Psykiatrisessa sairaalassa hoitajana oleva vastaa - saa kysyä

[quote author="Vierailija" time="02.08.2014 klo 13:21"]

Minulla on alkamassa harjoittelu akuutilla aikuisten psykiatrisella osastolla, kuinka voisin valmistautua siihen? :) Jännittää!

-Sh-opiskelija

[/quote]

Avoimin mielin ja tietyllä nöyryydellä, kunnioituksella ihmistä kohtaan. Menemällä ja tekemällä, oman potilaan ottamalla ja ohjaus hyödyntämällä! Tsemppiä! ap

[quote author="Vierailija" time="02.08.2014 klo 13:24"]

Ennen alalle hakeutumista onko sulla ollut merkityksellinen ihmissuhde (sen lajilla/laadulla ei niin väliä) ns. hulluun ihmiseen? Oliko tällä -jos rehellinen olet-, vaikutusta alavalintaasi? Tarkoitan lähinnä sitä, että tuntuuko hulluus susta tavallaan... kodikkaalta?

[/quote]

Psykoottiseen? Ei. Ja jos olen rehellinen, minä _pelkäsin_ alussa, niin vieras oli tämä maailma edellisten harjoittelujen jälkeen. Vaikutti varmaan sekin, että en ollut niin huonokuntoisia ennen nähnytkään. Suvussa ei meillä ole skitsofreniaa tai kaksisuuntaista, alkoholitaustaa hieman kylläkin. Ennen harjoitteluja odotukset oli kuitenkin korkealla ja niin vain totuin ja löysin oman paikkani.

Onko yleistä, että sairaalajakson jälkeen kotiutettu potilas luulee, ettei naapurit ja tuttavat tiedä hoidosta mitään ja suhtautuvat kuin ennenkin?

[quote author="Vierailija" time="02.08.2014 klo 16:00"]

Onko yleistä, että sairaalajakson jälkeen kotiutettu potilas luulee, ettei naapurit ja tuttavat tiedä hoidosta mitään ja suhtautuvat kuin ennenkin?

[/quote]

Varmaan paikkakunnan koostakin riippuu, tietääkö naapurit ja tuttavat hoidosta. Tärkeimmät läheisethän monesti hoidon yhteydessä tavataan sairaalassa ja annetaan tilaa heidänkin ajatuksilleen ja kysymyksilleen.

Toivoisin, että puolitutut ja muut suhtautuu kuten ennenkin, mutta vieläkin tuntuu olevan joku näkymätön leima joka meillä otsaan laitetaan. Toki fiksusti suhtautuvia ihmisiäkin on.

[quote author="Vierailija" time="02.08.2014 klo 16:03"]

[quote author="Vierailija" time="02.08.2014 klo 16:00"]

Onko yleistä, että sairaalajakson jälkeen kotiutettu potilas luulee, ettei naapurit ja tuttavat tiedä hoidosta mitään ja suhtautuvat kuin ennenkin?

[/quote]

Varmaan paikkakunnan koostakin riippuu, tietääkö naapurit ja tuttavat hoidosta. Tärkeimmät läheisethän monesti hoidon yhteydessä tavataan sairaalassa ja annetaan tilaa heidänkin ajatuksilleen ja kysymyksilleen.

Toivoisin, että puolitutut ja muut suhtautuu kuten ennenkin, mutta vieläkin tuntuu olevan joku näkymätön leima joka meillä otsaan laitetaan. Toki fiksusti suhtautuvia ihmisiäkin on.

[/quote]

Eikö se nyt ole ihan tervettä varovaisuutta, jos suhtautuu epäilevästi kotiutuneen kykyihin?

Omien sairaalakokemusteni perusteella kummastuttaa se, miten paljon aikaa osa hoitajista viettää kansliassa lukitun oven takana. Ymmärrän raporttien antamisen mutta eivät kai ne useampaa tuntia vie. Joillakin osastoilla oli hoitajilla oli ns. päiväsalivuoro, jolloin istuivat potilaiden joukossa. Osa jutteli mutta osa vain luki päivän lehteä ottamatta potilaisiin kontaktia. Yhdellä kerralla omahoitajani ei jaksoni aikana puhunut kanssani kertaakaan kiireeseen vedoten. Ihmettelen sitä kiirettä, kun tuntui, että hoitajia näkyi vain ruoka-aikoina lääkkeitä jakamassa. Mutta voi toki olla, että on ollut paljon eristyspotilaita. Minusta kuitenkin vaikuttaa siltä, ettei osa hoitajista kauheasti panosta työhönsä. Mietin, johtuuko se siitä, että he ovat kyynistyneet eivätkä piittaa "hulluista" hoidettavistaan. Senkin olen huomannut, että osastoittain vaihtelee tosi paljon se, minkälaistä ryhmätoimintaa potilaille järjestetään.

[quote author="Vierailija" time="02.08.2014 klo 11:45"]

On valta kiivennyt päähän? Tunnetko ylemmyyttä suhteessa asiakkaisiisi? Miltä tuntuu kun sinua huomattavasti älykkäämmät ihmiset kertovat sinulle työssäsi (siis asiakkaasi) että olet monin tavoin sopimaton harjoittamaan ammattiasi?

[/quote]  ne on siellä hoidossa koska päässä viiraa, en oo ammattilainen tuolta saralta

Saako vaan tulla vierailuaikoina ilman etukäteis ilmoitusta tapaamaan potilasta jolle ei ole verisukua?

"Eikö se nyt ole ihan tervettä varovaisuutta, jos suhtautuu epäilevästi kotiutuneen kykyihin?"

Ei. Mihinkä ne kyvyt siitä katoaa? Toki välittämisen myötä tuleva huoli on sitten asia erikseen, ja voinnin tukeminen, mutta ylläolevasta minulle välittyi melko esineellistävä kuva. Kuin kotiutunut olisi jokin sirkusnorsu.. Sitten taas, maanikoita on hyvä seurata lähteekö vauhtia tulemaan, mutta taas, välittämisen takia eikä uteliaisuuttaan.

Miten kannattaa toimia dementiaa sairastavan omaisen kanssa? Aiemmin hyvin järkevä, asiallinen ja älykäs 73-vuotias sukulainen on alkanut käyttäytyä levottomasti ja mm. puhuu hyvin usein seksijuttuja. Hän ei ole pitkään aikaan seurustellut. "Se halusi kanssani sänkyyn!" tai "Ostan tällaisen puseron, niin mies kiihottuu!"

Sukulainen kiroilee usein, huutaa ja mellastaa. Hän lähettää herjauskirjeitä sisaruksilleen. Nuorempi sisar on hänen mielestään skitsofreenikko ja veli on juoppohullu lääkkeiden käyttäjä. Sisarusten herjaustekstit jatkuvat vielä kuoren takana... Sukulainen soittaa firmojen johtajille, valittaa asioista ja lyö vastapuolelle huutonsa jälkeen luurin korvaan.

Pyysin, että muistihoitaja yrittää saada sukulaisen tutkimuksiin. Toistaiseksi asia ei ole edistynyt, koska sukulainen vastustaa tutkimuksia turhana. Hän on mielestään täysin terve ja kaikki muut ovat hulluja.

[quote author="Vierailija" time="02.08.2014 klo 16:07"]

Omien sairaalakokemusteni perusteella kummastuttaa se, miten paljon aikaa osa hoitajista viettää kansliassa lukitun oven takana. Ymmärrän raporttien antamisen mutta eivät kai ne useampaa tuntia vie. Joillakin osastoilla oli hoitajilla oli ns. päiväsalivuoro, jolloin istuivat potilaiden joukossa. Osa jutteli mutta osa vain luki päivän lehteä ottamatta potilaisiin kontaktia. Yhdellä kerralla omahoitajani ei jaksoni aikana puhunut kanssani kertaakaan kiireeseen vedoten. Ihmettelen sitä kiirettä, kun tuntui, että hoitajia näkyi vain ruoka-aikoina lääkkeitä jakamassa. Mutta voi toki olla, että on ollut paljon eristyspotilaita. Minusta kuitenkin vaikuttaa siltä, ettei osa hoitajista kauheasti panosta työhönsä. Mietin, johtuuko se siitä, että he ovat kyynistyneet eivätkä piittaa "hulluista" hoidettavistaan. Senkin olen huomannut, että osastoittain vaihtelee tosi paljon se, minkälaistä ryhmätoimintaa potilaille järjestetään.

[/quote]

Raporttien lisäksi on muitakin tilanteita, missä ollaan "lukittujen ovien takana". Joskus voidaan ottaa aikaa isommalla väellä jonkun yksittäisen potilaan tilanteen pohtimiseen, käydä läpi hallinnollisia ohjeita ym. Sitten myös kirjaaminen vie aikaa, varsinkin vanhemmilla hoitajilla. Eristykset "syö" aina vähintään sen yhden vierihoitamaan.

Ikävää, että kokemus on tuollainen. Totta on, että osa saattaa olla "helpon leivän perässä" lehtiä vain lukien. Siinäkin on kuitenkin tarkoitus olla läsnä ja saatavilla ja olla ihan niin kovasti lukematta kuitenkaan. Olla kuulolla. 

Tilanteesta riippumatta omahoitajakeskustelut meillä toteutetaan. Vaikka olisi kiire, koska se on arvioitu niin tärkeäksi että joustetaan sitten muusta.

[quote author="Vierailija" time="02.08.2014 klo 16:14"]

Saako vaan tulla vierailuaikoina ilman etukäteis ilmoitusta tapaamaan potilasta jolle ei ole verisukua?

[/quote]

Varmaan riippuu ihan osastosta. Joillekin on hyvä etukäteisilmoitus, jos on joitakin käytäntöjä vierailuihin liittyen,joillekin käy kun ilmestyy ovelle.

[quote author="Vierailija" time="02.08.2014 klo 16:26"]

Miten kannattaa toimia dementiaa sairastavan omaisen kanssa? Aiemmin hyvin järkevä, asiallinen ja älykäs 73-vuotias sukulainen on alkanut käyttäytyä levottomasti ja mm. puhuu hyvin usein seksijuttuja. Hän ei ole pitkään aikaan seurustellut. "Se halusi kanssani sänkyyn!" tai "Ostan tällaisen puseron, niin mies kiihottuu!"

Sukulainen kiroilee usein, huutaa ja mellastaa. Hän lähettää herjauskirjeitä sisaruksilleen. Nuorempi sisar on hänen mielestään skitsofreenikko ja veli on juoppohullu lääkkeiden käyttäjä. Sisarusten herjaustekstit jatkuvat vielä kuoren takana... Sukulainen soittaa firmojen johtajille, valittaa asioista ja lyö vastapuolelle huutonsa jälkeen luurin korvaan.

Pyysin, että muistihoitaja yrittää saada sukulaisen tutkimuksiin. Toistaiseksi asia ei ole edistynyt, koska sukulainen vastustaa tutkimuksia turhana. Hän on mielestään täysin terve ja kaikki muut ovat hulluja.

[/quote]

Onko lähistöllä vanhuspsykiatrian osastoa? Voisiko ajatella että olisi yhteydessä sen puolen lääkäriin, avopuolelta tai sairaalasta ja selvittelisi, voisiko olla tilanteet jo niin kärjistyneitä, että voisi ajatella tahdosta riippumatonta hoitoa? Asiaan perehtynyt geriatri ehkä ensisijainen olisi, mutta toisaalta jos ei vapaaehtoisesti hoitoon lähde, ja kuitenkin harhoja selvästi on, epäluuloja ainakin.

Siellä olleena voin kertoa kokemukseni. Mielestäni siellä on hoitajilla todella löysää. Juurikin yöllä, kun potilaan ahdistus on suurimmillaan, ei voi kenellekään puhua. Hoitajat haluavat katsoa telkkua ja juoda kahvia. Käskevät nukkumaan, vaikka tuntuu että sydän repeää. Päivisin pakotetaan erilaisiin aktiviteeteihin Esim että jos et joko suostu leipomaan muffinssaja tiistain päiväkahville tai vaihtoehtoisesti suostu olemaan viikkokokouksen puheenjohtaja, niin sinulta evätään ulkoilulupa. Jne muuta karmeaa.... Työ sopii sairaanhoitajille, jotka haluavat olla työaikansa netissä ja katsoa telkkua. Työn on sivuseikka, kunhan kellokortti pysyy plussalla. Se "hoito" on niin hirveää, että täällä ulkomaailmassakin on parempaa :( Ei ole pakko leipoa, ja voi mennä kävelylle ulos ihan vapaasti jos haluaa.

Miksi ihmeessä vastailet täällä???? t.psyk.sh

[quote author="Vierailija" time="02.08.2014 klo 16:23"]

"Eikö se nyt ole ihan tervettä varovaisuutta, jos suhtautuu epäilevästi kotiutuneen kykyihin?"

Ei. Mihinkä ne kyvyt siitä katoaa? Toki välittämisen myötä tuleva huoli on sitten asia erikseen, ja voinnin tukeminen, mutta ylläolevasta minulle välittyi melko esineellistävä kuva. Kuin kotiutunut olisi jokin sirkusnorsu.. Sitten taas, maanikoita on hyvä seurata lähteekö vauhtia tulemaan, mutta taas, välittämisen takia eikä uteliaisuuttaan.

[/quote]

No lainaisitko itse autosi juuri kotiinlähtevälle asiakkaalle?

[quote author="Vierailija" time="02.08.2014 klo 16:34"]

Miksi ihmeessä vastailet täällä???? t.psyk.sh

[/quote]

Toivoin, että jos vähän saisi osaltaan hälvennettyä ennakkoluuloja meidän porukkaa kohtaan. Viime aikoina jokunen oma potilas on sanonut että osastolla olo ei vastannut ollenkaan mieli(kauhu)kuvaa siitä mitä hoito on. Vieläkin tänä päivänä on niin paljon asioita mitkä ihmetyttää, ja on ehkä katsottu vanhoja leffoja ja sieltä otettu käsitys siitä mitä hoito on.

[quote author="Vierailija" time="02.08.2014 klo 16:34"]

Hoitajat haluavat katsoa telkkua ja juoda kahvia. Käskevät nukkumaan, vaikka tuntuu että sydän repeää. Päivisin pakotetaan erilaisiin aktiviteeteihin Esim että jos et joko suostu leipomaan muffinssaja tiistain päiväkahville tai vaihtoehtoisesti suostu olemaan viikkokokouksen puheenjohtaja, niin sinulta evätään ulkoilulupa.

[/quote]

Varmasti näitäkin paikkoja on, missä asiat tehdään "niinkuin aina". Kaikille ei kaikki asiat sovi, niitäkin on jotka tykkää muffinssien teosta ja se on kivaa piristystä sairaalassa oloon, mutta nekin pitäisi huomioida, jotka ei ole ihmisenä sen tyylisiä.

"No lainaisitko itse autosi juuri kotiinlähtevälle asiakkaalle?"

En lainaisi omaa autoani kenellekään. Jos lainaisin, niin monelle meidän potilaista varmasti luottaisin autoni. 

Oletko koskaan ihastunut potilaaseesi?

Mikä on työssäsi parasta ja mikä huonointa?