Tyytyäkö tähän suhteeseen vai alkaako etsiä parempaa?

Vierailija kirjoitti:

Siskoni ajatteli samoin. Pitäskö sitä ja tätä. Sillä oli mies, joka aidosti oli hyvä mies. Harva äijä rakentaa talon perheelleen ja hoitaa hommat. Ei juo eikä polta ja pitää kunnostaan hyvää huolta ja on komea ja kelpaa monelle naiselle. Siskolleni vaan mikää ei riitä eikä ole koskaan riittänyt. Kun hän minulle kertomaan tätä eroaikomusta, niin toesin vaa, että mistäs löydät ihan oikeasti tollasen miehen mikä nyt on. Mieti aidosti mistä löydät. Onko jotain tapahtunut kenties. Ei ollut mitään tapahtunut. Sille tuli vaan yhtäkkiä se ihme fiilis.

Otti se eron sitten myöhemmin. Siskoni kaiken päälle luuli, että saa mannut ja maat, kun eroaa. Ei saanut, koska avioehto. Pyörittelin päätäni. Siskoni lähti sitten tyhjätaskuna toisen miehen matkaan lapsen kanssa.. Ei mennyt kauaa, kun silmä mustana ja elämä täyttä helvettiä. Lapsi isälle asumaan takasin, koska ne olosuhteet ei ollut lapselle sopivat.

Nyt siskoni itkee, kun ex miehellä uusi hyvä suhde ja mukava nainen ja ovat menossa naimisiin. Itkee sitä, kun toinen nainen elää hänen elämää hänen kodissaan. Sanoin, ei se nainen elä sinun elämää sinun kodissasi, koska sinä lähdit ja hylkäsit kaiken sen mitä sinulla oli.

Minä olen tekemisissä siskon exän kanssa, koska oma mieheni on hänen hyvä ystävä ja minä myös ja olen tutustunut tähän uuteen naiseen, joka on hieno ja lämmin ihminen. Tämä nakertaa myös minun ja siskoni välejä, koska siskoilen tämän ns uuden kanssa. Olen kuitenkin lapsen täti ja kummi.

AP, mieti nyt vielä oikeasti.

Tämä on erilainen kuin oma tilanteeni. Meillä ei ole lapsia, emme asu yhdessä, enkä odota toivo tai oikeastaan edes halua, että kumppani rakentaisi minulle talon. Haen suhteelta ihan erilaisia asioita.

Vierailija kirjoitti:

No, AP, mitä päätit?

En nyt tietenkään vielä mitään. Mutta on hyvä lukea tässä ketjussa erilaisia näkemyksiä. Jos omaan suhteeseen saisin intohimoa ja kipinää, se olisi täydellinen ratkaisu. En vaan tiedä, onko se mahdollista - moni tuntuu ajattelevan, että ei, ja sitä pelkään itsekin. Että voiko sytyttää intohimoa, kun alunperinkään sitä huumaa ei ollut... hankalaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siskoni ajatteli samoin. Pitäskö sitä ja tätä. Sillä oli mies, joka aidosti oli hyvä mies. Harva äijä rakentaa talon perheelleen ja hoitaa hommat. Ei juo eikä polta ja pitää kunnostaan hyvää huolta ja on komea ja kelpaa monelle naiselle. Siskolleni vaan mikää ei riitä eikä ole koskaan riittänyt. Kun hän minulle kertomaan tätä eroaikomusta, niin toesin vaa, että mistäs löydät ihan oikeasti tollasen miehen mikä nyt on. Mieti aidosti mistä löydät. Onko jotain tapahtunut kenties. Ei ollut mitään tapahtunut. Sille tuli vaan yhtäkkiä se ihme fiilis.

Otti se eron sitten myöhemmin. Siskoni kaiken päälle luuli, että saa mannut ja maat, kun eroaa. Ei saanut, koska avioehto. Pyörittelin päätäni. Siskoni lähti sitten tyhjätaskuna toisen miehen matkaan lapsen kanssa.. Ei mennyt kauaa, kun silmä mustana ja elämä täyttä helvettiä. Lapsi isälle asumaan takasin, koska ne olosuhteet ei ollut lapselle sopivat.

Nyt siskoni itkee, kun ex miehellä uusi hyvä suhde ja mukava nainen ja ovat menossa naimisiin. Itkee sitä, kun toinen nainen elää hänen elämää hänen kodissaan. Sanoin, ei se nainen elä sinun elämää sinun kodissasi, koska sinä lähdit ja hylkäsit kaiken sen mitä sinulla oli.

Minä olen tekemisissä siskon exän kanssa, koska oma mieheni on hänen hyvä ystävä ja minä myös ja olen tutustunut tähän uuteen naiseen, joka on hieno ja lämmin ihminen. Tämä nakertaa myös minun ja siskoni välejä, koska siskoilen tämän ns uuden kanssa. Olen kuitenkin lapsen täti ja kummi.

AP, mieti nyt vielä oikeasti.

Tämä on erilainen kuin oma tilanteeni. Meillä ei ole lapsia, emme asu yhdessä, enkä odota toivo tai oikeastaan edes halua, että kumppani rakentaisi minulle talon. Haen suhteelta ihan erilaisia asioita.

Minulla on samanlainen parisuhdetilanne. Ja minä tosiaan sanoin tuolla aikaisemmin, että lähtisin ilman muuta. Mikään ei pidättele erillissuhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Tässä oma kokemukseni:

Kaikki miehet tuntuvat kiinnostuvan, niitä pyörii ympärillä häiriöksi asti ja yrittävät iskeä vaikka olisivat varattuja. Sitten niistä vapaista koitan valikoida parhaan.

Otan ujon nörttipojan enkä supliikkia pelimiestä. Hän ei ole muutaman kuukauden päästä enää ujo vaan alkaa lehmittelyt ym. haukkumiset. Hän ei halua seksiä. Käyttäytyy yhä ujosti muiden seurassa mutta kun jäämme kaksin alkaa mollaaminen. Haukkuu tyhmäksi jatkuvasti ja ihmettelee miksi naiset aina ovat niin huonoja, kun sinnittelen koodausten kanssa jotka itselle tuntuvat vaikeilta. Ei koskaan vastaa mitään jos häneltä kysyy jotain.

Tämä menee vaihtoon. Otetaan uusi kunnollisen oloinen ujo poika joka kainosti pyytää ulos. Hänkään ei halua seksiä, vaan ainoastaan välillä näyttää kavereille että mulla on tämmönen. En saa panna myöskään muita = en ketään. Hänkin alkaa haukkua tyhmäksi kun keskustelemme enemmän ja selviää etten osaa kehittää tekoälyä kovin hyvin.

Seuraavaksi otan varmaan sitten jonkun niistä pelimiehistä, vaikka tiedän jo valmiiksi miten siinä käy...

Pitääkö etsiä niitä miehiä ääripäistä?

Tiesän aika monia naisia jotka ovat kuvailleet suhdettaan mieheensä samalla tavalla kuin ap, sitten jättäneet tämän. Miehet ovat vielä vähän tunnustelleet ja kuulostelleet että onko tämä lopullista, naiset ovat vakuuttaneet että kyllä on, sitten mies jatkaa elämässä eteenpäin ja nainen havahtuu mitä on menettänyt ja katuu.