Hei, te koulussa erittäin hyvin menestyneet!

Sekä että. Se oli elämäntapa saada hyviä numeroita, niin ei sitä sen kummemmin miettinyt.

Ei oikeastaan kumpikaan. Minulla on hyvä muisti ja minun on helppo hahmottaa kokonaisuuksia. Ai niin, ja olen nopea lukemaan. Nämä riittivät hyviin arvosanoihin.

No onpas typerä kysymys.

Vierailija kirjoitti:

Sekä että. Se oli elämäntapa saada hyviä numeroita, niin ei sitä sen kummemmin miettinyt.

Samaa mieltä. Olen luonnostani kiinnostunut lähes kaikesta. Nautin oppimisesta vielä aikuisenakin. Tykkäsin myös haastaa itseäni tyyliin kykenenkö saamaan tästä kokeesta kympin. Toki ajattelin myöhemmin jatko-opintojakin. Mutta helppoa on päästä monille aloille, kun on menestynyt koulussa erinomaisesti. Minulle menestyminen oli hauskaa ja ehdin olla aktiivinen myös harrastuksissa. Aina oli myös muutama hyvä ystävä, vaikka huippumenestys aiheuttaa myös kateutta ja karsii kilpailullisemmat kaverit, jos he eivät menesty yhtä hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Ei oikeastaan kumpikaan. Minulla on hyvä muisti ja minun on helppo hahmottaa kokonaisuuksia. Ai niin, ja olen nopea lukemaan. Nämä riittivät hyviin arvosanoihin.

Tämä.

En varsinaisesti kummastakaan noista syistä. Mulla jäi tiedot helposti päähän tunnilla ja kirjoista, ei tarvinnut oikeastaan tehdä läksyjä tai päntätä. Vähällä vaivalla tulivat sekä hyvä päästötodistus että hyvät yo-paperit. Niillä pääsi sitten helposti yliopistoonkin.

Vierailija kirjoitti:

Ei oikeastaan kumpikaan. Minulla on hyvä muisti ja minun on helppo hahmottaa kokonaisuuksia. Ai niin, ja olen nopea lukemaan. Nämä riittivät hyviin arvosanoihin.

Minullakin näin. En ole ollut oikeastaan erityisen kiinnostunut mistään mitä kouluissa on tullut vastaan (siinä määrin että se selittäisi hyvät numerot) enkä myöskään ahkeroinut hyvien numeroiden toivossa. Numerot vaan tuli perussuorituksella. Työelämässä onkin sitten tulkut ihan erilailla vasyaam asioita jotka ovat kiinnostaneet erityisen paljon.

Minulla taustalla oli mielenkiinto, ja nimenomaan aineiden sisältöjä syvemmälle menevä mielenkiinto. Periaatteessa tein koko ajan päässäni monialaisia opintoja jo 30 vuotta sitten.

Olen aika nopea ajattelemaan, ja kouluopetuksen rytmi on minulle hidas. Niinpä totuin miettimään tunneilla asioita aiheen vierestä. Maantiedon tunnilla kuvitin mielessäni aihetta maan historialla. Kieliä opiskellessani mietin sanojen etymologiaa, ja vertailin koko ajan eri kielien eroja ja yhtäläisyyksiä.

Matematiikkaan tämä lähestymistapa ei toiminut, ja se olikin ainoa aine, jossa olin vain melko hyvä.

Ehkä lukiossa pitkän matikan ja fysiikan kanssa piti ajoittain pinnistellä enemmän, mutta muuten peruskoulu+lukio eivät olleet mitenkään työläitä. En koskaan oikeastaan päntännyt pikkuasioita vaan yritin hahmottaa kokonaisuuksia ja yritin soveltaa.

Jälkimmäinen. Vasta jatko-opintojen aikana aloin lukemaan mielenkiinnosta.

Halusin suoriutua mahdollisimman hyvin. Jatko-opintoja en miettinyt. Myöhemmin olen tehnyt 2 maisteria.

Koulussa tähtäsin kohti oppimista, hahmottamista ja onnistumista. Olin myös kuvataiteellinen.

Jälkimmäinen. Inhosin koulua eikä mikään aine kiinnostanut yhtään, mutta vanhemmat oli pienestä asti aivopesseet, että elämä on raakaa kilpailua ja siinä tärkeää on saada koulusta hyvät arvosanat. 

Hikarit!