Tykkään hemmotella miestäni, miksi se ärsyttää muita naisia?
Olen huomannut, että muita naisia ärsyttää kovasti se, että teen asioita, joista mieheni tykkää. En lähde esim tyttöjen illoissa mukaan miesten haukkumiseen vaan kehun miestäni. Tuntuu, että minua pidetään jonkinlaisena petturina naisten joukossa ja vihjaillaan, että olisin jotenkin alistettu, mitä en todellakaan ole. Minusta on vain luontevaa, että näytän välittämiseni toiselle ja pidän suhteestamme huolta. Mies sitten vuorostaan osoittaa rakkautensa minua kohtaan omalla tavallaan.
Mistä tällainen ilkeily voi johtua? Minulla on ainoastaan yksi ystävä, jonka kanssa tällaisia juttuja voi jakaa ilman vinoiluja.
Kommentit (57)
Ööö, esimerkiksi mitä erikoista siis teet? En minä ainakaan hauku miestäni ja yhdenkään ystävistäni en ole kuullut haukkuvan miestään. Olen ollut mieheni kanssa 25 vuotta ja jotkut ystävistäni ovat olleet parisuhteissansa sitäkin kauemmin ja ketään ei ärsytä.
Mikä nyt oli siis pointtisi ap?
Tyttöjen iltoja korona-aikana? Ja mies kokee itsensä hemmotelluksi kun puhut hänestä muille hyvää?
Ei meilläkään kyllä miehiä haukuta illanvietoissa.
Kateellisuus, epävarmuus itsestä ja "voi kun mies sinua nyt alistaa hemmottelemaan" ja täydellinen kykenemättömyys toisten ihmisten ilosta nauttimiseen.
Vierailija kirjoitti:
Kateellisuus, epävarmuus itsestä ja "voi kun mies sinua nyt alistaa hemmottelemaan" ja täydellinen kykenemättömyys toisten ihmisten ilosta nauttimiseen.
T. Ap
Kerrotko ap suhteestanne enemmän. Kerrotko myös näistä kaverisuhteistasi, jotka sinua niin kovasti ärsyttävät. Oletko tuntenut kaverisi kauan? Kuinka vanhoja olette?
Sinä se jonne jaksat provota, olisiko työnhaku mitä?
Vierailija kirjoitti:
Kateellisuus, epävarmuus itsestä ja "voi kun mies sinua nyt alistaa hemmottelemaan" ja täydellinen kykenemättömyys toisten ihmisten ilosta nauttimiseen.
Veikkaan, että ap:n jutut ovat ihan ite keksittyjä ja hänellä ei ole mitään kavereita edes. En minä ainakaan juttele ystävieni kanssa miehestäni ja meidän parisuhteesta tai tavasta olla yhdessä. Meillä on ihan muut jutut.
Meillä on hyvä parisuhde, jossa molemmat ovat tyytyväisiä ja saavat toteuttaa omia vahvuuksiaan. Monen naistutun mielestä jotenkin alistan kaikkia naisia, kun vien miehelle vapaapäivinä aamupalan ja kahvin sänkyyn ja pesen perheen pyykit. Mies kyllä hoitaa osuutensa kotitöistä tekemällä enemmän ruokaa siivoamalla. En tajua miksi kaikki kotityöt pitäisi jakaa tasan, että olisi tasa-arvoista. Mielestäni tasa-arvoisessa suhteessa molemmat tekevät kotitöitä omien vahvuuksien mukaan niin, että molemmat ovat tyytyväisiä. Lapsen ollessa pieni minä heräsin hänen kanssaan aina, koska olen aamuvirkku eikä se ollut minulle ongelma. Olisi ollut idioottimaista makoilla väkisin aamulla sängyssä, kun mies herää väkisin lapsen kanssa. Siitäkin kuitenkin tutut ja kaverit saivat ongelman aikaiseksi, että huono mies, kun ei koskaan nouse lapsen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Kateellisuus, epävarmuus itsestä ja "voi kun mies sinua nyt alistaa hemmottelemaan" ja täydellinen kykenemättömyys toisten ihmisten ilosta nauttimiseen.
Tämä oli siis Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kateellisuus, epävarmuus itsestä ja "voi kun mies sinua nyt alistaa hemmottelemaan" ja täydellinen kykenemättömyys toisten ihmisten ilosta nauttimiseen.
T. Ap
Eipä muuten ollu. -sama
Ap on katsellut vanhoja suomalaisia elokuvia, joissa Justiina kavereineen kokoontuu keittiöön kaffetta juomaan ja kaulimia heiluttelemaan. Ap itse on se kukkamekkoon pukeutunut herranterttu, joka loikkii menemään pihalla miehelleen tarkoitettu eväspussukka kästösissään ja jota justiinat katsovat pahasti päätään puistellen. :)
Vierailija kirjoitti:
Meillä on hyvä parisuhde, jossa molemmat ovat tyytyväisiä ja saavat toteuttaa omia vahvuuksiaan. Monen naistutun mielestä jotenkin alistan kaikkia naisia, kun vien miehelle vapaapäivinä aamupalan ja kahvin sänkyyn ja pesen perheen pyykit. Mies kyllä hoitaa osuutensa kotitöistä tekemällä enemmän ruokaa siivoamalla. En tajua miksi kaikki kotityöt pitäisi jakaa tasan, että olisi tasa-arvoista. Mielestäni tasa-arvoisessa suhteessa molemmat tekevät kotitöitä omien vahvuuksien mukaan niin, että molemmat ovat tyytyväisiä. Lapsen ollessa pieni minä heräsin hänen kanssaan aina, koska olen aamuvirkku eikä se ollut minulle ongelma. Olisi ollut idioottimaista makoilla väkisin aamulla sängyssä, kun mies herää väkisin lapsen kanssa. Siitäkin kuitenkin tutut ja kaverit saivat ongelman aikaiseksi, että huono mies, kun ei koskaan nouse lapsen kanssa.
No vaihda kavereita herranjestas! Mitä sitä sellaisissa roikkumaan jos kerran tulee vaan paha mieli puolin ja toisin.
Toivottavasti kuitenkaan juttu ei nyt mennyt niin että joku kertoi vaikeasta kotitilanteestaan kun on tullut miehen kanssa erimielisyyttä heräämisvuoroista, ja sinä siihen päälle julistamaan oman suhteen ihanaa tilaa ja kuinka sua ei ollenkaan haittaa herätä joka aamu kello viis kun rakastat lasta niin paljon. Noitakin naisia löytyy… ^
Vierailija kirjoitti:
Kerrotko ap suhteestanne enemmän. Kerrotko myös näistä kaverisuhteistasi, jotka sinua niin kovasti ärsyttävät. Oletko tuntenut kaverisi kauan? Kuinka vanhoja olette?
Ollaan oltu kohta 11 vuotta yhdessä, kaksi pientä lasta. Osa ystävistä on vanhoja koulu- tai opiskelukavereita, osa työkavereita ja naapureita. Illanviettoja on ollut pienellä kokoonpanolla viimeisen puolentoista vuoden aikana. Se ainoa ystävä, joka ymmärtää minua, on työkaveri.
-ap
Ap on mies, joka nimittää av:ta miesvihapalstaksi ja fantasioi, miten "tyttöjenilloissa" haukutaan miehiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on hyvä parisuhde, jossa molemmat ovat tyytyväisiä ja saavat toteuttaa omia vahvuuksiaan. Monen naistutun mielestä jotenkin alistan kaikkia naisia, kun vien miehelle vapaapäivinä aamupalan ja kahvin sänkyyn ja pesen perheen pyykit. Mies kyllä hoitaa osuutensa kotitöistä tekemällä enemmän ruokaa siivoamalla. En tajua miksi kaikki kotityöt pitäisi jakaa tasan, että olisi tasa-arvoista. Mielestäni tasa-arvoisessa suhteessa molemmat tekevät kotitöitä omien vahvuuksien mukaan niin, että molemmat ovat tyytyväisiä. Lapsen ollessa pieni minä heräsin hänen kanssaan aina, koska olen aamuvirkku eikä se ollut minulle ongelma. Olisi ollut idioottimaista makoilla väkisin aamulla sängyssä, kun mies herää väkisin lapsen kanssa. Siitäkin kuitenkin tutut ja kaverit saivat ongelman aikaiseksi, että huono mies, kun ei koskaan nouse lapsen kanssa.
No vaihda kavereita herranjestas! Mitä sitä sellaisissa roikkumaan jos kerran tulee vaan paha mieli puolin ja toisin.
Toivottavasti kuitenkaan juttu ei nyt mennyt niin että joku kertoi vaikeasta kotitilanteestaan kun on tullut miehen kanssa erimielisyyttä heräämisvuoroista, ja sinä siihen päälle julistamaan oman suhteen ihanaa tilaa ja kuinka sua ei ollenkaan haittaa herätä joka aamu kello viis kun rakastat lasta niin paljon. Noitakin naisia löytyy… ^
Ei siinä kyllä ole rakkauden määrän kanssa mitään tekemistä, jos nyt vaan sattuu olemaan aamuvirkku.
Toisaalta en kyllä ymmärrä miten paskoissa parisuhteissa ihmiset elävät, jos pikkulapsivuosia ei pyritä viettämään niin, että elämä olisi jotakuinkin siedettävää kaikille.
Asutteko Porvoossa?