Miksi ratsastuksen sanotaan olevan urheilua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eläin- ja ihmisrääkkäystä koko hevosurheilu - etenkin ravipuoli. Ja täynnä lasten ja teinityttöjen hyväksikäyttäjiä.  Monilla huumetuomioita. Ratsastin tosiaan itse pienenä ja pidin siitä silloin kovasti. Enää uskalla hevosen selkään siitä syystä, että ratsastustunnin jälkeen vatsalihakset, takapuoli, reidet ja sääret olivat niin hellänä. Liikuntamuotona laji on erinomainen, eettisesti liian epäilyttävä (lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja talleilla tapahtuvan huumeiden tarjoamisen lisäksi en hyväksy eläinten lyömistä, ja hevosia koulutetaan piiskaten ja potkimalla, tuntihevosten selkää rasittaa päivästä toiseen hytkyvä ja taitamaton ratsastaja, joka ei saa heppaa tottelemaan muutoin potkimalla sen kylkiä ja piiskaamalla sitä). 

Tuntihevosilla on nykyisin painorajoitukset monella tallilla kun ihmisten elopaino lisääntyy. Hytkyvän ja taitamattoman ratsastajan aiheuttama rasitus hevosille kertoo huonosta opettajasta. Tunnit pitää järjestää niin, että hytkyminen ja epämiellyttävät otteet minimoidaan, koska se ei opeta istumaan vaan pilaa hyvän istunnan mahdollisuudenkin. Samaten rumasti ratsastaminen ei hyvän opettajan silmien alla ole mahdollista. Opettajien osaamistaso on tietääkseni ollut nousemaan päin, ratsastajien ei ehkä niinkään koska asiakkaat eivät kuulemma aina usko puhetta. Todella hyvä opettaja pystyy korjaamaan jästipääoppilaankin ratsastuksen asialliseksi jos tämä vain käy tunneilla. 

Lapsia suojaa asiattomuuksilta nimenomaan runsas aikuisratsastajien määrä talleilla. 80-luvullahan näitä ei ollut vielä paljoa. 

Ratsastuskouluilla ollaankin (nykyään) vähän paremmassa turvassa, mutta kilparatsastuksen maailmassa, raviurheilusta puhumattakaan, hyväksikäyttö on erittäin yleinen ilmiö ja grooming-suhteisiin suhtaudutaan sallivammin kuin juuri minkään muun lajin parissa. Hevosurheilu jos mikä tarvitsisi oman me toon. Kun aiheesta joskus on yritetty saada laajempaa keskustelua, on tekijöiden puolustaminen ja asiasta puhuvien kimppuun hyökkääminen ollut jotain uskomatonta. Minkään muun lajin parissa en ole huomannut yhtä raivokasta vastustusta asian esille tuomiselle.

Hevosen seurahan on ihmiselle hyväksi ja kyseessä olisi muuten niin kovin antoisa harrastus, mutta tämä lieveilmiö kyllä saisi miettimään, että millä tavalla antaisin lapseni harrastaa jos minulla olisi lapsia.

-eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eläin- ja ihmisrääkkäystä koko hevosurheilu - etenkin ravipuoli. Ja täynnä lasten ja teinityttöjen hyväksikäyttäjiä.  Monilla huumetuomioita. Ratsastin tosiaan itse pienenä ja pidin siitä silloin kovasti. Enää uskalla hevosen selkään siitä syystä, että ratsastustunnin jälkeen vatsalihakset, takapuoli, reidet ja sääret olivat niin hellänä. Liikuntamuotona laji on erinomainen, eettisesti liian epäilyttävä (lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja talleilla tapahtuvan huumeiden tarjoamisen lisäksi en hyväksy eläinten lyömistä, ja hevosia koulutetaan piiskaten ja potkimalla, tuntihevosten selkää rasittaa päivästä toiseen hytkyvä ja taitamaton ratsastaja, joka ei saa heppaa tottelemaan muutoin potkimalla sen kylkiä ja piiskaamalla sitä). 

Jotenkin nyt kaikelta sanomaltasi hupenee uskottavuus kun et uskalla hevosen selkään siksi, että siinä tuli lihakset kipeäksi. 

Huumeista talleilla en ole kuullutkaan mutta en ole ollut aktiiviharrastaja hetkeen. Siihen aikaan oli tapana ajatella, että talliympäristö nimenomaan suojelee sellaiselta. 

Ravimaailmaa en tunne. Piiskaamalla ja potkimalla kouluttaminen on vähentynyt paljon, eikä se vie hevosta olympialaisiin, alalla on aina korostettu sitä että taidon puute johtaa väkivaltaan. Se, että meillä on hyvälaatuinen ja toimiva ratsastuskulttuuri, vähentää väkivaltaa maailmasta, koska ihmisiä opetetaan pienestä pitäen, miten vaikeat tilanteet voi korjata vaikka eläimellä on ehdoton fyysinen ylivoima ja rajallinen kyky ymmärtää puhetta. Hyvä opetus johtaa hevosen arvostamiseen ja myötätuntoon ja epävarmuuden vähenemiseen molemmilta. Samoin hevosten kivun ymmärtäminen on kehittynyt kovasti. 

Mitä enemmän yritetään karsia kaikkea inhottavaa ja rumaa maailmasta kieltämällä kaikki sellainen missä sitä saattaa esiintyä, sitä enemmän se johtaa neuvottomuuteen ja turhautumiseen, mikä taas johtaa väkivallan lisääntymiseen. Mikä näkyy näissä keskusteluissakin. Asiaton riehuminen senkuin yltyy, kunnes siihen ryhtyvät sellaisetkin, jotka pitävät itseään kaunosieluina. 

Eläinten kanssa kasvaminen tekee ihmisille yleensä hyvää. Sen menettäminen siksi että maailma pitäisi saada kasvamaan tasalaatuista nurmikkoa jossa mikään paha kukka ei pysty rehottamaan, on loppuviimeksi pelkkää tappiota, ihmisten maailmasta ei tule hyvä ja väkivallaton sillä konstilla. Mene takaisin sinne tallille ja ota ensiksi puolikas tunti vaikka yksityisopetuksena, menette pääosin käyntiä alkuun niin ei satu seuraavana päivänä liikaa. Ja ole ystävällinen kaikille. 

Kouluratsastuksesta on yhtä paljon iloa kuin delfinaarioista - ja molemmat ovat pohjimmiltaan eläinrääkkäystä. Asia liity siihen, jos toteaa sen, että ratsastuksesta tosiaan tulee lihakset kipeäksi. Hetken hienolta näyttävän tanssahtelun takana on rikkiratsastettuja ja piiskattuja hevosia ja ties mitä muuta epämääräistä menoa. Juuri näistä piireistä paljastuu vähän väliä näitä seksuaali- ja huumerikoksia, ja voisi löytyä useamminkin, jos tallien menoa tutkittaisiin (esim. viimeksi Naantalista, vuonna 2015 kilparatasastaja C. AMinoff sai vankeustuomion lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä, muita epämääräisiä, rikollisiin puuhiin sekaantuneita ratsastajia mm. Jasmin Ranta-aho).

Delfiinien pyydystäminen luonnosta pikkualtaaseen on hiukan päinvastainen juttu kuin se, että kotieläimeksi vuosituhansia jalostettu hevonen saa liikkua ulkona ja tehdä mielenkiintoisia juttuja, hypätä, juosta, nostaa laukkaa pyynnöstä ja keskustella ratsastajan kanssa. Se rikkinäinenkin vanha ratsu voi kaivata satulan alle, koska eläkeläisen arki on siitä tylsää. Eli sikäli kyllä liittyy lihasten kipeytymiseen tämä. Jos lihasten kipeytyminen työnteossa on kirjoittajasta liian vastenmielistä, miten hänen arvioonsa voi luottaa sen muunkaan suhteen, miten hevosia kohdellaan? Hevonen voi halutessaan tappaa tai vammauttaa ihmisen sekunnissa, ei se ota kuin hyvin tähdätyn etukavion kohti päätä. Ennen maailmassa hevosia hakattiin kettingeillä ja revittiin suusta niin että veri lensi. Se maailmanaika on ohitettu juuri siksi, että ratsastusurheilu on kehittynyt nykyvaiheeseensa, ja se kehittyy siitä eteenpäinkin. Voi olla, että lähitulevaisuudessa odottaa sivilisaation tuhoutuminen. Oikeastiko haluat, ettei silloin ole isoa joukkoa ihmisiä, jotka osaavat käsitellä hevosia niin hyvin kuin nykyisin osataan? 

Mitä tämä JR-A on puuhannut tallimaailmassa? Minua on itseäni yrittänyt siinä ympäristössä pedofiili jallittaa, ja voin kyllä todeta, että hän olisi saalistanut sitten jossain muualla jos ei olisi ollut tuota vaihtoehtoa. Valmennusmaailmahan näitä ilmeisesti on pullollaan lajista riippumatta. Mitä enemmän meillä on eri lajeja, sitä helpompi on vaihtaa lajia jos tie nousee omassa seurassa pystyyn kun ilmapiiri on outo, ja sitä herkemmin näihin ongelmiin päästään käsiksi, kun hyväksikäyttäjät jäävät kiinni ala kerrallaan. 

Kysymys on aika usein ehkä enemmänkin siitä, että nimenomaan huippu-urheilussa on perinteisesti siedetty kaikenlaista sairasta, koska kunnianhimon ajamana vanhemmatkin ovat voineet sokeutua. Toisaalta nimenomaan huippu-urheilu on se kanava, jossa ammattimaisen yhteistyön kehittyminen voi luoda ympäristön, jossa kaikenlainen epähyvinvointi opitaan bongaamaan nopeasti ja siihen pystytään puuttumaan. Ilman huippu-urheilun skandaaleja en tiedä olisiko jäänyt me too tulematta. 

Ajatteletko sinä siis edelleen tämän kaiken kirjoittamani jälkeen, että parempi olisi kun ikityöttömät pullahevoset olisivat vapaana pelloilla potemassa elintasosairauksiaan: metabolista oireyhtymää ja kroonista kaviokuumetta, jolloin ihan varmasti jalkoihin sattuu joka hetki ja muutenkin on tympeä olo? Vai haluatko maailman ilman hevosia? 

Lajia pitäisi siistiä. Alla oleva juttu on vuodelta 2017, ja samat horinat kuin aina ennenkin: ettei enää muka ole niin törkyistä menoa kuin kultaisella 80-luvulla. 

https://ylioppilaslehti.fi/2017/02/aarimmaisen-lahella-ja-todella-hilja…

Mulla ei ole periaatteessa mitään sitä vastaan, jos ihminen ostaa hevosen itselleen ratsastettavaksi ja hoidettavaksi, mikäli se heppa olisi alunperin saatu tottelevaiseksi jollain muulla tavalla kuin huutamalla, heittelemällä sitä esineillä, uhkailulla, lyömällä, potkimalla tai piiskaamalla sitä (sillin toivossa hevonen ei kuitenkaan tee temppuja kuten delfiini). Ennen näiden eettisten asioiden tiedostamista harrastin itsekin ratsastusta - ja kävin myös lapsena delfinaarioissa.

Siinä vaiheessa, kun eläinten kärsimyksellä aletaan rahastaa (eli tarjotaan tuntiratsastusta kovaan hintaan tai teetetään tallihommat pikkutytöillä, joita yksi kukkona tunkiolla heiluva ukko vuoron perään ahdistelee naisensa silmien alla) asiasta tulee eettisesti kestämätöntä. Mulle on aivan fine, jos joku haluaa oman hevosen ja pitää siitä hyvää huolta omalla kustannuksellaan. Hevosharrastus on kuitenkin kallis harrastus, ja sitä liian usein rahoitetaan sillä vähemmän arvokkaiden kaakkien rääkkäämisellä. Lieveilmiötkään (huumeet, lasten seksuaalinen hyväksikäyttö) eivät lajia imartele. Turhaa kärsimystä. 

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuo on hevosten rääkkäystä.

Ensin koulutetaan ja miten se tehdään tuskin ainakaan positiivisella otteella vaan raippa heiluu. Sen jälkeen roudataan ympäri maailmaa milloin missäkin aluksessa ja kun vihdoin pääset sinne näytönpaikkaan on ne riimut vai mitkä lie narut niin kireällä että niskat taittuu ja suussakin jotain että vaahto valuu. Kaikki opittu (pakotettu) pitää tehdä aivan luonnottomassaja oudossa ympäristössä. Tässä on aika monta nou nouta hevosen kaltaiselle eläimelle.

Vähemmän hyvät ratsastajat raippaa käyttävät eikä sillä ole tarkoitus hutkia tai lainkaan satuttaa, koska kipu ei liikettä ainakaan kehitä, mutta tuo positiivinen ote on hiukan kyseenalainen juttu. Olen päätynyt itse siihen, että on hyvä asia jos hevosia ei kouluteta niin selkeästi palkkioiden kautta kuin koiria. Syynä on se, että hevonen rikkoo helposti itse itsensä innostuessaan yrittämään sellaista, mitä ratsastaja ei tosiasiassa edes kuvitellut pyytävänsä, mutta hevonen on tulkinnut asian niin. Ihmisen kun on huomattavan paljon vaikeampaa yhdistää palkkio oikeaan asiaan kuin hevosen tulkita tilanne niin, että palkkio tuli jostain, mikä oikeastaan oli vähän epäluontevaa ja jopa kivuliasta, mutta tapahtui juuri samalla hetkellä. Olen saanut hevosen ontumaan syvää koukistajajännettä siinä vaiheessa kun innostuin itse naksutinkoulutuksesta. Normaaliratsastuksessa sen jänteen vahingoittaminen on suunnilleen mahdotonta, mutta onnistuin vahingossa opettamaan 700 kg hevosta juoksemaan varvistaen, mihin sitä ei ole suunniteltu. Otin opikseni ja palasin tavanomaisempaan koulutustapaan, jossa hevosia kyllä palkitaan, muttei varsinaisesti täsmäpalkita. 

Hevonen on ihan riittävän innokas työntekijä ilman palkkioperusteista koulutustakin. Ja se myös oppii työskentelemään monenlaisissa ympäristöissä. Nuorempana ajattelin itsekin, että on hevosten kiusaamista viedä ne isoihin kisoihin, sittemmin olen päätellyt, että siellähän se testataan, luottaako hevonen ihmiseen vai ei. Eli on hyvä asia, että koulutuksessa pyritään rennompaan hevoseen kuin mikä olisi kaikkein hulppeinta radalla. Ja nimenomaan kouluratsastuksessa tämä pitää yllä sopivaa tasapainoa näyttävyyden ja rentouden välillä. Estehevoset nyt keskittyvät joka tapauksessa esteisiin niin ettei ympäristön ole niin väliäkään. 

Itellä ainakin melkein aina jalat kipeät ja vatsalihakset, kun jännittänyt lihaksia ratsastustunnin ajan sekä hiestä märkä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eläin- ja ihmisrääkkäystä koko hevosurheilu - etenkin ravipuoli. Ja täynnä lasten ja teinityttöjen hyväksikäyttäjiä.  Monilla huumetuomioita. Ratsastin tosiaan itse pienenä ja pidin siitä silloin kovasti. Enää uskalla hevosen selkään siitä syystä, että ratsastustunnin jälkeen vatsalihakset, takapuoli, reidet ja sääret olivat niin hellänä. Liikuntamuotona laji on erinomainen, eettisesti liian epäilyttävä (lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja talleilla tapahtuvan huumeiden tarjoamisen lisäksi en hyväksy eläinten lyömistä, ja hevosia koulutetaan piiskaten ja potkimalla, tuntihevosten selkää rasittaa päivästä toiseen hytkyvä ja taitamaton ratsastaja, joka ei saa heppaa tottelemaan muutoin potkimalla sen kylkiä ja piiskaamalla sitä). 

Jotenkin nyt kaikelta sanomaltasi hupenee uskottavuus kun et uskalla hevosen selkään siksi, että siinä tuli lihakset kipeäksi. 

Huumeista talleilla en ole kuullutkaan mutta en ole ollut aktiiviharrastaja hetkeen. Siihen aikaan oli tapana ajatella, että talliympäristö nimenomaan suojelee sellaiselta. 

Ravimaailmaa en tunne. Piiskaamalla ja potkimalla kouluttaminen on vähentynyt paljon, eikä se vie hevosta olympialaisiin, alalla on aina korostettu sitä että taidon puute johtaa väkivaltaan. Se, että meillä on hyvälaatuinen ja toimiva ratsastuskulttuuri, vähentää väkivaltaa maailmasta, koska ihmisiä opetetaan pienestä pitäen, miten vaikeat tilanteet voi korjata vaikka eläimellä on ehdoton fyysinen ylivoima ja rajallinen kyky ymmärtää puhetta. Hyvä opetus johtaa hevosen arvostamiseen ja myötätuntoon ja epävarmuuden vähenemiseen molemmilta. Samoin hevosten kivun ymmärtäminen on kehittynyt kovasti. 

Mitä enemmän yritetään karsia kaikkea inhottavaa ja rumaa maailmasta kieltämällä kaikki sellainen missä sitä saattaa esiintyä, sitä enemmän se johtaa neuvottomuuteen ja turhautumiseen, mikä taas johtaa väkivallan lisääntymiseen. Mikä näkyy näissä keskusteluissakin. Asiaton riehuminen senkuin yltyy, kunnes siihen ryhtyvät sellaisetkin, jotka pitävät itseään kaunosieluina. 

Eläinten kanssa kasvaminen tekee ihmisille yleensä hyvää. Sen menettäminen siksi että maailma pitäisi saada kasvamaan tasalaatuista nurmikkoa jossa mikään paha kukka ei pysty rehottamaan, on loppuviimeksi pelkkää tappiota, ihmisten maailmasta ei tule hyvä ja väkivallaton sillä konstilla. Mene takaisin sinne tallille ja ota ensiksi puolikas tunti vaikka yksityisopetuksena, menette pääosin käyntiä alkuun niin ei satu seuraavana päivänä liikaa. Ja ole ystävällinen kaikille. 

Kouluratsastuksesta on yhtä paljon iloa kuin delfinaarioista - ja molemmat ovat pohjimmiltaan eläinrääkkäystä. Asia liity siihen, jos toteaa sen, että ratsastuksesta tosiaan tulee lihakset kipeäksi. Hetken hienolta näyttävän tanssahtelun takana on rikkiratsastettuja ja piiskattuja hevosia ja ties mitä muuta epämääräistä menoa. Juuri näistä piireistä paljastuu vähän väliä näitä seksuaali- ja huumerikoksia, ja voisi löytyä useamminkin, jos tallien menoa tutkittaisiin (esim. viimeksi Naantalista, vuonna 2015 kilparatasastaja C. AMinoff sai vankeustuomion lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä, muita epämääräisiä, rikollisiin puuhiin sekaantuneita ratsastajia mm. Jasmin Ranta-aho).

Delfiinien pyydystäminen luonnosta pikkualtaaseen on hiukan päinvastainen juttu kuin se, että kotieläimeksi vuosituhansia jalostettu hevonen saa liikkua ulkona ja tehdä mielenkiintoisia juttuja, hypätä, juosta, nostaa laukkaa pyynnöstä ja keskustella ratsastajan kanssa. Se rikkinäinenkin vanha ratsu voi kaivata satulan alle, koska eläkeläisen arki on siitä tylsää. Eli sikäli kyllä liittyy lihasten kipeytymiseen tämä. Jos lihasten kipeytyminen työnteossa on kirjoittajasta liian vastenmielistä, miten hänen arvioonsa voi luottaa sen muunkaan suhteen, miten hevosia kohdellaan? Hevonen voi halutessaan tappaa tai vammauttaa ihmisen sekunnissa, ei se ota kuin hyvin tähdätyn etukavion kohti päätä. Ennen maailmassa hevosia hakattiin kettingeillä ja revittiin suusta niin että veri lensi. Se maailmanaika on ohitettu juuri siksi, että ratsastusurheilu on kehittynyt nykyvaiheeseensa, ja se kehittyy siitä eteenpäinkin. Voi olla, että lähitulevaisuudessa odottaa sivilisaation tuhoutuminen. Oikeastiko haluat, ettei silloin ole isoa joukkoa ihmisiä, jotka osaavat käsitellä hevosia niin hyvin kuin nykyisin osataan? 

Mitä tämä JR-A on puuhannut tallimaailmassa? Minua on itseäni yrittänyt siinä ympäristössä pedofiili jallittaa, ja voin kyllä todeta, että hän olisi saalistanut sitten jossain muualla jos ei olisi ollut tuota vaihtoehtoa. Valmennusmaailmahan näitä ilmeisesti on pullollaan lajista riippumatta. Mitä enemmän meillä on eri lajeja, sitä helpompi on vaihtaa lajia jos tie nousee omassa seurassa pystyyn kun ilmapiiri on outo, ja sitä herkemmin näihin ongelmiin päästään käsiksi, kun hyväksikäyttäjät jäävät kiinni ala kerrallaan. 

Kysymys on aika usein ehkä enemmänkin siitä, että nimenomaan huippu-urheilussa on perinteisesti siedetty kaikenlaista sairasta, koska kunnianhimon ajamana vanhemmatkin ovat voineet sokeutua. Toisaalta nimenomaan huippu-urheilu on se kanava, jossa ammattimaisen yhteistyön kehittyminen voi luoda ympäristön, jossa kaikenlainen epähyvinvointi opitaan bongaamaan nopeasti ja siihen pystytään puuttumaan. Ilman huippu-urheilun skandaaleja en tiedä olisiko jäänyt me too tulematta. 

Ajatteletko sinä siis edelleen tämän kaiken kirjoittamani jälkeen, että parempi olisi kun ikityöttömät pullahevoset olisivat vapaana pelloilla potemassa elintasosairauksiaan: metabolista oireyhtymää ja kroonista kaviokuumetta, jolloin ihan varmasti jalkoihin sattuu joka hetki ja muutenkin on tympeä olo? Vai haluatko maailman ilman hevosia? 

Lajia pitäisi siistiä. Alla oleva juttu on vuodelta 2017, ja samat horinat kuin aina ennenkin: ettei enää muka ole niin törkyistä menoa kuin kultaisella 80-luvulla. 

https://ylioppilaslehti.fi/2017/02/aarimmaisen-lahella-ja-todella-hilja…

Mulla ei ole periaatteessa mitään sitä vastaan, jos ihminen ostaa hevosen itselleen ratsastettavaksi ja hoidettavaksi, mikäli se heppa olisi alunperin saatu tottelevaiseksi jollain muulla tavalla kuin huutamalla, heittelemällä sitä esineillä, uhkailulla, lyömällä, potkimalla tai piiskaamalla sitä (sillin toivossa hevonen ei kuitenkaan tee temppuja kuten delfiini). Ennen näiden eettisten asioiden tiedostamista harrastin itsekin ratsastusta - ja kävin myös lapsena delfinaarioissa.

Siinä vaiheessa, kun eläinten kärsimyksellä aletaan rahastaa (eli tarjotaan tuntiratsastusta kovaan hintaan tai teetetään tallihommat pikkutytöillä, joita yksi kukkona tunkiolla heiluva ukko vuoron perään ahdistelee naisensa silmien alla) asiasta tulee eettisesti kestämätöntä. Mulle on aivan fine, jos joku haluaa oman hevosen ja pitää siitä hyvää huolta omalla kustannuksellaan. Hevosharrastus on kuitenkin kallis harrastus, ja sitä liian usein rahoitetaan sillä vähemmän arvokkaiden kaakkien rääkkäämisellä. Lieveilmiötkään (huumeet, lasten seksuaalinen hyväksikäyttö) eivät lajia imartele. Turhaa kärsimystä. 

Ei hevonen ole varsinaisesti tottelevainen eläin. Se nähtiin Tokiossakin. Se tekee mitä pyydetään jos se ymmärtää mitä pyydetään ja kokee sen järkeväksi. En tiedä missä olet tavannut esineitä heittelemällä tottelevaiseksi saatuja hevosia, ja tämä kaipaisi tarkennusta sinun puoleltasi. 

Lisäksi, rahastaminen eläimen kärsimyksellä kuulostaa yleiseltä kiukkuamiselta ilman täsmäsisältöä. Usein nimenomaan rahanpuute tuottaa kärsimystä enemmän kuin se, että sitä tulisi liikaa, eikä minun tietääkseni hevosala nykyisinkään ole mikään kultakaivos. Eli vähemmän sinne taidetaan hakeutua rahanahneudesta, jokin muu ajaa. Mitä mahdat tarkoittaa vähemmän arvokkaiden kaakkien rääkkäämisellä? Olen itse lapsena istunut kahden tunnin maaston ontuvan hevosen selässä, ja opettaja sanoi ettei ole väliä koska hevonen lähtee teuraaksi huomenna. Häpesin koko matkan. En usko, että nykyisin tuollaista voisi tapahtua isossa ratsastuskoulussa. Sen sijaan ne sinun viattomina pitämäsi yksityiset hevosenomistajat eivät tottele ketään eivätkä usko tallinpitäjää, joka kertoo hevosen ontuvan. Eivätkä soita eläinlääkärille. 

Yhä edelleen kysyn sinulta oikein vakavasti, ajattelitko että maailma olisi vähemmän petojen temmellyskenttää jos hevosurheilua ei olisi? Väheneekö saalistajien määrä tai heidän tekosensa siitä vai onko mitenkään mahdollista, että nimenomaan urheiluseurat voivat toimia muutoshautomoina, joissa asiattomuuksiin lopultakin opitaan puuttumaan heti alkuunsa? Nuoret ihmiset syntyvät jokainen maailmaan, josta heillä ei ole kokemusta, ja jos meille rakennetaan käytännöt valmentajien vahtimiseen, eikö tämä valista myös nuoria tehokkaammin kuin sellainen maailma, jossa jokainen joutuu törmäämään oman pedofiilinsa salamana kirkkaalta taivaalta ilman minkäänlaista yhteisöä? 

Samaten nyt pystytään sivistäytymään sen suhteen, minkälaiset asiat saavat yhteisön sulkemaan silmänsä hyväksikäytöltä, ja nämä ilmiöt voidaan nostaa yleiseen tarkasteluun ja ehkä oppia vaikuttamaan niitä vastaan. Ne samat ilmiöt tapahtuvat perhetasolla yhä edelleen vaikka hevosurheilu loppuisi huomenna, mutta silloin hyväksikäytettävä lapsi on täysin yksin. 

Joten millä lailla tuo linkkaamasi juttu on horinaa? Asiat muuttuvat, mutta muutos tapahtuu vaiheittain ja sitä tehokkaammin, mitä enemmän sinun kaltaisesi ihmiset jatkavat osallistumistaan sen sijaan, että äänestetään jaloilla ja jätetään se kaakki entistä riistetymmäksi, koska firman kannattavuus on laskenut niin ettei uuteen ole varaa. 

Kiitos linkistä. Siistikäämme lajia, me molemmat.