Tytärtäni ahdistaa pituutensa

[quote author="Vierailija" time="04.08.2014 klo 06:41"]

Surettaa 15-vuotiaan tyttäreni puolesta, hän on 176cm ja valittaa pituudestaan jatkuvasti. Itse olen vain sen 168cm, mutta mieheni 193.

Tytärtä selkeästi ahdistaa varsinkin tuossa iässä, kun on helposti poikiakin pidempi. Jankuttaa, ettei "tälläisenä jättiläisenä" tule poikaystävää saamaan. Puhuu myös siitä, ettei kehtaa käyttää korkoja vaikka niistä pitää.

Alan jo olla hieman kyllästynyt tytön valittamiseen, mutta toisaalta ymmärrän häntä. Mitä sanoisitte hänelle tilanteessani?

[/quote]

Minun 2 tytärtäni ovat myös juuri tuon pituisia, vanhempi ehkä n. 174 cm. Juuri tämä vanhempi oli kiusaantunut pituudestaan, koska oli koulukiusattu ja n. 150 cm pygmipojat keksi yläkouluissa kaikkia 'hauskoja' nimittelyä. No, eipä ne pojat siitä ole juuri pituutta kasvaneet jos ei älykkyyttäkään. 

Laitoin tämän vanhemman tytön sitten mallikurssille ja kävi ilmi, että hän on niihin hommiin liian lyhyt! Näytöksissä oli aina ne 180 senttiset. Mutta sen hyödyn se kurssi toi, että osaa kävellä nyt korkokengillä eikä pidä itseään mitenkään poikkeavan pitkänä. Tämä nuorempi on ollut sinut pituutensa kanssa aina, parhaat kaverit ovat 'kainalokeppejä' mutta ei sillä ole hänelle väliä, joku on punatukkainen, hän on pitkä. Eikä pitkät tytöt ole enää mitään poikkeavia, urheilijoissa esim. lentopalloilijat, koripalloilijat on pitkiä tyttöjä. Selkä vaa suoraksi ja pää pystyyn! Oma pituuteni on 167 cm,  miehen 185 cm, veljeni on 190 cm.

[quote author="Vierailija" time="04.08.2014 klo 06:48"]Muistuta että pitää itsensä kunnossa niin sieltähän voi kuoriutua vaikka seuraava Kate Moss! Ja jos valittaa olevansa liian ruma tms, niin kerrohan että yleensäkin nuo mallit ovat niitä oudomman näköisiä. Heh.

[/quote]

Kate moss on lyhyt. Tai siis malliksi lyhyt. 168cm.

[quote author="Vierailija" time="04.08.2014 klo 11:54"]

[quote author="Vierailija" time="04.08.2014 klo 06:41"]

Surettaa 15-vuotiaan tyttäreni puolesta, hän on 176cm ja valittaa pituudestaan jatkuvasti. Itse olen vain sen 168cm, mutta mieheni 193.

Tytärtä selkeästi ahdistaa varsinkin tuossa iässä, kun on helposti poikiakin pidempi. Jankuttaa, ettei "tälläisenä jättiläisenä" tule poikaystävää saamaan. Puhuu myös siitä, ettei kehtaa käyttää korkoja vaikka niistä pitää.

Alan jo olla hieman kyllästynyt tytön valittamiseen, mutta toisaalta ymmärrän häntä. Mitä sanoisitte hänelle tilanteessani?

[/quote]

Minun 2 tytärtäni ovat myös juuri tuon pituisia, vanhempi ehkä n. 174 cm. Juuri tämä vanhempi oli kiusaantunut pituudestaan, koska oli koulukiusattu ja n. 150 cm pygmipojat keksi yläkouluissa kaikkia 'hauskoja' nimittelyä. No, eipä ne pojat siitä ole juuri pituutta kasvaneet jos ei älykkyyttäkään. 

Laitoin tämän vanhemman tytön sitten mallikurssille ja kävi ilmi, että hän on niihin hommiin liian lyhyt! Näytöksissä oli aina ne 180 senttiset. Mutta sen hyödyn se kurssi toi, että osaa kävellä nyt korkokengillä eikä pidä itseään mitenkään poikkeavan pitkänä. Tämä nuorempi on ollut sinut pituutensa kanssa aina, parhaat kaverit ovat 'kainalokeppejä' mutta ei sillä ole hänelle väliä, joku on punatukkainen, hän on pitkä. Eikä pitkät tytöt ole enää mitään poikkeavia, urheilijoissa esim. lentopalloilijat, koripalloilijat on pitkiä tyttöjä. Selkä vaa suoraksi ja pää pystyyn! Oma pituuteni on 167 cm,  miehen 185 cm, veljeni on 190 cm.

[/quote]

63 jatkaa, että samalla mallikurssilla oli 182 ja 183 senttiset tytöt, onpa listoilla yli 190 senttinenkin tyttö. Ja yleensä nämä pisimmät pääsivät ainakin kerran näytöksiin, nämä lyhyemmät ei niinkään. Jos ainesta oli, itsevarmuutta ja kehonhallintaa, kyllä töitä sai jatkossakin. Luin yhden mallitytön blogista, että onhan ne hupaisia tilanteita baarissa, kun häntä haetaan tanssimaan ja hän nousee koroilleen ollen melkein 190 senttinen, mutta herrasmiehet otti tilanteen huumorilla. Ja kyllä se rakkauskin sitten löytyi. Tietty jotkin miehet tykkäävät taskuvenuksista mutta joillekin on ilmeisesti kuumottava, jos kumppani on pitempi. Esimerkkejä riittää, onhan nykyisen Miss Suomenkin avokki hieman lyhyempi. 

Omilla tytöilläni ei poikia ole pyörinyt, mutta ei esteenä ole pituus vaan toisella itsevarmuuden puute, toisella ei rakkausasiat vielä kiinnosta, on niin paljon muuta kivaa tekemistä ja touhuamista, tietty 'lapsellisuus' ehkä.

Mä oon 177cm 25vuotias nainen, oon ollu tämän mittainen jo 13-14vuotiaasta asti.

(Entinen pitkäaikainen poikaystäväni oli 192cm ja) nykyinen avopuolisoni on 183cm. Ollaan aika näyttävä ja hyvännäköinen pari yhdessä, monet tästä jaksaa muistutellakin. Tein myös näytösmallin hommia murrosiässä ennen kuin pääsin vähän lihomaan (olin tällöin 55kg, nykyään 65kg eli normaalipainossa edelleen).

Kun tyttö pitää varrestaan huolta, tulee olemaan aikuisena tyytyväinen mittoihinsa :)

Ma oon 183 cm ja ollu tan pitunen jo iat ja ajat. En siis ihan tarkkaan muista, mut varmaan ylakoulun alkupuolelta asti. Kyllahan se sillon arsytti ja paljon, ja kuljikin aina ihan lysyssa. Ja just se arsytti, et kaikki pojat tuntu olevan lyhyempia. Lukiossa tilanne vahan parani, kun pojatkin kasvo ja esim. sain itteani pitemman vanhojentanssiparin, onneksi.

Kyl tahan pituuteen tottuu ja enaa en ees haluis olla lyhyempi! Aika vahan saa negatiivista huomioo, toki joskus kuulee kirahvi-juttuja ja sillain. Mut lahinna huomio on sellasta ihailua (toki joskus sekin on jotenkin outoa, koska eihan se oo mikaan saavutus olla pitka). Ja korkkareitakin kaytan. Toki siita tulee kommenttii, koska "eihan mun tarttee kayttaa korkkareita, kun oon niin pitka", mut mapa haluun.