Lue keskustelun säännöt.
Luotatteko kumppaniinne?
02.08.2014 |
Vai pelkäättekö/epäilette hänen pettävän? Miksi? Mitä jos luotat, ja kumppanisi pettäisikin sinua?
Meillä on aika tuore suhde, 2,5v yhdessä asuttu, ja kyllä mä välillä pelkään että mies hairahtaa jollain reissullaan (vaikka hyvin harvoin käykin) johonkin kauniiseen ja mukavaan naiseen.. mies on sanonut ettei ikipäivänä pettäisi, ja että luottaa minuun sataprosenttisesti etten minäkään häntä petä. Edellinen suhteeni oli kurjimmasta päästä, pettämistä ja hakkaamista, ja vaikka kuinka yritän unohtaa pelkoni pettämisen toistuvuudesta niin se ei auta. Mielenterveystoimistoon on niin kovat jonot että käynnit menisi niin että pääsisi kerran kolmessa kuukaudessa tunnin verran juttelemaan jonkun kanssa, jos sitäkään. En siis viitti sinne vaivautua menemään puhumaan tästä, ja yksityisellä on liian kallista mun kukkarolleni.
Onko muita tässä tilanteessa olleita? En epäile miestä konkreettisesti pettämisestä, vaan pelkään että joskus pettäisi "tilaisuuden ollessa liian houkutteleva". Kuinka siinä enää voisi jatkaa? En varmaan haluaisikaan jatkaa, mutta jos noin tapahtuisi, se romahduttaisi minut täysin enkä tiedä miten siitä suosta taas pystyisin nousemaan... en tutki mieheni puhelinta tai viestejä, ja uskon että jos pettäisi niin kyllä sen aistisin hänen käytöksestään. Silti se pelottaa.
Kommentit (17)
Luotan. Siksi, että mieheni on luotettava ja tunnen hänet hyvin. Olen tietenkin onnekas kun minulla on tällainen mies. Mies tuntuu olevan minun suhteeni epävarmempi, ilmeisesti siksi, koska hänellä on huono itsetunto. Hän toistuvasti ihmettelee, miksi olen hänen kanssaan ja kyselee miehistä, joiden seurassa olen töissä ollut. Aika ärsyttävää suoraan sanottuna. Hän voisi kyllä ihan hyvin luottaa minuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kolmonen, entä.jos hän pettäisikin sinua? Miten toimisit, miten se vaikuttaisi sinuun?
ap
En epäillyt miestäni yhtään ja ensimmäinen petti 10 vuoden yhdessäolon jälkeen. Toista en epäillyt yhtään ja oli pettänyt 2-9 v aikana.
Eipä noita pettämättömiä miehiä taida juuri olla. Elämää se vaan on, olen niin kauan tyytyväinen, kun mies on hyvä aviomies minulle ja hyvä isä lapsille.
Yleensä kyllä...mutta esim. viime vuonna meillä meni todella huonosti ja sillon pelkäsin. Jos meillä ei olisi lasta ja mies olisi silloin pettänyt, emme olisi enää yhdessä. Tilanne on toinen kun on lapsi, pettäminen ei enää ole suoraan eroamiseen johtava. Ainakaan kerta kännissä.
Mutta ei ainakaan ole myöntänyt pettäneensä, eikä kukaan ole kertonut.
Jos hän pettäisi minua, mikä ei tunnu ollenkaan mahdolliselta skenaariolta, niin sitten täytyisi funtsia. Vaikea tietää, miten ajattelisin. Jos ei olisi lapsia, eroaisin heti. Mutta kun meillä on pieniä lapsia, varmaan pitäisi sitten miettiä vähän tarkemmin ja ehkä ottaa harkinta-aikaa ennen suuria päätöksiä. Vaikea kuitenkaan silti kuvitella, että jäisin suhteeseen. 3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni (toimiva) suhde perustuu luottamukseen. Pitää luottaa toiseen, jos kerran ei ole syytä olla luottamatta. Toisaalta, jos toinen osoittautuu epäluotettavaksi niin onko suhteessa enää mitään järkeä?
Luotan täysin. En edes epäile pettämistä, vaikka se palstalla tuntuu normaalia olevan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni on kyseessä pitkälti päätöksestä. Parisuhteessa täytyy voida luottaa toiseen, ja se päätös on usein kiinni siitä itsetunnostakin. "Minä kelpaan toiselle tällaisena". Elämää ei voi hallita ja tietenkin mitä vain voi sattua, mutta elämää ei voi sellaisen varassa elää. Jos mies lähtee ja löytää paremman, niin pärjään sittenkin. Pelon varaan ei kannata rakentaa. Kyllä siinä elämä jää elämättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jossain vaiheessa en, mutta lopulta ymmärsin että en mä sitä pettämistä voi estääkkään jos pettää haluaa. Tämän sanoin myös miehelle ja on selvästi vapautuneempi kun lähtee jonnekkin. Omalla käytöksellä voi ajaa sen miehensä toisten syliin.
Luotan. Ei ole ollut syytä muuhun. Olemme olleet yhdessä 18.
Olemme jo suhteemme alusta asti keskustelleet avoimesti ja meillä on molemmilla selviö, että uskollisuus on se meidän juttu. Jos toisin tulee niin suhteemme päättyy siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en usko, että kukaan mies on täysin uskollinen. Vaikkei sarjapettäjä olisikaan, niin ainakin silloin tällöin tilaisuus tekee varkaan. Minulla on paljon miespuolisia kavereita, sukulaisia ja työkavereita ja jokainen heistä pettää toisinaan.
Sen tietäen aloitin kuitenkin parisuhteen, joka on kestänyt nyt kymmenen vuotta. Uskon, että mies on ainakin jossain vaiheessa ollut muidenkin kanssa, mutta en osaa sanoa kenen tai milloin. En pidä siitä, mutta pidän sitä osana miehen luonnetta, jolle ei voi mitään. En kysele, enkä mitenkään osoita, että se tuntuu minusta pahalta.
Jos mies ihan jäisi kiinni, en tiedä, miten suhtautuisin. Riippuu hänen omastakin asenteestaan, olisiko pahoillaan, olisiko kyseessä suhde vai yhden illan juttu, miten saisin tietää, jne. Tiedän, että selviäsin yksinkin ja eihän se minulle olisi yllätys. Yhden illan varmaan yrittäisin unohtaa, pidempi suhde tarkoittaisi eroa. Mutta koska hän ei ole jäänyt kiinni, en osaa sanoa, miten reagoisin.
Ei sitä vaan voi elää epäillen, ei siitä tule mitään. Pakko kohdata asia sitten, kun se on ajankohtaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luotan täysin. Sen verran paljon luotan, että olen päästänyt parhaan kaverini muuttamaan pariksi päivää poikaystäväni luokse silloin, kun ystävällä oli vähän huono tilanne päällä. Ei tuolloin vielä edes asuttu yhdessä :) Luotan myös ystävääni, ja tiedän ettei heidän välillään ollut mitään sinä parina päivänä. Poikaystävällä on as-diagnoosi, eikä hän oikein pysty valehtelemaan mistään, eikä myöskään ymmärrä miksi ylipäänsä pitäisi valehdella ja salailla asioita.
n20
Meillä saadaan molemmat sovitusti pettää tiettyjen sääntöjen puitteissa. Toimii hyvin, ei ihmisiä voi omistaa.
tulipas vuodatus, sori..... mutta pääasia oli tuo romaanin ensimmäinen osio, eli luotatteko te kumppaniinne ja miksi/miksi ette jne.
ap