Ateistiperheen lapsi riparille
Tyttäremme haluaa mennä ensi vuonna riparille, koska kaikki muutkin menevät. Itse toivoimme kovin, että hän ei sinne menisi, mutta ryhmäpaine on kova ja vaikuttaa sellaiseen ihmiseen, joka haluaa olla kuin muut.
Ilmoitin siis tyttärellemme, että hän saa mennä riparille jos tahtoo, hänen elämänsä kuitenkin kyseessä, mutta mitään juhlia emme järjestä eikä hän saa siitä rahaa eikä lahjoja. Meille kun riparin suorittaminen ei merkitse mitään (emme mieheni kanssa kumpikaan ole käynyt riparia). Tyttö oli ok asian kanssa. Nyt haluan kuulla, mitä te muut olette tästä ratkaisusta mieltä?
Kommentit (247)
Todella tylyä tuo "meille ei merkitse mitään"-asenne. Tarkoittaa myös sitä, ettei tyttärenne paljon merkitse.
Luin ensin, että autistiperheen lapsi. Näköään en osaa enää lukeakaan.
Vierailija kirjoitti:
Todella tylyä tuo "meille ei merkitse mitään"-asenne. Tarkoittaa myös sitä, ettei tyttärenne paljon merkitse.
Ai ihmisen arvo on hänen uskontokuntansa?
wow...
Mun lapsia ei ole kastettu, mutta olen sanonut, että riparille saa mennä ja toki juhlatkin järjestetään, jos sellaisen (ja konfirmaation) haluavat.
Vierailija kirjoitti:
Todella tylyä tuo "meille ei merkitse mitään"-asenne. Tarkoittaa myös sitä, ettei tyttärenne paljon merkitse.
Ööö hieman vedit nyt mutkia suoriksi 😁 tietysti merkitsee ja hän kyllä sen tietää, mutta emme vain tue tuollaisiin leireihin osallistumista. Vai mitä itse kristittynä (oletan) ajattelisit, jos lapsesi osallistui johonkin muslimien pyhälle leirille? Aikoisitko juhlia sitä kovinkin paljon?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella tylyä tuo "meille ei merkitse mitään"-asenne. Tarkoittaa myös sitä, ettei tyttärenne paljon merkitse.
Ai ihmisen arvo on hänen uskontokuntansa?
wow...
Sanoinko minä niin?
Perustele tuo ryhmäpaine. Ootko siis ollut tyttösi kaveriporukassa ja tiedät painostuksesta? Ja miksi se on teille vanhemmille kova paikka jos tyttö haluaa riparille, mitä te pelkäätte? Jos on aivan tavallinen ev.lut ripari niin ei siellä aivopestä ja painosteta ketään, siellä kerrotaan kristinuskosta ja oleellisimmista asioista joita siihen kuuluu.
Hienoa kyllä kun annatte tytön mennä, muutoin se olisi ollut teidän puoleltanne painostamista.
Vierailija kirjoitti:
Missä vaiheessa hän liittyy seurakuntaan?
Ei tarvii liittyä, riparileirin voi käydä ilman kastetta ja konfirmaatiota.
No eihän tuossa tunnu olevan mitään ongelmaa, sen kun menee sinne jos itse haluaa. Voihan siellä olla ihan hauskaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella tylyä tuo "meille ei merkitse mitään"-asenne. Tarkoittaa myös sitä, ettei tyttärenne paljon merkitse.
Ööö hieman vedit nyt mutkia suoriksi 😁 tietysti merkitsee ja hän kyllä sen tietää, mutta emme vain tue tuollaisiin leireihin osallistumista. Vai mitä itse kristittynä (oletan) ajattelisit, jos lapsesi osallistui johonkin muslimien pyhälle leirille? Aikoisitko juhlia sitä kovinkin paljon?
Ap
Minä olen agnostikko. Olen ollut seurakunnan jäsen mutta eronnut myöhemmin. Tarkoitin sitä, että se mitä oma lapsi haluaa ja tekee, ovat hänelle merkityksellisiä asioita ja sitä kautta en voisi sanoa,esim. että juhlia ei tule, koska minulle itselleni tämä ei merkitse mitään.
Ihan sama asia kun että perhe pakottaisi riparille lapsen joka on ateisti tai ei halua muuten mennä.
Ton ikäisen nuoren ajatuksia ja toiveita riparin suhteen. tulee vanhempien kunniottaa
Terveisin kirkon nuorisotyöntekijä
Tosin teidän kohdalla, lasta ei voida konfirmoida jos häntä ei ole kastettu. Riparin kyllä voi käydä, ja saada jopa kasteen leirin yhteydessä jos niin toivoo ja haluaa liittyä kirkkoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä vaiheessa hän liittyy seurakuntaan?
Ei tarvii liittyä, riparileirin voi käydä ilman kastetta ja konfirmaatiota.
Näinkö ap:n tytär aikoo tehdä?
Vierailija kirjoitti:
Perustele tuo ryhmäpaine. Ootko siis ollut tyttösi kaveriporukassa ja tiedät painostuksesta? Ja miksi se on teille vanhemmille kova paikka jos tyttö haluaa riparille, mitä te pelkäätte? Jos on aivan tavallinen ev.lut ripari niin ei siellä aivopestä ja painosteta ketään, siellä kerrotaan kristinuskosta ja oleellisimmista asioista joita siihen kuuluu.
Hienoa kyllä kun annatte tytön mennä, muutoin se olisi ollut teidän puoleltanne painostamista.
Tunnen tyttäreni ja hänen mielipiteensä vaihtuu asioista aina kavereiden mukana. Hän oli itsekin pitkään sitä mieltä, että ei riparille mene, mutta uusin paras ystävä on menossa ja nyt hän myös sinne haluaa. Ja me emme ole koskaan puhuneet uskonnoista ikävään sävyyn ja korostaneet sitä, että jokainen saa uskoa mihin haluaa, mutta korostaneet myös sitä, että meille rippileirin käyminen ei merkitse mitään ja minkäänlaisia "porkkanoita" (eli rahaa, lahjoja) me emme sen käymisestä tarjoa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella tylyä tuo "meille ei merkitse mitään"-asenne. Tarkoittaa myös sitä, ettei tyttärenne paljon merkitse.
Ai ihmisen arvo on hänen uskontokuntansa?
wow...
Sanoinko minä niin?
Sanoit
Hyvä, että annoitte hänen mennä. Moni asia maailmassa on lopulta uskon asia. Eikä ole huono juttu uskoa johonkin, joka antaa toivoa tulevasta.
Eli vain se mitä vanhemmat ajattelevat ja uskovat on tärkeää, nuoren omat ajatukset eivät ole tärkeintä. Tämä sinun viestisi lapsellesi on.
Tottakai tyttö saa mennä jos haluaa. Ei ole vanhempien oikeus päättää lastensa uskonnosta, vaikka itse uskovat tai eivät usko. Tytölle varmasti tulee kivoja uusia kavereita ja hauska leiri edessä kaikinpuolin.
Uskonto ei liittynyt omalta osaltani leireilyyn muuten kuin pakollisissa kokeissa ja tehtävissä, jotka nekin ovat aika minimissä ja kevyitä. Rippileiri ei muuttanut minua mitenkään "uskovaiseksi" . Siellähän saa yleensä hyvää ruokaa, uida, nauttia ja mellastaa ja muutenkin viettää mukavaa kesäaikaa kivalla paikalla mukavien uusien sekä olemassaolevien kavereiden seurassa. Eli ei niin tiukkapipoista touhua kun jotkut luulevat. Itselläni kaikki uskontohömppä unohtui samalla kertaa kun rippilahjat annettiin.
Minä ja mieheni emme usko koulutukseen. Lapsi halusi mennä lukioon, sanoin että mitään ylioppilasjuhlia ensitreffit järjestä minkään lahjojen ja rahojen toivossa. Semmoset ei ole MINULLE tärkeitä.
Itse tein nuorena samoin. Halusin leirille kavereiden kanssa, ei meitä siellä mitkään uskonasiat kiinnostanut. Pelattiin korttia, uitiin, leikittiin vesisotaa ja ihastuttiin poikiin, ihan sellaista perus teinimeininkiä kesäleirillä siis! Kyllä meillä jotain raamattukoulua oli ja uskontunnustus piti oppia ulkoa, mutta ei ne päähän jäänyt. En muuttunut uskonnolliseksi eikä ne kirkkoon kuuluvatkaan kaverit mitenkään kokenut valaistumista. En olisi ap huolissani! Jos olette kasvattaneet fiksun ja avarakatseisen lapsen, ei hänestä uskonnollista yhdellä leirillä tehdä.
Missä vaiheessa hän liittyy seurakuntaan?