Lue keskustelun säännöt.
Kun lapsi ei soita kavereilleen!!
01.08.2014 |
Tokaluokalle menevällä pojalla on kavereita mutta nyt kesän hän on ollut heistä aikalailla erossa ja leikkinyt pienten naapurin lasten kanssa. Poika ei MILLÄÄN ala soittaa kavereille vaikka hänellä on välillä tosi tylsää. Syy on ettei kehtaa tai uskalla. Ujo siis omalla tavallaan. Kaverit on häntä joskus hakeneet mutta hän ei silloin ole ollu kotona. Mutta ei ala soittaa heille takas tai mene kysymään heitä ovelta. Eikä missään nimessä tietystikään äiti saisi tulla mukaan. Mua välillä rasittaa kun poika valittaa tekemisen puutetta mutta ei vain tartu puhelimeen tai lähde kysymään.
Kommentit (22)
Soita? Ei kai nykyään nyt enää puhelimella tuollaisia asioita soita... Tosiaan tekstarit, skype, whatsapp, facebook jne...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tokaluokkalainen ole facebookissa!! Eikä kuulemma ne kaveritkaan onneksi. Mutta ei nyt tästä aleta vääntää enempää, tahtosin että tuo saisi ikäistään seuraa lomallakin vaikka kohtahan koulua alkaa. terv. ap
No tekstarin olen käskeny lähettää. Mutta ei.
En ymmärrä mikä sinun ongelmasi on. Jos lapsi ei ole yhtä suulas kuin sinä ehkä olet, niin yritä hyväksyä se ja älä aseta lapselle paineita soittamisesta. Muitakin tapoja tosiaan on olemassa, vaikka sitten nämä vanhanaikaiset tekstiviestit. Laittakaa lapsen kanssa yhdessä viesti kaverille, auta lasta edes vähän ennenkuin tuomitset hänet ihan täysin. Lapsi kyllä huomaa tuon sinun negatiivisuutesi ja valitettavasti myös muistaa sen kauan.
Älä nyt äiti hyvä ala lasta ujoudesta syyllistämään!
Olin lapsena samanlainen, eikä todellakaan olisi auttanut asiaa, jos vanhempani olisivat vieressä turhautuneina nalkuttaneet, että ”Soita nyt vaan sille Penalle/Pirjolle!”. Lapsi on ujo eikä kehtaa, piste. Voisit istua lapsen kanssa alas, jutella, miksei kehtaa. Kertoa jostain omista kokemuksistasi, joissa pelosta huolimatta teit jotain, ja sait onnistumisen kokemuksen. Voisit kertoa, että monia aikuisiakin jännittää ja ujostuttaa usein. Voisit rohkaista, että jos jotain haluaa, sitä kannattaa elämässä vain lähteä tavoittelemaan. Epäonnistuminen ei ole noloa vaan osoitus siitä, että on rohkeasti sentään yrittänyt.
Vaikka asia on sinun mielestäsi pieni, voi se lapselle olla todella iso.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen jo aikuinen ja minullakin on vaikeuksia kehdata ottaa yhteyttä kavereihin. Saati lasteni kavereihin, 6v usein narisee milloin pääsee sen ja sen luokse tai milloin joku vois tulla meille...asiaa varmaan auttais jos minä kysyisin asiaa jonkun sen kaverin äitiltä...mutta jotenkin sekin on mulle liian vaikeaa. :(
Meillä vasta 4. luokalle menevä on uskaltautunut silloin tällöin ottamaan yhteyttä kavereihinsa puhelimitse. Yleensä whatsappilla, sillä on helppo lähettää viesti vaikka koko luokalle (lähtiskö kukaan uimaan/leffaan).
Onneksi kaverinsa ovat aktiivisempia soittelijoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en ole tainnut soittaa kenellekkään kohta viiteen vuoteen. En tykkää puhua puhelimessa.. Textaria laitan ja kiitos whatsapin ja facen tekstarilaskuihin ei mene paljoa mtn.
t. 16v
Olen minä istunut alas ja jutellut ja kannustanut juuri siihen tyylin, että jos jotain haluaa, sitä kannattaa tavoitella... Mutta poika ei vaan halua ottaa yhteyttä ja väittää ettei halua kavereitaan nähdä. Mutta sitten jos näkee, niin hauskaa aina on. Eikö teitä muita äitejä ikinä turhauta että vaikka teette kaikkenne lapsen kannustamiseksi niin vaikeemmaksi vaan menee? Vai pitäisikö siten lakata yrittämästä, niin ei olisi sitävaraa että rivien välissäkään tuputtaa jotain?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei ole pakko soittaa jos ei halua, älä jankuta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.08.2014 klo 14:47"]
Olen minä istunut alas ja jutellut ja kannustanut juuri siihen tyylin, että jos jotain haluaa, sitä kannattaa tavoitella... Mutta poika ei vaan halua ottaa yhteyttä ja väittää ettei halua kavereitaan nähdä. Mutta sitten jos näkee, niin hauskaa aina on. Eikö teitä muita äitejä ikinä turhauta että vaikka teette kaikkenne lapsen kannustamiseksi niin vaikeemmaksi vaan menee? Vai pitäisikö siten lakata yrittämästä, niin ei olisi sitävaraa että rivien välissäkään tuputtaa jotain?
[/quote]
No kyllä ärsytti. Ja ärsyttää vieläkin. Kyllä mä ainakin jatkoin sitä kannustamista (siis jonkun mielestä tuputtamista). Tiedän kuitenkin että itse olen ollut samanlainen. Yhteydenotto jännitti ja olin mielelläni kotona yksin.
t.9
Anna olla, itse olin lapsena samanlainen ja nyt aikuisiällä olen melkoinen introvertti. Tavallaan olisi ollut kiva nähdä kavereita lapsena, mutta parhaiten viihdyin kuitenkin itsekseni.Me ollaan kaikki erilaisia, ja jos poikasi sattuu myös olemaan introvertti, niin pahinta mitä voit tehdä on pakottaa hänet näkemään kavereitaan.
Pojallesi voisi yrittää keksiä jotain mitä voi tehdä itsekseen? Sen kyllä ymmärtää, että kesälomalla aika käy helposti pitkäksi. Koulut taitavat onneksi alkaa pian niin sittenhän poikasi näkee taas kavereitaan ikään kuin 'pakosta'.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.08.2014 klo 15:05"]
Anna olla, itse olin lapsena samanlainen ja nyt aikuisiällä olen melkoinen introvertti. Tavallaan olisi ollut kiva nähdä kavereita lapsena, mutta parhaiten viihdyin kuitenkin itsekseni.Me ollaan kaikki erilaisia, ja jos poikasi sattuu myös olemaan introvertti, niin pahinta mitä voit tehdä on pakottaa hänet näkemään kavereitaan.
[/quote]
Meillä ainakin on tuossa se hankaluus, että näen että poikani nauttii erityisen paljon kavereiden kanssa. Hän on yhtä naurua pulatessaan vaikka rannassa kaverin kanssa ja heti on kysymässä voiko kaveri tulla yökylään. Ja kivaa on.
Yksin saa kuitenkin olla todella paljon, joten kerran pari viikossa kavereiden näkemistä ei minusta ole ihan hirveästi.
t.9/14, introvertti itsekin, mutta kunhan saan itsestäni sen irti, että lähden kyläilemään, niin kivaa on.
Meillä introvertti 9-vuotias, mutta kaveriasioita on hoitanut puhelimella jo 6-vuotiaasta. Introverttiudesta ja ujoudesta huolimatta kaverit vie voiton eli pakko vaan olla yhteyksissä. Onneksi meilläkin monet kaverit on aktiivisempia kuin meidän, mutta kyllä mäkin patistan itse aktivoitumaan välillä, ettei vallan suhteet roiku muiden varassa.
[quote author="Vierailija" time="01.08.2014 klo 14:47"]
Vai pitäisikö siten lakata yrittämästä, niin ei olisi sitävaraa että rivien välissäkään tuputtaa jotain?
[/quote]
Nimenomaan pitäisi. Koska et sinä lasta muuksi muuta vain siksi, että sinun mielestäsi olisi parempi olla toisenlainen. Lakkaa siis naputtamasta aiheesta ja lapsesi joko rohkaistuu itse (usein me ihmiset vastustamme asioiden oppimista toisen ojennuksesta, kokeilemme mielummin omin päin) - tai sitten ei! Vaan ainakin puoli vuotta voit antaa asian olla mainitsematta sanallakaan, jos lapsesta tulee todella masentuneen oloinen ja yksinäinen, ota kaverisuhteet esille lempeästi uudestaan, mutta nyt lakkaa hermoilemasta.
Meillä sama ongelma mutta poika on jo 11. Ei millään halua mennä kaverille ja jos sen käskee menemään ulos, se on siellä yksin. Kavereita sillä vielä on, mutta mieluummin tää poika lähtee uimaan ja ulkoilemaan täysi-ikäisten sisarustensa ja vanhempiensa kanssa. Vähän säälittää, koska tossa iässä ne kaverit alkaa kohta merkitä aika paljon ja se näkyy: poika on ihan kuutamolla varhaisnuorten asioista, koska on lähes kaiken aikansa aikuisten kanssa, eikä näin pysty samaistumaan ikäisiinsä. Eilenkin poika oli tulossa mun ja kavereideni kanssa uimaan, mutta käskin sitä mennä rannalle poikaporukalla. Hän ei mennyt, vaan jäi koko loppupäiväksi kotiin. Ranta oli täynnä hänen luokkakavereitaan.
T. isosisko 20v
Olin juuri tuommoinen kuin Ap:n poika ja vitosluokkaan mennessä mulla ei ollut enää yhtään ystävää. Olin ypöyksin yläasteen loppuun asti ja vasta lukiossa sain kavereita kun tutustuin nykyiseen bestikseeni. Sitä saa, mitä tilaa.
Nainen 22v
Minä laittaisin tuon ikäisen puolesta vielä tekstiviestin kaverin vanhemmille. Tosin sitä ongelmaa ei ole, lapsi on ylisosiaalinen ja soitteli jo 4-vuotiaasta asti itse kavereilleen minun puhelimellani.
No eihän kukaan nykyään enää soita, edes kännykällä. Nyt ollaan skypessä / whatsappissa tms ja tavataan kavereita online.