Onko kouluratsastus kärsimystä hevoselle?

Parhaimmillaan hevonen ja ratsastaja on yhtä ja samaa, aivan kun kaksi tina- tai rautapalaa, mikä ovat sulatettu yhteen. Kahden erilaisen luomakunnan olennon keskinäinen luottamus toisiinsa. Sitä ei väkivalloin rakenneta.

Kyllähän hevosilla on todettu limakalvovaurioita suussa myös koulukisoissa, ei pelkästään ravi- ja laukkamaailmassa. Ravit toki pahimpia, ravihevosten suitahan eräs asiaa tutkinut eläinlääkäri kuvasi jauhelihaksi ravikisojen jälkeen.

Minusta tuntuu jännältä, että puhutaan herkkyydestä ja kunnioituksesta, kun useita huippuratsastajia on jäänyt kiinni rollkur-metodin käytöstä. Hevosten kaula painetaan niin kaarelle, että kieleen ei enää kierrä veri. Pakkohan sen on kivuliasta olla. Kauheat kankikuolaimet kaikilla, kannukset saappaissa. Ei ne mitään lempeitä menetelmiä ole. Onko huippu-urheilijan elämä hevoselle muutenkaan mielekästä? Ei saa elää laumassa, varsin vähän pääsee maastoon, jos ollenkaan, joutuu olemaan stressaavissa tilanteissa, lentokoneissa ym. Tiukkaa treeniä päivästä toiseen, vammoja ja väsymystä. Koulutus perustuu paineeseen - aiheutetaan painetta, jota hevonen väistää. Ei se ole palkitsemista, se on pakotteen käyttöä (perehtykää määritelmiin esim koirapuolelta).

Ja vaikka hevosihmiset selittävät, että kouluratsastuksen askellajit ovat hevoselle luontaisia, niin pakotteen vuoksi se niitä kehässä esittää, ei vapaaehtoisesti. Kun haetaan näyttävyyttä ja liukuvia siirtymiä, hevonen joutuu liikkumaan luonnottomasti. Kun haetaan herkkyyttä ja toisaalta kuumaa ja sähäkkää luonnetta, saadaan aikaan stressaavia ja hermostuneita eläimiä joille arki tuskin on miellyttävää. Vaikka hallinta olisi täydellinen, hevosen vauhkona käyvä, vaahtoava suu viimeistään paljastaa, missä paineessa suorittava eläin on.

Varmasti harrastustasoinen lajitreeni on ihan ok osana muuta normaalia elämää, mutta en uslo huipputason hevosten olevan kovin onnellisia. Ja aina on riski väärinkäytöksiin, kun on panostettu hirveästi lajiin.

Vierailija kirjoitti:

Täältä voi lukea, mitä kaikkea kipua ja vahinkoa kouluratsastus tuottaa hevoselle:

https://horseracingsense.com/is-dressage-cruel-horses-sport-training/

Noseband tightening has caused a lot of changes in the behavior of the horses, temperature of the eye, and lastly, cardiac irregularities.

It has also caused other additional problems such as ulcers in the mouth of the horse, or different kinds of tongue problems. It can also cause biting of tongue or lips that can give enormous pain to the horses, and in worst cases, deformed nasal planum.

A study carried out by Australian researchers also found that nosebands are often linked to psychological damage such as increased stress and discomfort.

As the shock collar is positioned in the neck and throat areas, it causes discomfort to the horse. The neck area is considered sensitive and can cause extreme pain to the animal in the name of discipline.

Spur marks are known to cause a lot of wounds like:

Superficial bleeding due to scratches and scrapes on the flanks

Puncture wounds so deep that they might even require medical treatment.

Consecutive wounds can also cause permanent lesions on the flanks

Rollkur: 

Difficulty in breathing

Impaired vision

Anxiety and stress

Damage to the horse's neck

Serious medical injuries:

Proximal Suspensory Desmitis (PSD)

Distal interphalangeal joint (DIPJ) problems 

Thoracolumbar and sacroiliac pain 

Ihan sama kun toisit listan miten GYM sali harjoittelu voi väärin tehtynä vahngoittaa asiakkaistasi. Kaikki väärin tehden vahingoittaa, kukin lajinsa mukaan. Jalkapallossa tulee iskuja sääriin, menee lonkaa ja saadaan sydäreitä. Koiranomistajat saattavat vammauttaa koiriaan kuristushihnoin jne.

Mutta tuo ei tapahdu siellä missä eläimiä kunnioitetaan. Kun kaupallistetaan ihminen tai eläin pelkästään numeroksi noin käy.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän hevosilla on todettu limakalvovaurioita suussa myös koulukisoissa, ei pelkästään ravi- ja laukkamaailmassa. Ravit toki pahimpia, ravihevosten suitahan eräs asiaa tutkinut eläinlääkäri kuvasi jauhelihaksi ravikisojen jälkeen.

Minusta tuntuu jännältä, että puhutaan herkkyydestä ja kunnioituksesta, kun useita huippuratsastajia on jäänyt kiinni rollkur-metodin käytöstä. Hevosten kaula painetaan niin kaarelle, että kieleen ei enää kierrä veri. Pakkohan sen on kivuliasta olla. Kauheat kankikuolaimet kaikilla, kannukset saappaissa. Ei ne mitään lempeitä menetelmiä ole. Onko huippu-urheilijan elämä hevoselle muutenkaan mielekästä? Ei saa elää laumassa, varsin vähän pääsee maastoon, jos ollenkaan, joutuu olemaan stressaavissa tilanteissa, lentokoneissa ym. Tiukkaa treeniä päivästä toiseen, vammoja ja väsymystä. Koulutus perustuu paineeseen - aiheutetaan painetta, jota hevonen väistää. Ei se ole palkitsemista, se on pakotteen käyttöä (perehtykää määritelmiin esim koirapuolelta).

Ja vaikka hevosihmiset selittävät, että kouluratsastuksen askellajit ovat hevoselle luontaisia, niin pakotteen vuoksi se niitä kehässä esittää, ei vapaaehtoisesti. Kun haetaan näyttävyyttä ja liukuvia siirtymiä, hevonen joutuu liikkumaan luonnottomasti. Kun haetaan herkkyyttä ja toisaalta kuumaa ja sähäkkää luonnetta, saadaan aikaan stressaavia ja hermostuneita eläimiä joille arki tuskin on miellyttävää. Vaikka hallinta olisi täydellinen, hevosen vauhkona käyvä, vaahtoava suu viimeistään paljastaa, missä paineessa suorittava eläin on.

Varmasti harrastustasoinen lajitreeni on ihan ok osana muuta normaalia elämää, mutta en uslo huipputason hevosten olevan kovin onnellisia. Ja aina on riski väärinkäytöksiin, kun on panostettu hirveästi lajiin.

Hevosta ei pyritä saamaan yhtään mihinkään luonnottomaan siirtymään koska siinä koko jujun idea on vaivattomuus, tahti ja sulava siirtyminen. Ihan samoin kuin vapaana ollessa. Kun hevosia etsitään katotaan aina vapaana ilman ratsastajaa  liikkuvaa hevosta , miten se liikkuu luontaisesti. Siinä nähdään koko potentiaali, eloisuus, tarmo ja liikkeitten laajuus ja tempperamentti. Niitä voidaan kehittää mutta rajoissa ollen, siksi hevonen on nähtävä elementissään noin.

Koulutuomarit näkevät alistetun eläimen jo silmistä. Pisteet romahtavat jo siinä aloitusvaiheessa tyystin, jos ote on väkivalta. He arvostavat eläimiä jotka ollaan koulittu niin ettei työskentely ole väkinäistä vaan innostunuttta ratsukolla ja hommaa tehdään hymysuin ja hevonen kiitää alla yhteistyössä. Se eleganssi joka hyvän parin työskentelyssä on on ihan huikeaa katseltavaa, koska kaikki on tarkoituksenmukaista ja eleetöntä. Hevonen kantaa itseään kaikkea muuta kuin alistettuna- se on elämänsä kunnossa ja parhaimmillaan ja onnellisimmillaan. Siihen pyritään koko hommassa.

Vierailija kirjoitti:

Voisko joku ratsastaja selittää, miten sen hevosen saa vaihtamaan oikea/vasenlaukkaa joka askeleella? Eli mitä ratsastajan pitää tehdä fyysisesti, että se hevonen tekee ton? Samoin piaff, miten?

Periaatteessa ratsastaja voi opettaa hevosen vaihtamaan laukkaa joka askeleella vaikka painamalla sormella säkään vuoron perään eri puolille, mutta tämä ei olisi kovin fiksua koska hevonen saattaisi alkaa vaihtaa laukkaa karsinassa kun kosket sitä säkään vahingossa. Tosin hevoset eivät ole koneita, kyllä ne ymmärtävät ettei karsinassa olla töissä. On loogisempaa opettaa laukanvaihto sellaisilla avuilla, jotka sopivat yhteen muun merkinantokielen kanssa. Mutta siis ne käytettävät avut ovat jossain määrin sopimusasia ja ne pitää hevoselle opettaa. Sama koskee piaffia. Avut on myös sovitettava hevoseen, toinen lentää kuuhun samasta mistä toinen vasta herää.  Joten kysymys ei ole kovin mielekäs. 

Varsinainen työ tehdään siinä edeltävinä vuosina, ennen kuin on tehty ensimmäistäkään yksittäistä laukanvaihtoa tai edes koottu ravia (olympialaisissahan kaikki liikkeet esitetään koottuina eikä harjoitusaskellajeissa). Eli ensin on saatava hevonen ymmärtämään yhteistä kieltä ja kehitettävä sen suoruutta, voimaa, notkeutta, tasapainoa ja luottamusta. Ja sitten kun yksittäiset laukanvaihdot sujuvat hyvin ja rennosti, niitä tehdään helpommissa luokissa neljän ja kolmen sarjoina ja siitä sitten aletaan tiivistää. 

Samaten takaosan voimaa ja joustavuutta on kehitettävä vuosia ennen kuin on reilua koota ravia niin paljon, että painon voi laskea taakse hyvään piaffiin asti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kouluiratsastus on hevosen saaminen ratsastuksellisesti täydelliseen tasapainoon niin että pepun laskiessa hevonen kantaisi takaosallaan osan painosta joka aiheutuu ratsastajasta ja tulisi mahd kestäväksi monipuolisesti lihaksistoltaan. Se on samaa kuin voimistelu ihmiselle tasapainoon pyrkimystä. Kun hevonen on hyvin tasapainossa käy nopeat muutokset mahdollisiksi turvallisesti ja kevyesti. Koko esitys on siis yhdistelmä kaunista eleganssia joka on tarkoituksenmukaisuutta varten.

Kouluratsastuksessa ei käytetä kentällä raippaa ollenkaan, raipalla kyllä ohjataan liikkeitä tukevasti merkinannoin koulutusvaiheessa.

hevonen on kuin luotu kantamaan ratsastajaa koska optimaalisin piste kuorman kantoon on juuri siinä missä ratsastaja istuu, etujaloille tulee kuitenkin enemmän kuormaa ja siksi takajalat on saatava ottamaan osa painosta. Tähän pyritään. Se on hevosen hyväksi itseasiassa.

Asiantunteva viesti, kouluratsastusta GP-tasolla voi hyvin verrata huipputason voimisteluun eli hevosen lihaksisto on harjoitettu suorittamaan aivan luonnollisia liikkeitä peräkkäin ohjelman mukaan. 

Meillä on perheessä kansallisella tasolla erinomaisesti menestynyt urheilija, itse en ole kilpaillut kovin korkealla tasolla. Omia ponia ja hevosia on ollut 21 vuotta.

Upea elämäntapa on teillä. Onnea vaan nuorelle kisaajalle, se on jännittävää seurata miten se kaikki kehittyy aina :). Olisipa ollut tuollaiset vanhemmat! Annat lapsellesi kyllä parasta.

Kiitos kivasta kommentista! Tyttärestäni ei tullut ammattilaista, vaan valitsi yliopiston, mutta paljon koettiin yhdessä perheenä hevosten parissa.

Kun tässä hevosten hyvinvoinnista on keskusteltu, niin minusta suurin ongelma nykyhevosilla liittyy niiden päivittäiseen elämään eikä ratsastamiseen ja kilpailuun. Hevosen tulisi liikkua 30 kilometriä päivässä. Se ei ole hevosen elämää, että se seisoo sisällä tai postimerkin kokoisessa tarhassa koko elämänsä. Esimerkiksi Hollannissa yleiset kävelykoneet eivät vielä Suomessa ole kovinkaan tavallisia.

Itse en ottaisi hevosta lainkaan, jos sillä ei olisi mahdollisuus suureen laitumeen ja mielellään pihattoon, jossa se viettää pääasiallisesti aikansa syöden pieniä määriä usein ja kävellen eli sillä on mahdollisuus elää lajityypillisesti huomioiden, etteivät nuo kisahevoset yleensä niin hyvin kestä sitä hevosen normaalia elämää, vaan niitä täytyy suojata helteeltä, hyttysiltä ja tuulelta yms. viemällä talliin. 

Paine ja paineen poisto ei tarkoita, että sen paineen tarvitsisi olla epämiellyttävää. Päin vastoin, jos perusavut tuntuvat hevosesta ikäviltä, eli ratsastaja tosiaan roikkuu ohjissa ja puskee jaloilla ja haraa ikävästi satulassa vastaan, ratsastaja on yksi pomppiva paine josta ei pääse millään pois. Eli hevosen silmät alkavat sammua, se tylsistyy ja ajattelee omiaan ja kokee ratsastuksen lenkkeilynä, jossa on jotain epämukavuustekijää mukana. 

Mutta jos hevosen kouluttaa pitkälle koiramaailman muotien mukaisesti puhtaasti palkkioilla ja naksutinkoulutuksella innostaa hevosen yrittämään mahdotonta, siinä voi rampauttaa hevosensa koska se alkaa kiivetä vaikka häntä edellä puuhun. Ratsastajan kun on hyvin vaikeaa naksuttaessa olla palkitsematta vääristä asioista kun kysymys on urheilusta eikä siitä, että koskehan turvallasi tätä palloa tikun nokassa niin saat namin. 

Sen vuoksi on turvallisempaa pitäytyä tekemään asiat niin kuin ratsastuksessa on ollut tapana. Keskustelemalla hevosen kanssa niinkuin hyvä ratsastaja tekee, pyytämällä vähän lisää tätä ja vähemmän tota, ja sitten antamalla tauon kun asiat joko onnistuvat tai eivät onnistu, jolloin ratsastaja ehtii miettimään syytä ongelmaan. Tätä se fiksu raipankäyttö myös on, sillä ylettyy koskettamaan hevosta sieltä mihin käpälät eivät yllä, joten kieleen tulee lisää sanoja. Jos raipalla nalkuttaa tai ahdistelee, hevonen menettää äkkiä makunsa asiaan ja lakkaa noteeraamasta tai toivoo olevansa muualla, eli ei keskity. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täältä voi lukea, mitä kaikkea kipua ja vahinkoa kouluratsastus tuottaa hevoselle:

https://horseracingsense.com/is-dressage-cruel-horses-sport-training/

Noseband tightening has caused a lot of changes in the behavior of the horses, temperature of the eye, and lastly, cardiac irregularities.

It has also caused other additional problems such as ulcers in the mouth of the horse, or different kinds of tongue problems. It can also cause biting of tongue or lips that can give enormous pain to the horses, and in worst cases, deformed nasal planum.

A study carried out by Australian researchers also found that nosebands are often linked to psychological damage such as increased stress and discomfort.

As the shock collar is positioned in the neck and throat areas, it causes discomfort to the horse. The neck area is considered sensitive and can cause extreme pain to the animal in the name of discipline.

Spur marks are known to cause a lot of wounds like:

Superficial bleeding due to scratches and scrapes on the flanks

Puncture wounds so deep that they might even require medical treatment.

Consecutive wounds can also cause permanent lesions on the flanks

Rollkur: 

Difficulty in breathing

Impaired vision

Anxiety and stress

Damage to the horse's neck

Serious medical injuries:

Proximal Suspensory Desmitis (PSD)

Distal interphalangeal joint (DIPJ) problems 

Thoracolumbar and sacroiliac pain 

Ihan sama kun toisit listan miten GYM sali harjoittelu voi väärin tehtynä vahngoittaa asiakkaistasi. Kaikki väärin tehden vahingoittaa, kukin lajinsa mukaan. Jalkapallossa tulee iskuja sääriin, menee lonkaa ja saadaan sydäreitä. Koiranomistajat saattavat vammauttaa koiriaan kuristushihnoin jne.

Mutta tuo ei tapahdu siellä missä eläimiä kunnioitetaan. Kun kaupallistetaan ihminen tai eläin pelkästään numeroksi noin käy.

Seli, seli.

Haluaisitko sinä, että joku laittaisi sinulle kuolaimet suuhun ja alkaisi vetää? Tykkäisitkö, että joku pakottaisi sinun niskasi toistuvasti luonnottomiin ja kivuliaisiin asentoihin tai tönisi sinua jatkuvasti kylkeen kulmikkailla metalliesineillä? Esimerkiksi.

Mila lopetti ratsastustunneilla käymisen, koska ei halunnut hakata hevosta: 

https://yle.fi/uutiset/3-11710438

Lisää tällaisia tiedostavia ihmisiä, kiitos. <3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kouluiratsastus on hevosen saaminen ratsastuksellisesti täydelliseen tasapainoon niin että pepun laskiessa hevonen kantaisi takaosallaan osan painosta joka aiheutuu ratsastajasta ja tulisi mahd kestäväksi monipuolisesti lihaksistoltaan. Se on samaa kuin voimistelu ihmiselle tasapainoon pyrkimystä. Kun hevonen on hyvin tasapainossa käy nopeat muutokset mahdollisiksi turvallisesti ja kevyesti. Koko esitys on siis yhdistelmä kaunista eleganssia joka on tarkoituksenmukaisuutta varten.

Kouluratsastuksessa ei käytetä kentällä raippaa ollenkaan, raipalla kyllä ohjataan liikkeitä tukevasti merkinannoin koulutusvaiheessa.

hevonen on kuin luotu kantamaan ratsastajaa koska optimaalisin piste kuorman kantoon on juuri siinä missä ratsastaja istuu, etujaloille tulee kuitenkin enemmän kuormaa ja siksi takajalat on saatava ottamaan osa painosta. Tähän pyritään. Se on hevosen hyväksi itseasiassa.

Asiantunteva viesti, kouluratsastusta GP-tasolla voi hyvin verrata huipputason voimisteluun eli hevosen lihaksisto on harjoitettu suorittamaan aivan luonnollisia liikkeitä peräkkäin ohjelman mukaan. 

Meillä on perheessä kansallisella tasolla erinomaisesti menestynyt urheilija, itse en ole kilpaillut kovin korkealla tasolla. Omia ponia ja hevosia on ollut 21 vuotta.

Upea elämäntapa on teillä. Onnea vaan nuorelle kisaajalle, se on jännittävää seurata miten se kaikki kehittyy aina :). Olisipa ollut tuollaiset vanhemmat! Annat lapsellesi kyllä parasta.

Kiitos kivasta kommentista! Tyttärestäni ei tullut ammattilaista, vaan valitsi yliopiston, mutta paljon koettiin yhdessä perheenä hevosten parissa.

Kun tässä hevosten hyvinvoinnista on keskusteltu, niin minusta suurin ongelma nykyhevosilla liittyy niiden päivittäiseen elämään eikä ratsastamiseen ja kilpailuun. Hevosen tulisi liikkua 30 kilometriä päivässä. Se ei ole hevosen elämää, että se seisoo sisällä tai postimerkin kokoisessa tarhassa koko elämänsä. Esimerkiksi Hollannissa yleiset kävelykoneet eivät vielä Suomessa ole kovinkaan tavallisia.

Itse en ottaisi hevosta lainkaan, jos sillä ei olisi mahdollisuus suureen laitumeen ja mielellään pihattoon, jossa se viettää pääasiallisesti aikansa syöden pieniä määriä usein ja kävellen eli sillä on mahdollisuus elää lajityypillisesti huomioiden, etteivät nuo kisahevoset yleensä niin hyvin kestä sitä hevosen normaalia elämää, vaan niitä täytyy suojata helteeltä, hyttysiltä ja tuulelta yms. viemällä talliin. 

Onneksi meidän kartanossamme hevosilla on mahdollisuus jaloitella enimmän osan päivää hehtaarin kokoisessa tarhassa. Tyttäremmekin ihastelee sitä jatkuvasti aina käydessään yliopistosta kotona ja tervehtiessään hevosiaan. Harvard on tosin niin kaukana, että tyttäremme ehtii nykyään käymään kotona vain kerran kuussa.

Vierailija kirjoitti:

siis ihan puppua, että hevonen tanssii balettia ilman kärsimystä. tuon tason raajojen ojentaminen tuottaa ihmisellekkin kipua. eikä ole olemassa mitään aurinkojumalaa, joka istuu hepan selkään ja ojentelu alkaa automaattisesti. kyllä se edeltää hepan aivopesua, alistamista ja suoranaista kiduttamista. heppavälineet eivät ole kehittyneet satoihin vuosiin. samaa kidutusta, kuin 1800-luvulla.

Ei se ole balettia kouluratsastus vaan hevosen tasapainon harjaannuttamista. Lihasten ja hermoston kehittämistä. Ei siinä ole mitään kipua tuottavia ojenteluja, lisätyssä ravissakin ne nilkat menevät ihan vapaalla hevosella samallailla :). Ja kyllä vaan hyvä hevosmies hallitsee niksi joilla hevosesta tulee yhteistyökykyinen, hevonen LUONNOSTAAN on sellainen yhteistyöhön pyrkivä toisten kanssa. Se toinen voi olla lauma muita tai ihminen. Välineet ovat kehittyneet huimasti. Ei niillä pyritä vammauttamaan erittäin kalliitakin ne hevoset ovat. Haloo?

Ratsastushan on pääasiassa naisten harrastus. Silloin se on tietenkin turhaa. Miten paljon miettii ukot metsästäessä ja makkaraa syödessä eläinten mahdollisia kärsimyksiä?

Vierailija kirjoitti:

Ratsastushan on pääasiassa naisten harrastus. Silloin se on tietenkin turhaa. Miten paljon miettii ukot metsästäessä ja makkaraa syödessä eläinten mahdollisia kärsimyksiä?

Ratsastus on ainoa olymooalaji jossa miehet ja naiset kiloailevat tasavertsisina samoista mitaleista. Huipulla on on paljn miehiåä ratsastuksen ksikissa lajeissa harrastajatasolla on enemmän naisia.

Vierailija kirjoitti:

Paine ja paineen poisto ei tarkoita, että sen paineen tarvitsisi olla epämiellyttävää. Päin vastoin, jos perusavut tuntuvat hevosesta ikäviltä, eli ratsastaja tosiaan roikkuu ohjissa ja puskee jaloilla ja haraa ikävästi satulassa vastaan, ratsastaja on yksi pomppiva paine josta ei pääse millään pois. Eli hevosen silmät alkavat sammua, se tylsistyy ja ajattelee omiaan ja kokee ratsastuksen lenkkeilynä, jossa on jotain epämukavuustekijää mukana. 

Mutta jos hevosen kouluttaa pitkälle koiramaailman muotien mukaisesti puhtaasti palkkioilla ja naksutinkoulutuksella innostaa hevosen yrittämään mahdotonta, siinä voi rampauttaa hevosensa koska se alkaa kiivetä vaikka häntä edellä puuhun. Ratsastajan kun on hyvin vaikeaa naksuttaessa olla palkitsematta vääristä asioista kun kysymys on urheilusta eikä siitä, että koskehan turvallasi tätä palloa tikun nokassa niin saat namin. 

Sen vuoksi on turvallisempaa pitäytyä tekemään asiat niin kuin ratsastuksessa on ollut tapana. Keskustelemalla hevosen kanssa niinkuin hyvä ratsastaja tekee, pyytämällä vähän lisää tätä ja vähemmän tota, ja sitten antamalla tauon kun asiat joko onnistuvat tai eivät onnistu, jolloin ratsastaja ehtii miettimään syytä ongelmaan. Tätä se fiksu raipankäyttö myös on, sillä ylettyy koskettamaan hevosta sieltä mihin käpälät eivät yllä, joten kieleen tulee lisää sanoja. Jos raipalla nalkuttaa tai ahdistelee, hevonen menettää äkkiä makunsa asiaan ja lakkaa noteeraamasta tai toivoo olevansa muualla, eli ei keskity. 

No kai se paine epämiellyttävältä tuntuu, kun hevonen sitä väistää. Miksi se muuten väistäisi? Ja paineen loppuminen on se "palkinto". Ei pakote tarkoita sitä, että aiheutetaan voimakasta kipua tms, vaan ihan se riittää, että eläin on mieluummin ilman sitä painetta kuin sen kanssa.

Nykyaikainen kognitiotieteellinen käsitys eläinten oppimisesta on varsin yksimielisesti se, että palkkio ja positiivinen vahvistaminen on eläimelle mieluisin, tehokkain ja stressittömin tapa oppia. Se ei ole mikään koiramaailman trendi, kuten alentuvasti annat ymmärtää, vaan tieteellisen tutkimuksen tuottamaan tietoon perustuva käsitys. On sitten kouluttajan taidoista kiinni, miten kuhunkin lajiin tietoa soveltaa ja saa palkitsemisen toimivaksi. Jos lajia ei voi harrastaa ilman eläimen epämukavuutta eikä palkitseminen onnistu, minkä arvoinen sellainen laji on?

Kannatatko muissakin asioissa sitä, että toimitaan kuten aina on toimittu, vaikka tieteellinen tieto tukisi muuta toimintatapaa? Minä olen ihan eri mieltä, kannattaa tarkastella vanhoja ja urautuneita toimintatapoja kriittisesti ja muuttaa niitä, jos on aiheen. Hevosmaailmassa on paljon mätää, jota pitäisi huuhtoa urakalla pois. Herkkä ja kaunis eläin kärsijänä.

Riippuu täysin olosuhteissa, onko hevosen elämässä kärsimystä vai ei. Sama koskee muitakin eläimiä ja myös ihmisiä.

Hyvinkohdeltu hevonen on oikeasti yhteistyöstä kiinnostunut, jopa avulias. Jos ja kun pääset ratsusi kanssa yhteisymmärrykseen, hevonen tekee parhaansa ja tekee asioita hyvinkin pienestä vihjeestä.

Kouluratsastus kiinnostaa osaa hevosista, samoin osaa kiinnostaa esteiden hyppääminen. Ne todella odottavat pääsevänsä tekemään näitä asioita.

Esimerkkejä jopa ihan ratsastuskouluhevosista:

Olen ratsastanut usealla "laiskaksi" kutsutulla hevosella, enkä ole tarvinnut raippaa niiden kanssa. Ideana kun ei ole pakottaa vaan saavuttaa yhteistyötilanne. Eräskin "laiska" hevonen alkoi oma-aloitteisesti mennä ratsastuskentän kulmia huolellisesti taipuen ja nurkkaa hipoen, vaikka en sitä edes siinä vaiheessa pyytänyt. Se tiesi, että tällainen on toivottua, ja koska ratsastus oli yhteistyötämme, se halusi tarjota parastaan.

Iäkkäämpi, entinen kouluratsu, joka vain harvoin pääsi hyppäämään esteitä, oli aivan onnessaan kun ohjasin sen kohti tätä harvinaista herkkua (omistajan pyynnöstä, matalahko este, hyvä pohja). Se aivan kuin nuoreni kymmenellä vuodella kun tajusi, että nyt saa hypätä.

Ratsastuskoulussa hevosilla on hyvin eritasoisia ja erityyppisiä ratsastajia. Kilpahevosten kohdalla amatöörit eivät nouse ratsaille eikä vaihtuvuutta juurikaan ole. Kilparatsun ja -ratsastajan yhteistyö kestää yleensä vuosia, siinä on viisainta rakentaa molemminpuolinen luottamus ja perustaa menestys yhteistyölle. Jos yhteistyö ei toimi, joko pari on väärä tai jompi kumpi (tai molemmat) on väärällä alalla.

En hyväksy mitään pakottamiskeinoja tai rajoittavia välineitä. Onneksi yleinen suhtautuminen on mennyt ja yhä enemmän menossa tähän suuntaan. Hevosen kanssa näitä epäeettisiä keinoja ei oikeasti edes tarvitse vaan paremmin menee ilman. Hevoset ovat älykkäitä ja persoonallisia, ja niillä on omia kiinnostuksen kohteitaan – se vain ei välity tv-ruudun kautta sen muutaman minuutin aikana jonka suoritus kestää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täältä voi lukea, mitä kaikkea kipua ja vahinkoa kouluratsastus tuottaa hevoselle:

https://horseracingsense.com/is-dressage-cruel-horses-sport-training/

Noseband tightening has caused a lot of changes in the behavior of the horses, temperature of the eye, and lastly, cardiac irregularities.

It has also caused other additional problems such as ulcers in the mouth of the horse, or different kinds of tongue problems. It can also cause biting of tongue or lips that can give enormous pain to the horses, and in worst cases, deformed nasal planum.

A study carried out by Australian researchers also found that nosebands are often linked to psychological damage such as increased stress and discomfort.

As the shock collar is positioned in the neck and throat areas, it causes discomfort to the horse. The neck area is considered sensitive and can cause extreme pain to the animal in the name of discipline.

Spur marks are known to cause a lot of wounds like:

Superficial bleeding due to scratches and scrapes on the flanks

Puncture wounds so deep that they might even require medical treatment.

Consecutive wounds can also cause permanent lesions on the flanks

Rollkur: 

Difficulty in breathing

Impaired vision

Anxiety and stress

Damage to the horse's neck

Serious medical injuries:

Proximal Suspensory Desmitis (PSD)

Distal interphalangeal joint (DIPJ) problems 

Thoracolumbar and sacroiliac pain 

Ihan sama kun toisit listan miten GYM sali harjoittelu voi väärin tehtynä vahngoittaa asiakkaistasi. Kaikki väärin tehden vahingoittaa, kukin lajinsa mukaan. Jalkapallossa tulee iskuja sääriin, menee lonkaa ja saadaan sydäreitä. Koiranomistajat saattavat vammauttaa koiriaan kuristushihnoin jne.

Mutta tuo ei tapahdu siellä missä eläimiä kunnioitetaan. Kun kaupallistetaan ihminen tai eläin pelkästään numeroksi noin käy.

Seli, seli.

Haluaisitko sinä, että joku laittaisi sinulle kuolaimet suuhun ja alkaisi vetää? Tykkäisitkö, että joku pakottaisi sinun niskasi toistuvasti luonnottomiin ja kivuliaisiin asentoihin tai tönisi sinua jatkuvasti kylkeen kulmikkailla metalliesineillä? Esimerkiksi.

Hevosen kuolan tulee siihen kielen päälle ja hammaslomaan, jossa ei ole hampaita. Ne valitaan niin hyvin etteivät vahingoita. Ohjista ei todellakaan vedetä vaan pinin merkein osoitetaan suupieleen suunta pelkästään. Ihminen ei ole hevonen, se on ihan eri lajina yhteistyöhän pyrkivä laumaeläimenä, ohjaat sinä koiraakin. Koulutat koiraakin koska muuten yhteiselo ei onnistu.

Se niksi on kouluhevosella lisäksi noin että ensinnäkin valitaan alunperin mahdollisimman hyvin kehittynyt hevonen joka kantaa päätään korkealla jos mahdollista. Hevonen hakeutuu siihen asentoon- ei ohjista vetämällä suinkaan vaan siksi että luottaa ratsastajaan ja kantaa itseään oikein ratsastajan kanssa.

Kannuksia ei saa kuin taitava ratsastaja joka ei vahingoita hevosta niillä, ne ovat tylpät pyöreät päät niissä ja niillä annetaan merkki erikoistilanteessa. Ei niillä pauutella menemään:) . Apuja yleensä pyritään käyttämään minimaalisesti silloin kun hommasta jotain tajutaan. hevosten kylkiherkyydessä on valtavia eroja luonnostaan. On sellaisia yliherkkiä joitten kylkiä tuskin saa hipaista, ja on sellaisia jotka eivät ole moksiskaan melkoisista toisten hevosten paukautuksista. Kouluratsut tietysti valitaan siten että kaikki sujuisi ratsastettavuuden kannalta hyvin, eli valitaan hevosia jotka sopusuhtaisia tasapainoisia, herkkiä luonteikkaita tai rauhallisia mutta eloisia.

Usko jo ettet hevosen kanssa väkisin saa tulosta. Mutta hevonen odottaa johtajuutta, ellei sinulla ole sitä olet vaaraksi omalle hevosellesikin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä uskon, että ainakin suurin osa kouluratsastajista pyrkii kouluttamaan ratsunsa mahdollisimman hyvin ja kivuttomasti.

Mutta olennaisin kysymys onkin, miksi ihmisen pitää kouluttaa hevosia ylipäätään yhtään mihinkään. Kuuluuko yhteistyö ihmisen kanssa  - vaikka sitä on vuosisatoja tai jopa tuhansia vuosia ollut - hevosen luontaiseen ja lajityypilliseen käyttäytymiseen? Minä olen käsittänyt, että hevosen perusluonteeseen kuuluu olla vapaa eikä ihmisten käskyteltävänä ja alistettuna ihmisen tahdolle.

Ja nykyään kun hevosia ei enää oikeasti tarvita mihinkään, esim. työhevosiksi tai vaunuja vetämään, kaikki hevosurheilu ja  -harrastukset ovat vain ihmisten itsekkäitten tarpeiden ja halujen tyydyttämistä. Ei niissä hevos(t)en parasta ajatella. Ihan turha väittää vastaan.

Kyllähän hevosia on jalostettu pitkään kotieläimiksi. Esimerkiksi kouluratsastukseen soveltuvat hevoset eivät pärjäisi viikkoakaan villihevosina. 

Kyllä, mutta kotieläimenäkin pidettävät hevoset voivat olla vapaasti laitumella ja tilavassa, viihtyisässä tallissa, ei niitä tarvitse opettaa temppuilemaan mitenkään. Ei myöskään muita kotieläimiä. 

Eivät ne laiduntavatkaan kotieläimet niin mukavasti elä kuin luonnossa, eivät voi vaeltaa paarmoja pakoon tuulisemmille paikoille, kulkea porukassa juomapaikalle ja etsiskellä parhaita herkkupaloja jne. Sosiaalinen elämäkin voi olla rajoittunutta, ja laidun on äkkiä tuttu. Laumaeläimet pääsevät toteuttamaan itseään täysin luonnollisesti vasta siellä luonnossa, kun niiden pitää käyttää uteliaisuuttaan ja älykkyyttään selviytymisen edistämiseen, rajariitojen ratkomiseen, petojen välttelyyn jne. Tietysti näissä on huonotkin puolensa, ja elämä voi olla kitumista noissakin oloissa kun huono säkä sattuu. 

Mutta nimenomaan kouluratsastajana olen sitä mieltä, että kaikille kotieläimille pitäisi saada lisää tekemistä ja puuhailtavaa korvaukseksi siitä, mitä ne kesyyntyessään ovat menettäneet. Sioille temppuradat, lampaille kiipeilyseinä, lehmille mitä ne nyt sitten haluavatkin. 

Kun hevoseni siirtyivät pihattoon, olen alkanut todella ihmetellä, mitä tarkoittaa viihtyisä talli. Ei semmoista ole. Senpä takia, olkaa onnelliset siitä, että jotkut kotieläimet pääsevät lenkille ja oikein urheilukisoihinkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kouluiratsastus on hevosen saaminen ratsastuksellisesti täydelliseen tasapainoon niin että pepun laskiessa hevonen kantaisi takaosallaan osan painosta joka aiheutuu ratsastajasta ja tulisi mahd kestäväksi monipuolisesti lihaksistoltaan. Se on samaa kuin voimistelu ihmiselle tasapainoon pyrkimystä. Kun hevonen on hyvin tasapainossa käy nopeat muutokset mahdollisiksi turvallisesti ja kevyesti. Koko esitys on siis yhdistelmä kaunista eleganssia joka on tarkoituksenmukaisuutta varten.

Kouluratsastuksessa ei käytetä kentällä raippaa ollenkaan, raipalla kyllä ohjataan liikkeitä tukevasti merkinannoin koulutusvaiheessa.

hevonen on kuin luotu kantamaan ratsastajaa koska optimaalisin piste kuorman kantoon on juuri siinä missä ratsastaja istuu, etujaloille tulee kuitenkin enemmän kuormaa ja siksi takajalat on saatava ottamaan osa painosta. Tähän pyritään. Se on hevosen hyväksi itseasiassa.

Asiantunteva viesti, kouluratsastusta GP-tasolla voi hyvin verrata huipputason voimisteluun eli hevosen lihaksisto on harjoitettu suorittamaan aivan luonnollisia liikkeitä peräkkäin ohjelman mukaan. 

Meillä on perheessä kansallisella tasolla erinomaisesti menestynyt urheilija, itse en ole kilpaillut kovin korkealla tasolla. Omia ponia ja hevosia on ollut 21 vuotta.

Upea elämäntapa on teillä. Onnea vaan nuorelle kisaajalle, se on jännittävää seurata miten se kaikki kehittyy aina :). Olisipa ollut tuollaiset vanhemmat! Annat lapsellesi kyllä parasta.

Kiitos kivasta kommentista! Tyttärestäni ei tullut ammattilaista, vaan valitsi yliopiston, mutta paljon koettiin yhdessä perheenä hevosten parissa.

Kun tässä hevosten hyvinvoinnista on keskusteltu, niin minusta suurin ongelma nykyhevosilla liittyy niiden päivittäiseen elämään eikä ratsastamiseen ja kilpailuun. Hevosen tulisi liikkua 30 kilometriä päivässä. Se ei ole hevosen elämää, että se seisoo sisällä tai postimerkin kokoisessa tarhassa koko elämänsä. Esimerkiksi Hollannissa yleiset kävelykoneet eivät vielä Suomessa ole kovinkaan tavallisia.

Itse en ottaisi hevosta lainkaan, jos sillä ei olisi mahdollisuus suureen laitumeen ja mielellään pihattoon, jossa se viettää pääasiallisesti aikansa syöden pieniä määriä usein ja kävellen eli sillä on mahdollisuus elää lajityypillisesti huomioiden, etteivät nuo kisahevoset yleensä niin hyvin kestä sitä hevosen normaalia elämää, vaan niitä täytyy suojata helteeltä, hyttysiltä ja tuulelta yms. viemällä talliin. 

Onneksi meidän kartanossamme hevosilla on mahdollisuus jaloitella enimmän osan päivää hehtaarin kokoisessa tarhassa. Tyttäremmekin ihastelee sitä jatkuvasti aina käydessään yliopistosta kotona ja tervehtiessään hevosiaan. Harvard on tosin niin kaukana, että tyttäremme ehtii nykyään käymään kotona vain kerran kuussa.

Kartanonemäntiäkin paikalla, ajatella! Meidän elämä on varmaan huomattavasti kotikutoisempaa kuin teillä, mutta hevosten eteen on aina tehty parhaamme.

Vierailija kirjoitti:

kun heppa on tarpeeksi herkkä niin se oppii pelkällä painon vaihdolla satulassa ja jalkojen asennolla, mitä pitää tehdä. jos ei opi, niin kankea suuhun, piikit saappaisiin ja raippaa perseelle. siinä se oppii sitten kuuntelamaan herkästi, tai muuten sattuu.

Kappas, se on vähän kuin tuo meidän emäntä.