Ystävienne oudot lastenkasvatustavat
Miten te olette käsitelleet tilannetta, kun hyvän ystävän tavat kasvattaa/hoitaa lastaan tai joku muu heidän perhe-elämänsä juttu on niin outo, että kanssakäyminen perheenä tai lasten kanssa ei enää huvita? Kertokaa esimerkkejä! Puututteko asiaan, onko välit viilenneet, oletteko vaan välittämättä, tapaatteko vain aikuisten kesken...?
Kommentit (3)
Tavataan vain aikuisten kesken eikä paljon puhuta lapsista.
Meillä on hyvän ystäväni kanssa pojat vuoden ikäerolla, 11 ja 12 vuotiaat. Kaverin pojalla on rajaton peliaika (pelaa myös öisin), on jo vuosia pelannut k-18 pelejä ja kotiintuloaika on klo 23 arkisin, kulkee siis kaupungilla itsekseen tuohon aikaan. Oma poikani on jo nukkumassa tai ainakin omassa sängyssä klo 23 kesälläkin ja pidän pelien ikärajoista kiinni. Eipä noilla pojilla juuri yhteistä puhuttavaa ole, elävät eri maailmoissa.
En ole kehdannut puuttua, vaikka kyllä tekisi mieli sanoa ystävälle lastensa törkeän epäreilusta kohtelusta. 7 v kuopus on se silmäterä ja kullanmuru ja kulkee äitinsä mukana kaikkialla, muutamaa vuotta vanhemmasta esikoisesta ei ole kuin huonoa sanottavaa ja moitittavaa, ja lapsi onkin oman onnensa nojassa ja kulkee ihan missä sattuu.
Vanhempien alkoholin kiskominen lasten paikalla ollessa.
Ja sitä siis juodaan paljon. Ennen veivät lapsia hoitoon mutta nyt kun ne ovat isompia, otetaan mukaan milloin minnekin terasseille.
Ja tämän lisäksi normi-lavakaljat ym. viikonlopuksi.