Rahanjako suhteessa

Up

[quote author="Vierailija" time="02.08.2014 klo 23:19"]

Ja kun mies sanoo "heippa" ei sinulla ole mitään. Onnea valitsemallasi tiellä.

[/quote]

miksi vitussa miehen pitäisi antaa naiselle jotain mitä nainen ei ole alunperin ansainnut pätkääkään?  

ei lapsia, kumpikin kykenevä käymään töissä ja ansaitsemaan se mitä pystyy.   mikä vitun raha-automaatti se mies on että automaattisesti puolet rahoista naiselle.  

jos nainen ansaitsis enemmän niin ei varmasti antais mitään miehelle.   

En tunne ketään, jolla olisi tuollainen rahanjako kuin sinulla, ap. Pitkän elämäni aikana (olen yli 50) olen törmännyt kerran vastaavaan ja siitä on jo noin 20 vuotta.

Itselleni on taloudellinen itsenäisyys aina ollut erittäin tärkeää. Opiskelin sen verran pitkälle, että olen pystynyt elättämään itseni enkä ole Suomen matalapalkkaisimmassa ammatissa. En tosin rikaskaan, koska yrittäjyys ei kiinnosta riittävästi ja palkkatyöllä Suomessa on vaikea rikastua.

Mieheni on pienyrittäjä ja rahamme erilliset sen takia, että hän vastaa yrityksensä veloista koko omaisuudellaan. Maksamme yhteiset menot suunnilleen puoliksi niin, että on sovittu, kumpi hoitaa minkäkin menoerän. Jäljelle jäävät kumpikin käyttää niin kuin huvittaa. Matkoja ja huvituksia harrastetaan, jos jotakin jää yli, ja silloin myös tarjotaan toiselle, jos hänellä ei sillä hetkellä rahat muuten riitä.

Olettepa te jotenkin armottomia. Jos mies on rakastunut tottakai hän saa jakaa Kaikkensa ;)

Ei muuta kun luksus laukut tilaukseen ennen kuin ero tulee.

[quote author="Vierailija" time="02.08.2014 klo 23:17"]Haluisin tietää muiden parisuhteiden rahanjakoa. Yhteiset / omat rahat? Mihin ne kuluu kummallakin?

Mietin omaa tilannetta ja miten yleistä tälläinen on. Mulla on yrittäjä (hyväpalkkainen) avomies joka maksaa asunnon, autot, isommat ostokset yms, periaatteessa kaiken, minä vain oman puhelinlaskuni. Itse olen varmaan Suomen huonopalkkaisimmassa työssä. Mulla ei kulu rahaa mihinkään kummaiseen, vain bensaan, ruokaan ja satunnaisiin ostoksiin. Laitan "ylimääräiset" rahat yhteiseen säästöön, jotka käytetään aika-ajoin lomamatkoihin tms. Eli tilillä pyörii aina sellainen 500e. Mies ei käytä rahaa mihinkään erikoisempaan kuin minäkään. En tunne oloani mitenkään "rikkaaksi", mutta harvoin rahat loppuvatkaan.

Millaisessa tilanteessa teidän mielestä olen? Onko tällainen hyvä rahanjako? Parikymppinen nainen olen ekassa kunnon suhteessa ja vanhempi mies joten kokemusta ei hirveesti. Kiitos vastauksista ja älkää provotko pyydän.
[/quote]

Ollaan molemmat parikymppisiä ja ei ole omaa asuntoa, mutta muuten sama kuin teillä. Tämä oli siis selvää jo ihan alusta asti kun mentiin naimisiin, hän ei antanut mun maksaa mitään ja vieläpä antoi mulle aina "taskurahaa". Säästän kaiken, minkä hän mulle antaa ihan varalle jos joskus tarvittais. Joskus ihan pyydän, että voisin itse maksaa ja teetän itselläni ns. kalliimmat ostokset. Ostan hänelle myös sellaisia lahjoja, mitä hän ei raaski itselleen ostaa (esim. Iphone5s). Omat kalliit ostokset ostan itse :)

Yhteiset menot maksetaan puoliksi ja loput rahat saa kumpikin käyttää niinkuin haluaa. Asunto on yksin minun nimissä (ostin vuosia ennen kuin tapasin miehen), ja minä maksan sen lainan kokonaan. Molemmilla on ihan ok palkka, joten kummallakin jää sitä omaa rahaa kuussa luokkaa 1000-2000e. Minulla palkka on isompi, mutta maksankin sitä asuntolainaa. Mies säästää taas puolestaan ison summan kuussa, jonka mahdollisesti sitten tulevaisuudessa käyttää jos vaihdamme isompaan/kalliimpaan. Ikinä ei tarvitse rahasta riidellä, kun yhteiset maksetaan mukisematta puoliksi ja loppuihin ei ole toisella mitään sanomista - eikä pitäisikään olla, kun kummallakin on ne omansa.

Ap:n tilanne on pitkällä tähtäimellä huono, sillä olet ihan tyhjän päällä jos parisuhteenne loppuu. Hommaa itsellesi parempi työ (ja/tai koulutus) ja osta osa miehen asunnosta tai ostatte yhdessä uuden. Tai sijoita rahat muuten. Ikinä ei saa elämäänsä jättää toisen armeliaisuuden varaan. Ei yhteiskunnan eikä puolison.

Näin vanhempana ja yli 20 vuotta parisuhteessa eläneenä sanoisin, että teillä on ihan hyvä tapa. Kumpikin saa sen mitä tarvitsee eikä tarvitse toisen vuoksi tinkiä mistään.
Perheessä pitäisi olla kaikilla sama elintaso, tuloista riippumatta.

Jos tuo kuvio nyt oikeesti on rakkautta ja elätte onnellisina elämänne lopuun asti: niin ota huomioon että vanhempi mies todennäköisesti kuolee ennen sinus. Mitä sinulle silloin jää? Ei kotia, ei rahaa, ei koulutusta, ei mahdollisuutta elättää itseäsi.

Yhteiset kulut katetaan tulojen suhteessa, omat kulunsa kumpikin hoitaa itse.

En voi keksiä, mikä voisi olla oikeudenmukaisempi järjestely.

Tuntuu vähän kummalliselta, itse en edes kehtaisi maksattaa miehellä kaikkea. Olkoonkin, että "haluaisi" maksaa, koska tienaisi enemmän. Mua ainakin hävettäisi elää toisen siivellä. Meillä on muuten omat rahat, lukuunottamatta muutamaa säästötiliä, jonne säästämme asuntoa ja kaikenlaisia yllättäviä tilanteita varten.

Asutaan miehen omistusasunnossa, mies maksaa lainan ja minä vastikkeen. Minä maksan useimmat yhteiset laskut (auto, vesi, sähkö), mies tankkaa auton ja ruokakaupassa käydään miehen rahoilla.
Meillä on molemmilla omat tilit, mutta rahat on silti yhteisiä

Meillä myös noin kuin ap:lla. Talo on silti puoliksi nimissäni sekä toinen auto. Hyvin on systeemi toiminut, ollaan jo keski-ikäisiä. Erona myös se, etten maksa edes puhelinlaskuani.

Minä ansaitsen paljon enemmän ja omistan asuntomme. Ostin siis sen jo sinkkuna. Omistan myös automme. Maksan kaikki laskut ja mies laittaa yhteiselle käyttötilille kuukausittain rahaa, jolla ostetaan ruoat ja bensat yms yhteiset ostokset. Jos tulee isompia kuluja esim. auton korjausta tai uusia kodinkoneita niin maksetaan ne puoliksi. Jos käydään matkalla tms tarpeetonta mutta kivaa, niin yleensä maksan ne kokonaan tai ainakin suurimman osan. 

Minkäänlainen yhteisomistus ei tule kysymykseen, koska mies on velkaantunut ja ulosotossa. Ja jos joku nyt alkaa parkua, että erotessa miehelle ei jää mitään omaisuutta, niin ei kuulukaan jäädä. Tullessaan oli miinuksella, lähtiessä joka tapauksessa vähemmän miinuksella ja takuulla hyötyy tästä meidän järjestelystä taloudellisesti enemmän kuin minä. Kun mies pääsee veloistaan eroon, niin arvioidaan asia uudestaan. 

Ja kun mies sanoo "heippa" ei sinulla ole mitään. Onnea valitsemallasi tiellä.

Tuota vähän mietinkin. Onko liian riskialtista? Parannusehdotuksia?

Ap

Tuohan on naisen unelmatilanne eli omat rahat on omia ja miehen rahat on myöskin naisen :D

Yleensä kai parisuhteessa on kahta käytäntöä eli joko erilliset rahat tai sitten yhteiset. Meillä yhteiset arkirahat, mutta erillinen omaisuus.

Meillä on yhteiset rahat ja yhteisesti laadittu budjetti. Neuvotellaan aina, mihin käytetään rahat missäkin kuussa, ja budjetissa on pohjana tietty aina perusmenot. Myöskin kummallakin on käyttöoikeus toistensa tileihin. Yleensä kyllä siirrän omat rahani aina miehen tilille ja käytetään sitä, ettei tarvitse puljailla kahden tilin kesken.

Perhe kun ollaan, niin se on yksikkö, ollaan "yhtä lihaa" ja kaikki tehdään perheen hyväksi.