Kaaos - miten pienten lasten kanssa ehtii siivota?

Joo, kun tosiaan leikkisi hetken itsekseen, mutta ei. Perässä seuraa, jos meen eri huoneeseen ja alkaa aukoa kaappeja tms., joka taas vie kaiken huomion multa. Mutta kaipa se siitä, kun vähän kasvaa... Ap

Tunnen useita äitejä, jotka ovat katuneet sitä aikaa, jonka käyttivät kodin siisteyden ylläpitoon lasten kans touhuamisen sijasta. En tarkoita, ettei koskaan tarvis siivota, mutta on kuitenkin tärkeämpää olla läsnä lapselle. Siinä lapsi oppii pikkuhiljaa leikin varjolla. Ja kasvaa ensin äidin pikkuapulaiseks, joka osaa ja haluaa tehdä vaikka mitä, kohta uhmaa ja protestoi, kieltäytyy kaikesta ja taas kohta tekee suosiollisemmin.. Ei kannata stressata niin kovasti kotitöiden takia. Se pikkuinen on vain hetken siinä jaloissa, eipä aikaakaan kun huomaat, että saat liiankin rauhassa tehdä hommia ja kaipaat sitä pientä roikkumaan jaloissa jne..

Meillä muksu juoksee heti sohvalle, kun katoan näköpiiristä. Hän ei osaa varoa siellä yhtään. Välillä kotitöiden tekeminen on vaikeaa, kun lapsi ei oikein viihdy yksin eikä malta tehdä kanssani kotitöitä. Yritän! 

Tässä ketjussa taas hienosti otetaan huomioon miten lapset on yksilöitä. Not.

Meillä esikoinen on hyvin säntillinen pikkuneiti. Noin 10kk iässä hauskin leikki oli kerätä lelut omiin laatikoihinsa. Siis kaikella oli oma paikka, eikä niitä leluja todella sopinut laittaa vääriin laatikoihin. Hän on lisäksi aina pitänyt järjestämisestä ja auttanut pyykkikoneen täyttämisessä ja tyhjäyksessä. Nyt 3-vuotiaana on ihan hirmu suuri apu mulle siivoamisessa, koska juoksee mieluusti kaikki tavarat paikoilleen mun puolesta ja mä voin suoraan alkaa imuroimaan.

Kuopus taas vihaa siivoamista ja sitämukaa kun sisko siivoaa, tämä kulkee perässä ja heittelee kaiken ympäriinsä. Tyhjää hyllyt lattioille ja käy kaivelemassa roskista heti jos äidin selkä yhtään kääntyy.

Ennen siivosin siis helposti ja tarkasti. Nykyään hankalasti ja vain ne tärkeimmät. Suursiivoukset järjestetään juurikin niin, että lapset mummolaan ja miehen kanssa siivotaan yhdessä.

[quote author="Vierailija" time="31.07.2014 klo 23:43"]Tässä ketjussa taas hienosti otetaan huomioon miten lapset on yksilöitä. Not.

Meillä esikoinen on hyvin säntillinen pikkuneiti. Noin 10kk iässä hauskin leikki oli kerätä lelut omiin laatikoihinsa. Siis kaikella oli oma paikka, eikä niitä leluja todella sopinut laittaa vääriin laatikoihin. Hän on lisäksi aina pitänyt järjestämisestä ja auttanut pyykkikoneen täyttämisessä ja tyhjäyksessä. Nyt 3-vuotiaana on ihan hirmu suuri apu mulle siivoamisessa, koska juoksee mieluusti kaikki tavarat paikoilleen mun puolesta ja mä voin suoraan alkaa imuroimaan.

Kuopus taas vihaa siivoamista ja sitämukaa kun sisko siivoaa, tämä kulkee perässä ja heittelee kaiken ympäriinsä. Tyhjää hyllyt lattioille ja käy kaivelemassa roskista heti jos äidin selkä yhtään kääntyy.

Ennen siivosin siis helposti ja tarkasti. Nykyään hankalasti ja vain ne tärkeimmät. Suursiivoukset järjestetään juurikin niin, että lapset mummolaan ja miehen kanssa siivotaan yhdessä.

[/quote] onko kuopus poika? Jos kyse onkin perimmältään sukupuolesta?

Ei ehdi. Pyykkikasa levittyy toisesta päästä kun sen on saanut viikattua, legot leviää heti kun on saanut laatikkoon. Läheiset sanovat että lepää kun lapsi lepää ja älä ota stressiä. Ovat sitten kauhuissaan kun kämppä näyttääkin persläveltä. Järjestelen koko päivän jotain kun kuljen esim keittiöön, matkalla kerään tavaraa ym. Lapsi on vaativa, viihtyy hyvin vähän yksinään, edes tv ei vie huomiota pitkäksi aikaa( tämä siis viimeinen keino). Ilmeisesti omat unet pitää jatkossa jättää vähemmälle ja alkaa siivoamaan öisin. Joko kerroin että 2v ei nuku enää päiväunia.

Lapset myös viihdyttävät toisiaan, sitä esikoista ei ole kukaan muu viihdyttämässä eikä se voi seurata esim. 3v isosiskon puuhia sillä aikaa ku vanhemmat tyhjentää tiskikonetta.

Tosta ota lapsi mukaan siivoamaan tulee vaan stressiä. Ne ihan pienet sotkee enemmän ku auttaa ja kaikki kestää sata kertaa kauemmin ku yksin tehden. Ei 11 kk mitään osaa auttaa vielä pitkään aikaan. Jossain vaiheessa lelukoppa lattialle ja kerätään siihen yhdessä illalla lelut. Lapselle voi antaa rätin käteen ja antaa tehtäväksi pyyhkiä vaikka kaapin ovia sillä aikaa ku ite siivoaa. Kun taidot karttuu niin voi tehdä yhdessä, mutta jos oikeasti pitää jotain saada aikaan niin muksu pihalle toisen aikuisen kanssa, poppi soimaan ja imuri kouraan.

Tilanne helpottuu kun lapset kasvaa.

[quote author="Vierailija" time="31.07.2014 klo 13:51"]

[quote author="Vierailija" time="31.07.2014 klo 12:38"]

Meillä ei vielä oikein viihdy yksin, äidin täytyy olla koko ajan läsnä ja mieluusti vielä taluttamassa kädestä pitäen... Ap

[/quote]

Tiedätkö ap, yleensä toi on just esikoisten ongelma. Katsos kun lapsia on enemmän, niin tollaiselle ei vaan yksinkertaisesti ole enää aikaa, joten lasten on pakko sopeutua siihen, että heidän on viihdyttävä hetki ilman äidin seuraakin. Ja yleensä kaikki kai oppivat, joten ehkä voisit yrittää opettaa sille taaperollesikin jo nyt? Lapsen jokaisen inahdukseen ei tarvitse reagoida ja taapero kyllä kestää jo, jos äiti sanoo, että äidin on nyt laitettava tiskit koneeseen, sitten voidaan leikkiä. Jos ei kestä, niin pyöriköön jaloissa sen aikaa.

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="01.08.2014 klo 00:07"]Ei ehdi. Pyykkikasa levittyy toisesta päästä kun sen on saanut viikattua, legot leviää heti kun on saanut laatikkoon. Läheiset sanovat että lepää kun lapsi lepää ja älä ota stressiä. Ovat sitten kauhuissaan kun kämppä näyttääkin persläveltä. Järjestelen koko päivän jotain kun kuljen esim keittiöön, matkalla kerään tavaraa ym. Lapsi on vaativa, viihtyy hyvin vähän yksinään, edes tv ei vie huomiota pitkäksi aikaa( tämä siis viimeinen keino). Ilmeisesti omat unet pitää jatkossa jättää vähemmälle ja alkaa siivoamaan öisin. Joko kerroin että 2v ei nuku enää päiväunia.

[/quote]

Kuulostaa ihan meiltä,paitsi iän osalta! Ap

Meillä on kolme varsin kilttiä lasta, kaikki alle kouluikäisiä. Auttavat siivoamisessa, isommat syövät sotkematta, eivät pompi petaamattomilla sängyillä ja pesevät kätensä aina ulkoa tullessa ja ruokailujen yhteydessä.

Siitä huolimatta meillä on varsinkin nyt kesällä jatkuvasti likaista, aurinkorasvaa ja hiekkaa tuntuu olevan joka kolossa. Peileissä on kädenjälkiä ja hammastahnaa jatkuvasti. Yksittäisiä legoja kömpii lattianraoistakin. Kaapit pysyvät järjestyksessä alle viikon järjestämisestä. Leipämuruja haarukkalaatikossa. Pyykkikone pyörii päivittäin, kaikkialla on mansikka- ja jäätelötahroja. Kirjaston kirjoja lakanoiden alla. En ole vielä keksinyt, miten tätä vastaan voisi taistella kaikilla rintamilla, jostain se sotku tuntuu hiipivän.

Tänään oli kaksi tuntia puhdasta siivouksen jälkeen, näköjään lastenhuoneessa oli vaihdeltu petivaatteita nukkumaanmenon jälkeen. Mies teki iltapalaa meille, pöydät on pyyhkimättä vielä. En jaksa muistuttaa enkä siivota, pyyhitään ennen aamiaista. 

Onneksi en ole siis ainoa törkyisen huushollin kodinhengetär, kiitos vertaistuesta! Ap

- Koita keksiä lapselle joku oma homma; jos pyyhit tasoja, anna oma rätti ja vaikka vähän vettä suihkepulloon; jos ripustat pyykkiä, anna lapselle läjä pyykkipoikia jne. Taapero yleensä kiinnostuu jossain vaiheessa jäljittelemään mitä vanhemmat tekevät, kannattaa antaa tilaisuuksia vaikka ne eivät heti sujuisi käsikirjoituksen mukaan. 

- Tai kasaa "erikoiskori" jossa on lapselle mielenkiintoista tutkittavaa, jota ei normaalisti ole saatavilla. Yleensä aikuisten tavarat kiinnostavat leluja paremmin ;) Keittiössä puuhaillessa lapsi voi tutkia vaikkapa jotain alakaappia/laatikkoa, jossa on lapsiturvallisia tavaroita: vispilöitä, kauhoja, pieniä leivontamittoja, muoviastioita ym.

- Jaa lelut niin ettei kaikki ole kerralla esillä. Vähemmän siivottavaa, ja "uudet" lelut jaksavat kiinnostaa paremmin. Itse olen huomannut, että lapset leikkivät leluilla enemmän, jos niitä on vähemmän: iso kasa yleensä levitellään ympäriinsä, ja sen jälkeen unohdetaan...

- Lapsi viihtyy vain pienen hetken ilman huomiota: jaa kotityöt pieniin pätkiin, kerralla ei tarvitse siivota paljon. Kun saat asunnon siivottua kerralla kuntoon, jatkossa siisteystaso pysyy suht helposti yllä kun teet pikkujuttuja usein. Tähän mun oli vaikea tottua, kun tykkään siivoamisesta, mutta haluaisin siivota aina "kerralla kunnolla". Vessassa käydessäni saatan pesaista samalla käynnillä lavuaarin tai pyyhkiä peilin, ruuanlaiton ohessa pyyhin keittiön tasoja jne. Kuulostaa varmaan siltä, että siivoan koko ajan, mutta kun totuin tähän, nykyään huomaa helposti pikkujutut jotka voisi tehdä vähällä vaivalla muun toiminnan ohessa, niin noita tulee hoidettua ihan huomaamatta.

- Joka inahdukseen ei tarvitse alkaa viihdyttämään, vaan lapselle voi jutella ja tehdä lyhyen homman loppuun, vaikka kitisisi. Toisaalta osa kotitöistä hoituu myös pitämällä lasta sylissä, tai voi koittaa vaikka innostuisiko lapsi jos vaikkapa vierittelet hänelle palloa samalla kun viikkaat pyykkejä tmv...

- Osan voi jättää suosiolla iltaan, ja toinen vanhempi siivoaa ja toinen on lapsen kanssa. Jos saa edes puoli tuntia  tehokasta siivousaikaa ilman lasta, siinä ehtii jo vaikka mitä :)

Ja tärkeimpänä! Älä pingota liikaa, ei tarvitse näyttää siltä, että asuisitte sisustuslehden sivuilla ;) Kyllä mulla on ollut kummankin kanssa niitä vaiheita, kun lapsi koittaa koko ajan kiivetä syliin ja karjuu naama punaisena, kun koitan tehdä jotain, kun otan syliin ja koitan tehdä lasta kantaen, rimpuillaan pois, kun tarjoan tavaroita ne ei kiinnosta vaan juostaan toiseen huoneeseen jossa kiipeillään ja muksahdellaan niin että mun on pakko mennä vahtiin...  Ei se vaihe onneksi loputtomiin kestä :)

Alle yksivuotiaan kanssa kotityöt ovat meillä olleet helppoja, koska lapset ovat viihtyneet niin hyvin kantoliinassa.  Tai sitten olen vain muuten tehnyt hommia yksikätisesti, lapsi sylissä.

pesukoneen tyhjentämisessä ja täyttämisessä menee aikaa max 5 min. Lapset nukkuvat myös päiväunia.

Kun tajusin mikä on homman nimi, vein 80 % tavaroista varastoon ja aloin niitä sieltä pikku hiljaa myymään ja muuten vaan poistamaan.

Nyt koti on lähes roinavapaa, eli kaikille on oma paikkansa. Vaikka koti olisi kuinka sotkuinen, illalla kun mennään nukkumaan on koti siisti.

Ei se onnistukaan. Yritän pitää huolen siitä että on puhdasta. Tavaroita ipana kuljettaa ja levittelee sinne tänne koko ajan.

Meillä lasten huoneet siivotaan vain kerran viikossa,silloin yhdessä kerätään lelut,pölyt pois ja imurointi ja

5min ja huoneessa on taas leikit levällään:)Pyykkipäivä kerran viikossa eli silloin korit pestään tyhjiin ja saadaan samantien kuivaushuoneessa kuiviksi ja vien kaappeihin.

Ruokaa teen kerralla isot satsit/leivon.Ei tarvii joka päivä kokata,aamulla kun herään pilkon isoon kulhoon sen päivän salaatit/kasvikset mitä syödään.

Meillä 5lasta ja harvoin pääsee kaaos pahaksi,päiväunien aikaan en tee ikinä mitään vaan lepään.Joka aamu teen jonkun kotityön esim.pesen vessat,seuraavana päivänä imuroin,kyllä lapset pärjää sen aikaa.

Meillä nyt 4½v, joka on otettu aina mukaan kotitöihin ja itse olen aina tehnyt kotihommia lapsen kanssa. Silti meillä on edelleenkin kaaos. Saan kyllä tehtyä kotitöitä mutta kaaos leviää aina, kun naperokin haluaa tulla tekemään samaa kuin minä. Imurointi kestää ja kestää, kun HÄN haluaa imuroida juuri kun minä. Jos alan sillä välin vaikka pestä ikkunoita, HÄn haluaa pestä ja voi sitä kaaosta. Puhdasta meillä on, mutta muksu levittelee kaiken pitkin lattioita vaikka alusta asti olemme opettaneet että tavarat paikoilleen. Lattialla näkyy ntkin sulka, kynä, pari tyynyä, sandaali, pakasterasia, nalle, postimerkkejä ja liima. Ja siis aamukuudelta viimeksi lattia oli tyhjä.

Kyllä olette onnekkaita, jo9illa on mummola, jonne viedä lapset. Meillä ei olla siivottu kunnolla neljään vuoteen, tai siis on, mutta yksi pikku apulainen koko ajan mukana. Lopula alkaa itseäni itkettää, kun kaikki on kesken ja jokaista puuhaa aloitettu vähän. Moppausvedet akatuneet pitin lattiaa, imurin suulakkeet irrallaan siellä täällä, siivouskomerosta tavarat siellä täällä.

Mun lapset on jo aikuisia ja teini-ikäisiä. Nykyään, kun siivous käy taas helposti, olen muistellut niitä aikoja, kun lapset oli pieniä ja talossa oli jatkuvasti sotkuista, riippumatta siitä kuinka usein siivosi. Ärsyttävintä oli epäjärjestys. Se, että leluja oli joka paikassa ja jotta pääsi siivoamaan sotkut (ts. pyyhkimään lattiat tai pinnat), piti ensin raivata tavarat omille paikoilleen. Usein hommaa hankaloitti sekin, että oli itse rikkonaisten öiden jäljiltä niin turkasen väsynyt. Hankala tällaiselle ihmiselle, joka vihaa sekä epäjärjestystä että siivoamista :D. Kovasti minäkin silloin mietin, mitä muut ajattelevat. Nyt jäljestä päin: mitä sillä on väliä. Kuule ap, kuuntele vanhemman naisen neuvo: huolehdi, että itse jaksat. Ole lapsesi kanssa. Jos jotakuta läheistä häiritsee paha siivo, neuvo mistä siivouskomero löytyy ja käske pistää rätti heilumaan. Parempi vähän paskaa nurkissa kuin puhdas helvetti.

Pientä epäjärjestystä pitää vain oppia sietämään. Ei pidä tuhlata lasten varhaisia vuosia liikaan siivoamiseen ja stressailuun. Mutta kyllä meilläkin aika siistiä pitää olla, olen pph ja koti on työpaikkani. Lapsia on nyt 1v, 2v, 3v ja 4v ja 6v(joka 4h päivässä eskarissa kohta kunhan se alkaa). 1v, 3v ja 6v omia, 2 vierasta. 

Pitkin päivää meillä siistitään (ja ei nyt kenenkään pidä käsittää että en muuta tee lasten kanssa,mutta tietyt jutut nyt kuuluu arkeen pph-kodissakin!). Isot lapset leikkii hyvin keskenään - ja myös sotkevat valtavasti. Mutta lelut myös laitetaan paikalleen aina ennen ruokailua tai ulosmenoa (paitsi jos on joku leikki kesken, junarata tai legorakennus, sitä ei tarvii). Ja ne lelut raivaa nimenomaan lapset, itseasiassa 2v on ahkerin siinä.

Tiskikonettakin tyhjennän päivän mittaan, pakkohan se on kun ei yksi koneellinen riitä päiväksi kun on niin monta syöjää. 1v ja 2v on mulla yleensä aina "apuna" siinä. 1v kaluaa jotain lusikkaa vieressä (joka pitää sitten laittaa uudestaan pesuun, mutta entäs sitten!), 2v ojentaa mulle joka astian ja minä laitan kaappiin. 

Pyykitkin laitan joskus päivän aikana. Nyt kesällä ainakin kun mennään ulos, ripustan siellä pyykit. Kaikki lapset innoissaan vuorotellen ojentaa märän vaatteen, ja tietää/arvaa kenen se on. Hauska leikki. Pienin on mulla yleensä silloin selässä kantorepussa ettei karkaa. 

Tuo kantoreppu on muutenkin kätevä, esim ruokaa laittaessa tai likaisia astioita koneeseen laittaessa. Siellä se mukana keikkuu ja katselee, mutta ei sotke. 

Illalla sitten riittää että mies vie lapset edes puoleksi tunniksi ulos (tai huonolla säällä puoleksi tunniksi vaikka meidän makuuhuoneeseen pelaamaan wiitä pienin miehen sylissä) niin minä ehdin imuroida ja luututa. Puolin tuntia ei ole paljon arjessa, ja se riittää hyvin aika hyväänkin siivoukseen kun lelut, tiskit ja pyykit on jo valmiiksi hoidettu. 

Jos mies on vaikka matkoilla, hoituu se imurointi yms. myös pienin selässä siinä kantorepussa, isommat voi leikkiä keskenään.

Kantoreppu tai kantoliina on oikeastaan meidän arjen pelastaja, keskimmäistä kannoin siinä kotitöiden ajan vielä vähän yli 2-vuotiaana kun oli niin kova tutkimaan kaappeja ja roikkumaan jalassa muuten. Siellä oli tyytyväisenä äidin mukana ja lähellä. Sitten se paikka pitikin antaa pienemmälle...

Minä lepään silloin kun taapero nukkuu päiväunia. Muuten teen hommia päivän mittaan, pesen pyykkiä ja siivoan keittiötä. Onneksi lapsi viihtyy yksinkin (tietysti koko ajan kuulostelen ja välillä katson mitä tekee). Leluille on omat laatikot, heittelen ohi mennessä enimmät niihin. Lisäksi meillä on matkasänky täynnä leluja, jos täytyy käydä esim vessassa nostan lapsen sänkyyn ja viihtyy lelujen keskellä sen aikaa.