Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Jätän vakavavasti sairaa aviomieheni
03.08.2014 |
En vaan jaksa käydä tätä syöpärumbaa (ja sen kautta miehen mt-ongelmia masennusta etc) uudelleen läpi. Paperit lähtee tiedoksi huomenna ja minä vapautan itseni kahleista. Kiitos ja hei.
Kommentit (107)
Miksi tästä aiheesta ei saa keskustella? Sanon vaan kokemuksesta, että useiden vuosien kidutus noissa tapauksissa käy kenen tahansa voimille. Ei sitä jaksa loputtomiin. Oma mieheni muuttui kyyniseksi, negatiiviseksi ja syyllistäväksi valittajaksi. Lopulta en enää jaksanut! Verrattavissa mun mielestä syöpä alkoholismiin. Samanlaiset vaikutukset parisuhteeseen :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 18:00"][quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 17:57"]Kunnon paskaämmiä nämä, jotka jättävät, kun toinen sairastuu. Koettu on. Uskomattomia narsisteja.
[/quote]
Ei ole pakko jaksaa
[/quote]
On pakko jaksaa.
Tunnen naisen, joka heivasi vakavasti sairastuneen miehensä elämästään heti, kun oli ensin löytänyt uuden ukon itseään ja lapsiaan elättämään. Ei paljon arvostusta meikäläiseltä moiselle loiselle heru.
Meinasin kanssa just kysyä, saako alkohlistin jättää? Pahinta on just se MASENNUS ja se ASENNE, että vaikkei alkholisti joisikaan tai vain hyvin kohtuumääriä, niin hänen koko elämänasenne on niin että kaikki on niin viiitiun vaikeaaaaa ja pitää vaan maata ja on koko ajan väsynyt ja vaikka mitä (mutta mitään pientä ei voi tehdä itsensä auttamiseksi, esim. yrittää normaalikeinoin saada unirytmiä kuntoon, ei).
Voin kuvitella että jos syöpään sairastuva on samanalista valittajalaatua että mikään ei ole hyvä jne., niin rankkaahan se sitten on, syö sen läheisen ihan hajalle ja pilaa hänenkin elämänsä.
[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 18:00"]Ootteko hakeneet apua esim. psykogilta tai parisuhdeterapiasta, sairaalapappi on myös monesti apuna, vaikka ei uskonnosta puhuttaisikaan. Sairaalan sostyöntekijältä saatte myös apua ja tietoa. Vertaistukiryhmistä moni saa myös apua ja ymmärrystä. Ehkä itse olet lepoa vailla ja myös masentunut? Rakastatko miestäsi vielä?
[/quote]
Olen yrittänyt saada miehen parisuhdeterapiaan. Ei suostu ;( Koska hän on uhri (uhriuttaa itseään) ja siksi tuollaiset "saatanan höpöhöpö" terapiat ei kiinnosta! Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaksaminen on rajallista. Sairaan ja masentuneen kumppanin kanssa on haastavaa pyörittää yksin arkea ja vielä jaksaa panostaa suhteeseen, sekä tukea kumppania taistelussa sairautta vastaan. Monet asiat eskaloituu ja aiheuttaa lieveilmiöitä. En yhtään ihmettele ap:n päätöstä.
[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 18:03"][quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 18:00"][quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 17:57"]Kunnon paskaämmiä nämä, jotka jättävät, kun toinen sairastuu. Koettu on. Uskomattomia narsisteja.
[/quote]
Ei ole pakko jaksaa
[/quote]
On pakko jaksaa.
[/quote]
Ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 18:08"][quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 18:00"][quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 17:58"]Toivotaan, että ap löytää upean miehen, sairastuu rintasyöpään ja tulee dumpatuksi.
[/quote]
Minä toivon sinulle samaa mitä sinä aloittajalle.
[/quote]
Ja minä sinulle, sillä erotuksella että toivon sinun kuolevan kesken eroprosessin.
[/quote]
Sairas ihminen olet. Hakeudu hoitoon.
[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 18:04"]Tunnen naisen, joka heivasi vakavasti sairastuneen miehensä elämästään heti, kun oli ensin löytänyt uuden ukon itseään ja lapsiaan elättämään. Ei paljon arvostusta meikäläiseltä moiselle loiselle heru.
[/quote]
Ehkä tunnemme saman naisen. Minäkin tiedän naisen, joka pysyi sairaan miehensä kanssa tasan niin kauan, kunnes löysi toisen elättäjän. Petti sairasta miestään niin kauan, että uusi suhde oli vakaalla pohjalla ja sitten vain yhtäkkiä muutti lapsineen uuden miehen luokse. On vieläpä hiukan tunnettu ämmä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 18:09"][quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 18:08"][quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 18:00"][quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 17:58"]Toivotaan, että ap löytää upean miehen, sairastuu rintasyöpään ja tulee dumpatuksi.
[/quote]
Minä toivon sinulle samaa mitä sinä aloittajalle.
[/quote]
Ja minä sinulle, sillä erotuksella että toivon sinun kuolevan kesken eroprosessin.
[/quote]
Sairas ihminen olet. Hakeudu hoitoon.
[/quote]
Sano se tuolle toisellekin paska-akalle. Miksi hän saa toivoa minulle syöpää mutta minä en hänelle?
Pidettäiskö keskustelu asiallisena ja kommentteja sekä näkemyksiä puolin jos toisenkin samoin. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 18:11"][quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 18:09"][quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 18:08"][quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 18:00"][quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 17:58"]Toivotaan, että ap löytää upean miehen, sairastuu rintasyöpään ja tulee dumpatuksi.
[/quote]
Minä toivon sinulle samaa mitä sinä aloittajalle.
[/quote]
Ja minä sinulle, sillä erotuksella että toivon sinun kuolevan kesken eroprosessin.
[/quote]
Sairas ihminen olet. Hakeudu hoitoon.
[/quote]
Sano se tuolle toisellekin paska-akalle. Miksi hän saa toivoa minulle syöpää mutta minä en hänelle?
[/quote]
Saat sen mitä toivot toiselle
Jos olisin suhteessa ja sairastuisin vakavasti, sanoisin suoraan, että puoliso on vapaa lähtemään. En halua olla taakka kenellekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä pysyin sairaan mieheni kanssa loppuun asti. Oli neliraajahalvaus plus ms-tauti. Vaikeaa oli. Viimeiset 3v oli sänkypotilas,syötettävä,vaipat vaihdettava yms.
[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 17:57"]Surullista, mutta ymmärrettävää. Itse sairastin noin kaksi vuotta vakavasti (fyysisesti ja varmasti jollain tasolla henkisestikin) ja onneksi mieheni pysyi rinnallani. En olisi selvinnyt ilman häntä ja nyt kun olen terve, suhde on parempi kuin ikinä. En ymmärrä, kuinka joku voikaan rakastaa minua niin paljon, että uhraa nuoruudestaan vuosia.
[/quote]
Kysyisitkö mieheltäsi vinkkejä kuinka hän jaksoi? Tuntuu, että en ole ainoa tässä tilanteessa. Ap
[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 18:00"]
[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 17:55"]
"Uudelleen läpi". eli on ap tainnut kestää vastamäessäkin, mutta voimat ne voi loppua itse kullakin.
[/quote]
Silloin ladataan akkuja ja pidetään vähän lomaa. Mutta tietysti, jos ei puolisosta mitään hyödy, niin turha kai sitä on pitää?
Kukaan ei halua käydä syöpähoitoja ja masennusta tms.läpi. Toisten on pakko. Onhan se hyvä pitää aina mielessä, että voi hypätä kelkasta kesken kaiken.
[/quote]
No mä en ole ainakaan mistään lemppaamisesta tai kelkasta hyppäämisestä maininnut! Totesin vaan, että kaikilla on oikeus väsyä. Olen vaan lukenut ja kuullut tarinaa omaishoitajan arjesta, jossa ei lomia pidetä. Ja jotain kertoo se, että ap ei jaksa enää TOISELLE kierrokselle. Onko sitten parempi, että molemmat uuvahtavat, toinen syöpään ja toinen depressioon? Jälkimmäinen voi olla niin paha, että jotkut ei siitä enää ylös selviä. Ja jos mukaan liitetään mahdollinen puolison menehtyminen, niin vielä kovempi paikka.
Ja mitä tarkoittaa tässä yhteydessä hyötyminen puolisosta? Omaisuudestakaan ei ap maininnut mitään.
Syöpäsairaus on ilmeisesti vain osa ongelmaa: mielenterveysongelmaisen kanssa parisuhteessa oleminen voi käydä niin rankaksi, että loppuisi yhdeltä jos toiseltakin sisu. En tuomitse lainkaan! Saattaahan olla, että syöpähoidot ja masennukset on jo kerran tai useamminkin käyty läpi, sillä seurauksella että terveen puolison voimat ovat ehtyneet - ei uutta kierrosta toisen omaishoitajana ja tunteiden kaatopaikkana enää välttämättä kestä. Sairas puoliso on itse yhtä vastuussa omasta käytöksestään ja tämän tulisi voimavarojensa rajoissa koettaa olla hyvä puoliso toiselle. Valitettavan usein parisuhde sekä terveen puolison tarpeet ja tunteet jäävät sairauden kohdatessa aivan heitteille. Sitten ihmetellään, miten saattoi jättää sairaan puolison.
Ei kukaan loputtomasti kestä.
Alkoholismi on usein itse aiheutettua toisin kuin syöpä.
Ap, onko syöpä uusiutunut vai onko miehesi sairastunut ekaa kertaa? Jos jälkimmäinen, et voi tietää mitä tulossa, koska jokainen sairastunut käsittelee sairauttaan eri tavalla.
Minun poikaystävä ja nykyinen aviomieheni sairastui syöpään 19-vuotiaana, oltiin oltu tuossa vaiheessa vuosi yhdessä. Rankkaa oli, myönnän, mutta siitä selvittiin.
Ymmärrän hyvin aloittajaa. Ja vaikka hän eroaakin miehestään, ei se välttämättä tarkoita täydellistä hylkäämistä. Asiat muuttuvat, ihmiset muuttuvat, mikään ei ole pysyvää vaikka joku niin ehkä haluaisi sinisilmäisesti ajatellakin. Vaikka olisi ollut toisen kanssa kaksikymmentä vuotta, voi tämä muuttua täysin eri ihmiseksi sairauden myötä. Ap on tavallinen ihminen, joka haluaa muutakin elämää kuin tätä nykyistä ja miksi ei haluaisi? Omituista mielestäni olisi, jos ap kirjoittaisi, että hän meinaa olla siinä miehensä rinnalla aina kuolemaan saakka ja unohtaa oman elämänsä kokonaan. Lomalla ja muutamalla vapaaillalla ei elämään saa helpotusta.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 17:55"]
"Uudelleen läpi". eli on ap tainnut kestää vastamäessäkin, mutta voimat ne voi loppua itse kullakin.
[/quote]
Silloin ladataan akkuja ja pidetään vähän lomaa. Mutta tietysti, jos ei puolisosta mitään hyödy, niin turha kai sitä on pitää?
Kukaan ei halua käydä syöpähoitoja ja masennusta tms.läpi. Toisten on pakko. Onhan se hyvä pitää aina mielessä, että voi hypätä kelkasta kesken kaiken.