Lue keskustelun säännöt.
Uusiutuva masennus - voiko parantua? Miten?
02.08.2014 |
Olen kärsinyt uusiutuvasta masennuksesta jo kymmenen vuoden ajan. Ts. olen syönyt mielialalääkkeitä, sitten olo on hetkellisesti parantunut, kunnes taas jokin asia on syössyt minut epätoivon syövereihin ja takaisin lääkärille hakemaan reseptiä. Olen kokeillut kaikkia mahdollisia lääkkeitä, mutta nehän hoitavat vain oireita. Terapiasta ei ole ollut minulle sanottavasti hyötyä, ja lääkäri myönsikin, ettei kaikille ole.
Nyt syön taas mielialalääkkeitä. Tuntuu aika toivottomalta, että pääsisin niistä eroon, varsinkin, kun vierotusoireetkin ovat joka kerralla silkkaa helvettiä.
Onko joku teistä *lopullisesti* parantunut toistuvasta masennuksesta? Jos on, niin MITEN HELVETISSÄ? En haluaisi olla pilleristi lopun elämääni, varsinkin kun sivuvaikutuksina seksuaalinen halu katoaa, enkä ole saanut nyt orgasmia pariin vuoteen. Ehkä en koskaan enää.
Vinkkejä kaivataan!
Kommentit (20)
Samaa mietin... Oma kokemus on, että ei. Mun masennus ainakin kroonistunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En valitettavasti pysty vinkkejä antamaan. Kai niitä on ihmisiä, joilla on henkisiä voimavaroja selättää se masennus, mutta en itse lukeudu niihin. Itsestä se silti lähtee. Mitään ihmepilleriä ei ole.
Ei tämä koskaan mene pois. Olen huomannut että itsellä ne hyvätkin kaudet täyttäisivät terveillä lievän masennuksen kriteerit. Olen tullut siihen tulokseen että pakko kai mennä näillä korteilla.
Ei terapia ole minuakaan parantanut. Minulla on ollut siitä tosin se hyöty että osaan paremmin käsitellä tämän... Tilanteen. Tunteet. Jotenkin hyväksyä kai, ja tehdä parhaani siitä mikä minulla on.
Sad but true. Minun tapauksessani.
Minulla todettiin kaksi vuotta sitten kilpirauhasen vajaatoiminta. Sen jälkeen on uusiutuva masennus (johon söin vuosia lääkkeitä) pysynyt poissa, vaikka vastoinkäymisiä on ollut vaikka muille jakaa. Vieläkin tulee välillä surullisia kausia, mutta ei depressiota. Onko teidän kilppariarvot tarkistettu?
Silloinkin, kun olin masennuksen syövereissä, mulla oli yksi kirkas osa aivoista, joka ajatteli, että ei tämä voi olla yksinomaan henkistä. Olen myös ns. kova luonne, mikä auttaa.
[quote author="Vierailija" time="02.08.2014 klo 12:20"]
Minulla todettiin kaksi vuotta sitten kilpirauhasen vajaatoiminta. Sen jälkeen on uusiutuva masennus (johon söin vuosia lääkkeitä) pysynyt poissa, vaikka vastoinkäymisiä on ollut vaikka muille jakaa. Vieläkin tulee välillä surullisia kausia, mutta ei depressiota. Onko teidän kilppariarvot tarkistettu?
Silloinkin, kun olin masennuksen syövereissä, mulla oli yksi kirkas osa aivoista, joka ajatteli, että ei tämä voi olla yksinomaan henkistä. Olen myös ns. kova luonne, mikä auttaa.
[/quote]
Mulla on kilppariarvot tarkkailussa, olleet jo kolme vuotta. Oliskohan niillä vaikutusta?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla tarkistetaan säännöllisesti. Ihan ovat ok (viitteissä) olleet mutta on sitten suhteellista miten hyvinä niitä pitää. Esim t4-v oliko se 14 vai 16 kun alaraja 11.
Itsellä on taas pehmeä luonne. Saatan taipua mutta vielä en ole katkennut. Mukaudun.
Nro 4
En usko, että pillereillä on mahdollista päästä masennuksesta eroon. Se lähtee joko sinusta itsestä tai terapiasta. Miksi terapia ei sovi sinulle? Kauanko kävit? Monellako terapeutilla olet ollut? Oletko kokeillut eri terapiamuotoja?
Itse oon nyt kymmenisen vuotta käynyt terapiassa, terapeutteja ollut varmaan kans joku kymmenkunta ja eri terapiamuotojakin muutama. Vasta kolme vuotta sitten löytyi minulle sopiva terapeutti ja paranemiseni on oikeasti lähtenyt käyntiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin napsin mielialalääkkeitä vuosia kunnes fiksu tk-lääkäri keksi antaa minulle kilpparikoelääkityksen. Siitä on nyt pari vuotta ja olen kuin toinen ihminen. Paino putosi, elämänilo palasi ja jopa rakastuin. :) Orgasmin saan nykyään hyvin helposti. <3
[quote author="Vierailija" time="02.08.2014 klo 12:32"]
En usko, että pillereillä on mahdollista päästä masennuksesta eroon. Se lähtee joko sinusta itsestä tai terapiasta. Miksi terapia ei sovi sinulle? Kauanko kävit? Monellako terapeutilla olet ollut? Oletko kokeillut eri terapiamuotoja?
Itse oon nyt kymmenisen vuotta käynyt terapiassa, terapeutteja ollut varmaan kans joku kymmenkunta ja eri terapiamuotojakin muutama. Vasta kolme vuotta sitten löytyi minulle sopiva terapeutti ja paranemiseni on oikeasti lähtenyt käyntiin.
[/quote]
Olen luonteeltani aika sulkeutunut. Kolme eri terapeuttia, psykoterapiaa ja kognitiivista. Kemiat ei vaan kohdanneet eikä mulla riitä kärsivällisyys tai rahat enää.
Siitä olen samaa mieltä, että se itsestään lähtee mutta kun ei vaan pysty ottamaan itseään niskasta kiinni. Yritetty on. Miljoonia kertoja.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.08.2014 klo 12:25"]
[quote author="Vierailija" time="02.08.2014 klo 12:20"]
Minulla todettiin kaksi vuotta sitten kilpirauhasen vajaatoiminta. Sen jälkeen on uusiutuva masennus (johon söin vuosia lääkkeitä) pysynyt poissa, vaikka vastoinkäymisiä on ollut vaikka muille jakaa. Vieläkin tulee välillä surullisia kausia, mutta ei depressiota. Onko teidän kilppariarvot tarkistettu?
Silloinkin, kun olin masennuksen syövereissä, mulla oli yksi kirkas osa aivoista, joka ajatteli, että ei tämä voi olla yksinomaan henkistä. Olen myös ns. kova luonne, mikä auttaa.
[/quote]
Mulla on kilppariarvot tarkkailussa, olleet jo kolme vuotta. Oliskohan niillä vaikutusta?
ap
[/quote]
Voi hyvinkin olla. Kysy saisitko koelääkityksen. Jos on ymmärtäväinen lääkäri, antaa kyllä.
Voi. Ainakin jaksan toivoa... Taas puolitan ssri-lääkkeitä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käykää hakemassa kilpirauhasvaivoista jotain ymmärtävältä erikoislääkäriltä tyroksiinia koekäyttöön. Melkoinen osa "masennuksista" paranee näin todella nopeasti. Kilpirauhasarvot eivät sinällään kerro mitään. Todennäköisesti viitearvot ovat väärät, ja sen lisäksi "oikea" tyroksiinitaso lienee hyvin yksilökohtainen asia.
[quote author="Vierailija" time="02.08.2014 klo 12:47"]
Käykää hakemassa kilpirauhasvaivoista jotain ymmärtävältä erikoislääkäriltä tyroksiinia koekäyttöön. Melkoinen osa "masennuksista" paranee näin todella nopeasti. Kilpirauhasarvot eivät sinällään kerro mitään. Todennäköisesti viitearvot ovat väärät, ja sen lisäksi "oikea" tyroksiinitaso lienee hyvin yksilökohtainen asia.
[/quote]
Täytyy tehdä niin. Kiitos vinkistä
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.08.2014 klo 12:36"]
[quote author="Vierailija" time="02.08.2014 klo 12:32"]
En usko, että pillereillä on mahdollista päästä masennuksesta eroon. Se lähtee joko sinusta itsestä tai terapiasta. Miksi terapia ei sovi sinulle? Kauanko kävit? Monellako terapeutilla olet ollut? Oletko kokeillut eri terapiamuotoja?
Itse oon nyt kymmenisen vuotta käynyt terapiassa, terapeutteja ollut varmaan kans joku kymmenkunta ja eri terapiamuotojakin muutama. Vasta kolme vuotta sitten löytyi minulle sopiva terapeutti ja paranemiseni on oikeasti lähtenyt käyntiin.
[/quote]
Olen luonteeltani aika sulkeutunut. Kolme eri terapeuttia, psykoterapiaa ja kognitiivista. Kemiat ei vaan kohdanneet eikä mulla riitä kärsivällisyys tai rahat enää.
Siitä olen samaa mieltä, että se itsestään lähtee mutta kun ei vaan pysty ottamaan itseään niskasta kiinni. Yritetty on. Miljoonia kertoja.
ap
[/quote]
Lähde vaikka ensiksi siitä, ettei kyse ole mistään "niskasta kiinni ottamisesta". Ei masennusta paranneta leikkimällä tarmokasta.
Eli kannattaako mennä suoraan endokrinologille? Pääseekö sinne tuosta vaan varaamalla ajan?
t. toinen masentunut jolla kilppariarvot rajoilla
[quote author="Vierailija" time="02.08.2014 klo 12:54"]
[quote author="Vierailija" time="02.08.2014 klo 12:36"]
[quote author="Vierailija" time="02.08.2014 klo 12:32"]
En usko, että pillereillä on mahdollista päästä masennuksesta eroon. Se lähtee joko sinusta itsestä tai terapiasta. Miksi terapia ei sovi sinulle? Kauanko kävit? Monellako terapeutilla olet ollut? Oletko kokeillut eri terapiamuotoja?
Itse oon nyt kymmenisen vuotta käynyt terapiassa, terapeutteja ollut varmaan kans joku kymmenkunta ja eri terapiamuotojakin muutama. Vasta kolme vuotta sitten löytyi minulle sopiva terapeutti ja paranemiseni on oikeasti lähtenyt käyntiin.
[/quote]
Olen luonteeltani aika sulkeutunut. Kolme eri terapeuttia, psykoterapiaa ja kognitiivista. Kemiat ei vaan kohdanneet eikä mulla riitä kärsivällisyys tai rahat enää.
Siitä olen samaa mieltä, että se itsestään lähtee mutta kun ei vaan pysty ottamaan itseään niskasta kiinni. Yritetty on. Miljoonia kertoja.
ap
[/quote]
Lähde vaikka ensiksi siitä, ettei kyse ole mistään "niskasta kiinni ottamisesta". Ei masennusta paranneta leikkimällä tarmokasta.
[/quote]
No kai mä sen tiedän. Tuo oli vaan vastaus kommenttiin.
ap
Ei todellakaan siten parane että "ottaa itseään niskasta kiinni". Jotain saattaa tapahtua, jos lopettaa itsensä ruoskimisen.
Tässä on niin paljon kyse siitä, kuinka hyvä lääkäri osuu kohdalle. Itselle osui juuri täydellinen viisi vuotta sitten, ja tosiaan kilpirauhaslääkityksen myötä elämäni muuttui. :) Ette tunnistaisi mua sen aikaisista kuvista. Olen puolet laihempi ja 100% iloisempi.
Jos omalääkäri ei suostu antamaan koelääkitystä vaikka arvot rajoilla, mars yksityiselle. Toinen asia on sitten se, miksi meillä on niin helvetisti tätä kilpirauhasongelmaa? Tshernobyl? En ihmettelisi.
t. kotkalainen
[quote author="Vierailija" time="02.08.2014 klo 13:00"]
Ei todellakaan siten parane että "ottaa itseään niskasta kiinni". Jotain saattaa tapahtua, jos lopettaa itsensä ruoskimisen.
[/quote]
Ei niin. Mutta vastasin kommenttiin jossa sanottiin Se lähtee joko sinusta itsestä tai terapiasta. Ja kun ei terapia auta... En ruoski itseäni, tiedän, että tämä on sairaus.
ap
Mulla on ollut masennusta varmaan koko elämän vaihtelevasti. Välillä työkyky mennyt kokonaan. vasta pari vuotta sitten sain diagnoosin ja alettiin kokeilla lääkkeitä. Minulle lääkkeistä ei ole ollut hyötyä, niistä on tullut vain pahoja sivuoireita. Sen verran oli hyötyä että kun oli paha unettomuuskausi niin sain sen katki muutaman viikon ketipinor-kuurilla, mutta sekään lääke ei sopinut minulle(vei fyysisen toimintakykyni).
Kohta olen ollut vuoden sairaslomalla ja nyt alkaa valoa näkyä. Minulle tärkein lääke on liikunta. Monipuolinen aerobinen liikunta sekä jooga. Myös monipuolinen ruokavalio, etenkin tryptofaanipitoinen ruoka. Nyt kun olen laittanut jokapäiväiseen marjapirtelööni proteiinijauhetta niin on selkeästi ollut parempi mieli.(tryptofaani-pillereitä ei saa syödä ssri-lääkkeen kanssa).
Eli joudun pärjäämään ilman lääkkeitä ja hakemaan tasapainoa elintavoilla. Se vaatii paneutumista. Esim. alkoholia ei voi ottaa, se laskee mielialaa sekä estää liikunnan seuraavina päivinä. En usko että paranen tästä ikinä täysin, mutta uskon että saan elintavoillani pidettyä sairauden aisoissa ja ehkä vielä pystyn töihinkin.