Jätän vakavavasti sairaa aviomieheni
En vaan jaksa käydä tätä syöpärumbaa (ja sen kautta miehen mt-ongelmia masennusta etc) uudelleen läpi. Paperit lähtee tiedoksi huomenna ja minä vapautan itseni kahleista. Kiitos ja hei.
Kommentit (107)
Yleensä mies jättää, ei kaikki. Ymmärrän täysin että voi jättää jos suhde ei ollut ennen sairastumista edes hyvä. Eletään yx elämä.
[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 17:55"]Joskus on viisainta varmistaa oma hyvinvointi tuossa tilanteessa. Useinhan se menee niinpäin että mies jättää vakavasti sairaan vaimonsa tai ottaa eron kun perheeseen syntyy vammainen lapsi.
[/quote]
Ei ollut tässä mistään mutusta puhe dorka
[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 19:29"]
aloittaja on pelkkä kahdella jalalla kävelevä ihmispaska.
[/quote
Kaikenlaisia niitä on, ei jakseta tukea, no ei heikko jaksakaan. Vahvoilta voi odottaa lempeyttä,heikoilta julmuutta. En todellakaan jättäisi SUURIMMAN HÄDÄN HETKELLÄ!
No, en usko, että täällä vastailevista on "aika moni" ...sen näkee vastauksistakin jo. Eikä me kaikki voida "kestää" tuollaista kokemuksena. Ja vaikeaa ottaa kantaa tuohon Ap:n lähtemiseen, kun ei tiedä tilanteesta yhtään mitään. Minulla itsellä tuli tuosta mieleen se, että ehkä se suhde ei ollut ennen tuota sairastumistakaan "mitään" rakkaudessa yhdessä olemista. Jospa tunteita toiseen ei ollut muutenkaan, tai enään... jospa ero, "lähtö" olisi tullut ilman tuota sairastumistakin, jommankumman taholta kuitenkin. Ei "auta" yhtään tietona "joka 3. suomalainen sairastuu syöpään" ... emme silti jos joka "se" kolmaskaan kestäisisi olla kuolevan vieressä 24h.! Emme ole samalaisia kestämään elämän eri tilanteita samallalailla.
Kamalaa jättää mies sairauden takia! Hyi olkoon, miksi sitten menit naimisiin jos nut jätät?? Olisit ollut sitten vaan avoliitossa kun et kerta aikusten oikeasti pysty sitoutumaan. Minä olen vakavasti sairas ollut jo pitkään ja onneksi mieheni ei ole minua jättänyt... Kauheaa että joku toimii tuolla tavalla :(
[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 20:15"]
No, en usko, että täällä vastailevista on "aika moni" ...sen näkee vastauksistakin jo. Eikä me kaikki voida "kestää" tuollaista kokemuksena. Ja vaikeaa ottaa kantaa tuohon Ap:n lähtemiseen, kun ei tiedä tilanteesta yhtään mitään. Minulla itsellä tuli tuosta mieleen se, että ehkä se suhde ei ollut ennen tuota sairastumistakaan "mitään" rakkaudessa yhdessä olemista. Jospa tunteita toiseen ei ollut muutenkaan, tai enään... jospa ero, "lähtö" olisi tullut ilman tuota sairastumistakin, jommankumman taholta kuitenkin. Ei "auta" yhtään tietona "joka 3. suomalainen sairastuu syöpään" ... emme silti jos joka "se" kolmaskaan kestäisisi olla kuolevan vieressä 24h.! Emme ole samalaisia kestämään elämän eri tilanteita samallalailla.
[/quote]
Olet varmaan aika nuori?
Sisarukseni sairastui parikymppisenä syöpään, puoliso pysyi rinnalla. Heillä oli muutenkin vaikea elämäntilanne jo ennestään. Sisarukseni parani ja on onnellisessa aviolitossa häntä tukeneen kumppanin kanssa.
Toinen vanhemmistani sairastui eläkeiän kynnyksellä erittäin vakavasti, mutta vanhempieni avioliitto on kestänyt, mutta kylläkin muuttunut. Kuten kaikki parisuhteet vuosien mittaan muuttuvat (edellyttäen että kestävät, eikä ap:n tyyliin luovuteta samantien). Jokainen meistä vanhenee ja sairastuu, tällä ap:n menetelmällähän kaikki eroaisivat viimeistään seitsemänkymppisinä...
Itse sairastuin pari vuotta sitten, loppuiäkseni. Olen sinkku, mutta onneksi osa ystävistäni on nuoresta iästä huolimattaan kypsää porukkaa, ja jaksavat minua, vaikka aina ei olekaan hyvä päivä. Ja minäkin tuen heitä heidän vaikeuksissaan. Mutta usein puhumme vaikka kynsien laitosta ja käsitöistä. Pinnalliset kertakäyttöihmissuhteet ovat turhia.
Huomaa kyllä että nämä tuomitsijat ja vastamäestä huutelijat eivät ole joutuneet Lähellekään vastaavaa tilannetta. Itse olen parantumatonta syöpää sairastavan puolisona huomannut miettiväni eroa, en taida enää kauaa jaksaa.
Tosi rakkaus kestää. Ap, sinä siis vapautat itsesi kahleista.Sinäkin voit sairastua vakavasti, silloin vasta tajuat tekosi kamaluuden.TUOMITSEN JYRKÄSTI niin usko huviksesi,joudut vastaamaan teoistasi,elämä pitää siitä huolen. Halveksin sanat eivät riitä. Ihmisyyden irvikuvalle.
[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 22:01"]
Huomaa kyllä että nämä tuomitsijat ja vastamäestä huutelijat eivät ole joutuneet Lähellekään vastaavaa tilannetta. Itse olen parantumatonta syöpää sairastavan puolisona huomannut miettiväni eroa, en taida enää kauaa jaksaa.
[/quote]
Vertaistukiryhmät? Terapia?
[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 22:01"]
Huomaa kyllä että nämä tuomitsijat ja vastamäestä huutelijat eivät ole joutuneet Lähellekään vastaavaa tilannetta. Itse olen parantumatonta syöpää sairastavan puolisona huomannut miettiväni eroa, en taida enää kauaa jaksaa.
Ja siinä toinen heikko, jättää apua tarvitseva. HALVEKSIN. Kaikenlaisia kuvatuksia onkin.
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 18:23"]Ymmärrän hyvin aloittajaa. Ja vaikka hän eroaakin miehestään, ei se välttämättä tarkoita täydellistä hylkäämistä. Asiat muuttuvat, ihmiset muuttuvat, mikään ei ole pysyvää vaikka joku niin ehkä haluaisi sinisilmäisesti ajatellakin. Vaikka olisi ollut toisen kanssa kaksikymmentä vuotta, voi tämä muuttua täysin eri ihmiseksi sairauden myötä. Ap on tavallinen ihminen, joka haluaa muutakin elämää kuin tätä nykyistä ja miksi ei haluaisi? Omituista mielestäni olisi, jos ap kirjoittaisi, että hän meinaa olla siinä miehensä rinnalla aina kuolemaan saakka ja unohtaa oman elämänsä kokonaan. Lomalla ja muutamalla vapaaillalla ei elämään saa helpotusta.
[/quote]
Miksi te sitten lupaatte pysyä toisen rinnalla kuolemaan saakka jos lupauksia ei ole tarkoituskaan pitää? Tuo on yksi syy, etten koskaan mennyt naimisiin. Minusta lupaus on pyhä eikä sitä rikota, joten en mene lupaamaan mitään sitovaa
Ammatti-ihminen ei ole pihalla, sinä voit olla.
Hylätä syöpäsairas, tarvitseeko edes miettiä...
Monet miehet jättää oman naisen toisen naisen takia. Mikä syy se sitten on? Jokainen tekee niinkuin parhaakseen näkee. Tällä naisella on vaikea tilanne. Onko siinä vielä lapsia?
[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 22:52"]
Monet miehet jättää oman naisen toisen naisen takia. Mikä syy se sitten on? Jokainen tekee niinkuin parhaakseen näkee. Tällä naisella on vaikea tilanne. Onko siinä vielä lapsia?
[/quote]
No eihän kukaan ap:n tuominneista ole väittänyt, että on ok jättää kumppani toisen naisen takia? Missä on logiikkasi?
Uskon, että suurin osa meistä, jotka ovat kyllin aikuisia tuomitakseen sairaan kumppanin jättämisen, suhtautuvat negatiivisesti myös pettämiseen. Pinnalliset ihmiset ovat uskottomia ja jättävät kumppaninsa heti kun ei olekaan niin kivaa tai sairaus iskee.
Minä en alkanut omaishoitajaksi miehelleni joka sairastui vakavasti. meillä oli silloin kuusi alaikäistä lasta ja tässä mielestäni syytä tarpeaksi.
olen saanut paljon arvosteluja miehen suvulta, muilta ihmisiltä ymmärrystä.
En tosin jättänyt miestäni, hän asuu laitoksessa. jos olisi tullut kotiin, en olisi jaksanut kovinkaan kauan.
Vastamäessäkin on hetki jolloin sitä ei tarvitse jaksaa.
Ap,kehtaatkin. Kun ei ole enää kivaa. Minullekin olet ihmiskasvoinen sontaläjä.
[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 23:04"]
Minä en alkanut omaishoitajaksi miehelleni joka sairastui vakavasti. meillä oli silloin kuusi alaikäistä lasta ja tässä mielestäni syytä tarpeaksi.
olen saanut paljon arvosteluja miehen suvulta, muilta ihmisiltä ymmärrystä.
En tosin jättänyt miestäni, hän asuu laitoksessa. jos olisi tullut kotiin, en olisi jaksanut kovinkaan kauan.
Vastamäessäkin on hetki jolloin sitä ei tarvitse jaksaa.
[/quote]
Ei todellakaan ole. Kun ei minusta ole, en jaksa. PASKAT, Ihminen taipuu mihin haluaa.
[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 23:04"]
Minä en alkanut omaishoitajaksi miehelleni joka sairastui vakavasti. meillä oli silloin kuusi alaikäistä lasta ja tässä mielestäni syytä tarpeaksi.
olen saanut paljon arvosteluja miehen suvulta, muilta ihmisiltä ymmärrystä.
En tosin jättänyt miestäni, hän asuu laitoksessa. jos olisi tullut kotiin, en olisi jaksanut kovinkaan kauan.
Vastamäessäkin on hetki jolloin sitä ei tarvitse jaksaa.
[/quote]
Ymmärrän tämän täysin, koska lapsia on noin monta. Ja sinä et jättänyt miestäsi!
Kun haluaa,niin jaksaa hoitaa. Ei kun laitokseen,kyllä on ihmisiä
[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 19:49"]
Jos ei jaksa henkisesti ja/tai fyysisesti, ei kestä "katsoa", olla läsnä 24h. kun "toinen" kuolee "silmien edessä" niin sille ei voi sitten mitään. Emme me ole kaikki "tehty" kestämään tuollaista, ja kun 90/100 arvelen, meistä täälläkin vähemmästäkin on eronnut, lähtenyt suhteesta kun ei "kestetty", ei voitu elää suhteessa enään. On vaikeaa edes kenenkään TÄÄLLÄ KUVITELLA kun meistä täällä vastaajista-kirjoittajista jos kukaan ei ole oikeasti juuri tuollaista kokenut elämässään. Niinpä jokainen puhukoon VAIN mitä ITSE LUULISI tekevänsä tuossa tilanteessa. Koitin itse miettiä mitä tekisin, sanoisin, toivoisin jos minä olisin se kuolemansairas,.. sanoisinko, että älä jää tähän rakas minua katsomaan kun kuolen... vai mitä sanoisin, miten olisin. Mitä tekisin ja sanoisin, KESTÄISINKÖ ITSE olla siinä enään, jos rakkaani olisi tuossa tilanteessa. EN TIEDÄ, KUN EN OLE OLLUT TUOSSA KUMMASSAKAAN TILANTEESSA. Kauhean todella ikävää teille molemille, että noin kävi.
[/quote]
No kuules aika moni on ollut tuossa tilanteessa. Joka 3. suomalainen sairastuu syöpään (ja moni muu vielä muihin vakaviin sairauksiin) ja aika usea heistä lienee naimisissa tai parisuhteissa silloin kun sairastuu. Ja onneksi aika monella on kumppani, joka on aikuinen ja jaksaa yrittää olla vahva ja rakastaa. Miksi vaivautua parisuhteeseen, jos se ei tarkoita mitään muuta kuin huvia ja kumppanin kanssa ei haluta kohdata muuta kuin iloisia asioita.