Lapsella todettiin eläinallergia, päätimme miehen kanssa muuttaa erillemme jotta voimme pitää koiran, emme eroa, kaikki pitää hulluina
Koira on lapsellekin rakas eikä siitä luopuminen ole vaihtoehto. Joten poika asuu isänsä kanssa ja tyttö, eli koira,minun.
Kommentit (89)
Onko kaikki eroperheiden lapsen kieroon kasvaneita kun eivät asu koko ajan kahden aikuisen kanssa? Entäpä perheet joissa toinen vanhempi tekee reissutöitä ja on viikot poissa?
Kuulostaa hyvältä ratkaisulta kun pystytte asumaan vielä noin lähekkäinkin.
Minä kunnioitan kovasti apn päätöstä, aidosti eläimen parasta ajateltu. Lapsi kyllä ymmärtää että kyse ei ole erosta, kyllä täällä on tyhmää porukkaa kommentoimassa.
Meidän naapurissa asuu perhe jossa isä on rekkakuski ja on aina kerrallaan kaksi viikkoa pois kotoa kun ajaa ulkomaille. Heidän lapsensa ovat kasvaneet ihan normaaleiksi nuoriksi ja heillä on hyvät ja lämpimät välit isäänsä vaikka he käytännössä asuivat koko lapsuutensa ilman isää. Ap ja lapsi näkisivät varmaankin joka päivä joten ei tuossa olisi mitään ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni rohkea ja aidosti eläinystävällinen päätös. Upea esimerkki muille!
Ei voi olla totta. Sanokaa että mä näen unta. Hyvin pahaa sellaista. Vai oliko tämä sarkasmia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi kärsii enemmän teidän ”erosta” kuin koirasta luopumisesta.
Itsekin kahden koiran omistaja
Hänen on aika oppia elämän realiteetit.Ap
Eli että koira on tärkeämpi kuin perhe. Ei se silloin enää ole perheenjäsen edes vaan perhe on koiran palveluskunta.
Maksatteko te omat asumiskulunne itse vai maksaako Kela?
No, tässä käy niin että mies huomaa, kuinka oikeastaan haluaakin erota oikeasti ja etsii uuden naisen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni rohkea ja aidosti eläinystävällinen päätös. Upea esimerkki muille!
Ei voi olla totta. Sanokaa että mä näen unta. Hyvin pahaa sellaista. Vai oliko tämä sarkasmia?
En ole tuo kommentoija mutta miksi ihmeessä tuo olisi sarkasmia? Sinun kommenttisi vaikuttaa enemmän tahattomalta komiikalta. On ymmärrettävää että kaikki eivät välitä eläimistä, mutta se ei tarkoita että apn perhe olisi sielultaan yhtä kylmä.
Minusta tuossa ei ole mitään pahaa, jos ap asuu jatkossa ihan lähellä. Ei se taivas putoa niskaan, vaikka kaikki eivät ole koko ajan saman katon alla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siedätyshoito olisi paras, lapsi asuu normaalisti koiran kanssa, mutta koiraa ei päästetä lapsen makuuhuoneeseen ym. Itselläni on koira-allergia, mutta perheessä on aina ollut koiria, en saa oireita enää.
Ei toimi. Kun lapsemme alkoi oirehtia kissasta emme päästäneet sitä enää lapsen huoneeseen ja imuroin joka päivä, silti lapsi yski ja hinkkasi kutisevia silmiään. Edes Histec ei helpottanut. Koko perhe itki kun uudet omistajat haki kissan ja lapsi sai pitkään raivareita asiasta mutta pakko mikä pakko. Ei ap
Joillain toimii, joillain ei.
Minulle puhkesi lapsena allergia mutta isäni ei suostunut luopumaan koirastamne. Siedätyin sille lopulta.
Apn kannattaisi kokeilla.
Sinä siedätyit. Joku toinen saisi astman. Sen kanssa onkin sitten mukava elellä.
Minäkin siedätyin lapsena kissaan, vaikka iltaisin olin aivan tukossa enkä saanut unta kuin ikkuna auki. Allergiatutkimuksen teettäneen lääkärin lausunnon rivien välistä voi lukea järkytyksen, jonka äitini aiheutti. Hän kun on varsin narsistinen olento jolle kissat ovat aina olleet ehdoton ykkösjuttu.
Kissa-allergia puhkesi uudelleen muutettuani kotoa, astman kera. Äidistäni tuli hullu kissahamsteri.
No kuulostaa kyllä hyvin erikoiselta ja oudolta... toki jos tämä tosissaan on ok myös lapsille ja ei myöhemminkään ala oireilla, niin mikäs siinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi kärsii enemmän teidän ”erosta” kuin koirasta luopumisesta.
Itsekin kahden koiran omistaja
Hänen on aika oppia elämän realiteetit.Ap
Pikkasen on vinksallaan sun realiteetit. Elämän realiteetti on kuolema, koira piikille. Provohan tää on, mutta sanonpa silti: olet sairas.
Debiili lienee oikea termi kuvaamaan teitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni rohkea ja aidosti eläinystävällinen päätös. Upea esimerkki muille!
Ei voi olla totta. Sanokaa että mä näen unta. Hyvin pahaa sellaista. Vai oliko tämä sarkasmia?
En ole tuo kommentoija mutta miksi ihmeessä tuo olisi sarkasmia? Sinun kommenttisi vaikuttaa enemmän tahattomalta komiikalta. On ymmärrettävää että kaikki eivät välitä eläimistä, mutta se ei tarkoita että apn perhe olisi sielultaan yhtä kylmä.
Voi hyvä luoja. Hitler rakasti koiraansa. Vähän niinkuin siis, mitä nyt osasi. En tiedä paljon kylmäsieluisempia ihmisiä kuin nämä, jotka kääntyvät eläinten puoleen kokonaan ja ihmisistä pois. Se nyt vain ei ole tervettä.
Ei niilläkään hyvin yleensä mene jotka inhoavat eläimiä, mutta tässäkin asiassa olisi syytä olla joku keskitie. Minulla on eläimiä. Mutta ihmiset ovat tärkeitä myös. Ja minusta perheen rikkominen kahteen huusholliin koiran pitämiseksi ei voi olla pysyväisratkaisu vaikka hätäratkaisuna sen ymmärtäisin. Jos tämä on ok syy rikkoa perhe ihmisten mielestä, niin sitten alan kaatua sille kannalle, että vastoin kauniita puheita todellisuus on se, että ihmiset todellakin eroavat liian helposti nykyisin. Koska perheen yhdessäpysymiselle ei anneta käytännössä mitään arvoa.
Vierailija kirjoitti:
Onko kaikki eroperheiden lapsen kieroon kasvaneita kun eivät asu koko ajan kahden aikuisen kanssa? Entäpä perheet joissa toinen vanhempi tekee reissutöitä ja on viikot poissa?
Kuulostaa hyvältä ratkaisulta kun pystytte asumaan vielä noin lähekkäinkin.
No ei tietenkään, jos eron syytä ei sälytetä lapsen niskaan. Nythän se nimenomaan pikein alleviivataan, että ”koska sä olet allerginen, äiti valitsee koiran sun edelle ja me asutaan kahdessa paikassa”. Ap saa odotella terapialaskuja. Koira kuolee ennen lasta todennäköisesti, sit voi kysellä lapsensa perään ihan rauhassa.
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuossa ei ole mitään pahaa, jos ap asuu jatkossa ihan lähellä. Ei se taivas putoa niskaan, vaikka kaikki eivät ole koko ajan saman katon alla.
Koirasta on puhe, koirasta. 😅 Miten sekaisin voi ihmiset olla…
Muutama näkökohta
-silloin kun ap tulee entiseen kotiinsa niin hänen pitäisi käydä suihkussa ja pukea puhtaat vaatteet ettei kuljeta allergeeneja mukanaan entiseen kotiinsa lapsen luokse.
- jos ap on paljon entisessä kodissaan lapsen kanssa niin koira joutuu olemaan paljon yksin kerrostalo asunnossa, kuulostaa aika rääkkäykseltä koiraa kohtaan.
- jos ap on paljon koiran kanssa niin lapsi jää vaille äitiään.
- mielettömät kulut, ja aina joku kärsii toisen seuran puutteesta. Erityisesti koira jolle ”vuokrataan kerrostaloasunto” säilytykseen. Ja mahdollisesti tämän koiraasunnon naapurit jotka kuuntelevat koiran yksinäisyys haukut.
Vierailija kirjoitti:
Minä kunnioitan kovasti apn päätöstä, aidosti eläimen parasta ajateltu. Lapsi kyllä ymmärtää että kyse ei ole erosta, kyllä täällä on tyhmää porukkaa kommentoimassa.
Ettei suorastaan tymää?
Itse asiassa tuossa porukassa taitaa eroa surra eniten se koira. Koira haluaa pitää lauman koossa eikä pidä siitä, että se hajotetaan. Sillä kun on realiteetteihin yhteys ihan eri tasolla kuin ihmisillä, jotka voivat milloin minkäkin hassutuksen perään kadota ja eksyä sille tielleen.
Eikös nykyisin ole koirista pulaa? Uusi koti koiralle, ehjän lauman luota.
Lapsi luopuu koiran lisäksi äidistä. Outo ja sairas järjestely.