Kysy 15-vuotiaana äidiksi tulleelta

2

up

[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 21:31"]

up

[/quote]

Mitä teillä syötiin tänään?

Vyötärönympäryksesi suurimmillaan?

Tunnen erään, jonka äiti oli saanut hänet 14-vuotiaana ja kolmen vuoden päästä sai toisen lapsen. En ymmärrä. Mikä kiire? Ilmeisesti tää 16-17-vuotiaana saatu sisarus oli vieläpä suunniteltu!

Ap, oliko sulla vahinko vai suunniteltu juttu?

[quote author="Vierailija" time="01.08.2014 klo 23:12"]

Mitä teillä syötiin tänään?

[/quote]

Päivälliseksi perunoita, savukalasalaattia ja kanasuikaleita.

[quote author="Vierailija" time="01.08.2014 klo 23:14"]

Vyötärönympäryksesi suurimmillaan?

[/quote]

Jotain 105cm, odotusaikana siis

Mitkä ovat teidän perheen tärkeimmät arvot.

[quote author="Vierailija" time="01.08.2014 klo 23:25"]Mitkä ovat teidän perheen tärkeimmät arvot.

[/quote] ja miten näkybät arjessanne

[quote author="Vierailija" time="01.08.2014 klo 23:14"]

Tunnen erään, jonka äiti oli saanut hänet 14-vuotiaana ja kolmen vuoden päästä sai toisen lapsen. En ymmärrä. Mikä kiire? Ilmeisesti tää 16-17-vuotiaana saatu sisarus oli vieläpä suunniteltu!

Ap, oliko sulla vahinko vai suunniteltu juttu? [/quote]

Ei todellakaan suunniteltu.

Miten vanhempasi ja sukulaiset suhtautuivat?

[quote author="Vierailija" time="01.08.2014 klo 23:25"]

[quote author="Vierailija" time="01.08.2014 klo 23:25"]Mitkä ovat teidän perheen tärkeimmät arvot.

[/quote] ja miten näkybät arjessanne

[/quote]

Jee, mikä kysymys.  :D

Mutta siis...

Olen yrittänyt opettaa lapseni arvostamaan läheisiään ja sitä mitä hänellä on. Tasa-arvoa, keskustelutaitoja ja kompromisseja. Haluaisin pojan oppivan, että elämässä on paljon erilaisuutta ja että hänestä kasvaisi itsenäinen, itsensä ja muut ihmiset hyväksyvä ihminen. Terveyttä haluaisin hänen oppivan myös arvostamaan. Innostan häntä luottamaan itseensä ja kiinnostumaan opiskelusta ja kirjoista.

[quote author="Vierailija" time="01.08.2014 klo 23:36"]

Miten vanhempasi ja sukulaiset suhtautuivat?

[/quote]

Nohh...

Aluksi olivat hyvin järkyttyneitä. Yrittivät vedota järkiperäisiin syihin, raskaudenkeskeytykseen. Äiti varsinkin. Isä oli alunperin enemmän minun puolellani, kertoi olevansa tukena ja itki kun minäkin itkin, lohdutti. Raskausaikana tilanteen alkaessa selvitä olivat molemmat tukena ja pojan syntymän jälkeen olivat myös. Vanhempien ja sisarusteni ansiosta sain käytyä kouluni loppuun ja pitämään elämän järjestyksessä.

Sukulaisista en niin varmasti tiedä. Isän puolen vanhemmat olivat kuolleet, äidin vanhemmat olivat ai niin siinä kävi, no okei. Tädiltä sain myös suurta tukea. Kyllä varmaan sukulaiset kaikenlaista puhui, mutta eivät minun korviini koskaan kantautuneet. Minuun suhtauduttiin asiallisesti ja ymmärtäväisesti. Nyt myöhemmin asia on kaikille jo ok.

Minulla on muutama kysymys:

1. Oliko lapsesi isä synnytyksessä mukana?
2. Synnytitkö alakautta? Oliko kokemus traumaattinen? Miltä synnytys niin nuorella iällä tuntui?
3. Imetitkö? Ahdistiko sinua imetys?
4. Jäikö kehoosi jotain "jälkiä" raskaudesta?

Kysyn nämä kaikki hyvällä :)

Oletko muistanut kiittää meitä, jotka ovat sponssannut teidän vahingonlaukauksen? Ole hyvä!

[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 18:06"]

Minulla on muutama kysymys:

1. Oliko lapsesi isä synnytyksessä mukana?
2. Synnytitkö alakautta? Oliko kokemus traumaattinen? Miltä synnytys niin nuorella iällä tuntui?
3. Imetitkö? Ahdistiko sinua imetys?
4. Jäikö kehoosi jotain "jälkiä" raskaudesta?

Kysyn nämä kaikki hyvällä :)

[/quote]

1. Oli kyllä. Tosin samaa matkaa ei menty, mutta saapui sairaalalle hyvissä ajoin ennen h-hetkeä.

2. Synnytin alakautta. Kokemuksena ei ollut mitenkään traumaattinen. Tosin lapsemme syntyi keskosena ja oli sen verran pieni(n. 2kg), että itse synnytys sujui ongelmitta. Muistan jännittäneeni raskausaikana aivan hirveästi, mutta itse tilanne meni ilman suurempaa draamaa, vaikka laskettuun aikaan olikin vielä useita viikkoja, eli tuli yllättäen. Sen muistan myös, että olin huolissani enemmän keskosuudesta, kuin synnytyksestä.

3. Imetin sen ensimmäisen kuukauden. Imetys varsinaisesti ai ahdistanut, mutta se tuntui stressaavalta, koska koin epäonnistuneeni siinä kun se ei onnistunut.

4. Eipä oikeastaan, rintojen raskausarvet ainoina, jotka nekin haalistuivat.

[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 20:03"]

Oletko muistanut kiittää meitä, jotka ovat sponssannut teidän vahingonlaukauksen? Ole hyvä!

[/quote]

Ai miten sponssannut?

Up (jälleen)

Itse synnytin ensimmäiseni 16-vuotiaana. En saanut paskaa niskaan kertaakaan mistään. Päivääkään en ole katunut. Lapsesta on kasvanut jo viehättävä nuori nainen.

Niin ja kaksi ammattiakin tuli silti opiskeltua vaikka vein tytön päivähoitoon " vasta" kun hän oli ķahden vanha.

En edes missään vaiheessa tajunnut huomioida että olisin jotenkin erilainen äiti. Hoidin vauvaani niinkuin muutkin äidit. Kävin toisten äitien kanssa äitilapsikerhossa ja vaunukävelyillä jne. Koskaan ei kukaan srvostellut tai edes mulkoillut pahasti.

Se oli ihanaa aikaa josta jäi ihanat muistot. Tosin en silti kannusta lapsen tekemiseen teininä koska ihmiset ovat niin erilaisia. Samoin elämäntilanteet, läheiset jne.

Esim. eräs tuntemani nainen sai pari vuotta sitten lapsen ollessaan 21 v. Puoli vuotta jaksoi, jonka jälkeen hylkäsi lapsen sukulaisten hoiviin.