Lue keskustelun säännöt.
Hoivakoteja suljetaan hoitajapulan takia - tunnen itse ainakin kolme työtöntä lähihoitajaa
22.07.2021 |
Ja nuo tuntemani tuskin ovat ainoat.
Mikä tässä nyt oikein mättää?
Kommentit (101)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas joku myyjä täällä on huolissaan muiden työttömyydestä kun itse istuu persus homeessa tokmannin kassalla koko päivän!
MENE kokeilemaan hoito-alaa.
Et kestä viikkoakaan 👍😷Nyt kun saatiin työtön lähäri linjoille, niin kerro uteliaille kuinka onnistut olemaan työtön, vaikka alalla on huutava työvoimapula? Miten Kela suostuu maksamaan päivärahaa, kun töitä olisi pilvin pimein?
Samaa ihmettelen minä.
Mieheni on 60v lähihoitaja. Hänen entinen työpaikka lakkautettiin. Mieheni haaveili, että ei enää ottaisi vakipaikkaa, vaan keikkailisi aina kun siltä tuntuisi, varsinkin kun eläkeikään on vain muutama vuosi jäljellä. Rohkenin jo silloin epäillä suunnitelman onnistumista.
No niinhän siinä kävi, että aivan välittömästi tarjottiin kahta vakituista paikkaa eri kohteisiin. Ne suorastaan kilpailivat hänestä. Joten työttömyyspäiviä ei tullut, vaan vakipaikka eläkkeeseen asti. Ja me ei asuta pääkaupunkiseudulla, vaan suht pienellä paikkakunnalla.
Se on kyllä tiedossa tällä alalla, että miehille töitä riittää. Ei tarvitse olla edes kovin hyvä työssään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tästä hoitajapulasta jankattu vuosia mutta onko mitään muutoksia tapahtunut?! Ei, ei yhtikäs mitään.
Ja nyt ollaan raahaamassa hoitajia Aasiasta joilla ei ole edes kielitaitoa ennen kuin alettais tekemään muutoksia työoloihin ja palkkaan että suomalaiset kiinnostuis alasta. Hoitoala on matkalla samaan kuin metalli-ja rakennusala. Paskalla palkalla vuokratöitä ulkolaisille.
En ole edes hoitoalalla mutta tuntuu pahalta seurata tuota. Päättäjät ovat kuin pieniä lapsia, kiukuttelevat ja tappelevat joistain aamupaloista twitterissä kun tärkeämpääkin tekemistä olisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas joku myyjä täällä on huolissaan muiden työttömyydestä kun itse istuu persus homeessa tokmannin kassalla koko päivän!
MENE kokeilemaan hoito-alaa.
Et kestä viikkoakaan 👍😷Nyt kun saatiin työtön lähäri linjoille, niin kerro uteliaille kuinka onnistut olemaan työtön, vaikka alalla on huutava työvoimapula? Miten Kela suostuu maksamaan päivärahaa, kun töitä olisi pilvin pimein?
Samaa ihmettelen minä.
Mieheni on 60v lähihoitaja. Hänen entinen työpaikka lakkautettiin. Mieheni haaveili, että ei enää ottaisi vakipaikkaa, vaan keikkailisi aina kun siltä tuntuisi, varsinkin kun eläkeikään on vain muutama vuosi jäljellä. Rohkenin jo silloin epäillä suunnitelman onnistumista.
No niinhän siinä kävi, että aivan välittömästi tarjottiin kahta vakituista paikkaa eri kohteisiin. Ne suorastaan kilpailivat hänestä. Joten työttömyyspäiviä ei tullut, vaan vakipaikka eläkkeeseen asti. Ja me ei asuta pääkaupunkiseudulla, vaan suht pienellä paikkakunnalla.
Se on kyllä tiedossa tällä alalla, että miehille töitä riittää. Ei tarvitse olla edes kovin hyvä työssään.
Taitaa riittää monissa paikoissa, että on mies ja osaa edes auttavasti toimia ihmisten kanssa.
t. henk.koht.avustajana vierestä toimintaa seurannut
Olen ollut parissakin hoivajätissä töissä ja meno oli aivan hirveää. 7-9 päivän työputkia, jatkuvaa työpaikkakiusaamista ja vanhuksia kohdeltiin huonommin kuin koiraa. Väsyin puolessa vuodessa enemmän kuin 3 vuodessa ulkomailla vastaavassa työssä. En tule enää ikinä töihin Suomeen, sulkekoon laitoksensa ja katsokoot peiliin miksei saada työvoimaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas joku myyjä täällä on huolissaan muiden työttömyydestä kun itse istuu persus homeessa tokmannin kassalla koko päivän!
MENE kokeilemaan hoito-alaa.
Et kestä viikkoakaan 👍😷Nyt kun saatiin työtön lähäri linjoille, niin kerro uteliaille kuinka onnistut olemaan työtön, vaikka alalla on huutava työvoimapula? Miten Kela suostuu maksamaan päivärahaa, kun töitä olisi pilvin pimein?
Samaa ihmettelen minä.
Mieheni on 60v lähihoitaja. Hänen entinen työpaikka lakkautettiin. Mieheni haaveili, että ei enää ottaisi vakipaikkaa, vaan keikkailisi aina kun siltä tuntuisi, varsinkin kun eläkeikään on vain muutama vuosi jäljellä. Rohkenin jo silloin epäillä suunnitelman onnistumista.
No niinhän siinä kävi, että aivan välittömästi tarjottiin kahta vakituista paikkaa eri kohteisiin. Ne suorastaan kilpailivat hänestä. Joten työttömyyspäiviä ei tullut, vaan vakipaikka eläkkeeseen asti. Ja me ei asuta pääkaupunkiseudulla, vaan suht pienellä paikkakunnalla.
Se on kyllä tiedossa tällä alalla, että miehille töitä riittää. Ei tarvitse olla edes kovin hyvä työssään.
No mä olen kyllä eri mieltä. Mä olen siis tämän lähihoitaja miehen vaimo. Itse työskentelen sairaanhoitajana erikoissairaanhoidossa, työpaikallani ei suosita ketään, ei ainakaan niitä huonoja, oli ne sitten miehiä tai naisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
OnniPotkaisi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko ne koko ajan karenssissa, vai miten pystyvät välttelemään töitä?
Samaa ihmettelen. Tuttu hoitaja pitkäaikaistyötön eikä ole edes kuntouttavassa kuten muut sinne ohjataan. Ainoa ensimmäinen ammatti eikä ole muuta ammattia alkanut opiskelemaan kuten muut jotka ovat alalta poistuneet. Rahaa on mennä ja tulla entiseen tapaan eikä mistään ole tarvinnut luopua jotenka todella outoa. On nuori ja vähän alle 30v.
Jospa on saanut perintöä/ lahjarahaa tmv. Ei sitä muille kuulutella, jos saa jostain ylimääräistä.
Itsekin olen pitkäaikaistyötön, vaikkakin muulta kuin hoitoalalta, ja elelen suht hyvin ylimääräisen rahan turvin. Varmasti tuttavat ihmettelevät miten rahani riittävät, kun luulevat minun elävän toimeentulotuella...
Ei Suomessa voi kuuluttaa jos saa isomummolta 100 000 tai voittaa lotossa pienekään summan. Kateus vie loputkin kaverit.
Mutta kun kuinka pystyy olemaan pitkäaikaistyötön ja nostamaan vastikkeettomia korvauksia kun kaikille muille työttömille korvausten nostaminen on vastikkeellista. Kuinka kauan pystyy kuntouttavan työtoiminnan laistamaan. Kukaan ei tarvitse työmarkkinatukea jos saa ison summan ja tuskin missään työkkärissä viitsii enää oleilla. Menisin opiskelemaan ja ihmettelen kuinka joku alle 30v alkaa ihan toimettomaksi. Vuoden huilausajan ymmärrän tuossa iässä. Kaksi tai kolme ammattia pitää vähintään olla jokaisella tulevaisuudessa jollei ole vakituista työtä saanut yhdeltä alalta.
Työttömyyskorvausta saa, vaikka olisi varallisuutta.
Ei kaikki pitkäaikaistyöttömät ole kuntouttavan työtoiminnan tarpeessa. Esim. jo iäkkäämpi henkilö jolla on korkeakoulututkinto, ja joka opiskelee/ kouluttautuu oma-aloitteisesti koko ajan lisää, ja jolla ei ole päihde/mt/elämänhallinnan ongelmia, ei kuulu kuntouttavan piiriin. Tällaiset henkilöt kulkevat työkkärin kurssilta ja pätkätyöstä tai koulutuksesta toiseen eläkeikään asti. 50+ ikäinen voi hyvinkin olla jo saanut perintöä, jolla rahoittaa elämisensä tyött. korvauksen ohella.
Aivan hyvin joku nuorikin on voinut saada perintöä, jolla elelee. Vasta kun puhutaan sadoista tuhansista tai isommista summista, voi ostaa esim. asunnon jolloin ympäristökin tajuaa, eträ ylimääräistä rahaa on saatu. Joku reilusti alle sata tonnia menee normielämiseen muutamassa vuodessa, ellei osaa sijoittaa oikein.
Tunnen lähihoitajan, joka on ollut noin 10 vuotta työttömänä, koska selkä on kipeä. Jakaa auliisti elämäänsä somessa eikä kipeä selkä näytä haittaavan runsasta matkustelua eikå mökkiremontteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas joku myyjä täällä on huolissaan muiden työttömyydestä kun itse istuu persus homeessa tokmannin kassalla koko päivän!
MENE kokeilemaan hoito-alaa.
Et kestä viikkoakaan 👍😷Nyt kun saatiin työtön lähäri linjoille, niin kerro uteliaille kuinka onnistut olemaan työtön, vaikka alalla on huutava työvoimapula? Miten Kela suostuu maksamaan päivärahaa, kun töitä olisi pilvin pimein?
Samaa ihmettelen minä.
Mieheni on 60v lähihoitaja. Hänen entinen työpaikka lakkautettiin. Mieheni haaveili, että ei enää ottaisi vakipaikkaa, vaan keikkailisi aina kun siltä tuntuisi, varsinkin kun eläkeikään on vain muutama vuosi jäljellä. Rohkenin jo silloin epäillä suunnitelman onnistumista.
No niinhän siinä kävi, että aivan välittömästi tarjottiin kahta vakituista paikkaa eri kohteisiin. Ne suorastaan kilpailivat hänestä. Joten työttömyyspäiviä ei tullut, vaan vakipaikka eläkkeeseen asti. Ja me ei asuta pääkaupunkiseudulla, vaan suht pienellä paikkakunnalla.
Se on kyllä tiedossa tällä alalla, että miehille töitä riittää. Ei tarvitse olla edes kovin hyvä työssään.
No mä olen kyllä eri mieltä. Mä olen siis tämän lähihoitaja miehen vaimo. Itse työskentelen sairaanhoitajana erikoissairaanhoidossa, työpaikallani ei suosita ketään, ei ainakaan niitä huonoja, oli ne sitten miehiä tai naisia.
Onko sinusta erikoissairaanhoito sama asia kuin lähihoitajan työ vanhushuollossa?
Vierailija kirjoitti:
Tunnen lähihoitajan, joka on ollut noin 10 vuotta työttömänä, koska selkä on kipeä. Jakaa auliisti elämäänsä somessa eikä kipeä selkä näytä haittaavan runsasta matkustelua eikå mökkiremontteja.
Olet ilmeisesti kateellinen hänelle. Mutta ikävä kyllä fakta on se, että on olemassa vammoja, jotka estävät paljon nosteluita yms. sisältävän työn tekemisen (esim. lähihoitajan työ), mutta eivät tunnu missään matkustellessa. Harvempi kuitenkaan matkoillaan nostelee ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tunnen lähihoitajan, joka on ollut noin 10 vuotta työttömänä, koska selkä on kipeä. Jakaa auliisti elämäänsä somessa eikä kipeä selkä näytä haittaavan runsasta matkustelua eikå mökkiremontteja.
Käytätkö sinä useinkin matkoillasi ihmisiä suihkussa? Entä kuuluuko matkoihisi päivittäin pyöritellä isokokoisia miehiä sängyssä (jos kuuluu, älä kerro enempää)? Vai nosteletko matkoillasi ihmisiä tuntikausia?
Jos vastaus yhteenkään noista on ei, sinun on turha ihmetellä, miten selkävaivainen lähihoitaja voi matkustella.
t. ei-lähihoitaja, jolta myös onnistuu matkustelu, mutta ei juuri nyt oman alan työn tekeminen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos on vaikka erikoistunut lapsiin lähihoitajan tutkinnossaan, ei se vanhustyö ole oikein se oma paikka. Ei edes pätevyys riitä.
Höpö höpö taas. Vanhustyötä opiskellaan kokonaisen moduulin verran ennen suuntautumisopintoja. Myös harjoittelu vanhuspuolella on pakollinen kaikille. Ihan riittävästi pätevöittää.
Hoiva ja huolenpito moduuli ei ole pelkkää vanhustyötä. Sen osion harkan voi suorittaa myös muualla,kuin vanhustyössä.
Meillä sai valita kotihoidon ja vanhainkodin välillä. Ehkä nykyään on vähemmän pakollisia osia. Tutkinto on ilmeisesti huonontunut entisestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietenkin työvoimapula vaivaa. Työ on raskasta vuorotyötä, palkkataso huono ja osa alalle kouluttautuvista ei sovellu työhön. Olen lähihoitajataustainen sosionomi. Tein lähärin töitä v. 2010-2015.
Välillä kävi sääliksi kollegat, joilla oli ongelmia, välillä taas suututti. Yksi nuori tyttö sai potkut alkoholismin takia, ei suostunut hoitoonohjaukseen, vaikka oli kärähtänyt päihtyneenä töissä olemisesta, saanut varoituksen ja yritetty ohjata työterveyshuollosta päihdehoitoon. Hän otti mieluummin potkut kuin suostui sinne lähtemään.
Meillä oli toinenkin vasta valmistunut työntekijä, jolla tuntui olevan vähän liikaa ongelmia. Satuin itse yövuoroon, kun hän soitti klo 3.30 viikonloppuna ihan selvästi liikaa ottaneena, että ei taida päästä töihin aamuvuoroon, kun on mahatauti. Vuorovastaava ei tavoittanut häntä aamulla, joten määräsi tekstiviestillä, että lääkärintodistus vaaditaan. Kuulin huhuja, että hänet oli nähty baarissa myös seuraavana iltana. Tuskinpa mitään todistustakaan toimitti. Luultavasti sanonut vaan, ettei saanut viikonloppuna päivystysaikaa. Hänellä oli myös kipeänä milloin käsi, milloin jalka ja jos ei muuta keksinyt, niin migreeni. Yllättävän usein juuri viikonloppuisin nuo kiputilat. Todella toivon, ettei kukaan ole palkannut häntä enää töihin, koska tuollaiset työntekijät on alan mätäpaiseita, jotka tekevät työkavereiden työstä raskasta, kun koskaan et voi luottaa, tuleeko täysi mitoitus töihin ja jos se yksi taas lusmuilee, niin löytyykö nopeasti sijainen.
Hyvällä työkaverillani oli vuoden poissaolo töistä mielenterveysongelmien takia. Koko aikana ei saatu siihen pysyvämpää sijaista, vaan vuoroja oli pakko täyttää keikkalaisilla. Ketään ei edes silloin v. 2014 kiinnostanut tulla pidempiin sijaisuuksiin.
Yksi kollega oli niin sairaalloisen ylipainoinen, ettei jaksanut kunnolla kävellä. Toivoin aina, etten satu samaan tiimiin samaan työvuoroon hänen kanssaan, koska se oli ilmiselvää, että fyysisesti raskaammat työt hän jättää tekemättä. Jos joku painoi hälytysnappia, tällä työkaverilla oli pokkaa pyytää joka ikinen kerta työparilta, voitko käydä katsomassa, mikä sillä on hätänä. Kävin puhumassa esimiehelle, mitä pitää tehdä, että jonkun saa pois töistä huonon työkyvyn takia. Esimies sanoi, että se on työterveyshuollon asia määritellä, milloin työkyky on heikentynyt. Niinpä niin. Marssii vaan sinne ja valehtelee, että kaikki työt sujuu tosi hyvin ja saa pitää työpaikkansa.
Nyt sosionomina olen hämmästynyt, miten vastuullinen työyhteisö meillä on. Työ on toimistotyötä ja sikäli fyysisesti kevyempää, mutta ei täällä kukaan suhtaudu työhönsä kuin johonkin välttämättömään pahaan, jota on pakko sietää. Kollegat ovat ihan eri tavalla luotettavia ja motivoituneita kuin siellä vanhusten kenttätyössä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas joku myyjä täällä on huolissaan muiden työttömyydestä kun itse istuu persus homeessa tokmannin kassalla koko päivän!
MENE kokeilemaan hoito-alaa.
Et kestä viikkoakaan 👍😷Nyt kun saatiin työtön lähäri linjoille, niin kerro uteliaille kuinka onnistut olemaan työtön, vaikka alalla on huutava työvoimapula? Miten Kela suostuu maksamaan päivärahaa, kun töitä olisi pilvin pimein?
Samaa ihmettelen minä.
Mieheni on 60v lähihoitaja. Hänen entinen työpaikka lakkautettiin. Mieheni haaveili, että ei enää ottaisi vakipaikkaa, vaan keikkailisi aina kun siltä tuntuisi, varsinkin kun eläkeikään on vain muutama vuosi jäljellä. Rohkenin jo silloin epäillä suunnitelman onnistumista.
No niinhän siinä kävi, että aivan välittömästi tarjottiin kahta vakituista paikkaa eri kohteisiin. Ne suorastaan kilpailivat hänestä. Joten työttömyyspäiviä ei tullut, vaan vakipaikka eläkkeeseen asti. Ja me ei asuta pääkaupunkiseudulla, vaan suht pienellä paikkakunnalla.
Se on kyllä tiedossa tällä alalla, että miehille töitä riittää. Ei tarvitse olla edes kovin hyvä työssään.
No mä olen kyllä eri mieltä. Mä olen siis tämän lähihoitaja miehen vaimo. Itse työskentelen sairaanhoitajana erikoissairaanhoidossa, työpaikallani ei suosita ketään, ei ainakaan niitä huonoja, oli ne sitten miehiä tai naisia.
Onko sinusta erikoissairaanhoito sama asia kuin lähihoitajan työ vanhushuollossa?
Ei ole sama. Mutta puhuinko tai puhuttiinko tässä langassa työstä vanhustenhuollosta? No ei. Kyse oli "tällä alalla", niin kuin kirjoitit. Mieheni ei ole vanhustenhuoltoalalla lähihoitajana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos on vaikka erikoistunut lapsiin lähihoitajan tutkinnossaan, ei se vanhustyö ole oikein se oma paikka. Ei edes pätevyys riitä.
Höpö höpö taas. Vanhustyötä opiskellaan kokonaisen moduulin verran ennen suuntautumisopintoja. Myös harjoittelu vanhuspuolella on pakollinen kaikille. Ihan riittävästi pätevöittää.
Hoiva ja huolenpito moduuli ei ole pelkkää vanhustyötä. Sen osion harkan voi suorittaa myös muualla,kuin vanhustyössä.
Meillä sai valita kotihoidon ja vanhainkodin välillä. Ehkä nykyään on vähemmän pakollisia osia. Tutkinto on ilmeisesti huonontunut entisestään.
Miten niin huonontunut? Meillä oli tänä keväänä harkkapaikkoja valita vanhusten hoivan, vammaistyön, mielenterveystyön, lastensuojelun ja kotihoidon puolelta. Taisi olla ennen vanhaan yksipuolisempi ja yksinkertaisempi tutkinto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei riitä tämä tekstikenttä sen kirjaamiseen, mikä kaikki mättää. Tiivistän siis sanomalla, että lähes kaikki mättää tuolla alalla.
Eivätkö nämä lähäriksi opiskelevat ymmärrä/tiedä tai osaa ottaa selville ennen opintojen aloittamista, mitä lähihoitajan työ pitää sisällään?
Yksi tekijä on tietysti se, että taitaa Kela maksaa enemmän joutenolosta kuin lähihoitajalle jää palkasta käteen. Lisäksi työtön saa asumistukea ym. tukiaisia... Kyllä kelpaa... :( Kannattaisi opiskella (jos päätä riittää) joko sairaanhoitajaksi tai jopa lääkäriksi, niin saisi varmaan enemmän palkkaakin.... Ei tarvitsisi sitten väistellä avoimia lähihoitajan työpaikkoja.
Vuokra-asunnossa saa tukea.
Omistusasunnossa vaikea saada tukia tai ainakaan toimeentulotukea, koska siinä asuntolaina ja yhtiölaina eivät ole laskuja.
Vierailija kirjoitti:
Ei riitä tämä tekstikenttä sen kirjaamiseen, mikä kaikki mättää. Tiivistän siis sanomalla, että lähes kaikki mättää tuolla alalla.
Erittäin hyvin ja tyhjentävästi sanottu.
Tunnen hoitajan joka tosiaan on alueen kuntien sijaisrekistereissä mutta ei koskaan saa jatkoa yksiköstä jossa on käynyt heittämässä keikkaa. Enkä hänet ammatillisesti tuntien kyllä yhtään ihmettele miksei.
Jotain on pahasti pielessä kun ihmiset irtisanoutuvat toistaiseksi voimassa olevista työsuhteista ilman tietoa seuraavasta työpaikasta ja edes karenssi ei estä koska halutaan pois.
Vierailija kirjoitti:
Jotain on pahasti pielessä kun ihmiset irtisanoutuvat toistaiseksi voimassa olevista työsuhteista ilman tietoa seuraavasta työpaikasta ja edes karenssi ei estä koska halutaan pois.
Ihmisten asennekin on pielessä. Mulla on tasan kaksi työkaveria irtisanoutunut töistä tietämättä mihin lähtee ja olen ollut hoitajana kohta 20 vuotta. Toinen työkavereista suuttui pomolle, koska ei saanut vapaaksi festariviikonloppua. Meillä on yhdessä sovittu, että vuosilomalle lähtevät saa edellisen viikonlopun vapaaksi ennen loman alkua. Niinhän siinä kävi, että se hoitsu suuttui niin paljon, että irtisanoutui. Lapsellista lähteä festareiden takia vakkarityöstä, mutta temperamenttia hänellä riitti aiemminkin, että eipä sikäli tullut ihmetyksenä.
Toinen lähtijä ei saanut saikkua unettomuuden takia ja irtisanoutui. Se oli edellisenä kesänä saanut pitkät saikut, koska ei pysty nukkumaan keskikesän valoisaan aikaan. Kesälomansa taktisesti halusikin vasta elo-syyskuulle. Mutta työterveydessä sattuikin seuraavana kesänä olemaan vähän kovempi luu vastassa. Oli laittanut käteen unilääkereseptin ja ohjeistanut, että jos ei nukuta, niin kannattaa yötyötä pyytää kesäksi, kyllä syksyllä uni taas maittaa. Vitsit että se nainen otti kierroksia. Seuraavan kerran kun hänestä kuulin lähtönsä jälkeen, oli kiertänyt jo kolmessa uudessa työpaikassa, eikä missään ollut hyvä olla. Toivon että olisi tajunnut vaihtaa alaa. Hän muuten aloitti myös sairaanhoitajaopinnot jossain vaiheessa. Kaikenlaisia kuumakalleja ne sinnekin opiskelemaan ottaa. Tuskin pärjää siinä työssä, kun siinä nyt vielä enemmän kärsivällisyyttä koetellaan.
Aina voi neuvotella. Moni keikkalainen lupaa tulla takaisin töihin taukonsa jälkeen. Win-Win: ta on tyytyväinen saadessaan edes määräaikaisen.