Kaikki elämässä hyvin - haluan vain kuolla
Joo, eli: mulla on työpaikka, avopuoliso, ystäviä, perhe ja ruokaa kaapissa. Koulutus löytyy, ja en ole mikään maailman rumin tyttönen (en kyllä kauneinkaan). Mulla on tavotteita, ystävät pitävät mua kunnianhimoisena ja aikaansaavana ja sitä kyllä olenkin useimmiten. Osaan myös relata, mutta...
En tiedä miten osaisin selittää tämän. Haluan elää täysillä, ja tykkään käydä ulkona, olla sosiaalinen, matkustella, pärjätä töissä ja saada jotain aikaan. Loppujen lopuksi huomaan usein ajattelevani, että "voi kunpa tämä baari-ilta olisi jo ohi ja voisin retkahtaa sänkyyni, että kaikki olisi jo takana päin ja tämäkin ilta juhlittu" ,"olisinpa jo jaksanut keskustella kaikkien kanssa ja luoda uusia ihmiskontakteja elämääni, ettei nyt tarvitsisi höpötellä turhia", "olisipa työpäivä jo ohi ja ikuisesti sunnuntai että voisi vaan maata sängyssä". Tavallaan olen todella aktiivinen, mutta mikään ei oikeasti tunnu merkitykselliseltä tai arvokkaalta. Olen todella kunnianhimoinen, mutta en oikeasti usko, että minusta ikinä tulee mitään suurta.
Toivon, että voisin hypätä aikakoneella siihen ikään, kun olen jo 95 vuotias, koko ura on takana päin, kaikki ihmissuhdedraamat on hoidettu, ja elämä on eletty eikä tarvitsisi enää olla kaunis ja laiha ja sosiaalinen ja ehtiä joka festareille ja palella teltoissa yms. Haluan mielikuvissani elää ihanaa ja sosiaalista, menorikasta elämää, mutta oikeasti en jaksaisi elää ollenkaan. Monesti toivon, että olisin kuollut. En vain jaksa mitään. Kukaan ei tätä musta uskoisi, ja olenkin ihan iloinen useimmiten, mutta en jaksa tätä pientä jatkuvaa ahdistusta ja tunnetta siitä, että mikään ei tunnu niin tärkeältä, että sitä jaksaisi oikeasti koko sydämellään tehdä. Sairasta sanoa tämä, mutta kadehdin kuolleita. Olen yrittänyt itsemurhaa aiemmin elämässäni, mutta en onnistunut siinä (olin teini ja onneton tyhmä).
En koe että olen masentunut, koen vain, etten halua elää elämääni tälläisenä ihmisenä, vain olla luontaisesti erilainen kuin mitä olen.
Äh. Olipa vaikea selittää. Ymmärsikö kukaan mitään?
Kommentit (44)
Koomista kun ihmiset heti ehottaa masennusta. Tämä ei ole masennusta, ap on vain vitun tyhmä. Kyse on siitä että ämmän pitää elää someseksikästä elämää ja olla sosiaalisesti hyväksytty ihminen. Lammas. Opettelis elämään niinku tykkää eikä niinku täytyy.
Uusi alku ja epäonnistuminen. Taas! Pääsisipä pois
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa tutulta! Oudointa tosiaan on se kun haluaa kuolla/ toivoo kuolevansa vaikka olisi ihan hyvä päivä/iloinen mieli jne....outoa. En tosiaan tiedä mistä johtuu. Ei vain jaksa/huvita/halua elää.
Siis tää on samaistuttavin teksti mitä oon lukenu. Tää on just se millasta mun elämäs on nyt. Mul voi olla ihan hauskaa sun muuta mut silti pohdin et millon sitä lähtis pois.
Oikeasti millään ei ole mitään merkitystä loppupeleissä :) Saavutit mitä tahansa tai et saavuttanut, sillä ei ole mitään merkitystä. Tuhannen vuoden päästä koko maapalloa ei enää ole, tai ainakaan ihmisiä tuskin on. Sadan tuhannen vuoden päästä millään maapallolla ja ihmiskunnalla ei ole enää minkäänlaista merkitystä universumiin. Saatika sitten vielä pidemmän ajan kuluttua. Me kaikki kuollaan joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin.