Millaisessa kunnossa teidän n. 70v vanhemmat ovat?

Isä on kuollut 69-vuotiaana.

Äiti hyvässä kunnossa, täyttää pian 70. Kävelee ja ui avannossa. Pandemia on tuonut yksinäisyyden. Olemme soitelleet enemmän kuin tavanneet.

Toinen kuollut ja toinen dementoitunut.

Vierailija kirjoitti:

Perimälleen kukaan ei voi mitään, mutta viisissäkymmenissä elintapojen vaikutus näkyy jo selvästi. Kaksi viisikymppistä voi olla kovasti erinäköisiä ja -kuntoisia. Kolme vuosikymmentä ihminen kestää pahemmin rupsahtamatta melkein mitä vaan ihan nuoruuden voimalla.

Jos on huolehtinut kunnostaan (eli ei tupakoi eikä ryyppää, harrastaa edes jonkin verran liikuntaa, ei päästä itseään lihomaan), voi viisikymppisenä olla mainiossa kunnossa. Toisaalta jos on polttanut tupakkaa, ryypännyt ja syönyt mitä sattuu ja lisäksi laiminlyönyt liikunnan, voi viisikymppisenä olla aika valmista kalua jo.

Parhaimmillaan seitsemänkymppinen on komeassa iskussa. Järki leikkaa, kroppa toimii.

Sairauksille ja onnettomuuksille ei tietenkään voi mitään. Ne saattavat kohdata ketä tahansa.

Naiset vanhentuvat ja rypistyvät nopeammin kuin miehet. Hormonitoiminta lakkaa vaihdevuosissa, miehillä jatkuu hamaan hautaan asti.

Kuolleita molemmat, vähän yli 70 vuotiaiksi elivät ja viimeiset vuodet eivät enää olleet elämisen arvoisia vaivojen vuoksi.

Isä 73v. Liikkuu paljon ja touhuaa, vaikka onkin ylipainoinen.

Äiti 75v, siivoustyöstä saatu astma ja (ylipainon vuoksi) kipeä polvi. Verenpaine koholla.

Molemmat kulkevat paljon yhä eikä ikä näy oikeastaan kuin äidin heikommassa kävelytahdissa.

Äiti kuoli 68v syöpään.  Isä toiseen infraktiin 73v iässä, joten perimä ei hyvältä näytä.

Asuvat periaatteessa kerrostalossa palveluiden lähellä, mutta olleet nyt lähes pari vuotta mökillä. Siellä tekevät kaikki, kaatavat isoja puita kahdestaan ja tekevät niistä saunapuita esimerkiksi. Äiti 77 vuotias, isä 80.

Äitini on 70-vuotias, hyvin aktiivinen. Askelmittaria ilman ei edes nousta sängystä ja hän vaikka kävelee taloa ympäri että askelmäärä tulee täyteen. Ajelee autolla, koronankin aikana hän on aktiivisesti tavannut sisaruksiaan ja minunkin veljeni perhettä, minäkin olen häntä nähnyt jne. Hän harrastaa jatkuvasti jotain, tekee sukkia, leipoo leipää jne.

Hän kerran sanoikin että on rasittavaa kun samanikäiset valittaa koko ajan sairauksistaan. Olen vähän samaa mieltä. Siis eihän nyt jollekin syövälle oikein mitään voi etukäteen, mutta jos pitää kehostaan huolta, pyöräilee ja kävelee, katsoo mitä syö, tekee muutakin kuin istuu sohvalla tuijottamassa tv:tä, niin eron näkee kyllä sitten.

On kyllä varsin yksilöllistä, mutta kyllä useampi tämän päivän 70-vuotias elää vielä aktiivista elämää, jos ei ole mitään erityisiä sairauksia. Jotkut 40-50-vuotiaat voivat olla heikomassa vedossa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perimälleen kukaan ei voi mitään, mutta viisissäkymmenissä elintapojen vaikutus näkyy jo selvästi. Kaksi viisikymppistä voi olla kovasti erinäköisiä ja -kuntoisia. Kolme vuosikymmentä ihminen kestää pahemmin rupsahtamatta melkein mitä vaan ihan nuoruuden voimalla.

Jos on huolehtinut kunnostaan (eli ei tupakoi eikä ryyppää, harrastaa edes jonkin verran liikuntaa, ei päästä itseään lihomaan), voi viisikymppisenä olla mainiossa kunnossa. Toisaalta jos on polttanut tupakkaa, ryypännyt ja syönyt mitä sattuu ja lisäksi laiminlyönyt liikunnan, voi viisikymppisenä olla aika valmista kalua jo.

Parhaimmillaan seitsemänkymppinen on komeassa iskussa. Järki leikkaa, kroppa toimii.

Sairauksille ja onnettomuuksille ei tietenkään voi mitään. Ne saattavat kohdata ketä tahansa.

Naiset vanhentuvat ja rypistyvät nopeammin kuin miehet. Hormonitoiminta lakkaa vaihdevuosissa, miehillä jatkuu hamaan hautaan asti.

Voi rakas. Nyt puhutaan toimintakyvystä. Ei rypyistä tai kuivista limakalvoista. Ei edes erektio-ongelmista tai eturauhasen vaivoista.

Isä 78, urheilee, rakentaa, hoitaa puurarhaa. Monta tuntia päivittäin touhuaa ulkona. Kuulo heikentynyt, mutta kaikki muut arvot parantuneet eläkkeellä, kun stressaava toimistotyö ohi, ja ehtii liikkua.

Äiti 71, henkisesti skarppi, pelaa ja kirjoittaa, mutta kävelee vaappuen. Hänelläkin kaikki arvot hyvät, vaikka on ylipainoa.

Molemmat sanoi keväällä 2020, että he päättävät itse, ja haluavat ehdottomasti että me lapset käydään siellä normaalisti, käyvät kaupassa itse jne. Ns. eristyksissä elivät ekan kuukauden, ja lopulta päättivät että elämä on nyt.

Äiti, 76 on superkunnossa, sairauksiakin on, mutta toimintakyky parempi kuin monilla viisikymppisellä. Isä, 86 oli vielä 70+ täydessä iskussa, mutta nyt on alkanut tulla vanhuuden haurastumista ja väsymistä, vaikka mitään sairauksia ei olekaan. Molemmat ovat eläneet terveellisesti ja säilyneet normaalipainossa.

Olen kuullut, että 85v. jälkeen viimeistään alkaa terveillekin tulla tuota vanhuuden haurastumista, mutta monihan kuolee jo paaaaljon aiemmin syöpiin jne. eli eivät ne elintavatkaan aina auta. Ystäväni kuoli viime kesänä vähän yli 50-vuotiaana nopeasti levinneeseen syöpään. Ei-tupakoiva, hyväkuntoinen ja perusterve.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se on aika tarkaan tiedossa että yli 65v on semmoinen keskiarvo jonka jälkeen vaivoja alkaa ilmenemään.  Kuitenkin hyvin yksilöllistä on.

Kyllä 65v. on todella nuori vaivaiseksi. Täytyy olla joko hyvin huonot geenit tai elintavat, että sen ikäisenä on vanhuuden vaivoja. Suurin osa tuon ikäisenä on vielä työelämässäkin.

Tunnen tuon ikäisiä paljon. Ehkä sitten tässä näkyy yhteiskuntaluokkien ero eli raskas fyysinen työ ja kenties tupakointi, ylipaino, mitä fyysisen työn tekijöillä on enemmän. Näin ainakin lehtiotsikoiden mukaan, vähemmän ansaitseva mies elää 10 vuotta korkeakoulutettuja ja paremmin ansaitsevia miehiä vähemmän. Vasemmistoliitto on pitänyt tätä esillä, terveyseroja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perimälleen kukaan ei voi mitään, mutta viisissäkymmenissä elintapojen vaikutus näkyy jo selvästi. Kaksi viisikymppistä voi olla kovasti erinäköisiä ja -kuntoisia. Kolme vuosikymmentä ihminen kestää pahemmin rupsahtamatta melkein mitä vaan ihan nuoruuden voimalla.

Jos on huolehtinut kunnostaan (eli ei tupakoi eikä ryyppää, harrastaa edes jonkin verran liikuntaa, ei päästä itseään lihomaan), voi viisikymppisenä olla mainiossa kunnossa. Toisaalta jos on polttanut tupakkaa, ryypännyt ja syönyt mitä sattuu ja lisäksi laiminlyönyt liikunnan, voi viisikymppisenä olla aika valmista kalua jo.

Parhaimmillaan seitsemänkymppinen on komeassa iskussa. Järki leikkaa, kroppa toimii.

Sairauksille ja onnettomuuksille ei tietenkään voi mitään. Ne saattavat kohdata ketä tahansa.

Naiset vanhentuvat ja rypistyvät nopeammin kuin miehet. Hormonitoiminta lakkaa vaihdevuosissa, miehillä jatkuu hamaan hautaan asti.

Jokaisella on hormonitoimintaa tasan hautaan saakka. Ilman sitä ihminen on kuollut. Et kai luule, että sukupuolihormonit ovat ainoat hormonit?

Isä 74v. hyvässä kunnossa, tosin itse sanoo että vauhti hidastunut eikä jaksa esim. remontteja enää entiseen tahtiin. Mun mielestä se on ihan luonnollista, verenpainetta on, ei muita sairauksia. Äiti 69v. korkea kolesteroli, muuten hyväkuntoinen. Molemmat tekee vielä ajoittain töitä keikkaluontoisesti asiantuntijoina. Matkustelevat, ajavat autoa jne. Hoitavat omatoimisesti kesämökin ja kaupunkiasunnon. Heillä taloudellinen tilanne erittäin hyvä, pelkkä eläke riittää elämiseen ja jää säästöönkin. Keikkoja tekevät kuulemma siksi että pysyvät virkeinä.

Isä 71, äiti nuorempi. Molempien toimintakyky ja liikkuvuus hyvät. Okt-talon pihan hoito, juuresmaa, marjapensaat pitävät liikkumiskykyä yllä jokapäiväisten kävelylenkkien ohella. Marjastavat myös.

Talvella lumityöt ja lenkkeily jatkuu.

Vierailija kirjoitti:

Isä 74v. hyvässä kunnossa, tosin itse sanoo että vauhti hidastunut eikä jaksa esim. remontteja enää entiseen tahtiin. Mun mielestä se on ihan luonnollista, verenpainetta on, ei muita sairauksia. Äiti 69v. korkea kolesteroli, muuten hyväkuntoinen. Molemmat tekee vielä ajoittain töitä keikkaluontoisesti asiantuntijoina. Matkustelevat, ajavat autoa jne. Hoitavat omatoimisesti kesämökin ja kaupunkiasunnon. Heillä taloudellinen tilanne erittäin hyvä, pelkkä eläke riittää elämiseen ja jää säästöönkin. Keikkoja tekevät kuulemma siksi että pysyvät virkeinä.

Tuota äitinikin, 76 valittelee. Heheh. Siis ei jaksa enää tehdä 10 tuntista päivää puutarhassa helteessä, kuokkia, kitkeä, soraa ajaa kottarilla, vaan 8 tuntia ainoastaan. Hädin tuskin pysyn tahdissa eikä mun pää kestä helteessä työskentelyä tuntia kauempaa. 

Lapsena raadoin kasvi- ja mansikkamaalla, joten olen itse keskittynyt kasvattamaan kukkia. Nyt 50+ tulee mieleen, etten varmasti ole yhtä hyvässä kunnossa kuin äitini kun ja jos pääsen samaan ikään eli kyllä se vahva liikunnallisuus on terveyden kannalta olennaista. Ja sillä ei ole mitään merkitystä, jos pari kertaa viikossa käy salilla, vaan arkiliikunta merkitsee. Äiti ja isä liikuivat useita tunteja päivässä ja lapsena liikuin todella paljon. Nyt työn takia joutuu istumaan aivan liikaa, kun ei ole edes työmatkoja ollut. Kuntoni on romahtanut.

Isä ei elänyt 70 vuotiaaksi saakka, äiti oli 70 vuotiaana hyväkuntoinen, eli 92 vuotiaaksi.

Äiti 71v. Kroppa pelaa mutta pää ei enää kunnolla. Muistisairaus & masennus

Äiti 76, muistisairaus, ei pärjää enää itsenäisesti. Isä 90v. Sydänsairaus, mutta hyvin toimintakykyä jäljellä. Skarppi, ajaa autoa ja käyttää nettiä.