja mielenterveysongelmia.
Joillakin, kuten minulla, ei ollut mitään vanhoja kavereita opiskelemaan lähtiessä. Löysin porukkani mihin kuuluin opiskelujen kautta. Tämän porukan kautta löysin myös henkilön, kuka tarjosi mulle nykyisen duunini muutamaa vuotta myöhemmin. Ja tämän kautta löysin aviomieheni.
Melko erilaista olisi elämäni jos opiskeluiden aikana en olisi näitä kontakteja solminut. Minä kyllä ymmärrän miten tärkeitä toisten ihmisten kanssa vietetty aika on. Kun muistelen yksinäistä lapsuuttani, niin... sanotaanko etten halua edes muistella. Elämäni alkoi vasta kun kuuluin edes jonnekin muualle kuin huoneeni sängylle kirjoja lukemaan tai äidin kanssa kaupassa käymään. Näin korona-aikana on monesti meinannut kummuta se vanha ahdistus/trauma yksinäisestä menneisyydestä pintaan jostain syystä. Kai se tekee musta jotenkin huolestuttavan ja herkästi hajoavan, mutta ihmiset ja taustat ovat erilaisia ja mulle joskus opetettiin että erilaisuus on rikkaus ja että aina ei tarvitse olla vahva.
Nyt taitaa homep--seisiltä tädeiltä ja sediltä unohtua, että nuoruus on sitä Aika jolloin nimenomaan on tarkoitus irtautua kodin ja perheen piiristä, luoda omat ehkä jopa elinikäiset ystäväpiirit, ammatilliset verkostot, parisuhteet ym. Nuorilla on kokonainen _kehittymistehtävä_ ollut tauolla jo toista vuotta. Sen kuuluukin käydä mielen päälle. Siinä ei paljon martin ja marjatan hapansilakkainen narina, kuinka he eivät ainakaan tarvitse elämässään yhtään mitään eikä varsinkaan mitään hauskaa ja vaarikin oli rintamalla, paljon auta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai nyt on ihan ok reissata ympäriinsä mielensä mukaan? Miksi jalkapallokisaturisteja paheksuttiin niin kovasti, jos matkustelu onkin ihan hyväksyttävää? Jatkuvasti on toitotettu ettei matkustamista suositella ja jos ihan tarkkoja ollaan niin hyvin vähän kenekään on PAKKO matkustaa mihinkään.
Suomen rajojen sisällä on voinut matkustaa lähes koko ajan. Poikkeuksena vain ne 19 päivää, jolloin Uudenmaan raja oli suljettuna. Kisaturisteja paheksuttiin sen vuoksi, että he matkustivat Venäjälle. Ei olisi paheksuttu, jos olisivat matkustaneet vaikka Kuusamoon tai Siilinjärvelle.
"Voi matkustaa". Paitsi, että aina kun on järjestetty festarit tms tapahtuma tai ihmiset ovat mökeilleen reissanneet niin aina on hirveä huuto alkanut miten pitäisi kotona vaan pysyä. Kaikki muu on itsekästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisin enemmän huolissani perheistä, jotka jättävät nuoret yksin. Jotain vikaa yhteiskunnassa, jossa opiskelijoiden bileet ja luennot on ainoa tuki ja turva 2-kymppisen elämässä.
No kyllä ne ovat suuri tuki ja turva, sillä luennoilla ja tapahtumissa luodaan ystävyyssuhteita ja saadaan tukea ja turvaa. Itse opiskelin tänä vuonna ensimmäistä vuottani ulkomaalaisessa oppilaitoksessa ja voin sanoa, että mielenterveys kärsi, sillä en tunne KETÄÄN yliopistoltani. Kaikki luentokaverit ovat vain numeroita WhatsApp-keskustelussa ja ympäri ämpäri maailmaa, niin ei heitä päässyt edes tapaamaan. Unohtamatta lähes koko vuoden kestävää lockdownia. Perheeni tietysti kaikki Suomessa muutaman tuhannen kilometrin päässä.
Eikä tämä koske vain suomalaisia ulkomaanopiskelijoita. Ystäväni opiskeli Suomessa kansainvälisellä linjalla ja yli puolet luokasta eivät edes päässeet Suomeen. Hänen perheensä ja suurin osa ystävistä asuvat toisella puolella Suomea, joten hänenkin lähin tukiverkko on kanssaopiskelijat.
Joten kyllä luennot ja opiskelijatapahtumat ovat tärkeitä opiskelijoille, joiden tukijoukot ovat muualla tai joilla ei ole tukijoukkoja ollenkaan…
Eikö tämän sukupolven pitänyt olla niitä diginatiiveja, joiden elämä on siellä netissä? Ja nyt ei selvitä muutamasta etäluennosta ja peruuntuneesta/siirtyneestä bileestä, mielenterveys murenaa.
Heikkoa on.
Koitappa olla neljä kuukautta ainoastaan kotona näkemättä ristin sielua. Ja sun koti on 13 neliöä, jonne mahtuu vain sänky ja työpöytä. Tee siellä kaikki sun duunit ja poistu kotoa vain kauppaan. Matkustaminen on kielletty, etkä saa edes maan sisällä matkustaa, joten maisemanvaihdoskaan ei onnistu.
En ymmärrä miten toi sun mielestä kuulostaa siltä, ettei kenenkään mielenterveys voisi horjua. Varsinkin, jos taustalla on aiempia mielenterveysongelmia, jolloin riski ongelmien pahenemiseen on suurempi.
Puhutko Iso-Britanniasta muutama kuukausi sitten, vai kenties Italiasta viime keväänä? Ei nimittäin Suomen tilanteelta kuulosta missään vaiheessa tätä pandemiaa.
Toki tuo on arkea monelle syrjäytyneelle, jolla ei valmiiksikaan ole sosiaalisia kontakteja. Tietysti koronakaan ei heidän tilannettaan mitenkään helpottanut.
Yritätkö nyt selittää että jos muilla on samantapaisia ongelmia muualla niin se ei ole ongelma ollenkaan?
En, vaan että lockdownissa ihan kirjaimellisesti kotonaan jumittaneen britti- tai italialaisnuoren kokemus ei ole sama kuin suomalaisen nuoren.
Kannattaisiko sitten pysyä ketjun aiheessa eikä ruveta pätemään jollain joka ei liity aiheeseen mitenkään?
No en minä ollut se, joka puhui nuorista, jotka istuvat yksin kotona 13 neliön yksiössä ja saavat poistua sieltä vain kauppaan. Tuo kun ei ole missään vaiheessa ollut tilanne Suomessa.
Eihän edellinekään maininnut mitään opintolainanhyvityksistä kunhan märisi mahdollisesti takaisin perittävistä opintotuesta, jota ei saa kun opinnot ei etene. Kelahan on sitäpaitsi niitä suoritusvaatimuksiaan laskenut koronan takia.