Jätän vakavavasti sairaa aviomieheni

Tää on kans näitä, keksittyjä juttuja. Mut jos nyt sitten hypoteettisesti aisaa ajatellaan. Tietty sulla on siihen oikeus lain mukaan. Mutta moraalitonta se kuitenkin on. Enkä ainakaan minä kunnioittaisi sellaista ihmistä yhtään. En haluaisi olla missään tekemisissä sellaisen kanssa.

Joopa. Kun joskus sen normaalin arjen eläminen voi olla mahdotonta sairauden vuoksi. Miten elää lapsille normaalia arkea syto-hoitojen, eristysjaksojen, leikkausten rytmittämässä elämässä? Sairauksia kun on erilaisia, kuten elämäntilanteita.

Ihmisen psyyke voi muuttua todella paljon sairastuessa, ja kaikkea ei aina tarvitse jaksaa. Minä kyllä ymmärrän ap:n ratkaisua hyvin. Hän on ilmeisesti jo pitkään jaksanut. Ja voihan se ollakin, ettei ap enää rakasta miestään, miksi siis senkään takia jatkaa? Mies sairaana tuskin jää heitteille, eiköhän tuolla ole muitakin ihmisiä ympärillä. Jos ei ole ihan mulkuksi muuttunut sairastaessa...

Itselläni on terveys mennyt, ja olen tässä männä vuonna torjunut useamman miehen. En halua itsestäni kenellekään riesaa. Olen välillä tosi kiukkuinen ja paskapää, tulee itselläni raja vastaan kestää näitä kipuja ja vaivoja.

Herranjumala mitä hurskastelua väittää ettei sairaan puolisona ole harkinnutkaan lähtöä, tilanteesta pakoa, katkeroituneena elämälle. Joko olette feikkejä tai täysin tunteettomia läheisriippuvaisia. On eri asia ajatella kuin toteuttaa ajatukset.

Tuskin täällä feikataan noin koskettavalla aiheella, rehellisesti ei ole tullut mieleenikään jättää vakavasti sairasta miestä, pelkään hänen poismenoaan, niin suuri on rakkauteni.

Huh minkälaista tekstiä täällä on. Olisin toivonut asiallista keskustelua, mutta puhutaan vain ihmisraunoista ja paskoista. En ymmärrä. 

Olen itse eronnut, exäni on sairas. En eronnut sairauden takia, kyse ei ole tappavasta taudista, mutta hidastaa se hänen menoaan. Exä luuli pitkään, että ero johtui hänen sairaudestaan. Ei uskonut kun sanoin, ettei se siitä johdu. Ei minulle tullut mielen viereenkään, että sitä voisi edes kuvitella. Olihan se rankkaa, ja omat kommervenkkinsä oli vähän kaiken suhteen, mutta en eronnut siksi. 

Erosin, koska minua ei arvostettu, olin ilmaa ja itsestään selvyys. Olin arvoasteikolla jossain sijalla seitsemänkymmentäkolme, edelleni pääsivät niin pottupelto, terassin kaiteet kuin matolaatikokkin. Niihin kaikkiin sijoitettiin enemmän aikaa, vaivaa ja rahaa(kin) kuin minuun. 

Ihan sama mitä sanotte, jos ap:n mies on itseensä käpertynyt kuspää, saa sellaisen jättääkin. Jos ap:n mies taas haluaisi käydä keskutelemassa asioistaan, puhuisi ap:lle ja yrittäisi avioliittonsa säilymisen puolesta, pitäisin ap:tä sontasäkkinä minäkin. Mutta jos mies ei ala millekään, vaan vain sulkeutuu itseensä, mitä siinä voi tehdä?

Syöpäsairaus vaikuttaa ihmisen psyykeen, se ei tee kusipäätä!