Psykiatrisessa sairaalassa hoitajana oleva vastaa - saa kysyä

hei olen miettinyt ottavani tatuoinnit ranteisiin.mitä tästä ollaan mieltä mt-alallla?olisivat näkyvät,kuulin että aika tarkkaa kun varsinkin vanhat potilaat voivat provosoitua.t.mt-opiskelija

"Omahoitaja" psyk.osastolla on oman kokemukseni mukaan vitsi. Kanslian ovelta lykätään nestemäinen diapami kouraan jos menee ahdistusitkussa juttukaveria henkilökunnasta hakemaan.

[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 01:47"]

hei olen miettinyt ottavani tatuoinnit ranteisiin.mitä tästä ollaan mieltä mt-alallla?olisivat näkyvät,kuulin että aika tarkkaa kun varsinkin vanhat potilaat voivat provosoitua.t.mt-opiskelija

[/quote]

En ole ap, mutta toinen pitkän linjan psyk.sh ja vastaan siltä pohjalta:

En suosittele ainakaan näyttäviä tatuointeja sellaisiin paikkoihin, joita et työaikana voi peittää vaatteilla, koska ne eivät anna kovin ammattimaista vaikutelmaa. Psykiatrisessa työssä on myös hyvä säilyttää mahdollisuus pitää persoonaa ja henkilökohtaisia mielenkiinnon kohteita räikeästi ilmaisevat asiat poissa työympäristöstä.

[quote author="Vierailija" time="02.08.2014 klo 16:34"]

Miksi ihmeessä vastailet täällä???? t.psyk.sh

[/quote]

koska on avohoidossa oleva trolli ja haluaa maksaa takaisin hoidosta

[quote author="Vierailija" time="02.08.2014 klo 17:09"]

[quote author="Vierailija" time="02.08.2014 klo 16:59"]

[quote author="Vierailija" time="02.08.2014 klo 16:34"]Siellä olleena voin kertoa kokemukseni. Mielestäni siellä on hoitajilla todella löysää. Juurikin yöllä, kun potilaan ahdistus on suurimmillaan, ei voi kenellekään puhua. Hoitajat haluavat katsoa telkkua ja juoda kahvia. Käskevät nukkumaan, vaikka tuntuu että sydän repeää. Päivisin pakotetaan erilaisiin aktiviteeteihin Esim että jos et joko suostu leipomaan muffinssaja tiistain päiväkahville tai vaihtoehtoisesti suostu olemaan viikkokokouksen puheenjohtaja, niin sinulta evätään ulkoilulupa. Jne muuta karmeaa.... Työ sopii sairaanhoitajille, jotka haluavat olla työaikansa netissä ja katsoa telkkua. Työn on sivuseikka, kunhan kellokortti pysyy plussalla. Se "hoito" on niin hirveää, että täällä ulkomaailmassakin on parempaa :( Ei ole pakko leipoa, ja voi mennä kävelylle ulos ihan vapaasti jos haluaa.

[/quote]

Se riippuu niin paljon osastosta. Itse aikoinani nuoriso-osastolla monta kuukautta olleena voin sanoa, että ei siellä ainakaan mitään yllä kuvaamistasi asioista tapahtunut. Toki oli huonoja ja tiukkojakin hoitajia, mutta suurin osa kyllä sydämmellisiä ja koin hoidon olleen laadukasta. Osastolla oli paljon parempi olla kuin "ulkomaailmassa" siinä elämäntilanteessa.

[/quote]

Uskon sinua, ja todellakin sydämestäni haluan uskoa hyvään hoitoon. Olen itse toisen alan ammattiauttaja, mutta tietyssä elämäntilanteessa tapahtui romahdus. Jouduin kahdesti osastolle. Siitä on melkein 8 vuotta. Valitettavasti mun kokemus oli tuo, ei mitään keskusteluapua saanut vaikka juuri sitä olisin tarvinnut. Olihan siellä olosta se hyöty, että yritettiin lääkitä yöksi tajuttomaksi, nukkumaan. Mutta kun en nukahtanut, vaan vaeltelin yöllä eksyksissään kaivaten puhumista niin sanottiin, että mene nukkumaan. Että ehtii jutella huomenna virka-aikaan. Ja kun kieltäydyin leipomasta, kun en leivo muutenkaan niin en päässyt ulos :( Siis tämäkö on hoitoa??

[/quote]

En ole ap, mutta toinen psyk.sh ja kerron oman ajatukseni tuosta yökeskusteluasiasta.

Yleisesti ottaen pidän keskustelua tärkeänä hoitona ja sovin omien potilaiden kanssa tunnin keskustelut aina kun olen päivävuorossa. Yöllä keskustelemisessa ei kuitenkaan ole järkeä, jollein mitään todella akuuttia nimenomaan siihen yöhön liittyvää ole. Psykiatrisista potilaista suurin osa kärsii unihäiriöistä ja riittävän yöunen takaaminen on tärkeä osa hoitoa ja paranemisen edellytys. Jos ei yöllä saa nukuttua, ei yleensä päivällä ole voimavaroja keskusteluihin ja muihin hoitoihin. Näkisin jokseenkin ristiriidan siinä, että hoitajat rupattelisivat yökaudet potilaiden kanssa ja näin nimenomaan aktivoisivat unihäiriöisiä potilaita väärään vuorokausirytmiin.

Toinen seikka on osaston turvallisuus. Yöhoitajat ovat vastuussa koko osaston turvallisuudesta. Heidän täytyy olla kuulolla siitä, mitä osastolla tapahtuu. Tämän vuoksi ei yöaikaan ole edes mahdollisuutta vetäytyä potilaan kanssa kahden kesken juttelemaan.

Miten teillä suhtauduttiin siihen tapaukseen, kun jorvissa mieshoitaja harrasti seksiä alaikäisen potilaan kanssa toistuvasti?

Miksei sähköhoidon pysyviä ja äärimmäisen traumaattisia haittavaikutuksia oteta vakavasti?

Onko joillain potilasryhmillä huono maine hoitohenkilöstön keskuudessa? Esimerkiksi syömishäiriöiset, epävakaat jne.

Miski niin monella psykiatrian ammattilaisella(erityisesti lääkärit) tuntuu olevan ongelmia oman melenterveytensä kanssa? Onko työstressi kenties syy vai hakeutuuko alalle ihmisiä, joilla itselläänkin ongelmia?

Ensinnäkin kiitos kaikille hyville, kultaisille mt-alan ihmisille. Läheisiä ihmisiä on elossa ja hyvillä mielin teidän ansiostanne. Itselläni on myös hyvät kokemukset siitä, miten läheiset otetaan mukaan. Yllätyin siitä, miten minuakin kuunneltiin kun esim eksä vietti tovin osastolla.

Miten yleistä päihteiden käyttö on potilaillasi, ns. itselääkitys alkoholilla tai muulla?

Miten saat selville, että mikä on totta potilaan kertomuksissa? Miten paljon luotat siihen, että toinen puhuu totta? Eksäni aluksi valehteli osastolla, sitten kaunisteli paljon asioita ehkä säilyttääkseen kasvonsa ja minäkin aluksi vaikenin häpeästä esimerkiksi juomiseen liittyvistä asioista.

Miten paljon alalle tulee ihmisiä, jotka itse tarvitsisivat terapiaa? Joistakin hoitajista kun tämä ikävä kyllä tulee mieleen, että käsittelisipä ensin omat traumansa.

Mikä on terveen ja "hullun" ero? :)

Kiitos vielä paljon.

Onko sinulla tietoa miten voisin päästä psykiatriseen sairaalaan tai avopuolelle töihin? Olen siis sairaanhoitaja, mutta suuntautuminen oli aikoinaan sisätauteihin, ja nyt olen jo vuosia ollut kotona hoitamassa lapsia ja muissakin hommissa välillä. Sairaanhoitajan töitäkin olen tehnyt silloin tällöin keikkatyönä, lähinnä vanhuspuolella. Psykiatrinen puoli kiinnostaisi, mutta työpaikkailmoituksissa aina mainitaan että pitäisi olla psyk. suuntautuminen ja kokemusta jo entuudestaan ainakin vuoden parin verran ja minulla on vain yksi harjoittelu takana, ja siitäkin on aikaa jo yli kymmenen vuotta. 

Oletko koskaan kohdannut ihmistä, jolla oikeasti on narsismidiagnoosi? Sitä kun viljellään kaikkialla ad nauseam, mutta harvempi varmasti diagnoosia saa, kun ei koe tarvetta hakeutua hoitoon.

Onko psykiatrisille sairaanhoitajille kysyntää työmarkkinoilla? Kannattaako kouluttautua? Onko tarjolla vakituisia paikkoja vai riivaako pätkätyöhelvetti? Mikä työssä on raskainta, mikä parasta?

On valta kiivennyt päähän? Tunnetko ylemmyyttä suhteessa asiakkaisiisi? Miltä tuntuu kun sinua huomattavasti älykkäämmät ihmiset kertovat sinulle työssäsi (siis asiakkaasi) että olet monin tavoin sopimaton harjoittamaan ammattiasi?

Onko psykiatrisille sairaanhoitajille kysyntää työmarkkinoilla? Kannattaako kouluttautua? Onko tarjolla vakituisia paikkoja vai riivaako pätkätyöhelvetti? Mikä työssä on raskainta, mikä parasta?

Oletko tavannut paniikkihäiriöisiä ja voiko siitä vaivasta parantua ilman ssri- lääkitystä, voiko äityä niin pahaksi että joutuu osastolle

Onko psykiatrisille sairaanhoitajille kysyntää työmarkkinoilla? Kannattaako kouluttautua? Onko tarjolla vakituisia paikkoja vai riivaako pätkätyöhelvetti? Mikä työssä on raskainta, mikä parasta?

......miten onnistuin laittamaan tuon noin monta kertaa O_O ...anteeksi.

Nyt täytyy sanoa että enpä muista ainakaan tämmöstä diagnoosia minun nähden koskaan käytetyn. Ehkä eniten vaikuttaa se, että jos jokin muu on ns. päädiagnoosi, siihen kyllä voi muita lisätä, mutta ehkä tämmönen ei vaan jää mieleen. Muut persoonallisuushäiriöt sitten papereissa ja koneella onkin ehkä enemmän edustettuina, niinkuin epäsosiaalinen persoonallisuus. ap

Minne se hoitsu hävisi? Vai vastaileeko täällä, vaikka pitäisi olla töissä eikä viihteellä av-palstalla? Niin työmoraali- onko heikko?