Lue keskustelun säännöt.
IMUKUPPI synnytykseen joutuneet...?
03.08.2014 |
Haluaisitteko/pystyisitteko jakaan synnytyskertomustanne tässä ketjussa? Missä vaiheessa imukuppiin päädyttiin? Miltä se tuntui? Minkä kokoinen imukuppi oli? Miten se tarkalleen ottaen "toimii"? Ennen kuin imukuppi otetaan käyttöön, tehdäänkö kaikki muu voitava, esimerkiksi välilihan leikkaus?
Itselläni pahin pelko on joutua synnytyksessä imukupin käyttöön :( Haluan toki synnyttää alakautta, vaikka synnytys pelottaa :( Eniten pelkään juuri tuota, että joudutaan ottamaan imukuppi käyttöön.
Kommentit (64)
[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 22:48"]
Imukuppisynnytyksen kauheus tulee yleensä aivan muusta kuin siitä itse imukupista. Huonosta ilmapiiristä, ja äidin hallinnantunteen menettämisestä. Monesti imukuppiin päädytäänkin ''turhaan'', jos äitiä tuettaisiin ja ohjattaisiin kannustavasti synnytyksen aikana, mahdollisuudet normaalin synnytykseen kasvavat.
Itsellä äärimmäisen traumaattisen imukuppisynnytys takana. Imukuppi lopulta käyttöön vauvan voinnin takia, ja todella iso episiotomia tehtiin vaikka kielsin. Puudute ei ehtinyt tehota.....koskaan en ole kokenut mitään niin kivuliasta ja järkyttävää.
Mutta siis ap, jos olet synnyttämään menossa. Valmistaudu hyvin ja ota doula mukaan. On aivan tutkittu juttu että doula edistää normaalia synnytystä (eli synnytystä ilman imukuppia)! :)
[/quote]
Olen täysin eri mieltä tämän kirjoittajan kanssa. Äidit, jotka eivät luota synnytyssairaalan henkilökuntaan ja ottavat mukaan doulia edunvalvojikseen ovat usein joko hihhuleita tai hysteerikkoja. Onkohan ilmapiiri ja luottamus synnytyssalissa kohdallaan jos synnättämään tulee näillä ohjeilla. Voisitko olla ystävällinen ja lopettaa traumaattisilla synnytyskokemuksillasi rehvastelun ja olla pelottelematta muita. Kauhukertomukset ja epäluottamuksen lietsominen eivät auta ketään. Ja kyllä, itselläni on takana yksi hätäsectio ja yksi imukuppisynnytys, kaksi hyväkuntoisena syntynyttä lasta, joten tyytyväinen olen sekä hoitoon että lopputulokseen vaikka kaikki ei mennytkään niinkuin Strömsössä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Imukuppisynnytyksessä jalat laitetaan sellaisiis gynepöydästä tuttuihin jalustimin tai samn tyylisiin tukiin.
Jännä lukuea, että muillase imukuppi ei kauheasti ole sattunut, mulla se sattui kuin fan ja irtosi monta kertaa, joten se sitten laitettiin uudestaan.
2
[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 22:56"]
Sidotaanko siinä imukuppi synnytyksessä jalat johonkin/jotenkin? :/
-ap
Ei sidota. Synnyttäjä on puoli-istuvassa asennossa. Ja vielä sellainen lisätieto, että imukuppiulosauttoa ei tehdä jos vauvan pää on vielä korkealla synnytyskanavassa vaan vasta sitten kun on jo hyvin lähellä emättimen ulkosuuta. Episiotomiaa ei kannata pelätä vaikka se jälkikäteen usein kivulias onkin. Itse uskalsin kunnolla ponnistaa vasta kun episiotomia oli leikattu. Voimia, älä murehdi mahdollista imukuppia!
[/quote]
Eiköhän se synnytys ole jokaiselle kipuluokassa jotain mitä ei ole koskaan kokenut. Ei se imukupista välttämättä johdu.
Itse olen nähnyt joskus teininä lastenkodissa vastasyntyneen vauvan jonka päässä oli vähän pullonkorkkia isompi patti. Joku hoitaja sanoi sen tulleen imukupista. En tiedä sitten oliko asia niin.
Tsemppiä, älä liikaa murehdi.
Mulla eka autettiin pehmeällä imukupilla, kun olin tunnin jo ponnistanut ja voimat oli loppu. Kyllä olin pelkästään helpottunut, kun tiesin saavani apua ja että pian olisi ohi. Ei sattunut yhtään ja imukuppi pysyi kerrasta kiinni.
Kolmas lapsi myös autettiin imukupilla. Ensin pehmeällä, mutta kun ei pysynyt kiinni niin kovalla. Välilihaa ei ei leikattu. Sattui tuolloin, mutta vauva oli kasvotarjonnassa ja kyllä se kipu oli pahempi, kun ilman apua yritti sitä puskea. Ei olisi muuten imukupin laitto edes sattunut, mutta kun vauvan päälaki oli tosiaan jossain melkein navan tienoilla. Silti tuolloinkin olin todella todella helpottunut, että sain apua ponnistamiseen ja tiesin, että kun vielä vähän puree hammasta on homma pian ohi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 23:10"]
Mistähän se mahtoi johtua, että mulla se kupin laittaminen sattui? Näitä muiden kokemuksia kun lukee, niin panee mietityttämään.
Ap
[/quote]
ANTEEKSI, kirjoitan mitä sattuu :)
Ei ap, vaan nro 2 :)
Jos se vauva oli Huonossa tarjonnassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 23:12"]
Jos se vauva oli Huonossa tarjonnassa?
[/quote]
Oli se, mutta vaikuttaakohan se siihen, miltä se itse kupin laittaminen paikalleen tuntuu?
2
Olin jo todella uuvuksissa, niin uuvuksissa että koko kroppa tärisi ja oli pakko avittaa imukupilla ulos. Sitä ennen leikattiin väliliha (ei tutunut missään, oli hyvät puudutteet alla luojan kiitos). En nähnyt imukuppia enkä muista siitä oikein mitään muuta kuin sen, että vauvalla oli heti syntymän jälkeen pieni pahka päässä imukupin jäljiltä. Seuraavana päivänä jäljellä oli punertava jälki ja toisena päivänä jälki oli poissa.
Kotiinlähtötarkastuksessa todettiin vauvan tulehdusarvojen olevan himpun koholla, jonka sanoivat mitä luultavammin johtuvan imukupin käytöstä. Lykättiin kotiinlähtöä seuraavaan päivään jolloin tulehdusarvot olivat jo normaalit.
Minulle ei tullut mitään traumoja, päinvastoin, olin kiitollinen hoitohenkilökunnalle, joka auttoi lapseni maailmaan turvallisesti. Lapsi nyt 8kk ja terve ollut tähän asti, toivottavasti pysyy jatkossakin. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikuttaa. Muutenhan imukuppi helppo laittaa paikalleen, kun se laki siinä tyrkyllä.
Mulla päädyttiin imukuppiin kun vauvan sydänäänet laskivat, ponnistusta takana 45min. Itsellä ei minkäänlaista tietoa miltä koko vekotin näyttää, ei kipuja laitosta eikä tietoa kun episiotomia tehtiin. Mies kertoi että oli kyllä hurjan näköistä touhua. Normaalisti kuitenkin ponnistelin kun lääkäri vauvaa auttoi ulos, en ois ees muistanu että jalat olisi pitänyt laittaa jotenkin eri asentoon.. Synnytyksen jälkeen kyllä löin jalat kiinni kun kätilö karjaa että se istukka pitää vielä synnyttää.
Mutta täältä positiivinen kokemus imukupista, lapselle ei tullut ees pahkaa päähän ja itsellekin tuli vain sentin viilto joka parani äkkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jännä ketju. Huonosti menneitä imukuppisynnytyksiä alapeukutetaan ja niitä hyvin menneitä yläpeukutetaan. Toivottavasti ap:n synnytys menee niin, että hän saa siitä positiivisen kokemuksen. Ja jos ei saa, niin lapsen ainakin saa. Kannattaa yrittää henkisesti varautua kaikkeen, vaikka se tuntuukin aika mahdottomalta...
[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 23:10"]
Mistähän se mahtoi johtua, että mulla se kupin laittaminen sattui? Näitä muiden kokemuksia kun lukee, niin panee mietityttämään.
Ns. silikonikuppi on hieman isompi kuin tavallisimmin käytetty Kiwi-kuppi. Silikonikuppia käytetään joskus esim. hieman ennenaikaisilla vauvoilla tai jos Kiwi-kuppi ei esim. lapsen päässä olevan synnytyspahkan vuoksi pysy kunnolla kiinni. Voisin kuvitella, että sen laittaminen on hieman ikävämmän tuntuista kuin Kiwi-kupin. Tai sitten on jäänyt hieman emättimen seinämää kupin ja vauvan pään väliin (ja kuppi ehkä siitä syytä myös irronnut). Mutta nämä siis ihan vain veikkauksia.
Ap
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 23:15"]
Vaikuttaa. Muutenhan imukuppi helppo laittaa paikalleen, kun se laki siinä tyrkyllä.
[/quote]
Mutta mun vauvalla se imukuppi laitettiin tavallaan väärään paikkaan, siihen aukuleen kohtaan, oikea kohta on käsittääkseni lähempänä takaraivoa, koska se kohta oli tarjolla. Sen takia kuppi ei pysynytkään. Mutta kai sen syyn täytyy sit olla se tarjonta, kosksá muilla kuppi ei tämän ketjun mukaan ole ollut kivulias!
2
31, mulla oli käytössä pehmeä ja kova kuppi ja joka kerran laittaminen sattui. Laitettiin muistaakseni 4 krt paikalleen. Imukuppivaihe kesti 40 min.
2
Mulla on tosiaan noi kokemukset, että kun vauva oli oikeassa tarjonnassa ei laittaminen sattunut. Silloin kun oli kasvot edellä tulossa niin sattui ihan perkeleesti laitto. Silti mieluummin se imukuppi, kuon että ilman apua olis pitäny ponnistaa
[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 23:16"]Mulla päädyttiin imukuppiin kun vauvan sydänäänet laskivat, ponnistusta takana 45min. Itsellä ei minkäänlaista tietoa miltä koko vekotin näyttää, ei kipuja laitosta eikä tietoa kun episiotomia tehtiin. Mies kertoi että oli kyllä hurjan näköistä touhua. Normaalisti kuitenkin ponnistelin kun lääkäri vauvaa auttoi ulos, en ois ees muistanu että jalat olisi pitänyt laittaa jotenkin eri asentoon.. Synnytyksen jälkeen kyllä löin jalat kiinni kun kätilö karjaa että se istukka pitää vielä synnyttää.
Mutta täältä positiivinen kokemus imukupista, lapselle ei tullut ees pahkaa päähän ja itsellekin tuli vain sentin viilto joka parani äkkiä.
[/quote]
Ihan samat kokemukset, mulla tosin päädyttiin imukuppiin paljon aikaisemmin kun ponnistusvaihe kesti vain 25 min. En muista mitään koko toimenpiteestä, en epparista tai imukupista. Sen kuitenkin muistan, että lääkäri käski ponnistaa vain vähän ja hitaasti, kelpasi mulle, kun olin itkenyt hetkeä aiemmin, etten pysty siihen ja mies sais ponnistaa mun puolesta. Varmaan siinä vaiheessa lääkäri päätti, että ei tästä ilman apua tule mitään.
Isolla metallikupilla. Kivulla tai menetelmillä ei ole eikä pitäisi olla mitään merkitystä sillä kohtaa, kun lapsella on paha olo. Äkkiä ulos ja ainakin lapselle helpotus kipuun ja laskevaan tajuntaan. Lapseni pysyi terveenä, pään pahkura on sulanut ja minä otin muutaman päivän särkylääkkeitä.
[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 23:18"]
Jännä ketju. Huonosti menneitä imukuppisynnytyksiä alapeukutetaan ja niitä hyvin menneitä yläpeukutetaan. Toivottavasti ap:n synnytys menee niin, että hän saa siitä positiivisen kokemuksen. Ja jos ei saa, niin lapsen ainakin saa. Kannattaa yrittää henkisesti varautua kaikkeen, vaikka se tuntuukin aika mahdottomalta...
[/quote]
Ei tässä varmastikaan ole kyse siitä, että huonosti menneitä synnytyksiä alapeukutetaan. Uskon että doulan hankkimista suositteleva kirjoittaja saa alapeukkuja asenteensa vuoksi. Nykyajan naisille on joskus vaikeaa, että kaikki ei menekään niinkuin toivoisi, vaikka olisi itse tehnyt kaiken voitavansa. Ei synnytysjoogilla, kirjojen lukemisella, doulalla jne. voi varmistaa itselleen parempaa synnytystä kuin muilla. Minä uskon, että kätilöt ja synnytyslääkärit tekevät parhaansa synnyttäjän ja vauvan eteen. Heillä on kuitenkin koulutus ja kokemus toisin kuin jollakin itseoppineella synnytysfanaatikolla ;) Mutta jokainen voi tehdä niinkuin itse haluaa kunhan ei pelotte turhaan muita. Synnyttäminen jännittää ihan riittävästi muutenkin.
Ei imukuppi ole kauhea asia, vaan helpotus väsyneellee ponnistajalle. Esikoistani olin puskenut tuloksetta 45 minsaa, sitten ehdotettin imukuppia. Synnytys oli kestänyt jo yli puoli vuorokautta. Musta pahinta oli ne jalkatelineet, joihin jalat sidottiin. Siis jalat vääntyivät ihan mutkalle. Ja kun kätilö alkuun pani ne telineet väärin päin. Itse imukuppiveto tai -vedot olivat ihan ok. Vauva syntyi vasta neljännellä vedolla. Mutta ei siis kammoa imukupista. Tän jälkeen oon saanut kaks lasta lisää ilman imukuppia.