Ulkomailla asumisen varjopuolia, esim. syrjintää aksentin takia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin ongelma tuli siinä vaiheessa kun lapsella alkoi olla oppimisvaikeuksia koulussa. Tarvitsee apua suomeksi ja vieras kieli kuormittaa turhaan. Itse en olisi palannut Suomeen, mutta lapsen takia se oli järkevintä.

Kuulostaa väärältä päätökseltä. Kyllä lapsi olisi oppinut koulukielen tukiopetuksella.

Kyse nyt ei ollutkaan siitä, vaan paljon laajemmasta kokonaisuudesta jossa tuo vieras kieli vielä sotki lisää.

Tästä tulee mieleeni vaihto-oppilasvuoteni Jenkeissä, missä opetettiin, että Napoleon kuoli Venäjällä taistelussa. Kun yritin korjata asiaa niin opettaja melkein kävi päälle.

Sopeutumista odotetaan, muttei niin kovasti kuin Suomessa (olen lukenut, että Suomessa ulkkareiden on todella vaikea sopeutua ja päästä sisään yhteiskuntaan). Onneksi Keski- ja Etelä-Euroopan kielet ovat paljon helpommin opittavissa kuin suomi. Kun kielen on oppinut ja alkaa ymmärtää paikallista huumoria, ja varsinkin valitusta, asiat ovat hyvin. Sitten vaan paikalliseen elämänrytmiin kiinni ja työporukoiden ja harrastusten kautta kiinni muihin ympyröihin ja jo vain alkaa sujua. Kohta alkaa kalenteri täyttyä kaikenlaisista tapahtumista. Pitää vain heittäytyä mukaan, kuin hyppytornista.

Ei edes kannata olettaa, että sosiaaliset ympyränsä jo 20-vuotiaana sulkeneet ihmiset kutsuisivat sinut tuosta vain illanistujaisiin. Työpaikka on eri juttu, mutta siellä onkin melkein pakko osallistua. Pitää vaan osallistua ja puhua paikallista kieltä niin sujuu. 

Myös Ruotsissa ystäväpiiri muista ulkomaalaisista. Asuin siellä lapsena, tämä koski sekä minua että vanhempia.

Nyt saan Ruotsissa yksin hyvää palvelua, mutta suomenkielisten ystävien kanssa voin olla varma, että tarjoilija tulee meidän pöytään aina viimeisenä.

Vierailija kirjoitti:

Ranskassa erittäin vaikea päästä paikallisten porukoihin. Lähinnä muista ulkomaalaisista löytyi kavereita.

Kaikissa maissa on vaikea päästä paikallisten porukoihin aikuisena. Opiskellessa helpompaa.

Itse olen asunut jo lähes 30 vuotta ulkomailla, Ranskassa, USA:ssa ja Briteissä. Ja lyhyen pätkän myös Italiassa. Ulkopuolisuuden tunteita on joskus, mutta niin niitä olisi Suomessakin tietyissä porukoissa. Kuten joku aiemmin kirjoitti on tosi tärkeää hypätä mukaan ja osallistua kaikenlaisiin kissanristiäisiin alusta asti ja oltava itse aktiivinen ja avoin uudelle.

Sille joka kyseli miksi niiden paikallisten kanssa pitää ystävystyä, niin ainakin kahdesta syystä, siksi että pääsee ”sisälle” maahan ja kulttuuriin ja siksi että ulkomaalaiset aina jossain vaiheessa muuttavat pois ja jatkuvat hyvästit käyvät raskaaksi.

Työelämässä en tunne kokeneeni syrjintää, paitsi hetkellisesti pian Brexit äänestyksen jälkeen. Olen kuitenkin aina työskennellyt kansainvälisissä yrityksissä ja esimerkiksi nykyisellä työpaikallakin on nopeasti laskettuna 26 eri kansalaisuutta ja valtava määrä aksentteja. Suomalaisilla on noin keskimäärin hyvä maine luotettavina ja tunnollisina työntekijöinä. Mutta sosiaalisuuteen ja omien saavutusten rummuttamiseen kannatta opetella. Jos et aktiivisesti ota kunniaa omista ansioistasi, joku muu kyllä ottaa. Tämä on tullut opittua kantapään kautta.

Potentiaalisia appivanhempia tavatessa olenkin sitten kokenut kaikenlaista, yksi appiehdokas puhui minulle todella hitaasti ja kovalla äänellä ETTÄ VARMASTI YMMÄRRÄN, toinen väitti vastaan aina jos tuli puhe esim Euroopan historiasta tai kulttuurista, anoppikokelaan mielestä en tehnyt koskaan mitään oikein ja seurustelin hänen poikansa kanssa vain passin toivossa.

Joskus joku on irvaillut aksentista (omat teinit nykyään etunenässä), mutta ei siitä kannata loukkaantua. Vaikeahan se on omaa äidinkieltään puhuvan ymmärtää että tietenkin virheitä ja hassuja ääntämistä sattuu ihmiselle joka elää arkeaan kolmannella tai neljännellä kielellään. Joskus kun olen suivaantunut olen ehdottanut että jatketaan keskustelua jollain muulla kielellä, yleensä keskustelukumppani on nolostunut ja pilkka on loppunut siihen.

Paikallinen kieli pitää kyllä Euroopassa opetella kunnolla, jos haluaa kokea elämää muutenkin kuin expattina.

Olen asunut pitkään ulkomailla pienessä eurooppalaisessa maassa. Ulkopuolisuuden tunne on alussa toki ihan mielenkiintoinen, mutta vuosia jatkuessaan raskasta. Ihmiset juttelevat ystävällisesti, mutta kavereiksi valitaan kuitenkin se omanmaalainen. Olen aika yksinäinen. Hraastustoimintaakin olen toki kokeillut, mutta tervehtimistä ja vähäistä smalltalkia pidemmälle en päässyt. Ihmisiä ei vaan kiinnosta.

Asuin aikoinaan Lontoossa ja aksentteja oli yhtä paljon kuin ihmisiäkin, eikä koko asiaan kiinnittänyt mitään huomiota. Suomessa naureskeltiin samaan aikaan Mika Häkkisen englannille, vaikka englanninopettajani sanoi, että hänellä on hyvä kielioppi ja sanavarasto. Kertoo enemmän naureskelijoista kuin puhujista.

Siitä aksentista pääsee eroon jos vähän näkee vaivaa

Kokemukset on Tanskasta ja Ruotsista (ei siis mitään järin eksoottista ja kulttuurillisesti erilaista), joissa olen ulkkarina asustellut. Oikeastaan lähinnä tuo aiemmin mainittu suomalainen "normaali" hiljaisuus on tulkittu mökötykseksi, mutta se on ollut ainoa, mistä on tullut edes etäisesti negatiivista palautetta tai mihin on suhtauduttu kummeksuen.

Aksentin ja kielen oppimisen kanssa on aina enemmänkin autettu ja erityisesti tanskalaisten mieletön avoimuus ja ystävällisyys (sekä yhteisöllisyys, johon tällainen ulkkarikin otettiin avosylin heti vastaan) on jotain sellaista, mikä ei kyllä koskaan unohdu.

Vain positiivisia kokemuksia ihmisistä. Vuokra-asunnon löytäminen on ollut kummassakin se vaikein asia (koska kämppiä on ollut todella vähän tarjolla) siis oikeasti vaikeampaa kun maahantulovelvollisuuksien, työ-, vero- tai pankkiasioiden ym. hoitaminen.

En ole kohdannut syrjintää, mutta ihmiset kyllä kysyy n. 10-15 minuutin juttelun jälkeen mistä saatan olla kotoisin. Usein muotoilevat hienovaraisesti että taidat olla jostain muualta/minkä aksentin kuulenkaan/jne.

Pitää kyllä myöntää että paikallisten sosiaalisiin piireihin ja työpaikan sisäpiiriin pääsi vasta kun puhui 100% maan kieltä, tunsi kulttuuria, seurasi mediaa, oli tarpeeksi juurtunut maahan jne. Muuten keskustelut tökkää aina "ai kuka on Beatrix?" "mikä on GGD?" "kuka on Youp van t Hek?" "millaista on stamppot??" ja sitten ollaan taas jumissa niissä loputtomissa hiir-in-holland-vii-häv-tis-thing keskusteluissa joita kukaan ei jaksa loputtomasti jankata. Kymmenisen vuotta meni tähän soluttautumiseen ja siihen että maan sosiaaliseen ja kulttuurielämään pääsi oikeasti mukaan eikä vaan ulkopuolisena. Ketään ei kiinnosta enää aksentin häivä kun keskusteluissa pysyy muuten mukana niin tempon, sanavaraston sekä aihepiirien saralta.

Ei varmaan Suomessakaan kukaan jaksa loputtomasti selittää maahan muuttaneille että mikä ja millainen on eduskunta, savusauna, Kela, neulamuikut, karhunkierros, UKK, pussikalja, sivari, opiskelijahaalarit jne. vuodesta toiseen, vaan antaa keskustelujen soljua ilman että kaikkia kulttuurin/maan/tapojen omituisuuksia tarvitsee erikseen selittää. Vrt. keskustelu koulumuistoista vs. keskustelu tökkää selitykseen siitä mikä on ala-aste, yläaste, lukio, oppivelvollisuus jne. Itseäni ainakin nuo loputtomasti aina toistuvat keskustelut on alkanut puuduttaa, kiva että tosi harvoin enää tökkää itsellä etten tietäisi jotain hollantilaista käsitettä/tapaa/ilmiötä. Mielestäni nuo juuri vahvistavat sitä me-ja-te -asetelmaa eli alleviivaavat miten et ole paikallinen.

T.hollanninsuomalainen

Vierailija kirjoitti:

Ranskassa erittäin vaikea päästä paikallisten porukoihin. Lähinnä muista ulkomaalaisista löytyi kavereita.

Samoin Yhdysvalloissa, vaikka ensin sitä luulee pääsevänsä paikallisten kanssa samalle aaltopituudelle, mutta ei niin käykään kovin helposti. Amerikkalaiset pitävät aina jonkinlaista etäisyyttä muualta tulleisiin, vaikka antavat kuvan, että hyväksytään kaikki.

No en kyllä koe, että olisi ikinä syrjitty ihonvärin takia - ei valkoisuudesta oikeasti ole haittaa missään, jos ei jotain sulkeutuneita kaveripiirejä lasketa. Aksenttikin on ollut ihan ok suurimmalle osalle, mutta jenkkilässä "huonosti" puhuvia katsotaan kyllä avoimesti kieroon ja pidetään tyhminä.

Yleisesti ottaen paikallisiin piireihin pääsee ihan hyvin mukaan, kun yrittää unohtaa suomalaisen jähmeyden ja opiskelee kielen lisäksi kulttuuria. Varsinkin EU-maissa on helppo reissata ja asua, kun yhtäläisyyksiä on paljon ja byrokratia pitkälti samanlaista kaikkialla.

Vierailija kirjoitti:

En ole kohdannut syrjintää, mutta ihmiset kyllä kysyy n. 10-15 minuutin juttelun jälkeen mistä saatan olla kotoisin. Usein muotoilevat hienovaraisesti että taidat olla jostain muualta/minkä aksentin kuulenkaan/jne.

Pitää kyllä myöntää että paikallisten sosiaalisiin piireihin ja työpaikan sisäpiiriin pääsi vasta kun puhui 100% maan kieltä, tunsi kulttuuria, seurasi mediaa, oli tarpeeksi juurtunut maahan jne. Muuten keskustelut tökkää aina "ai kuka on Beatrix?" "mikä on GGD?" "kuka on Youp van t Hek?" "millaista on stamppot??" ja sitten ollaan taas jumissa niissä loputtomissa hiir-in-holland-vii-häv-tis-thing keskusteluissa joita kukaan ei jaksa loputtomasti jankata. Kymmenisen vuotta meni tähän soluttautumiseen ja siihen että maan sosiaaliseen ja kulttuurielämään pääsi oikeasti mukaan eikä vaan ulkopuolisena. Ketään ei kiinnosta enää aksentin häivä kun keskusteluissa pysyy muuten mukana niin tempon, sanavaraston sekä aihepiirien saralta.

Ei varmaan Suomessakaan kukaan jaksa loputtomasti selittää maahan muuttaneille että mikä ja millainen on eduskunta, savusauna, Kela, neulamuikut, karhunkierros, UKK, pussikalja, sivari, opiskelijahaalarit jne. vuodesta toiseen, vaan antaa keskustelujen soljua ilman että kaikkia kulttuurin/maan/tapojen omituisuuksia tarvitsee erikseen selittää. Vrt. keskustelu koulumuistoista vs. keskustelu tökkää selitykseen siitä mikä on ala-aste, yläaste, lukio, oppivelvollisuus jne. Itseäni ainakin nuo loputtomasti aina toistuvat keskustelut on alkanut puuduttaa, kiva että tosi harvoin enää tökkää itsellä etten tietäisi jotain hollantilaista käsitettä/tapaa/ilmiötä. Mielestäni nuo juuri vahvistavat sitä me-ja-te -asetelmaa eli alleviivaavat miten et ole paikallinen.

T.hollanninsuomalainen

Onneksi täällä Hollannissa on paljon ulkomaalaisia niin ei tarvitse aina olla tekemisissä noiden hollantilaisten kanssa

Moni ulkomailla asuva kavereeraa muiden ulkomaalaisten kanssa. Ei minullakaan ollut paikallisista juuri muita kuin pubituttuja. Vaimo on asunut Suomessa yli 20 vuotta ja sillä on suomalaisia kavereita, mutta pääosin entisistä opiskelu- ja työpaikoista. Suurin osa on muita Suomessa asuvia japanilaisia.

Samanlaista taitaa olla jokaisessa maassa.

Suurissa kaupungeissa on helpompaa, mutta jos asuu ulkomailla paikkakunnalla tyyliin Suomessa Pieksämäki, se onkin jo kinkkisempi juttu. Pitäisi olla ihan erityisen hyvä tyyppi, joka tuo Suomea hauskasti ja mukaansatempaavasti esiin, alkaa järjestää kaupungin vuotuiset juhannusjuhlat, perustaa mölkkysuran ja pesäpalloklubin ja on kaikinpuolin ulospäinsuuntautunut. Mutta tavallinen, vähän ujo suomalainen pienemmällä paikkakunnalla jää helposti syrjään.

No kertokaa kuinka innokkaasti tungitte suomessa thaimaalaisten, venäläisten  tai vaikka puolalaisten naisten ystäviksi?  Tai italialaisten tai brasilialaisten jos teillä oli muutenkin ystäväpiiri. Vähän sama se on muualla.

On pilkattu päin naamaa asiakaspalvelussa, yritetty estää pääsyä lääkäriin tai kieltäydytty luovuttamasta pakettia koska ei osattu lukea ulkomaalaista nimeä passista ja paketista... Pienehkö eurooppalainen, erittäin sisäänpäinlämpiävä maa.

Belgian maaseudulla huomautettiin ranskan aksentista. Loukkaannuin vähän ku oon kuitenki nähny paljon vaivaa opiskellakseni sitä ja niin pieni osa suomalaisista puhuu sitä.

Olen asunut kahdessa eurooppalaisessa suurkaupungissa ja molemmissa koin oloni hyvin yksinäiseksi. Työkavereiden ja satunnaisten deittien lisäksi minulla ei ollut sosiaalista elämää ollenkaan. Vaikka usein sanotaan toisin, niin koen että Suomessa hyväksytään paremmin se että joku ei "sovi muottiin" kuin vaikka Ranskassa tai Saksassa.

Missä tahansa ulkomailla on vaikeuksia päästä paikallisten piireihin kuulemani mukaan. Mutta muiden expattien kanssa on tosi mukavaa.