En jaksa enää 18v tytärtäni. Kertokaa mitä tehdä
Esikoisemme murrosikä on ollut haastellinen. Kaikenlaista on tullut nuoren tehtyä (myymälävarkaus, vahingonteko, alkoa, tupakkaa, irtosuhteita). Käytös on huonoa: epäkohtelias ja kiroilee, ei tee kotihommia...(meillä on kolme nuorempaa lasta ja heidän kanssaan ihan erilaista). Neurologisissa testeissä on todettu adhd:n piirteitä, joka ehkä osaltaan selvittää impulssivisuuden, joka johtaa harkitsemattomiin tekoihin.
Käy vielä koulua ainakin toistaiseksi, mutta en tiedä mitä siitäkin tulee. Pikkusisko totesi, että isosisko edustaa kaikkea mitä hän halveksii. Olen rakastanut tytärtäni, yrittänyt, hakenut kyliltä, keskustellut, asettanut rajoja ja sääntöjä ja taas rakastanut.
Kesä on ollut niin vaikea, että nyt tuntuu, että minulle riittää. Miksi tarjota rakkautta ihmiselle, joka ei sitä halua ottaa vastaan ja joka teollaan osoittaa edustavansa arvoiltaan ihan päinvastaista mitä me muut. Tuntuu, että minulla ei ole enää mitään sanottavaa, enkä jaksa enää. Kaverin kanssa voi vastaavassa tilanteessa lopettaa yhteydenpidon, mutta entä kun kyseessä on oma lapsi (vielä aika nuori sellainen)?
Kommentit (63)
[quote author="Vierailija" time="29.07.2014 klo 22:36"]
Aikuisesta ei kuulu enää huolehtia. Silloin pitää jo itse hoitaa omat asiansa ja kantaa päätöksiensä seuraukset
--> 18v ei ole aikuinen, vaan vielä aikuisuuden alkamisen kynnyksellä. 28 ja 30v ovat lähellä toisiaan. 18 ja 20v välillä on vielä huimia eroja.
[/quote]
18 vuotias ON AIKUINEN. Niin biologian kuin lain mukaan
[quote author="Vierailija" time="29.07.2014 klo 22:01"]Onneksi kaikki lapseni ovat poikia. Yksikään ei ole haistatellut ja kotityöt on hoidettu porukalla. En ole ihanne-äiti, mutta kunnioitusta olen vaatinut ja antanut.
[/quote]
Ja mitäköhän tuo lasten sukupuoli tähänkään asiaan mitenkään liittyy, hohhoijaa.
[quote author="Vierailija" time="29.07.2014 klo 22:34"]
Tiedätkö muuten onko tyttäresi kuullut, kun pikkusisko on todennut halveksivansa sitä mitä isosisko edustaa? Onko tyttö kuullut, mitä pikkusiskon lausahdukseen on vastattu? Itse muistan tuollaisen pikkukeskustelun äidin ja veljeni välillä. Äiti oli vastannut veljelleni minun olevan idiootti. Olin tuolloin 15-vuotias. Poistuin paikalta ovet paukkuen, mutta kukaan ei huomannut kuinka loukkaantuneena kyyneleitä pidätellen. En ottanut puheeksi tätä äidin kanssa, mutta olin tästä loukkaantunut, eli vihainen viikkoja. Lisäksi sähisin sisarukselleni, olin harmistunut kun hän tuntui olevan äidin kanssa minua vastaan, olevan se ns. parempi lapsi.
[/quote]
Ihan oikein sinulle. Katso vain peiliin ja siellä on syyllinen. Metsä vastaa niinkuin sinne huudetaan