Onko kouluratsastus kärsimystä hevoselle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kouluiratsastus on hevosen saaminen ratsastuksellisesti täydelliseen tasapainoon niin että pepun laskiessa hevonen kantaisi takaosallaan osan painosta joka aiheutuu ratsastajasta ja tulisi mahd kestäväksi monipuolisesti lihaksistoltaan. Se on samaa kuin voimistelu ihmiselle tasapainoon pyrkimystä. Kun hevonen on hyvin tasapainossa käy nopeat muutokset mahdollisiksi turvallisesti ja kevyesti. Koko esitys on siis yhdistelmä kaunista eleganssia joka on tarkoituksenmukaisuutta varten.

Kouluratsastuksessa ei käytetä kentällä raippaa ollenkaan, raipalla kyllä ohjataan liikkeitä tukevasti merkinannoin koulutusvaiheessa.

hevonen on kuin luotu kantamaan ratsastajaa koska optimaalisin piste kuorman kantoon on juuri siinä missä ratsastaja istuu, etujaloille tulee kuitenkin enemmän kuormaa ja siksi takajalat on saatava ottamaan osa painosta. Tähän pyritään. Se on hevosen hyväksi itseasiassa.

Asiantunteva viesti, kouluratsastusta GP-tasolla voi hyvin verrata huipputason voimisteluun eli hevosen lihaksisto on harjoitettu suorittamaan aivan luonnollisia liikkeitä peräkkäin ohjelman mukaan. 

Meillä on perheessä kansallisella tasolla erinomaisesti menestynyt urheilija, itse en ole kilpaillut kovin korkealla tasolla. Omia ponia ja hevosia on ollut 21 vuotta.

Upea elämäntapa on teillä. Onnea vaan nuorelle kisaajalle, se on jännittävää seurata miten se kaikki kehittyy aina :). Olisipa ollut tuollaiset vanhemmat! Annat lapsellesi kyllä parasta.

Kiitos kivasta kommentista! Tyttärestäni ei tullut ammattilaista, vaan valitsi yliopiston, mutta paljon koettiin yhdessä perheenä hevosten parissa.

Kun tässä hevosten hyvinvoinnista on keskusteltu, niin minusta suurin ongelma nykyhevosilla liittyy niiden päivittäiseen elämään eikä ratsastamiseen ja kilpailuun. Hevosen tulisi liikkua 30 kilometriä päivässä. Se ei ole hevosen elämää, että se seisoo sisällä tai postimerkin kokoisessa tarhassa koko elämänsä. Esimerkiksi Hollannissa yleiset kävelykoneet eivät vielä Suomessa ole kovinkaan tavallisia.

Itse en ottaisi hevosta lainkaan, jos sillä ei olisi mahdollisuus suureen laitumeen ja mielellään pihattoon, jossa se viettää pääasiallisesti aikansa syöden pieniä määriä usein ja kävellen eli sillä on mahdollisuus elää lajityypillisesti huomioiden, etteivät nuo kisahevoset yleensä niin hyvin kestä sitä hevosen normaalia elämää, vaan niitä täytyy suojata helteeltä, hyttysiltä ja tuulelta yms. viemällä talliin. 

Onneksi meidän kartanossamme hevosilla on mahdollisuus jaloitella enimmän osan päivää hehtaarin kokoisessa tarhassa. Tyttäremmekin ihastelee sitä jatkuvasti aina käydessään yliopistosta kotona ja tervehtiessään hevosiaan. Harvard on tosin niin kaukana, että tyttäremme ehtii nykyään käymään kotona vain kerran kuussa.

Kartanonemäntiäkin paikalla, ajatella! Meidän elämä on varmaan huomattavasti kotikutoisempaa kuin teillä, mutta hevosten eteen on aina tehty parhaamme.

Mahtaakohan teillä olla edes kolmea kävelykonetta hevosille? 😂 Kuitenkin teillä vaan tallirengit ulkoiluttaa hevosia katumaasturien perässä kävelyttämällä. 😀

Vierailija kirjoitti:

Mila lopetti ratsastustunneilla käymisen, koska ei halunnut hakata hevosta: 

https://yle.fi/uutiset/3-11710438

Lisää tällaisia tiedostavia ihmisiä, kiitos. <3

Tästä aiheesta on aikanaan keskusteltu. Ei hän sen tiedostavammaksi ollut muuttunut, ylensyötti lihavaa hevosta ja kävelytti sitä metsässä, ikään kuin se olisi riittänyt mihinkään. Tuskin hän kolmeakymmentä kilometriä sitä talutti. 

Nuoriso joutuu kaikkina aikoina käymään läpi tuon fanaattisen kehitysvaiheen, jossa kaikki on mustavalkoista ja maailman on muututtava valkoiseksi. Ei ole helppoa fanaatikon oikeasti perehtyä toisen olennon todellisiin tarpeisiin, koska pää on niin täynnä höyryä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kouluiratsastus on hevosen saaminen ratsastuksellisesti täydelliseen tasapainoon niin että pepun laskiessa hevonen kantaisi takaosallaan osan painosta joka aiheutuu ratsastajasta ja tulisi mahd kestäväksi monipuolisesti lihaksistoltaan. Se on samaa kuin voimistelu ihmiselle tasapainoon pyrkimystä. Kun hevonen on hyvin tasapainossa käy nopeat muutokset mahdollisiksi turvallisesti ja kevyesti. Koko esitys on siis yhdistelmä kaunista eleganssia joka on tarkoituksenmukaisuutta varten.

Kouluratsastuksessa ei käytetä kentällä raippaa ollenkaan, raipalla kyllä ohjataan liikkeitä tukevasti merkinannoin koulutusvaiheessa.

hevonen on kuin luotu kantamaan ratsastajaa koska optimaalisin piste kuorman kantoon on juuri siinä missä ratsastaja istuu, etujaloille tulee kuitenkin enemmän kuormaa ja siksi takajalat on saatava ottamaan osa painosta. Tähän pyritään. Se on hevosen hyväksi itseasiassa.

Asiantunteva viesti, kouluratsastusta GP-tasolla voi hyvin verrata huipputason voimisteluun eli hevosen lihaksisto on harjoitettu suorittamaan aivan luonnollisia liikkeitä peräkkäin ohjelman mukaan. 

Meillä on perheessä kansallisella tasolla erinomaisesti menestynyt urheilija, itse en ole kilpaillut kovin korkealla tasolla. Omia ponia ja hevosia on ollut 21 vuotta.

Upea elämäntapa on teillä. Onnea vaan nuorelle kisaajalle, se on jännittävää seurata miten se kaikki kehittyy aina :). Olisipa ollut tuollaiset vanhemmat! Annat lapsellesi kyllä parasta.

Kiitos kivasta kommentista! Tyttärestäni ei tullut ammattilaista, vaan valitsi yliopiston, mutta paljon koettiin yhdessä perheenä hevosten parissa.

Kun tässä hevosten hyvinvoinnista on keskusteltu, niin minusta suurin ongelma nykyhevosilla liittyy niiden päivittäiseen elämään eikä ratsastamiseen ja kilpailuun. Hevosen tulisi liikkua 30 kilometriä päivässä. Se ei ole hevosen elämää, että se seisoo sisällä tai postimerkin kokoisessa tarhassa koko elämänsä. Esimerkiksi Hollannissa yleiset kävelykoneet eivät vielä Suomessa ole kovinkaan tavallisia.

Itse en ottaisi hevosta lainkaan, jos sillä ei olisi mahdollisuus suureen laitumeen ja mielellään pihattoon, jossa se viettää pääasiallisesti aikansa syöden pieniä määriä usein ja kävellen eli sillä on mahdollisuus elää lajityypillisesti huomioiden, etteivät nuo kisahevoset yleensä niin hyvin kestä sitä hevosen normaalia elämää, vaan niitä täytyy suojata helteeltä, hyttysiltä ja tuulelta yms. viemällä talliin. 

Onneksi meidän kartanossamme hevosilla on mahdollisuus jaloitella enimmän osan päivää hehtaarin kokoisessa tarhassa. Tyttäremmekin ihastelee sitä jatkuvasti aina käydessään yliopistosta kotona ja tervehtiessään hevosiaan. Harvard on tosin niin kaukana, että tyttäremme ehtii nykyään käymään kotona vain kerran kuussa.

Kartanonemäntiäkin paikalla, ajatella! Meidän elämä on varmaan huomattavasti kotikutoisempaa kuin teillä, mutta hevosten eteen on aina tehty parhaamme.

Mahtaakohan teillä olla edes kolmea kävelykonetta hevosille? 😂 Kuitenkin teillä vaan tallirengit ulkoiluttaa hevosia katumaasturien perässä kävelyttämällä. 😀

Meillä on kyllä nyt niin etevä tallimestari, että tästä pidetään kiinni. Osaa myös tuon täällä mainitun taidon suoristaa kohdusta saakka vinossa olleet hevoset yhdellä kohtaamisella. Yksi meidänkin Grand prix -luokkien hevonen olisi varmasti pärjännyt paremmin, jos olisi suoristettu alle 12-vuotiaana.

Mutta tällaistahan se on tämä elämä, kaikilla on meillä omat ongelmamme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paine ja paineen poisto ei tarkoita, että sen paineen tarvitsisi olla epämiellyttävää. Päin vastoin, jos perusavut tuntuvat hevosesta ikäviltä, eli ratsastaja tosiaan roikkuu ohjissa ja puskee jaloilla ja haraa ikävästi satulassa vastaan, ratsastaja on yksi pomppiva paine josta ei pääse millään pois. Eli hevosen silmät alkavat sammua, se tylsistyy ja ajattelee omiaan ja kokee ratsastuksen lenkkeilynä, jossa on jotain epämukavuustekijää mukana. 

Mutta jos hevosen kouluttaa pitkälle koiramaailman muotien mukaisesti puhtaasti palkkioilla ja naksutinkoulutuksella innostaa hevosen yrittämään mahdotonta, siinä voi rampauttaa hevosensa koska se alkaa kiivetä vaikka häntä edellä puuhun. Ratsastajan kun on hyvin vaikeaa naksuttaessa olla palkitsematta vääristä asioista kun kysymys on urheilusta eikä siitä, että koskehan turvallasi tätä palloa tikun nokassa niin saat namin. 

Sen vuoksi on turvallisempaa pitäytyä tekemään asiat niin kuin ratsastuksessa on ollut tapana. Keskustelemalla hevosen kanssa niinkuin hyvä ratsastaja tekee, pyytämällä vähän lisää tätä ja vähemmän tota, ja sitten antamalla tauon kun asiat joko onnistuvat tai eivät onnistu, jolloin ratsastaja ehtii miettimään syytä ongelmaan. Tätä se fiksu raipankäyttö myös on, sillä ylettyy koskettamaan hevosta sieltä mihin käpälät eivät yllä, joten kieleen tulee lisää sanoja. Jos raipalla nalkuttaa tai ahdistelee, hevonen menettää äkkiä makunsa asiaan ja lakkaa noteeraamasta tai toivoo olevansa muualla, eli ei keskity. 

No kai se paine epämiellyttävältä tuntuu, kun hevonen sitä väistää. Miksi se muuten väistäisi? Ja paineen loppuminen on se "palkinto". Ei pakote tarkoita sitä, että aiheutetaan voimakasta kipua tms, vaan ihan se riittää, että eläin on mieluummin ilman sitä painetta kuin sen kanssa.

Nykyaikainen kognitiotieteellinen käsitys eläinten oppimisesta on varsin yksimielisesti se, että palkkio ja positiivinen vahvistaminen on eläimelle mieluisin, tehokkain ja stressittömin tapa oppia. Se ei ole mikään koiramaailman trendi, kuten alentuvasti annat ymmärtää, vaan tieteellisen tutkimuksen tuottamaan tietoon perustuva käsitys. On sitten kouluttajan taidoista kiinni, miten kuhunkin lajiin tietoa soveltaa ja saa palkitsemisen toimivaksi. Jos lajia ei voi harrastaa ilman eläimen epämukavuutta eikä palkitseminen onnistu, minkä arvoinen sellainen laji on?

Kannatatko muissakin asioissa sitä, että toimitaan kuten aina on toimittu, vaikka tieteellinen tieto tukisi muuta toimintatapaa? Minä olen ihan eri mieltä, kannattaa tarkastella vanhoja ja urautuneita toimintatapoja kriittisesti ja muuttaa niitä, jos on aiheen. Hevosmaailmassa on paljon mätää, jota pitäisi huuhtoa urakalla pois. Herkkä ja kaunis eläin kärsijänä.

Ei se painon vaihtelu ole kuin sama jos työtuolilla aavistuksen verran tiivistät tuoliin kankun painoa, se on merkkinä hevoselle siten ihan fysiikan lain mukaisesti: hevonen liikkuu sen suuntaisesti, mutta ei pakosta, vaan koska se ollaan opetettu koodina, yhteistyöss muitten avujen kanssa.

Hyvä kouluhevonen liikkuu miltei painoa siirtelemällä :) Ainakin reagoi pasiivisuudella ellei hommaa osaa. Siinä sitten aloittelija ihmettelee kun eihän tää huippuratsa "mitään osaakaan" :D! Kyllä osaa mutta hienostuneemmilla keinoilla. Ihan kuin tassiessa kaikki alkaa keskivartalosta joka kontrolloi painonsiirtelykykyäsi ja tasapainoasi. Keskivartalo myötäilee liikettä niin että painonkäyttö on tietyissä kohden hevoselle viestinä: nyt tätä ja tätä. Hevoselle koulutettaessa opetetaan tämä koodikieli. Kivun ja väkivallan kanssa sillä ei ole mitään tekemistä, sillä hevonen ei opi niin.

Hevosen selässä ratsastaja on koko ajan liikkeessä herkkä painonvaihteluilleen, mutta taitava ratsastaja haliitsee painopolitiikkansa ja toimii hevosta tukien kaikessa. Huono ratsastaja enemmän häiritsee hevosen liikkeitä kuin auttaa.

Taitava ratsastaja taas "häiritsee" hevosta mahd vähän, ( tarkoittaa on yhtä hevosensa kanssa vaikka ohjaakin sitä painollaankin) vaikka saakin hevosen luontaisimmat kauniit liikkeet maagisesti esille. Se on taidetta. Hevosen tulisi liikkua lennokkaasti ja rennosti kuin laitumella kirmailisi vaikka ratsastaja ohjaakin häntä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kouluiratsastus on hevosen saaminen ratsastuksellisesti täydelliseen tasapainoon niin että pepun laskiessa hevonen kantaisi takaosallaan osan painosta joka aiheutuu ratsastajasta ja tulisi mahd kestäväksi monipuolisesti lihaksistoltaan. Se on samaa kuin voimistelu ihmiselle tasapainoon pyrkimystä. Kun hevonen on hyvin tasapainossa käy nopeat muutokset mahdollisiksi turvallisesti ja kevyesti. Koko esitys on siis yhdistelmä kaunista eleganssia joka on tarkoituksenmukaisuutta varten.

Kouluratsastuksessa ei käytetä kentällä raippaa ollenkaan, raipalla kyllä ohjataan liikkeitä tukevasti merkinannoin koulutusvaiheessa.

hevonen on kuin luotu kantamaan ratsastajaa koska optimaalisin piste kuorman kantoon on juuri siinä missä ratsastaja istuu, etujaloille tulee kuitenkin enemmän kuormaa ja siksi takajalat on saatava ottamaan osa painosta. Tähän pyritään. Se on hevosen hyväksi itseasiassa.

Asiantunteva viesti, kouluratsastusta GP-tasolla voi hyvin verrata huipputason voimisteluun eli hevosen lihaksisto on harjoitettu suorittamaan aivan luonnollisia liikkeitä peräkkäin ohjelman mukaan. 

Meillä on perheessä kansallisella tasolla erinomaisesti menestynyt urheilija, itse en ole kilpaillut kovin korkealla tasolla. Omia ponia ja hevosia on ollut 21 vuotta.

Upea elämäntapa on teillä. Onnea vaan nuorelle kisaajalle, se on jännittävää seurata miten se kaikki kehittyy aina :). Olisipa ollut tuollaiset vanhemmat! Annat lapsellesi kyllä parasta.

Kiitos kivasta kommentista! Tyttärestäni ei tullut ammattilaista, vaan valitsi yliopiston, mutta paljon koettiin yhdessä perheenä hevosten parissa.

Kun tässä hevosten hyvinvoinnista on keskusteltu, niin minusta suurin ongelma nykyhevosilla liittyy niiden päivittäiseen elämään eikä ratsastamiseen ja kilpailuun. Hevosen tulisi liikkua 30 kilometriä päivässä. Se ei ole hevosen elämää, että se seisoo sisällä tai postimerkin kokoisessa tarhassa koko elämänsä. Esimerkiksi Hollannissa yleiset kävelykoneet eivät vielä Suomessa ole kovinkaan tavallisia.

Itse en ottaisi hevosta lainkaan, jos sillä ei olisi mahdollisuus suureen laitumeen ja mielellään pihattoon, jossa se viettää pääasiallisesti aikansa syöden pieniä määriä usein ja kävellen eli sillä on mahdollisuus elää lajityypillisesti huomioiden, etteivät nuo kisahevoset yleensä niin hyvin kestä sitä hevosen normaalia elämää, vaan niitä täytyy suojata helteeltä, hyttysiltä ja tuulelta yms. viemällä talliin. 

Onneksi meidän kartanossamme hevosilla on mahdollisuus jaloitella enimmän osan päivää hehtaarin kokoisessa tarhassa. Tyttäremmekin ihastelee sitä jatkuvasti aina käydessään yliopistosta kotona ja tervehtiessään hevosiaan. Harvard on tosin niin kaukana, että tyttäremme ehtii nykyään käymään kotona vain kerran kuussa.

Kartanonemäntiäkin paikalla, ajatella! Meidän elämä on varmaan huomattavasti kotikutoisempaa kuin teillä, mutta hevosten eteen on aina tehty parhaamme.

Mahtaakohan teillä olla edes kolmea kävelykonetta hevosille? 😂 Kuitenkin teillä vaan tallirengit ulkoiluttaa hevosia katumaasturien perässä kävelyttämällä. 😀

Meillä on kyllä nyt niin etevä tallimestari, että tästä pidetään kiinni. Osaa myös tuon täällä mainitun taidon suoristaa kohdusta saakka vinossa olleet hevoset yhdellä kohtaamisella. Yksi meidänkin Grand prix -luokkien hevonen olisi varmasti pärjännyt paremmin, jos olisi suoristettu alle 12-vuotiaana.

Mutta tällaistahan se on tämä elämä, kaikilla on meillä omat ongelmamme.

Ei se hevosen vinouden oikaiseminen tapahdy hetkessä vaan se toispuoleisuus saadaan pois esim juoksuttamalla hevostä ympyrällä ja ratsastamalla asteittain toisenpuolen lihakset kuntoon.

Hyvänen aika, varmasti ymmärrät sinä edes sen että lihastasapaino se on sinullekin tärkeä. Olisi vastuutonta jättää hevonen vinoksi ja ratsastaa sillä kaarteita niin, siinä on jo jalatkin vaarassa. Siksi hevonen oikaistaan sivusuuntaiseenkin tasapainoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kouluiratsastus on hevosen saaminen ratsastuksellisesti täydelliseen tasapainoon niin että pepun laskiessa hevonen kantaisi takaosallaan osan painosta joka aiheutuu ratsastajasta ja tulisi mahd kestäväksi monipuolisesti lihaksistoltaan. Se on samaa kuin voimistelu ihmiselle tasapainoon pyrkimystä. Kun hevonen on hyvin tasapainossa käy nopeat muutokset mahdollisiksi turvallisesti ja kevyesti. Koko esitys on siis yhdistelmä kaunista eleganssia joka on tarkoituksenmukaisuutta varten.

Kouluratsastuksessa ei käytetä kentällä raippaa ollenkaan, raipalla kyllä ohjataan liikkeitä tukevasti merkinannoin koulutusvaiheessa.

hevonen on kuin luotu kantamaan ratsastajaa koska optimaalisin piste kuorman kantoon on juuri siinä missä ratsastaja istuu, etujaloille tulee kuitenkin enemmän kuormaa ja siksi takajalat on saatava ottamaan osa painosta. Tähän pyritään. Se on hevosen hyväksi itseasiassa.

Asiantunteva viesti, kouluratsastusta GP-tasolla voi hyvin verrata huipputason voimisteluun eli hevosen lihaksisto on harjoitettu suorittamaan aivan luonnollisia liikkeitä peräkkäin ohjelman mukaan. 

Meillä on perheessä kansallisella tasolla erinomaisesti menestynyt urheilija, itse en ole kilpaillut kovin korkealla tasolla. Omia ponia ja hevosia on ollut 21 vuotta.

Upea elämäntapa on teillä. Onnea vaan nuorelle kisaajalle, se on jännittävää seurata miten se kaikki kehittyy aina :). Olisipa ollut tuollaiset vanhemmat! Annat lapsellesi kyllä parasta.

Kiitos kivasta kommentista! Tyttärestäni ei tullut ammattilaista, vaan valitsi yliopiston, mutta paljon koettiin yhdessä perheenä hevosten parissa.

Kun tässä hevosten hyvinvoinnista on keskusteltu, niin minusta suurin ongelma nykyhevosilla liittyy niiden päivittäiseen elämään eikä ratsastamiseen ja kilpailuun. Hevosen tulisi liikkua 30 kilometriä päivässä. Se ei ole hevosen elämää, että se seisoo sisällä tai postimerkin kokoisessa tarhassa koko elämänsä. Esimerkiksi Hollannissa yleiset kävelykoneet eivät vielä Suomessa ole kovinkaan tavallisia.

Itse en ottaisi hevosta lainkaan, jos sillä ei olisi mahdollisuus suureen laitumeen ja mielellään pihattoon, jossa se viettää pääasiallisesti aikansa syöden pieniä määriä usein ja kävellen eli sillä on mahdollisuus elää lajityypillisesti huomioiden, etteivät nuo kisahevoset yleensä niin hyvin kestä sitä hevosen normaalia elämää, vaan niitä täytyy suojata helteeltä, hyttysiltä ja tuulelta yms. viemällä talliin. 

Voi että, kuulostaa hyvältä että täällä on oikeita alan harrastajia ja paljon kokeneita ja hevosten aitoja ystäviä. Hevonen on iso lihaskimppu ja pelkkä pikku taluttelut ja pullamössö sille tuottavat hallaa todella , tarvitsee paaaljon liikuntaa !

Muistan maalla lapsena näki paljon täysin talliin sidottuja hevosia, niitä vietiin tuulettumaan sitten. Paljon on niistä tultu onneksi eteenpäin. En syytä maalaisia vaan aika oli sellainen, hevonen oli oltava ja monenlaistakin näki.

Hevonen on turvaton ellei hänellä ole johtajaa ja paikkaa laumassa tai tallissa. 

Hän ei ole ihminen, vaan eri lajia. Hevosta ei voi inhimillistää, vaan pitää ymmärtää eri lajin odotukset ja tarpeet. Silti käytän sanaa HÄN, koska kunnioitan niin paljon.

Intiaani oli ratsastamassa ja näki neidon pulassa myöhään illalla kotiinsa menossa kävellen. Pyysi tyttöä ratsunsa selkään, ja että kyllä se kaksi kantaa, ja lupasi viedä tytön kotiinsa.

Auttoi tytön ratsaille ja sanoi että, pidä satulanupista lujaa kiinni , nyt mennään. Matka taittui ja tyttö pääsi kotiinsa.

Myöhemmin  kuuli, ettei intiaanit käytä satulaa, eikä ole satulanuppiakaan 🥴

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä uskon, että ainakin suurin osa kouluratsastajista pyrkii kouluttamaan ratsunsa mahdollisimman hyvin ja kivuttomasti.

Mutta olennaisin kysymys onkin, miksi ihmisen pitää kouluttaa hevosia ylipäätään yhtään mihinkään. Kuuluuko yhteistyö ihmisen kanssa  - vaikka sitä on vuosisatoja tai jopa tuhansia vuosia ollut - hevosen luontaiseen ja lajityypilliseen käyttäytymiseen? Minä olen käsittänyt, että hevosen perusluonteeseen kuuluu olla vapaa eikä ihmisten käskyteltävänä ja alistettuna ihmisen tahdolle.

Ja nykyään kun hevosia ei enää oikeasti tarvita mihinkään, esim. työhevosiksi tai vaunuja vetämään, kaikki hevosurheilu ja  -harrastukset ovat vain ihmisten itsekkäitten tarpeiden ja halujen tyydyttämistä. Ei niissä hevos(t)en parasta ajatella. Ihan turha väittää vastaan.

Kyllähän hevosia on jalostettu pitkään kotieläimiksi. Esimerkiksi kouluratsastukseen soveltuvat hevoset eivät pärjäisi viikkoakaan villihevosina. 

Kyllä, mutta kotieläimenäkin pidettävät hevoset voivat olla vapaasti laitumella ja tilavassa, viihtyisässä tallissa, ei niitä tarvitse opettaa temppuilemaan mitenkään. Ei myöskään muita kotieläimiä. 

Eivät ne laiduntavatkaan kotieläimet niin mukavasti elä kuin luonnossa, eivät voi vaeltaa paarmoja pakoon tuulisemmille paikoille, kulkea porukassa juomapaikalle ja etsiskellä parhaita herkkupaloja jne. Sosiaalinen elämäkin voi olla rajoittunutta, ja laidun on äkkiä tuttu. Laumaeläimet pääsevät toteuttamaan itseään täysin luonnollisesti vasta siellä luonnossa, kun niiden pitää käyttää uteliaisuuttaan ja älykkyyttään selviytymisen edistämiseen, rajariitojen ratkomiseen, petojen välttelyyn jne. Tietysti näissä on huonotkin puolensa, ja elämä voi olla kitumista noissakin oloissa kun huono säkä sattuu. 

Mutta nimenomaan kouluratsastajana olen sitä mieltä, että kaikille kotieläimille pitäisi saada lisää tekemistä ja puuhailtavaa korvaukseksi siitä, mitä ne kesyyntyessään ovat menettäneet. Sioille temppuradat, lampaille kiipeilyseinä, lehmille mitä ne nyt sitten haluavatkin. 

Kun hevoseni siirtyivät pihattoon, olen alkanut todella ihmetellä, mitä tarkoittaa viihtyisä talli. Ei semmoista ole. Senpä takia, olkaa onnelliset siitä, että jotkut kotieläimet pääsevät lenkille ja oikein urheilukisoihinkin. 

Talli on hevoselle se turvapaikka kun hän on ilman laumaa. Se on sellainen turvapaikka että jopa Kalifornian tulipalohevoset ryntäsivät kukin omaan karsinaansa heti kun alkoi tulikaaos ja oli hirmuinen työ saada ne pois sieltä elävinä. Hevonen tarvitsee johtajan laumasta a tai ihmisestä, kuten koira hevonen hyväksyy ja katsoo ihmista johtajana. Tai ellei niin ole sinulla ei pitäisi olla koiraa tai hevosta. Se on vaarallista jokaiselle. Todella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paine ja paineen poisto ei tarkoita, että sen paineen tarvitsisi olla epämiellyttävää. Päin vastoin, jos perusavut tuntuvat hevosesta ikäviltä, eli ratsastaja tosiaan roikkuu ohjissa ja puskee jaloilla ja haraa ikävästi satulassa vastaan, ratsastaja on yksi pomppiva paine josta ei pääse millään pois. Eli hevosen silmät alkavat sammua, se tylsistyy ja ajattelee omiaan ja kokee ratsastuksen lenkkeilynä, jossa on jotain epämukavuustekijää mukana. 

Mutta jos hevosen kouluttaa pitkälle koiramaailman muotien mukaisesti puhtaasti palkkioilla ja naksutinkoulutuksella innostaa hevosen yrittämään mahdotonta, siinä voi rampauttaa hevosensa koska se alkaa kiivetä vaikka häntä edellä puuhun. Ratsastajan kun on hyvin vaikeaa naksuttaessa olla palkitsematta vääristä asioista kun kysymys on urheilusta eikä siitä, että koskehan turvallasi tätä palloa tikun nokassa niin saat namin. 

Sen vuoksi on turvallisempaa pitäytyä tekemään asiat niin kuin ratsastuksessa on ollut tapana. Keskustelemalla hevosen kanssa niinkuin hyvä ratsastaja tekee, pyytämällä vähän lisää tätä ja vähemmän tota, ja sitten antamalla tauon kun asiat joko onnistuvat tai eivät onnistu, jolloin ratsastaja ehtii miettimään syytä ongelmaan. Tätä se fiksu raipankäyttö myös on, sillä ylettyy koskettamaan hevosta sieltä mihin käpälät eivät yllä, joten kieleen tulee lisää sanoja. Jos raipalla nalkuttaa tai ahdistelee, hevonen menettää äkkiä makunsa asiaan ja lakkaa noteeraamasta tai toivoo olevansa muualla, eli ei keskity. 

No kai se paine epämiellyttävältä tuntuu, kun hevonen sitä väistää. Miksi se muuten väistäisi? Ja paineen loppuminen on se "palkinto". Ei pakote tarkoita sitä, että aiheutetaan voimakasta kipua tms, vaan ihan se riittää, että eläin on mieluummin ilman sitä painetta kuin sen kanssa.

Nykyaikainen kognitiotieteellinen käsitys eläinten oppimisesta on varsin yksimielisesti se, että palkkio ja positiivinen vahvistaminen on eläimelle mieluisin, tehokkain ja stressittömin tapa oppia. Se ei ole mikään koiramaailman trendi, kuten alentuvasti annat ymmärtää, vaan tieteellisen tutkimuksen tuottamaan tietoon perustuva käsitys. On sitten kouluttajan taidoista kiinni, miten kuhunkin lajiin tietoa soveltaa ja saa palkitsemisen toimivaksi. Jos lajia ei voi harrastaa ilman eläimen epämukavuutta eikä palkitseminen onnistu, minkä arvoinen sellainen laji on?

Kannatatko muissakin asioissa sitä, että toimitaan kuten aina on toimittu, vaikka tieteellinen tieto tukisi muuta toimintatapaa? Minä olen ihan eri mieltä, kannattaa tarkastella vanhoja ja urautuneita toimintatapoja kriittisesti ja muuttaa niitä, jos on aiheen. Hevosmaailmassa on paljon mätää, jota pitäisi huuhtoa urakalla pois. Herkkä ja kaunis eläin kärsijänä.

Eihän oikein koulutettu hevonen niitä pohkeita väistämällä väistä, jos väistää niin se hevonenhan on koko ajan ratsastajan edellä paossa. Et voi perustella tieteellisellä otteella väitteitäsi jos samaan aikaan et edes yritä paneutua oikeasti siihen, mitä sinulle vastataan. 

Hevoselle opetetaan, mitä sen toivotaan tekevän niistä vihjeistä joita sille annetaan. Eli kehitetään yhteinen kieli. Minä voin hiplata hevosta pohkeella niin kevyesti, että se todellakin on hyväilemistä, ja se tietää että se tarkoittaa että takajalkaan enemmän tehoa ja eteenpäin kiitos. Näen hevosen korvasta, jos oppilaan pohje on ikäväntuntuinen kyljessä, ja kehotan rentouttamaan jalan ja lopettamaan kuuntelemattoman nalkuttamisen. Ja kas, korva ei näytä enää kiusaantuneelta ja oppilas alkaa hymyillä. Etkö oikeasti pysty uskomaan mitään mitä sinulle sanotaan? Mitä jos muuttaisit vanhaa urautunutta toimintatapaasi ja olisit vähän vähemmän vihamielinen? 

Ennen kuin mennään tieteen taakse piiloon sen enempää, kerrohan ensin, mistä olet päätellyt etteivät kouluratsastajat palkitse hevosia? Hehän silittävät niitä välillä jopa kesken radan kun jokin juttu onnistuu erinomaisesti. Annan tieteelliselle maailmankuvallesi pohdittavaa. Jos oletetaan että hevoselle annettava merkki oikeasti voi olla täysin kivuton ja ei-epämiellyttävä kuten väitän, niin mikäköhän voi tehdä avun päättymisen silloin miellyttäväksi? Se on se sama palkkio, jonka ihminen saa siitä, kun toinen olento tuntuu kommunikoivan hyväntahtoisesti hänen kanssaan. Yksi kysyy, toinen vastaa, ja vastattuaan huomaa toisen ottaneen onkeensa (pikku vinkki, ole hyvä). Vuorovaikutuksen riemu. 

Hevonen on vastannut apuun, ratsastaja poistaa keskustelualoitteensa ja siirtyy seuraavaan asiaan. Joten hevonen voi päätellä, että ratsastaja on edelleen hengissä, keskustelukykyinen ja -haluinen, joten kannattaa keskustella enemmänkin. Ylipäätään sellaisten apujen rooli on usein pieni, jotka jätetään voimaan. Päin vastoin, opetellaan yhdessä sitä, mikä on rento ja hyvä vastaus esim. siihen pohjeapuun. Eli hevonen lähtee eteenpäin mutta tasapainossa, rennosti, ripeästi muttei hätäillen. Jne. 

jatkan ylläolevaa juttuani eläinten motivoimisesta. Olen kertonut tässä keskustelussa, että äärimmäinen motivoiminen operantin ehdollistamisen kautta ei ole järkevää ratsastaessa, eikä aina hevosten kanssa muutenkaan. Ne kun ovat riittävän motivoituneita ilmankin, ja äärimmäisen motivoitunut iso eläin voi tehdä paljon vahinkoa. Esimerkki oli se, että kun palkitset ratsua etuosan ryhdistämisestä naksuttimella, hevonen voi vammauttaa itsensä yrittäessään esim. kulkea vielä korkeampana edestä jolloin se alkaa ryhdistää itseään jännittämällä lapalihaksistoaan ja varpistamalla etujaloilla. Jos se yrittää suoriutua kouluratsastusliikkeistä tuossa asennossa, se vahingoittaa itseään. Ei siis siksi, että ratsastaja pystyisi pakottamaan hevosen luonnottomiin asentoihin, vaan koska hevonen itse ylimotivoituna tekee sen itse. Ratsastajan on hyvin vaikea tiedä että hevonen fuskaa koska eihän hän sitä tavoitellut eikä hän tunne, mitä hevonen tosiasiassa hänen allaan tuossa tilanteessa tekee. Tuntuu vain kivalta ja ryhdikkäältä. 

Toisekseen, ylimotivoitumisen ongelmaa ei ole taidettu osata vielä lähteä tieteellisesti tutkimaan. Kouluhevosten olisi hyvä tehdä töitään hiukan nykyistä rauhallisemmassa mielentilassa, mutta koska muoti ihailee räjähtävyyttä sulouden kustannuksella (kahden kilpailevan ideaalin välinen heiluriliike on jo lähtenyt tulemaan takaisinpäin muttei tarpeeksi), hevoset ovat jo valmiiksi turhan täpinöissään. Jos niille vielä naksuteltaisiin radalla, ne kyllä oppisivat vielä nopeammin, mutta hevonen on ihan riittävän nopea oppimaan asioita normaalimotivaatiotasollakin. Päin vastoin, ylimotivoituneen hevosen tahdissa ihminen ei pysy. Tilanne on vastaava kuin agilityssä, jossa hidas ohjaaja ei pysy koiran vauhdissa ja koira turhautuu kun ohjeet eivät ole ajan tasalla. Hevonen alkaa etsiä uusia konsteja miellyttää kun edellinen tyssäsi ihmisen hitauteen, ja se ei silloin enää ole levollisen tyytyväinen. Mutta koeasetelma tuskin on tätä ilmiötä tavoittanut.

Sitten on myös turvallisuussyy, jonka takia perimätiedossa kielletään opettamasta hevosille temppuja. En uskonut, opetin hevosen tuomaan ruokakuppinsa käytävälle saadakseen kauransa. Sitten kun hevonen linkosi painavan kipon täysillä seinään koko kaulalihastensa voimalla niin että rappaukset tippuivat, ymmärsin että olisi ollut huonompi juttu jos kipon ja seinän väliin olisi sattunut joku. Ymmärrän naksutinkoulutuksen pikakonstina esim. kun opetetaan hevosta seisomaan hiljaa kengittäessä, mutta liikkumisen motivoimiseen se on turhaa ja vaarallista. Hevonen oppii joka tapauksessa niin paljon nopeammin kuin sen lihaksisto ja tukikudokset oppivat, että yhtään näppärämpi kouluttaja tekee viisaasti jos ei kaikkea heti pyydä minkä pystyisi. 

En lukenut ketjua läpi, mutta näin eilen ensimmäistä kertaa elämässäni kouluratsastusta televisiosta. Aika oudon näköistä teputtelua. Mikä järki siinä toiminnassa on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kouluiratsastus on hevosen saaminen ratsastuksellisesti täydelliseen tasapainoon niin että pepun laskiessa hevonen kantaisi takaosallaan osan painosta joka aiheutuu ratsastajasta ja tulisi mahd kestäväksi monipuolisesti lihaksistoltaan. Se on samaa kuin voimistelu ihmiselle tasapainoon pyrkimystä. Kun hevonen on hyvin tasapainossa käy nopeat muutokset mahdollisiksi turvallisesti ja kevyesti. Koko esitys on siis yhdistelmä kaunista eleganssia joka on tarkoituksenmukaisuutta varten.

Kouluratsastuksessa ei käytetä kentällä raippaa ollenkaan, raipalla kyllä ohjataan liikkeitä tukevasti merkinannoin koulutusvaiheessa.

hevonen on kuin luotu kantamaan ratsastajaa koska optimaalisin piste kuorman kantoon on juuri siinä missä ratsastaja istuu, etujaloille tulee kuitenkin enemmän kuormaa ja siksi takajalat on saatava ottamaan osa painosta. Tähän pyritään. Se on hevosen hyväksi itseasiassa.

Asiantunteva viesti, kouluratsastusta GP-tasolla voi hyvin verrata huipputason voimisteluun eli hevosen lihaksisto on harjoitettu suorittamaan aivan luonnollisia liikkeitä peräkkäin ohjelman mukaan. 

Meillä on perheessä kansallisella tasolla erinomaisesti menestynyt urheilija, itse en ole kilpaillut kovin korkealla tasolla. Omia ponia ja hevosia on ollut 21 vuotta.

Upea elämäntapa on teillä. Onnea vaan nuorelle kisaajalle, se on jännittävää seurata miten se kaikki kehittyy aina :). Olisipa ollut tuollaiset vanhemmat! Annat lapsellesi kyllä parasta.

Kiitos kivasta kommentista! Tyttärestäni ei tullut ammattilaista, vaan valitsi yliopiston, mutta paljon koettiin yhdessä perheenä hevosten parissa.

Kun tässä hevosten hyvinvoinnista on keskusteltu, niin minusta suurin ongelma nykyhevosilla liittyy niiden päivittäiseen elämään eikä ratsastamiseen ja kilpailuun. Hevosen tulisi liikkua 30 kilometriä päivässä. Se ei ole hevosen elämää, että se seisoo sisällä tai postimerkin kokoisessa tarhassa koko elämänsä. Esimerkiksi Hollannissa yleiset kävelykoneet eivät vielä Suomessa ole kovinkaan tavallisia.

Itse en ottaisi hevosta lainkaan, jos sillä ei olisi mahdollisuus suureen laitumeen ja mielellään pihattoon, jossa se viettää pääasiallisesti aikansa syöden pieniä määriä usein ja kävellen eli sillä on mahdollisuus elää lajityypillisesti huomioiden, etteivät nuo kisahevoset yleensä niin hyvin kestä sitä hevosen normaalia elämää, vaan niitä täytyy suojata helteeltä, hyttysiltä ja tuulelta yms. viemällä talliin. 

Voi että, kuulostaa hyvältä että täällä on oikeita alan harrastajia ja paljon kokeneita ja hevosten aitoja ystäviä. Hevonen on iso lihaskimppu ja pelkkä pikku taluttelut ja pullamössö sille tuottavat hallaa todella , tarvitsee paaaljon liikuntaa !

Muistan maalla lapsena näki paljon täysin talliin sidottuja hevosia, niitä vietiin tuulettumaan sitten. Paljon on niistä tultu onneksi eteenpäin. En syytä maalaisia vaan aika oli sellainen, hevonen oli oltava ja monenlaistakin näki.

Niin, paljon oli "työhevosia" vielä minunkin lapsuudessani ja nuoruudessa 70- ja 80-luvulla. Vanhat papat pitivät niitä lemmikkeinä kesämökkipaikkakunnallamme. Isoisällänikin muuten oli hevonen, lemmikki oli sekin ja vimpan päälle hoidettu.  Entisaikana oli monenlaista hevosenpitoa, silloinkin osa hevosista joutui kiertolaisiksi niin kuin nykyään näkee, kun kullannupulle ostetaan se oma hevonen ilman riittävää tietotaitoa eikä siitä sitten tulekaan mitään. 

Nykyisin harrastehevosia on todella paljon, eivätkä omistajat tosiaankaan ole mitään upporikkaita kartanon omistajia (valitettavasti, koska hevosen ylläpitokustannukset ovat kovat). Ehkä joku harrastehevosen omistaja alkoi kuittailla siitä minulle kommentillaan, jos hänellä ei ole mahdollisuutta pitää omaa hevosta pihatossa tai isolla laitumella. Minun vaan tekee pahaa se, vaikka se onkin ihan tavallinen käytäntö.

Kouluratsastus näyttää siltä kuin hevonen olisi kärsivällisellä koulutuksella alistettu ihmisen pelleksi, sirkuseläimeksi.

Vierailija kirjoitti:

Intiaani oli ratsastamassa ja näki neidon pulassa myöhään illalla kotiinsa menossa kävellen. Pyysi tyttöä ratsunsa selkään, ja että kyllä se kaksi kantaa, ja lupasi viedä tytön kotiinsa.

Auttoi tytön ratsaille ja sanoi että, pidä satulanupista lujaa kiinni , nyt mennään. Matka taittui ja tyttö pääsi kotiinsa.

Myöhemmin  kuuli, ettei intiaanit käytä satulaa, eikä ole satulanuppiakaan 🥴

Lännensatulassa on nuppi ja sen tyyppinen osa oli myös rakuunasatulassa, jollaisella olen nuoruudessani ratsastanut. Se oli ihan museokamaa, mutta hyvässä kunnossa, istuttiin todellakin jakkaralla eli siinä oli metalliset jalatkin istuimen alla ja varsinaisen satulaosan yläpuolella. 

Näytti olevan ainakin Henri Ruosteen hevoselle.

Kaikessa kilpailussa alkaen kohutusta muodostelmaluistelusta alkaen on väärinkäytöksiä, siksi eräänlainen oppositio tarkkailemassa eläinten hyvinvointia onkin juuri näin tarpeen. Mutta. Osatakseen kritisoida on tunnettava asiaa. Muuten syyttää väärin perustein vääristä asioista ja asiat eivät johda mihinkään hedelmälliseen.

Moni tuttavani on kovasti hevosten puolella kouluratsastusta vastaan mutta käy itse 120-140 kg painavana ratsastamassa muka "luomummin".

Hevosen etupainoisuus ja iso paino tuovat rammat etujalat ellei niin ratsastajaa ja hevosta treenata! Hyvinkin lihava voi ratsastaa, mutta sitä suuremmalla syyllä hevonen jota käyttää paljon on ensin katsottava kantajansa painonkin mukaan hiukan ja kouluratsastuksella saatava tasapainoon ratsastajansa kanssa. Liikunta on hyväksi tässä myös sille ratsastajalle. On ihan eri juttu hevoselle ravata ja laukata ja kääntyillä timmin säkin kanssa kuin geelihöttöä sisältävän heilurin kanssa.

En arvostele lihavuutta vaan kerroin vaan esimerkin miten asiaa kritisoi täysin itse sitä tuntematon , joka oli kyllä ehtinyt ratsastaa "luomumukavasti" useitakin vuosia. En kehdannut sanoa että voi hevosparka, vaikka hän sanoi niin minulle 51 kg.

Vierailija kirjoitti:

Näytti olevan ainakin Henri Ruosteen hevoselle.

Sillä oli vain se päivä, jolloin se säikkyy kaikkea. Ne on vain kestettävä ja niinhän Henri kestikin. Jonakin päivänä tuo meidänkin kisatykki pelkäsi ihan hirveästi pensaassa ruokailevia lintuja tai pientä lätäkköä. Yleisesti pelätään myös tuulta ja tuulenpuuskia. 

Varmaan Konstan silmät on tutkittu moneen kertaan, yllättävien asioiden säikkyminen (mitä ennen ei ole säikähtänyt), voi johtua siitä tai dementiasta vanhalla hevosella - aistien heikettyä hevonen säikähtää helpommin ja siitä tulee lopulta vaarallinen käsitellä pakoreaktion takia, joskin jos ollaan jo vanha pariskunta, sen tietää mitä hevonen pelkää eikä esim viedä pimeässä ulos, ellei ole aivan pakko.

Vierailija kirjoitti:

Näytti olevan ainakin Henri Ruosteen hevoselle.

No jos hevonen ei ollut vielä ihan niin tarkaan nähnyt kameran päällä huppua niin saattaa pelästyä, olen kerran nähnyt tallilla hevosen vauhkoontuvan lastenvaumuista jotka olivat mustat vaikka muunvärisiä ei pelännyt. Ja ihan rauhallisen hevosen vielä.

Ei niitä kaikkia pelkoja vaistojensa varassa olevalta aina keksitä poistaa. Noita vaan sattuu.

Käy sääliksi jos verrataan lihakarjaan. Niillä on mukavaa ennenkun pääsee ruokapöytään.