Lue keskustelun säännöt.
Korkeakouluopiskelijat ovat jaksamisensa äärirajoilla: "Korona tappaa paljon enemmän kuin tiedämmekään – se tappaa naurun, se tappaa hymyn"
https://yle.fi/uutiset/3-12030192
Eikö näitä saakelin koronarajoituksia voida ottaa jo kokonaan pois? Ne tekevät nykyään jo paljon enemmän vahinkoa kuin hyötyä. Riskiryhmät ja vanhukset on jo rokotettu, joten rajoituksia ei enää tarvita! Vaikka tartuntoja tuleekin nyt paljon, niin tehohoidossa ei silti ole kuin muutama eikä koronakuolemiakaan juuri tule.
Kommentit (1091)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helppohan joidenkin täällä on sanoa, kun ovat voineet viettää nuoruutensa ilman rajoituksia! Kävi säkä, ettei korona juuri osunut vaikka kolme vuotta sitten omaan opiskelijaelämään. Kyllä se opiskeluelämä on mieleen jäävä vaihe ja moni haluaa sen kokea omalla tavallaan. En itsekään baareista välittänyt, mutta ihmisten ajanvietosta monen kanssa kyllä eikä tarvinnut stressata, onko nyt tartuttanut tai jotain.
Opiskelun tarkoituksena on hankkia tutkinto tai ammatti, onko se unohtunut? Luulisi, että distraktioiden puuttuminen vain tehostaa opiskelua.
Muista olla valittamatta mistään tällä palstalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mietin omaa lukio- ja opiskeluaikaani +-20 vuotta sitten, tulee oikein paha olo jos kuvittelen että kaikki tärkeät kokemukset sieltä olisi napsittu pois koronan vuoksi. Fuksiaiset, penkkarit, vanhat, ekat viikot yliopistossa vieraassa kaupungissa kun olet vähän hukassa ja saat turvaa opiskelukavereista jotka samassa tilanteessa. Suurin osa vanhuksista tuskin huomasi muutosta arjessaan koronan myötä, ainakaan omassa lähipiirissä 75-95 vuotiaat eivät pitäneet minään eristystä. Minulle nelikymppisenä lapsiperheellisenä tämä on ollut epämiellyttävää ja vähän raskastakin mutta todelliset kärsijät ovat nuoret. Nuorena tapahtuu ”kaikki”. Ei niitä vuosia saa takaisin mitenkään takautuvasti.
Jep näinpä, mutta tässä ketjussa vastaileekin pääosin syrjäytyneet, jotka muistelee omaa amis aikaansa, jonka olis voinut yhtä hyvin jättää käymättäkin, niin hyödyllinen se oli. Siksi empatiaa ei löydy, kun oikeestaan ollaan vähän katkeria siitä, ettei itse koskaan edes päässyt näihin merkityksellisiin juttuihin.
Mä kyllä periaatteessa ymmärrän (tai ainakin yritän ymmärtää), mutta samaistumaan en pysty, kun oma persoona ja omat kokemukset niin erilaiset. Olen käynyt iltalukion, ei ollut vanhojen tansseja eikä penkkareita, ja olin itseasiassa tosi huojentunut, että ei ollut. Ihan ylimääräistä ja turhaa sähläämistä. Ylioppilasjuhlatkin olivat välttämätön paha, jonka olisin mieluusti jättänyt väliin. Olen aina inhonnut kaikkia (suku)juhlia ja kissanristisiä.
Yliopistossa kävin opiskelijabileissä tasan kerran, se riitti. En ylipäätään enää siinä iässä (olin 21 kun aloitin yliopistossa) jaksanut bilettää. Murrosikä oli aika kuohuva ja silloin sai "sekoilla" ihan riittävästi ja baareissakin oli saanut käydä jo muutaman vuoden. Ihan tarpeeksi mulle. Keskityin opiskeluun, harrastuksiin ja ajan viettämiseen "vanhojen" ystävien kanssa. Yliopistossa en syvällisemmin tutustunut kehenkään (eli en ole pitänyt yhteyttä opiskelujen jälkeen), mutta ei haitannut sekään mitenkään.
Minulle siis mitkään noista edellä mainituista asioista eivät ole olleet mitenkään merkityksellisiä. Ymmärrän kyllä, että joillekin ovat, mutta mielestäni on huolestuttavaa, jos noiden missaaminen aiheuttaa pahoja mielenterveysongelmia.
Eli koska sinä et mitään tuollaista kaipaa niin ei kukaan mukaan saisi kaivata?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on nyt pari juttua monilta ymmärtämättä.
Ensinnäkin, yliopistot on olleet paljon enemmän kiinni kuin muu yhteiskunta. Siellä on ihan oikeasti ollut rakennuksia sillä tavalla suljettuna, että kukaan millään syyllä ei voi siellä käydä, ja ihan kaikki on etänä. Pienryhmämeininkejäkään ei ole välttämättä koettu voitavan järjestää. Jossain vaiheessa oli muistaakseni jopa sellaista uutisointia, että vain lääkisläisille järjestettiin käytännön kursseja lähiopetuksena - muiden alojen labrat sun muut käytännön kurssit jäivät ilmeisesti pitämättä. Tosi harvan ihmisen työpaikka on ollut näin massiivisten rajoitusten alla.
Toisekseen, opiskelijoiden kaipuu yhteisöllisyyteen ja hauskoihin kaveritapaamisiin ei aina tarkoita kännäämistä. Alkoholin käyttöhän on nyt nuorilla ikäluokilla vähäisempää kuin se on monilla aiemmilla yliopistosukupolvilla ollut. Alkoholitonta toimintaa järjestetään, silloin kun ei ole koronaa, nykyään aika paljon. Eikä ainejärjestöbileissä ördääminen ole koskaan ollut ainoa opiskelijoiden sosiaalisuuden muoto - itse vietin opiskelijarientoni pitkälti kristillisessä toiminnassa, ja se oli erittäin sosiaalista, spontaania ja hauskaa, vaikka alkoholia ei käytettykään. Ja nämä jutut ovat nyt ihan yhtä lailla olleet koronatauolla, etänä ja pienryhmissä kuin muutkin.
Minustakin tuntuu, että baarien ja ravintoloiden rajoitukset eivät ole olleet ne, mitkä ovat estäneet yhteisöllisyyden. Mutta oikeastiko opiskelija voi kokea yhteisöllisyyttä vain yli 10 hengen porukassa? Eikö pienemmissä ryhmissä kokoontuminen olisi ajanut saman asian? Tai ainakin vähentänyt yksinäisyyden tunnetta?
Tätä ihmettelen myös. Myöskin sitä uusavuttomuutta, että nyt ei voi sitten "harrastaa", kun ohjatut harrastukset suurissa ryhmissä oli kielletty. Eikö oikeasti ihmisillä ollut sen verran omatoimisuutta, että olisivat järjestäneet toimintaa pienissä ryhmissä edes itselleen ja kavereilleen?
Jos et huomannut sinne tynnyriisi niin esim. koko kevään riideltiin siitä ettei yksityisiäkään harrastusryhmiä saa perustaa ja kokoontua. Opiskelijat ei siis voineet kokoontua laillisesti ainakaan. Lisäksi hallitus sulki puoliväkisin likimain joka ainoan sisätilan jossa olisi voinut harrastaa liikuntaa, oli siellä tilaa neliö tai sata neliötä per osallistuja.
Niin, pienillä ryhmillä tarkoitin tosiaan pieniä ryhmiä. Minulta meni ohi, ettei alle 10 hengen kaveriporukka olisi saanut kokoontua yhteen. Nimittäin täällä kokoontui, nuoret etenkin.
Raja oli 6 henkeä joten selvästikin sinulla meni jotain ohi.
No anteeksi, pääsi tarkka luku unohtumaan kun en itse kokoontunut missään ryhmissä.
Kaipa se 6 hengen ryhmässä toiminta olisi ollut ihan ylivoimaista sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisin enemmän huolissani perheistä, jotka jättävät nuoret yksin. Jotain vikaa yhteiskunnassa, jossa opiskelijoiden bileet ja luennot on ainoa tuki ja turva 2-kymppisen elämässä.
No kyllä ne ovat suuri tuki ja turva, sillä luennoilla ja tapahtumissa luodaan ystävyyssuhteita ja saadaan tukea ja turvaa. Itse opiskelin tänä vuonna ensimmäistä vuottani ulkomaalaisessa oppilaitoksessa ja voin sanoa, että mielenterveys kärsi, sillä en tunne KETÄÄN yliopistoltani. Kaikki luentokaverit ovat vain numeroita WhatsApp-keskustelussa ja ympäri ämpäri maailmaa, niin ei heitä päässyt edes tapaamaan. Unohtamatta lähes koko vuoden kestävää lockdownia. Perheeni tietysti kaikki Suomessa muutaman tuhannen kilometrin päässä.
Eikä tämä koske vain suomalaisia ulkomaanopiskelijoita. Ystäväni opiskeli Suomessa kansainvälisellä linjalla ja yli puolet luokasta eivät edes päässeet Suomeen. Hänen perheensä ja suurin osa ystävistä asuvat toisella puolella Suomea, joten hänenkin lähin tukiverkko on kanssaopiskelijat.
Joten kyllä luennot ja opiskelijatapahtumat ovat tärkeitä opiskelijoille, joiden tukijoukot ovat muualla tai joilla ei ole tukijoukkoja ollenkaan…
Eikö tämän sukupolven pitänyt olla niitä diginatiiveja, joiden elämä on siellä netissä? Ja nyt ei selvitä muutamasta etäluennosta ja peruuntuneesta/siirtyneestä bileestä, mielenterveys murenaa.
Heikkoa on.
Monet vanhemmat ihmiset muistelevat vielä vuosikymmeniä valmistumisen jälkeen opiskeluaikojen olleen elämänsä parasta aikaa. Ei silloin istuttu neljän seinän sisällä 24/7 verkkokursseja suoritellen. Kummasti on unohtunut tämä. Ihminen on laumaeläin eikä diginatiivisuus tarkoita sitä etteikö aitoja kontakteja kaipaisi.
Ehkä sinulle riittää, että olet asunnnossasi 24/7, teet töitä ruudun ääressä, jumppaat verkon välityksellä, tilaat ruuat kotiin, pidät juhlat teamsin välityksellä... Mihin sinunkaan sieltä kotoa tarvitsisi poistua?
Luuletko että tuo jolle vastasit nauttii elämästään? Ei tietenkään ja hän haluaa ettei kukaan muukaan nauti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisin enemmän huolissani perheistä, jotka jättävät nuoret yksin. Jotain vikaa yhteiskunnassa, jossa opiskelijoiden bileet ja luennot on ainoa tuki ja turva 2-kymppisen elämässä.
No kyllä ne ovat suuri tuki ja turva, sillä luennoilla ja tapahtumissa luodaan ystävyyssuhteita ja saadaan tukea ja turvaa. Itse opiskelin tänä vuonna ensimmäistä vuottani ulkomaalaisessa oppilaitoksessa ja voin sanoa, että mielenterveys kärsi, sillä en tunne KETÄÄN yliopistoltani. Kaikki luentokaverit ovat vain numeroita WhatsApp-keskustelussa ja ympäri ämpäri maailmaa, niin ei heitä päässyt edes tapaamaan. Unohtamatta lähes koko vuoden kestävää lockdownia. Perheeni tietysti kaikki Suomessa muutaman tuhannen kilometrin päässä.
Eikä tämä koske vain suomalaisia ulkomaanopiskelijoita. Ystäväni opiskeli Suomessa kansainvälisellä linjalla ja yli puolet luokasta eivät edes päässeet Suomeen. Hänen perheensä ja suurin osa ystävistä asuvat toisella puolella Suomea, joten hänenkin lähin tukiverkko on kanssaopiskelijat.
Joten kyllä luennot ja opiskelijatapahtumat ovat tärkeitä opiskelijoille, joiden tukijoukot ovat muualla tai joilla ei ole tukijoukkoja ollenkaan…
Eikö tämän sukupolven pitänyt olla niitä diginatiiveja, joiden elämä on siellä netissä? Ja nyt ei selvitä muutamasta etäluennosta ja peruuntuneesta/siirtyneestä bileestä, mielenterveys murenaa.
Heikkoa on.
Koitappa olla neljä kuukautta ainoastaan kotona näkemättä ristin sielua. Ja sun koti on 13 neliöä, jonne mahtuu vain sänky ja työpöytä. Tee siellä kaikki sun duunit ja poistu kotoa vain kauppaan. Matkustaminen on kielletty, etkä saa edes maan sisällä matkustaa, joten maisemanvaihdoskaan ei onnistu.
En ymmärrä miten toi sun mielestä kuulostaa siltä, ettei kenenkään mielenterveys voisi horjua. Varsinkin, jos taustalla on aiempia mielenterveysongelmia, jolloin riski ongelmien pahenemiseen on suurempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mietin omaa lukio- ja opiskeluaikaani +-20 vuotta sitten, tulee oikein paha olo jos kuvittelen että kaikki tärkeät kokemukset sieltä olisi napsittu pois koronan vuoksi. Fuksiaiset, penkkarit, vanhat, ekat viikot yliopistossa vieraassa kaupungissa kun olet vähän hukassa ja saat turvaa opiskelukavereista jotka samassa tilanteessa. Suurin osa vanhuksista tuskin huomasi muutosta arjessaan koronan myötä, ainakaan omassa lähipiirissä 75-95 vuotiaat eivät pitäneet minään eristystä. Minulle nelikymppisenä lapsiperheellisenä tämä on ollut epämiellyttävää ja vähän raskastakin mutta todelliset kärsijät ovat nuoret. Nuorena tapahtuu ”kaikki”. Ei niitä vuosia saa takaisin mitenkään takautuvasti.
Jep näinpä, mutta tässä ketjussa vastaileekin pääosin syrjäytyneet, jotka muistelee omaa amis aikaansa, jonka olis voinut yhtä hyvin jättää käymättäkin, niin hyödyllinen se oli. Siksi empatiaa ei löydy, kun oikeestaan ollaan vähän katkeria siitä, ettei itse koskaan edes päässyt näihin merkityksellisiin juttuihin.
Mä kyllä periaatteessa ymmärrän (tai ainakin yritän ymmärtää), mutta samaistumaan en pysty, kun oma persoona ja omat kokemukset niin erilaiset. Olen käynyt iltalukion, ei ollut vanhojen tansseja eikä penkkareita, ja olin itseasiassa tosi huojentunut, että ei ollut. Ihan ylimääräistä ja turhaa sähläämistä. Ylioppilasjuhlatkin olivat välttämätön paha, jonka olisin mieluusti jättänyt väliin. Olen aina inhonnut kaikkia (suku)juhlia ja kissanristisiä.
Yliopistossa kävin opiskelijabileissä tasan kerran, se riitti. En ylipäätään enää siinä iässä (olin 21 kun aloitin yliopistossa) jaksanut bilettää. Murrosikä oli aika kuohuva ja silloin sai "sekoilla" ihan riittävästi ja baareissakin oli saanut käydä jo muutaman vuoden. Ihan tarpeeksi mulle. Keskityin opiskeluun, harrastuksiin ja ajan viettämiseen "vanhojen" ystävien kanssa. Yliopistossa en syvällisemmin tutustunut kehenkään (eli en ole pitänyt yhteyttä opiskelujen jälkeen), mutta ei haitannut sekään mitenkään.
Minulle siis mitkään noista edellä mainituista asioista eivät ole olleet mitenkään merkityksellisiä. Ymmärrän kyllä, että joillekin ovat, mutta mielestäni on huolestuttavaa, jos noiden missaaminen aiheuttaa pahoja mielenterveysongelmia.
Eli koska sinä et mitään tuollaista kaipaa niin ei kukaan mukaan saisi kaivata?
Luetun ymmärtäminen? Edellinen kirjoittajahan sanoi, että nimenomaan ymmärtää niiden olevan joillekin tärkeitä, mutta "on huolestuttavaa, jos noiden missaaminen aiheuttaa pahoja mielenterveysongelmia".
-eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisin enemmän huolissani perheistä, jotka jättävät nuoret yksin. Jotain vikaa yhteiskunnassa, jossa opiskelijoiden bileet ja luennot on ainoa tuki ja turva 2-kymppisen elämässä.
Nuoret on henkisesti todella heikkoja jos etäopetus ajaa itsarin partaalle. Suomessa ollut erittäin vähän rajoituksia ja koronasta ollaan selvitty erittäin helpolla kun vertaa joihinkin muihin maihin. Esimerkiksi Ranskassa on ueita kouluja joissa jopa 15 % oppilailta on kuollut jompikumpi vanhempi koronaan. Puhumattakaan Intiasta, Brasiliasta tai joistakin Jenkkien alueista. Muutama kymmene vuotta sitten parikymppiset olivat rintamalla. Lisäksi korkeakouluopiskelijat ovat suuremmalta osin akateemisista ja keksiluokkaisista perheistä. Onko geeneissä vai kasvatuksessa vikaa??
Ai että oikein 15% jompikumpi vanhempi kuollut koronaan.
Älä nyt viitsi valehdella.
Tää on tuttua teiltä tädeiltä. Nuoret on heikkoja ja huonoja. Näin tädit on ikuisesti sanoneet. Tämä ei muutu koskaan, kun uudet tädit kasvaa aina kauhistelemaan uusia nuoria.
Nuo vihaiset, liioittelevat ja satuja kirjoittelevat pelkääjät ja kieltolakimilitantit ovat useimmiten setiä: sellaisia suunnilleen minun ikäisiäni, ehkä plusmiinus kymmenen vuotta puoleen tai toiseen. Ne ovat nyt ihan kauhuissaan kun ne ovat lukeneet netistä ja kuulleet uutisista, että ylipainoisilta ja keskivartalolihavilta ynnä monin muin tavoin elintasosairailta ja huonokuntoisilta äijiltä menee henki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on nyt pari juttua monilta ymmärtämättä.
Ensinnäkin, yliopistot on olleet paljon enemmän kiinni kuin muu yhteiskunta. Siellä on ihan oikeasti ollut rakennuksia sillä tavalla suljettuna, että kukaan millään syyllä ei voi siellä käydä, ja ihan kaikki on etänä. Pienryhmämeininkejäkään ei ole välttämättä koettu voitavan järjestää. Jossain vaiheessa oli muistaakseni jopa sellaista uutisointia, että vain lääkisläisille järjestettiin käytännön kursseja lähiopetuksena - muiden alojen labrat sun muut käytännön kurssit jäivät ilmeisesti pitämättä. Tosi harvan ihmisen työpaikka on ollut näin massiivisten rajoitusten alla.
Toisekseen, opiskelijoiden kaipuu yhteisöllisyyteen ja hauskoihin kaveritapaamisiin ei aina tarkoita kännäämistä. Alkoholin käyttöhän on nyt nuorilla ikäluokilla vähäisempää kuin se on monilla aiemmilla yliopistosukupolvilla ollut. Alkoholitonta toimintaa järjestetään, silloin kun ei ole koronaa, nykyään aika paljon. Eikä ainejärjestöbileissä ördääminen ole koskaan ollut ainoa opiskelijoiden sosiaalisuuden muoto - itse vietin opiskelijarientoni pitkälti kristillisessä toiminnassa, ja se oli erittäin sosiaalista, spontaania ja hauskaa, vaikka alkoholia ei käytettykään. Ja nämä jutut ovat nyt ihan yhtä lailla olleet koronatauolla, etänä ja pienryhmissä kuin muutkin.
Minustakin tuntuu, että baarien ja ravintoloiden rajoitukset eivät ole olleet ne, mitkä ovat estäneet yhteisöllisyyden. Mutta oikeastiko opiskelija voi kokea yhteisöllisyyttä vain yli 10 hengen porukassa? Eikö pienemmissä ryhmissä kokoontuminen olisi ajanut saman asian? Tai ainakin vähentänyt yksinäisyyden tunnetta?
Tätä ihmettelen myös. Myöskin sitä uusavuttomuutta, että nyt ei voi sitten "harrastaa", kun ohjatut harrastukset suurissa ryhmissä oli kielletty. Eikö oikeasti ihmisillä ollut sen verran omatoimisuutta, että olisivat järjestäneet toimintaa pienissä ryhmissä edes itselleen ja kavereilleen?
Jos et huomannut sinne tynnyriisi niin esim. koko kevään riideltiin siitä ettei yksityisiäkään harrastusryhmiä saa perustaa ja kokoontua. Opiskelijat ei siis voineet kokoontua laillisesti ainakaan. Lisäksi hallitus sulki puoliväkisin likimain joka ainoan sisätilan jossa olisi voinut harrastaa liikuntaa, oli siellä tilaa neliö tai sata neliötä per osallistuja.
Niin, pienillä ryhmillä tarkoitin tosiaan pieniä ryhmiä. Minulta meni ohi, ettei alle 10 hengen kaveriporukka olisi saanut kokoontua yhteen. Nimittäin täällä kokoontui, nuoret etenkin.
Raja oli 6 henkeä joten selvästikin sinulla meni jotain ohi.
No anteeksi, pääsi tarkka luku unohtumaan kun en itse kokoontunut missään ryhmissä.
Kaipa se 6 hengen ryhmässä toiminta olisi ollut ihan ylivoimaista sitten.
Ja missä nää sitten olisi harrastaneet? sohjossa ja lumihangessa ilmeisesti kun kaikki sisätilat oli kiinni. Sinä varmaan olet viettänyt suuren osan viimevuotta lumihangessa harrastelemassa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on nyt pari juttua monilta ymmärtämättä.
Ensinnäkin, yliopistot on olleet paljon enemmän kiinni kuin muu yhteiskunta. Siellä on ihan oikeasti ollut rakennuksia sillä tavalla suljettuna, että kukaan millään syyllä ei voi siellä käydä, ja ihan kaikki on etänä. Pienryhmämeininkejäkään ei ole välttämättä koettu voitavan järjestää. Jossain vaiheessa oli muistaakseni jopa sellaista uutisointia, että vain lääkisläisille järjestettiin käytännön kursseja lähiopetuksena - muiden alojen labrat sun muut käytännön kurssit jäivät ilmeisesti pitämättä. Tosi harvan ihmisen työpaikka on ollut näin massiivisten rajoitusten alla.
Toisekseen, opiskelijoiden kaipuu yhteisöllisyyteen ja hauskoihin kaveritapaamisiin ei aina tarkoita kännäämistä. Alkoholin käyttöhän on nyt nuorilla ikäluokilla vähäisempää kuin se on monilla aiemmilla yliopistosukupolvilla ollut. Alkoholitonta toimintaa järjestetään, silloin kun ei ole koronaa, nykyään aika paljon. Eikä ainejärjestöbileissä ördääminen ole koskaan ollut ainoa opiskelijoiden sosiaalisuuden muoto - itse vietin opiskelijarientoni pitkälti kristillisessä toiminnassa, ja se oli erittäin sosiaalista, spontaania ja hauskaa, vaikka alkoholia ei käytettykään. Ja nämä jutut ovat nyt ihan yhtä lailla olleet koronatauolla, etänä ja pienryhmissä kuin muutkin.
Olen maisterivaiheen opiskelija. Suurin osa opinnoista oli etänä jo ennen koronaa!
Enpä ole huomannut opiskeluissani muutosta nyt koronan jälkeenkään. Työelämässäkin on jouduttu opettelemaan täysin uusia tapoja tehdä töitä ja palaverit ja asiakastapaamiset ovat jonkin sovelluksen kautta videoyhteydellä. Itse olen kokenut myös opiskelun videoyhteydellä ihan yhtä hyväksi kuin lähiopetuksen. Etuna on se, että aikaa ei kulu koululle kulkemiseen ja takaisin.
Toivon, että etäopiskelumahdollisuus säilyy jatkossakin. Etänä oleminen tulee olemaan normi työelämässäkin koronan jälkeen.
Jatkuva ruudun ääressä istuminen aiheuttaa minulle päänsärkyä. Opin paremmin lähiopetuksessa, kuin etäyhteydellä. Vaikka monia töitä voikin tehdä etänä, on vielä paljon aloja ja työppaikkoja, joissa lähikontaktista on hyötyä.
Tuleeko päänsärky myös TV-ruudusta tai tietokonepeleistä, vaiko ainoastaan opiskelusta? :-D Myös työelämässä joutuu istumaan usein 7,5 tuntia ruudun ääressä.
Olen valinnut työni siten, ettei tarvitse tuntikausia yhtä soittoa tuijottaa ruutua. Hyvä yritys kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisin enemmän huolissani perheistä, jotka jättävät nuoret yksin. Jotain vikaa yhteiskunnassa, jossa opiskelijoiden bileet ja luennot on ainoa tuki ja turva 2-kymppisen elämässä.
No kyllä ne ovat suuri tuki ja turva, sillä luennoilla ja tapahtumissa luodaan ystävyyssuhteita ja saadaan tukea ja turvaa. Itse opiskelin tänä vuonna ensimmäistä vuottani ulkomaalaisessa oppilaitoksessa ja voin sanoa, että mielenterveys kärsi, sillä en tunne KETÄÄN yliopistoltani. Kaikki luentokaverit ovat vain numeroita WhatsApp-keskustelussa ja ympäri ämpäri maailmaa, niin ei heitä päässyt edes tapaamaan. Unohtamatta lähes koko vuoden kestävää lockdownia. Perheeni tietysti kaikki Suomessa muutaman tuhannen kilometrin päässä.
Eikä tämä koske vain suomalaisia ulkomaanopiskelijoita. Ystäväni opiskeli Suomessa kansainvälisellä linjalla ja yli puolet luokasta eivät edes päässeet Suomeen. Hänen perheensä ja suurin osa ystävistä asuvat toisella puolella Suomea, joten hänenkin lähin tukiverkko on kanssaopiskelijat.
Joten kyllä luennot ja opiskelijatapahtumat ovat tärkeitä opiskelijoille, joiden tukijoukot ovat muualla tai joilla ei ole tukijoukkoja ollenkaan…
Eikö tämän sukupolven pitänyt olla niitä diginatiiveja, joiden elämä on siellä netissä? Ja nyt ei selvitä muutamasta etäluennosta ja peruuntuneesta/siirtyneestä bileestä, mielenterveys murenaa.
Heikkoa on.
Koitappa olla neljä kuukautta ainoastaan kotona näkemättä ristin sielua. Ja sun koti on 13 neliöä, jonne mahtuu vain sänky ja työpöytä. Tee siellä kaikki sun duunit ja poistu kotoa vain kauppaan. Matkustaminen on kielletty, etkä saa edes maan sisällä matkustaa, joten maisemanvaihdoskaan ei onnistu.
En ymmärrä miten toi sun mielestä kuulostaa siltä, ettei kenenkään mielenterveys voisi horjua. Varsinkin, jos taustalla on aiempia mielenterveysongelmia, jolloin riski ongelmien pahenemiseen on suurempi.
Puhutko Iso-Britanniasta muutama kuukausi sitten, vai kenties Italiasta viime keväänä? Ei nimittäin Suomen tilanteelta kuulosta missään vaiheessa tätä pandemiaa.
Toki tuo on arkea monelle syrjäytyneelle, jolla ei valmiiksikaan ole sosiaalisia kontakteja. Tietysti koronakaan ei heidän tilannettaan mitenkään helpottanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on nyt pari juttua monilta ymmärtämättä.
Ensinnäkin, yliopistot on olleet paljon enemmän kiinni kuin muu yhteiskunta. Siellä on ihan oikeasti ollut rakennuksia sillä tavalla suljettuna, että kukaan millään syyllä ei voi siellä käydä, ja ihan kaikki on etänä. Pienryhmämeininkejäkään ei ole välttämättä koettu voitavan järjestää. Jossain vaiheessa oli muistaakseni jopa sellaista uutisointia, että vain lääkisläisille järjestettiin käytännön kursseja lähiopetuksena - muiden alojen labrat sun muut käytännön kurssit jäivät ilmeisesti pitämättä. Tosi harvan ihmisen työpaikka on ollut näin massiivisten rajoitusten alla.
Toisekseen, opiskelijoiden kaipuu yhteisöllisyyteen ja hauskoihin kaveritapaamisiin ei aina tarkoita kännäämistä. Alkoholin käyttöhän on nyt nuorilla ikäluokilla vähäisempää kuin se on monilla aiemmilla yliopistosukupolvilla ollut. Alkoholitonta toimintaa järjestetään, silloin kun ei ole koronaa, nykyään aika paljon. Eikä ainejärjestöbileissä ördääminen ole koskaan ollut ainoa opiskelijoiden sosiaalisuuden muoto - itse vietin opiskelijarientoni pitkälti kristillisessä toiminnassa, ja se oli erittäin sosiaalista, spontaania ja hauskaa, vaikka alkoholia ei käytettykään. Ja nämä jutut ovat nyt ihan yhtä lailla olleet koronatauolla, etänä ja pienryhmissä kuin muutkin.
Ainakin Tampereen yliopistolla pienryhmäopetusta on kyllä ollut. Samoin tenttejä, ruokalat auki jne.
Helsingin yliopistolla ei ole ollut. Taitaa koko alueella olla vain yksi opiskelijaravintola auki.
Mielestäni tuossa lainatussa tekstissä on paljon perää. Opiskelijat solmivat tärkeitä sosiaalisia kontakteja, joiden avulla pääsevät uraan ja työelämään kiinni. Paljon tietoa kulkee esimerkiksi opiskelijaporukan lounailla ja muita epävirallisia reittejä pitkin. Kaverin kaverin avulla liikkuvat työpaikkatiedot ja harjoitteluvinkit. Ei mistään mol.fi:stä löydy niitä tietoja mitä opiskelijakavereilta kuulee! Graduun voi saada merkittävästi potkua, kun sattuu oikeaan paikkaan oikeaan aikaan, esimerkiksi sitseillä. Kaikki tuollainen on jäänyt koronan myötä pois. Kyse ei ole kännäilystä vaan jostain ihan muusta. Ilmeisesti moni on täällä niin vanha, ettei omat opiskeluajat tunnu merkityksellisiltä tai jos opiskelevat niin ovat jo tukevasti työelämässä eivätkä tarvitse sellaisia "sattumia" mitä nuoret ja uransa alkuvaiheilla olevat tarvitsevat.
Saisi jäädä jatkossakin pois. Kyvykkäimmät valittaisiin ja suhmurointi jäisi vähemmälle.
Potkua graduun?
Anna kun arvaan. Olet sitä ihmistyyppiä, joka on menestynyt elämässään vain omien kykyjensä ja älykkyytensä vuoksi. Koskaan kukaan ei ole missään yhteydessä auttanut, neuvonut tai ohjannut mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisin enemmän huolissani perheistä, jotka jättävät nuoret yksin. Jotain vikaa yhteiskunnassa, jossa opiskelijoiden bileet ja luennot on ainoa tuki ja turva 2-kymppisen elämässä.
No kyllä ne ovat suuri tuki ja turva, sillä luennoilla ja tapahtumissa luodaan ystävyyssuhteita ja saadaan tukea ja turvaa. Itse opiskelin tänä vuonna ensimmäistä vuottani ulkomaalaisessa oppilaitoksessa ja voin sanoa, että mielenterveys kärsi, sillä en tunne KETÄÄN yliopistoltani. Kaikki luentokaverit ovat vain numeroita WhatsApp-keskustelussa ja ympäri ämpäri maailmaa, niin ei heitä päässyt edes tapaamaan. Unohtamatta lähes koko vuoden kestävää lockdownia. Perheeni tietysti kaikki Suomessa muutaman tuhannen kilometrin päässä.
Eikä tämä koske vain suomalaisia ulkomaanopiskelijoita. Ystäväni opiskeli Suomessa kansainvälisellä linjalla ja yli puolet luokasta eivät edes päässeet Suomeen. Hänen perheensä ja suurin osa ystävistä asuvat toisella puolella Suomea, joten hänenkin lähin tukiverkko on kanssaopiskelijat.
Joten kyllä luennot ja opiskelijatapahtumat ovat tärkeitä opiskelijoille, joiden tukijoukot ovat muualla tai joilla ei ole tukijoukkoja ollenkaan…
Eikö tämän sukupolven pitänyt olla niitä diginatiiveja, joiden elämä on siellä netissä? Ja nyt ei selvitä muutamasta etäluennosta ja peruuntuneesta/siirtyneestä bileestä, mielenterveys murenaa.
Heikkoa on.
Koitappa olla neljä kuukautta ainoastaan kotona näkemättä ristin sielua. Ja sun koti on 13 neliöä, jonne mahtuu vain sänky ja työpöytä. Tee siellä kaikki sun duunit ja poistu kotoa vain kauppaan. Matkustaminen on kielletty, etkä saa edes maan sisällä matkustaa, joten maisemanvaihdoskaan ei onnistu.
En ymmärrä miten toi sun mielestä kuulostaa siltä, ettei kenenkään mielenterveys voisi horjua. Varsinkin, jos taustalla on aiempia mielenterveysongelmia, jolloin riski ongelmien pahenemiseen on suurempi.
Ottamatta kantaa muuhun, niin Uudenmaan raja oli suljettuna VAIN 19 PÄIVÄÄ. Ja siitäkin on jo pitkälti toista vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisin enemmän huolissani perheistä, jotka jättävät nuoret yksin. Jotain vikaa yhteiskunnassa, jossa opiskelijoiden bileet ja luennot on ainoa tuki ja turva 2-kymppisen elämässä.
No kyllä ne ovat suuri tuki ja turva, sillä luennoilla ja tapahtumissa luodaan ystävyyssuhteita ja saadaan tukea ja turvaa. Itse opiskelin tänä vuonna ensimmäistä vuottani ulkomaalaisessa oppilaitoksessa ja voin sanoa, että mielenterveys kärsi, sillä en tunne KETÄÄN yliopistoltani. Kaikki luentokaverit ovat vain numeroita WhatsApp-keskustelussa ja ympäri ämpäri maailmaa, niin ei heitä päässyt edes tapaamaan. Unohtamatta lähes koko vuoden kestävää lockdownia. Perheeni tietysti kaikki Suomessa muutaman tuhannen kilometrin päässä.
Eikä tämä koske vain suomalaisia ulkomaanopiskelijoita. Ystäväni opiskeli Suomessa kansainvälisellä linjalla ja yli puolet luokasta eivät edes päässeet Suomeen. Hänen perheensä ja suurin osa ystävistä asuvat toisella puolella Suomea, joten hänenkin lähin tukiverkko on kanssaopiskelijat.
Joten kyllä luennot ja opiskelijatapahtumat ovat tärkeitä opiskelijoille, joiden tukijoukot ovat muualla tai joilla ei ole tukijoukkoja ollenkaan…
Eikö tämän sukupolven pitänyt olla niitä diginatiiveja, joiden elämä on siellä netissä? Ja nyt ei selvitä muutamasta etäluennosta ja peruuntuneesta/siirtyneestä bileestä, mielenterveys murenaa.
Heikkoa on.
Koitappa olla neljä kuukautta ainoastaan kotona näkemättä ristin sielua. Ja sun koti on 13 neliöä, jonne mahtuu vain sänky ja työpöytä. Tee siellä kaikki sun duunit ja poistu kotoa vain kauppaan. Matkustaminen on kielletty, etkä saa edes maan sisällä matkustaa, joten maisemanvaihdoskaan ei onnistu.
En ymmärrä miten toi sun mielestä kuulostaa siltä, ettei kenenkään mielenterveys voisi horjua. Varsinkin, jos taustalla on aiempia mielenterveysongelmia, jolloin riski ongelmien pahenemiseen on suurempi.
Puhutko Iso-Britanniasta muutama kuukausi sitten, vai kenties Italiasta viime keväänä? Ei nimittäin Suomen tilanteelta kuulosta missään vaiheessa tätä pandemiaa.
Toki tuo on arkea monelle syrjäytyneelle, jolla ei valmiiksikaan ole sosiaalisia kontakteja. Tietysti koronakaan ei heidän tilannettaan mitenkään helpottanut.
Yritätkö nyt selittää että jos muilla on samantapaisia ongelmia muualla niin se ei ole ongelma ollenkaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on nyt pari juttua monilta ymmärtämättä.
Ensinnäkin, yliopistot on olleet paljon enemmän kiinni kuin muu yhteiskunta. Siellä on ihan oikeasti ollut rakennuksia sillä tavalla suljettuna, että kukaan millään syyllä ei voi siellä käydä, ja ihan kaikki on etänä. Pienryhmämeininkejäkään ei ole välttämättä koettu voitavan järjestää. Jossain vaiheessa oli muistaakseni jopa sellaista uutisointia, että vain lääkisläisille järjestettiin käytännön kursseja lähiopetuksena - muiden alojen labrat sun muut käytännön kurssit jäivät ilmeisesti pitämättä. Tosi harvan ihmisen työpaikka on ollut näin massiivisten rajoitusten alla.
Toisekseen, opiskelijoiden kaipuu yhteisöllisyyteen ja hauskoihin kaveritapaamisiin ei aina tarkoita kännäämistä. Alkoholin käyttöhän on nyt nuorilla ikäluokilla vähäisempää kuin se on monilla aiemmilla yliopistosukupolvilla ollut. Alkoholitonta toimintaa järjestetään, silloin kun ei ole koronaa, nykyään aika paljon. Eikä ainejärjestöbileissä ördääminen ole koskaan ollut ainoa opiskelijoiden sosiaalisuuden muoto - itse vietin opiskelijarientoni pitkälti kristillisessä toiminnassa, ja se oli erittäin sosiaalista, spontaania ja hauskaa, vaikka alkoholia ei käytettykään. Ja nämä jutut ovat nyt ihan yhtä lailla olleet koronatauolla, etänä ja pienryhmissä kuin muutkin.
Ainakin Tampereen yliopistolla pienryhmäopetusta on kyllä ollut. Samoin tenttejä, ruokalat auki jne.
Helsingin yliopistolla ei ole ollut. Taitaa koko alueella olla vain yksi opiskelijaravintola auki.
Mielestäni tuossa lainatussa tekstissä on paljon perää. Opiskelijat solmivat tärkeitä sosiaalisia kontakteja, joiden avulla pääsevät uraan ja työelämään kiinni. Paljon tietoa kulkee esimerkiksi opiskelijaporukan lounailla ja muita epävirallisia reittejä pitkin. Kaverin kaverin avulla liikkuvat työpaikkatiedot ja harjoitteluvinkit. Ei mistään mol.fi:stä löydy niitä tietoja mitä opiskelijakavereilta kuulee! Graduun voi saada merkittävästi potkua, kun sattuu oikeaan paikkaan oikeaan aikaan, esimerkiksi sitseillä. Kaikki tuollainen on jäänyt koronan myötä pois. Kyse ei ole kännäilystä vaan jostain ihan muusta. Ilmeisesti moni on täällä niin vanha, ettei omat opiskeluajat tunnu merkityksellisiltä tai jos opiskelevat niin ovat jo tukevasti työelämässä eivätkä tarvitse sellaisia "sattumia" mitä nuoret ja uransa alkuvaiheilla olevat tarvitsevat.
Ai että yliopisto kemianlabrat ja Viikin navetta laitettiin säppiin? Höpöhöpö.
En opiskele Viikissä vaan keskustakampuksella. Siellä oli kaikki kiinni. Minun piti suorittaa eräs kurssi, johon olisin tarvinnut atk-luokkaa. Kurssi jäi kesken, kun tilat meni kiinni. Mitään poikkeuksia ei sallittu.
Yksi kurssi? No suoritat sen sitten myöhemmin. Missä se valtava ongelma on?
Rajallinen opiskeluaika. Rajallinen opintotukiaika. Muita kysymyksiä?
.eriheppu
Kyllä on aika heikkoa opinnoissa menestyminen jos niitä ei saa 10 vuodessa valmiiksi. Opintotukeakin saa 48 kuukaudeksi. Tuskin yhden kurssin suorittamiseksi tarvitsee myöhemmin kokopäiväinen opiskelija olla.
Sinä et kyllä ole mitään kouluja käynyt, kun luetun ymmärtäminen on noin onnetonta. Opiskeluoikeus on eri asia kuin opintolainahyvitykseen oikeuttava aika.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on nyt pari juttua monilta ymmärtämättä.
Ensinnäkin, yliopistot on olleet paljon enemmän kiinni kuin muu yhteiskunta. Siellä on ihan oikeasti ollut rakennuksia sillä tavalla suljettuna, että kukaan millään syyllä ei voi siellä käydä, ja ihan kaikki on etänä. Pienryhmämeininkejäkään ei ole välttämättä koettu voitavan järjestää. Jossain vaiheessa oli muistaakseni jopa sellaista uutisointia, että vain lääkisläisille järjestettiin käytännön kursseja lähiopetuksena - muiden alojen labrat sun muut käytännön kurssit jäivät ilmeisesti pitämättä. Tosi harvan ihmisen työpaikka on ollut näin massiivisten rajoitusten alla.
Toisekseen, opiskelijoiden kaipuu yhteisöllisyyteen ja hauskoihin kaveritapaamisiin ei aina tarkoita kännäämistä. Alkoholin käyttöhän on nyt nuorilla ikäluokilla vähäisempää kuin se on monilla aiemmilla yliopistosukupolvilla ollut. Alkoholitonta toimintaa järjestetään, silloin kun ei ole koronaa, nykyään aika paljon. Eikä ainejärjestöbileissä ördääminen ole koskaan ollut ainoa opiskelijoiden sosiaalisuuden muoto - itse vietin opiskelijarientoni pitkälti kristillisessä toiminnassa, ja se oli erittäin sosiaalista, spontaania ja hauskaa, vaikka alkoholia ei käytettykään. Ja nämä jutut ovat nyt ihan yhtä lailla olleet koronatauolla, etänä ja pienryhmissä kuin muutkin.
Ainakin Tampereen yliopistolla pienryhmäopetusta on kyllä ollut. Samoin tenttejä, ruokalat auki jne.
Helsingin yliopistolla ei ole ollut. Taitaa koko alueella olla vain yksi opiskelijaravintola auki.
Mielestäni tuossa lainatussa tekstissä on paljon perää. Opiskelijat solmivat tärkeitä sosiaalisia kontakteja, joiden avulla pääsevät uraan ja työelämään kiinni. Paljon tietoa kulkee esimerkiksi opiskelijaporukan lounailla ja muita epävirallisia reittejä pitkin. Kaverin kaverin avulla liikkuvat työpaikkatiedot ja harjoitteluvinkit. Ei mistään mol.fi:stä löydy niitä tietoja mitä opiskelijakavereilta kuulee! Graduun voi saada merkittävästi potkua, kun sattuu oikeaan paikkaan oikeaan aikaan, esimerkiksi sitseillä. Kaikki tuollainen on jäänyt koronan myötä pois. Kyse ei ole kännäilystä vaan jostain ihan muusta. Ilmeisesti moni on täällä niin vanha, ettei omat opiskeluajat tunnu merkityksellisiltä tai jos opiskelevat niin ovat jo tukevasti työelämässä eivätkä tarvitse sellaisia "sattumia" mitä nuoret ja uransa alkuvaiheilla olevat tarvitsevat.
Ai että yliopisto kemianlabrat ja Viikin navetta laitettiin säppiin? Höpöhöpö.
En opiskele Viikissä vaan keskustakampuksella. Siellä oli kaikki kiinni. Minun piti suorittaa eräs kurssi, johon olisin tarvinnut atk-luokkaa. Kurssi jäi kesken, kun tilat meni kiinni. Mitään poikkeuksia ei sallittu.
Yksi kurssi? No suoritat sen sitten myöhemmin. Missä se valtava ongelma on?
Rajallinen opiskeluaika. Rajallinen opintotukiaika. Muita kysymyksiä?
.eriheppu
Kyllä on aika heikkoa opinnoissa menestyminen jos niitä ei saa 10 vuodessa valmiiksi. Opintotukeakin saa 48 kuukaudeksi. Tuskin yhden kurssin suorittamiseksi tarvitsee myöhemmin kokopäiväinen opiskelija olla.
Tuskin. Ehkä. Kaipa. Eli varsinainen asiantuntijakommentti taas kerran.
Niin? Ainoastaan sana tuskin esiintyi viestissäni. Itse valmistuin viidessä vuodessa ja sain esikoisenikin sinä aikana.. Kaikki asiat ovat selvitettävissä, sovittavissa ja jopa korvattavissa. Kunhan saa siellä laitoksilla suunsa auki ja kysyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on nyt pari juttua monilta ymmärtämättä.
Ensinnäkin, yliopistot on olleet paljon enemmän kiinni kuin muu yhteiskunta. Siellä on ihan oikeasti ollut rakennuksia sillä tavalla suljettuna, että kukaan millään syyllä ei voi siellä käydä, ja ihan kaikki on etänä. Pienryhmämeininkejäkään ei ole välttämättä koettu voitavan järjestää. Jossain vaiheessa oli muistaakseni jopa sellaista uutisointia, että vain lääkisläisille järjestettiin käytännön kursseja lähiopetuksena - muiden alojen labrat sun muut käytännön kurssit jäivät ilmeisesti pitämättä. Tosi harvan ihmisen työpaikka on ollut näin massiivisten rajoitusten alla.
Toisekseen, opiskelijoiden kaipuu yhteisöllisyyteen ja hauskoihin kaveritapaamisiin ei aina tarkoita kännäämistä. Alkoholin käyttöhän on nyt nuorilla ikäluokilla vähäisempää kuin se on monilla aiemmilla yliopistosukupolvilla ollut. Alkoholitonta toimintaa järjestetään, silloin kun ei ole koronaa, nykyään aika paljon. Eikä ainejärjestöbileissä ördääminen ole koskaan ollut ainoa opiskelijoiden sosiaalisuuden muoto - itse vietin opiskelijarientoni pitkälti kristillisessä toiminnassa, ja se oli erittäin sosiaalista, spontaania ja hauskaa, vaikka alkoholia ei käytettykään. Ja nämä jutut ovat nyt ihan yhtä lailla olleet koronatauolla, etänä ja pienryhmissä kuin muutkin.
Minustakin tuntuu, että baarien ja ravintoloiden rajoitukset eivät ole olleet ne, mitkä ovat estäneet yhteisöllisyyden. Mutta oikeastiko opiskelija voi kokea yhteisöllisyyttä vain yli 10 hengen porukassa? Eikö pienemmissä ryhmissä kokoontuminen olisi ajanut saman asian? Tai ainakin vähentänyt yksinäisyyden tunnetta?
Tätä ihmettelen myös. Myöskin sitä uusavuttomuutta, että nyt ei voi sitten "harrastaa", kun ohjatut harrastukset suurissa ryhmissä oli kielletty. Eikö oikeasti ihmisillä ollut sen verran omatoimisuutta, että olisivat järjestäneet toimintaa pienissä ryhmissä edes itselleen ja kavereilleen?
Jos et huomannut sinne tynnyriisi niin esim. koko kevään riideltiin siitä ettei yksityisiäkään harrastusryhmiä saa perustaa ja kokoontua. Opiskelijat ei siis voineet kokoontua laillisesti ainakaan. Lisäksi hallitus sulki puoliväkisin likimain joka ainoan sisätilan jossa olisi voinut harrastaa liikuntaa, oli siellä tilaa neliö tai sata neliötä per osallistuja.
Niin, pienillä ryhmillä tarkoitin tosiaan pieniä ryhmiä. Minulta meni ohi, ettei alle 10 hengen kaveriporukka olisi saanut kokoontua yhteen. Nimittäin täällä kokoontui, nuoret etenkin.
Raja oli 6 henkeä joten selvästikin sinulla meni jotain ohi.
No anteeksi, pääsi tarkka luku unohtumaan kun en itse kokoontunut missään ryhmissä.
Kaipa se 6 hengen ryhmässä toiminta olisi ollut ihan ylivoimaista sitten.
Ja missä nää sitten olisi harrastaneet? sohjossa ja lumihangessa ilmeisesti kun kaikki sisätilat oli kiinni. Sinä varmaan olet viettänyt suuren osan viimevuotta lumihangessa harrastelemassa?
No itse asiassa kyllä. Liikun paljon ulkona, myös talvella. Kotona teen kaikenlaisia treenejä, joogaa, tanssikursseja yms.yms. ihan videon välityksellä. En käy ikinä missään salilla tai harrastusryhmissä. Tämän lisäksi suurin osa harrastuksistani on luovia sellaisia eikä liikuntaa, joten tekemisestä ei ainakaan ole puutetta ikinä.
Muut saavat puolestani käydä saleilla ja ryhmissään ja nauttia siitä siinä missä itse nautin yksin tekemisestä, mutta onhan se nyt ihan höpönhöpöä, ettei poikkeustilanteessa voi muka pienellä porukalla tehdä MITÄÄN.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mietin omaa lukio- ja opiskeluaikaani +-20 vuotta sitten, tulee oikein paha olo jos kuvittelen että kaikki tärkeät kokemukset sieltä olisi napsittu pois koronan vuoksi. Fuksiaiset, penkkarit, vanhat, ekat viikot yliopistossa vieraassa kaupungissa kun olet vähän hukassa ja saat turvaa opiskelukavereista jotka samassa tilanteessa. Suurin osa vanhuksista tuskin huomasi muutosta arjessaan koronan myötä, ainakaan omassa lähipiirissä 75-95 vuotiaat eivät pitäneet minään eristystä. Minulle nelikymppisenä lapsiperheellisenä tämä on ollut epämiellyttävää ja vähän raskastakin mutta todelliset kärsijät ovat nuoret. Nuorena tapahtuu ”kaikki”. Ei niitä vuosia saa takaisin mitenkään takautuvasti.
Jep näinpä, mutta tässä ketjussa vastaileekin pääosin syrjäytyneet, jotka muistelee omaa amis aikaansa, jonka olis voinut yhtä hyvin jättää käymättäkin, niin hyödyllinen se oli. Siksi empatiaa ei löydy, kun oikeestaan ollaan vähän katkeria siitä, ettei itse koskaan edes päässyt näihin merkityksellisiin juttuihin.
Mä kyllä periaatteessa ymmärrän (tai ainakin yritän ymmärtää), mutta samaistumaan en pysty, kun oma persoona ja omat kokemukset niin erilaiset. Olen käynyt iltalukion, ei ollut vanhojen tansseja eikä penkkareita, ja olin itseasiassa tosi huojentunut, että ei ollut. Ihan ylimääräistä ja turhaa sähläämistä. Ylioppilasjuhlatkin olivat välttämätön paha, jonka olisin mieluusti jättänyt väliin. Olen aina inhonnut kaikkia (suku)juhlia ja kissanristisiä.
Yliopistossa kävin opiskelijabileissä tasan kerran, se riitti. En ylipäätään enää siinä iässä (olin 21 kun aloitin yliopistossa) jaksanut bilettää. Murrosikä oli aika kuohuva ja silloin sai "sekoilla" ihan riittävästi ja baareissakin oli saanut käydä jo muutaman vuoden. Ihan tarpeeksi mulle. Keskityin opiskeluun, harrastuksiin ja ajan viettämiseen "vanhojen" ystävien kanssa. Yliopistossa en syvällisemmin tutustunut kehenkään (eli en ole pitänyt yhteyttä opiskelujen jälkeen), mutta ei haitannut sekään mitenkään.
Minulle siis mitkään noista edellä mainituista asioista eivät ole olleet mitenkään merkityksellisiä. Ymmärrän kyllä, että joillekin ovat, mutta mielestäni on huolestuttavaa, jos noiden missaaminen aiheuttaa pahoja mielenterveysongelmia.
Eli koska sinä et mitään tuollaista kaipaa niin ei kukaan mukaan saisi kaivata?
Luetun ymmärtäminen? Edellinen kirjoittajahan sanoi, että nimenomaan ymmärtää niiden olevan joillekin tärkeitä, mutta "on huolestuttavaa, jos noiden missaaminen aiheuttaa pahoja mielenterveysongelmia".
-eri
Onhan toi aika alentavasti sanottu.
Eikö mielenterveysongelmat ole aina huolestuttavia.
Miksi juuri se, että rajotukset on niitä aiheuttanut, olisi huolestuttavaa? Mikä siinä on huolestuttavaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun korona alkoi, olin rajoitusten puolella. Nyt kun tilanne vaan jatkuu ja taudista tiedetään enemmän, mielestäni rajoitukset tulisi purkaa nyt.
Itse olemme mieheni kanssa ottaneet rokotteet ja nykytiedolla vaikka rokote ei estä tartuntoja, se estää hyvin tehokkaasti vakavan taudinkuvan. Siihen meidän on mielestäni nyt oltava tyytyväisiä. Harvat koronakuolemat kestän, mutta lähipiiriissä ilmestyviä nuorten mielenterveysongelmia, ahdistuksia ja oman käden kautta lähteviä työikäisiä yrittäjiä, niitä tapauksia en kestä enää yhtäkään. Ne pysyköön kellareissaan loppuelämänsä, jotka haluavat, muille yhteiskunta on avattava välittömästi.Hohhoijaa. Suomessa ei yhteiskunta ole vielä edes ollut suljettuna, joten hankala ymmärtää tätä ulinaa. Ihan vapaasti olette saaneet hakea deltavarianttia ulkomailta ja hävittää siitä festareilla ja ravintoloissa. Mitä muuta vielä pitäisi saada tehdä.
Hohhoijaa itsellesi, ei olla matkusteltu eikä riekuttu tapahtumissa, eikä ne olisi rajoitusten takia olleet mahdollistakaan aiemmin. Jos itse olet omassa omahyväisessä kuplassasi onnistunut elämään koronan aikana ilman suurempia murheita, niin onnea. Omaan lähipiiriini kuuluu matkailu-, ravintola-, ja tapahtuma-alan yrittäjiä ja jälki on ollut todella karua.
Ja voit myös haastatella ihmisiä, jotka asuvat oikeasti kovien rajoitusten maassa, mikä siellä on henkinen tila tällä hetkellä. Esim Britanniassa ei enää ole mahdollista vetää tiukkaa lockdownia, ne kauheudet menevät jopa koronakuolemien edelle. Edelleen, pelkääjät pysykööt jatkossa kellareissaan.No sehän tässä ihmetyttääkin, MIKSI täällä ulistaan kun käytännössä on saanut liikkua kokoajan vapaasti, tehdä töitä jne. Vähän aikaa on rajoitettu ravintoloiden aukioloa ja silloinkin on saanut ostaa noutoruokaa. Muualla Euroopassa on ollut täysiä lockdowneja ja kotoaan ei ole saanut liikkua kuin apteekkiin, lääkäriin tai ruokaa hakemaan.
Ja nyt ravintola alalal eon sulkemiskorvaus rahaa ja kustannustuesta 4. kieros tulossa. Alan firmoja tuetaan laajall kädellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on nyt pari juttua monilta ymmärtämättä.
Ensinnäkin, yliopistot on olleet paljon enemmän kiinni kuin muu yhteiskunta. Siellä on ihan oikeasti ollut rakennuksia sillä tavalla suljettuna, että kukaan millään syyllä ei voi siellä käydä, ja ihan kaikki on etänä. Pienryhmämeininkejäkään ei ole välttämättä koettu voitavan järjestää. Jossain vaiheessa oli muistaakseni jopa sellaista uutisointia, että vain lääkisläisille järjestettiin käytännön kursseja lähiopetuksena - muiden alojen labrat sun muut käytännön kurssit jäivät ilmeisesti pitämättä. Tosi harvan ihmisen työpaikka on ollut näin massiivisten rajoitusten alla.
Toisekseen, opiskelijoiden kaipuu yhteisöllisyyteen ja hauskoihin kaveritapaamisiin ei aina tarkoita kännäämistä. Alkoholin käyttöhän on nyt nuorilla ikäluokilla vähäisempää kuin se on monilla aiemmilla yliopistosukupolvilla ollut. Alkoholitonta toimintaa järjestetään, silloin kun ei ole koronaa, nykyään aika paljon. Eikä ainejärjestöbileissä ördääminen ole koskaan ollut ainoa opiskelijoiden sosiaalisuuden muoto - itse vietin opiskelijarientoni pitkälti kristillisessä toiminnassa, ja se oli erittäin sosiaalista, spontaania ja hauskaa, vaikka alkoholia ei käytettykään. Ja nämä jutut ovat nyt ihan yhtä lailla olleet koronatauolla, etänä ja pienryhmissä kuin muutkin.
Olen maisterivaiheen opiskelija. Suurin osa opinnoista oli etänä jo ennen koronaa!
Enpä ole huomannut opiskeluissani muutosta nyt koronan jälkeenkään. Työelämässäkin on jouduttu opettelemaan täysin uusia tapoja tehdä töitä ja palaverit ja asiakastapaamiset ovat jonkin sovelluksen kautta videoyhteydellä. Itse olen kokenut myös opiskelun videoyhteydellä ihan yhtä hyväksi kuin lähiopetuksen. Etuna on se, että aikaa ei kulu koululle kulkemiseen ja takaisin.
Toivon, että etäopiskelumahdollisuus säilyy jatkossakin. Etänä oleminen tulee olemaan normi työelämässäkin koronan jälkeen.
Jatkuva ruudun ääressä istuminen aiheuttaa minulle päänsärkyä. Opin paremmin lähiopetuksessa, kuin etäyhteydellä. Vaikka monia töitä voikin tehdä etänä, on vielä paljon aloja ja työppaikkoja, joissa lähikontaktista on hyötyä.
Tuleeko päänsärky myös TV-ruudusta tai tietokonepeleistä, vaiko ainoastaan opiskelusta? :-D Myös työelämässä joutuu istumaan usein 7,5 tuntia ruudun ääressä.
Olen valinnut työni siten, ettei tarvitse tuntikausia yhtä soittoa tuijottaa ruutua. Hyvä yritys kuitenkin.
Suurin osa tuijottaa moderneja ruutuja vaikka 10 tuntia päivässä ilman ongelmia. Eli sinä tässä olet se poikkeus etkä valtavirta.
Monet vanhemmat ihmiset muistelevat vielä vuosikymmeniä valmistumisen jälkeen opiskeluaikojen olleen elämänsä parasta aikaa. Ei silloin istuttu neljän seinän sisällä 24/7 verkkokursseja suoritellen. Kummasti on unohtunut tämä. Ihminen on laumaeläin eikä diginatiivisuus tarkoita sitä etteikö aitoja kontakteja kaipaisi.
Ehkä sinulle riittää, että olet asunnnossasi 24/7, teet töitä ruudun ääressä, jumppaat verkon välityksellä, tilaat ruuat kotiin, pidät juhlat teamsin välityksellä... Mihin sinunkaan sieltä kotoa tarvitsisi poistua?