Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
En jaksa enää 18v tytärtäni. Kertokaa mitä tehdä
29.07.2014 |
Esikoisemme murrosikä on ollut haastellinen. Kaikenlaista on tullut nuoren tehtyä (myymälävarkaus, vahingonteko, alkoa, tupakkaa, irtosuhteita). Käytös on huonoa: epäkohtelias ja kiroilee, ei tee kotihommia...(meillä on kolme nuorempaa lasta ja heidän kanssaan ihan erilaista). Neurologisissa testeissä on todettu adhd:n piirteitä, joka ehkä osaltaan selvittää impulssivisuuden, joka johtaa harkitsemattomiin tekoihin.
Käy vielä koulua ainakin toistaiseksi, mutta en tiedä mitä siitäkin tulee. Pikkusisko totesi, että isosisko edustaa kaikkea mitä hän halveksii. Olen rakastanut tytärtäni, yrittänyt, hakenut kyliltä, keskustellut, asettanut rajoja ja sääntöjä ja taas rakastanut.
Kesä on ollut niin vaikea, että nyt tuntuu, että minulle riittää. Miksi tarjota rakkautta ihmiselle, joka ei sitä halua ottaa vastaan ja joka teollaan osoittaa edustavansa arvoiltaan ihan päinvastaista mitä me muut. Tuntuu, että minulla ei ole enää mitään sanottavaa, enkä jaksa enää. Kaverin kanssa voi vastaavassa tilanteessa lopettaa yhteydenpidon, mutta entä kun kyseessä on oma lapsi (vielä aika nuori sellainen)?
Kommentit (63)
Asuuko tapaus Roihuvuoressa/Etu-Töölössä ja fanittaa koiria? jos asuu niin Voi Voi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi kaikki lapseni ovat poikia. Yksikään ei ole haistatellut ja kotityöt on hoidettu porukalla. En ole ihanne-äiti, mutta kunnioitusta olen vaatinut ja antanut.
minä olin tuollainen 18-19 iässä. Onneksi vanhempani jaksoivat tukea sen kaiken paskan yli, sain hoitoa ja lääkityksen (todettiin bibo) nykyään välit kunnossa. Häpeän entisiä tekojani ja sanojani. Tue tytärtäsi, en tiedä missä olisin jos vanhempani olisivat luovuttaneet!
Älä missään nimessä heitä lasta ulos! Maailma on vaarallinen paikka, varsinkin impulsiiviselle nuorelle tytölle, joka ulosheiton johdosta kokee olevansa hylätty, ei-haluttu, huono jne.
Mä menen takuuseen siitä, että jatkuva mokailu ja vanhempien kanssa yhteenottaminen verottaa myös tytärtäsi, vaikkei ehkä antaisikaan sen näkyä. Sinun listaamat typeröinnit eivät kuitenkaan ole rajuimmasta päästä, alkon ja tupakan kokeilu ei ole mikään maailmanloppu. Kiroilua ja epäkunnoittavaa käytöstä ei kuulu sietää, mutta siellä takana on yleensä aina jotain. Jos et itse saa kiskottua syytä tytöstä irti, olisiko tytöllä kummitätiä tms, joka voisi toimia viestinviejänä, olla ns. tytön puolella, jotta tytön olisi helppo uskoutua? Olisiko hänen mahdollista mennä joksikin aikaa isovanhemmilleen? Nuorille tulee kaikesta huolimatta ikävä vanhempia ja perhettä. Toimisiko etäisyys?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voimia ap!
Kuulostaa hyvin samanlaiselta kun mun 16,5v poika! Hävettää myöntää mutta välillä lasken kuukausia että tuo tulee täysikäiseksi ja muuttaa omaan asuntoon (olisi innoissaan muuttamassa jo nyt mutta ei siitä vielä mitään tulisi).
Jos ei olisi oma lapsi niin en kyllä olisi tuollaisen tyypin kanssa missään tekemisissä, mutta nyt vaan pitää koitaa rakastaa ja rakastaa enemmän kun tuo vähiten sitä ansaitsisi.
Toivon että jossain vaiheessa alkaa järki pelaamaan, viime vuodet olleet törkeätä alisuoriutumista koulussa ja kotona :(
Meillä myös nuoremmat lapset ovat aivan erilaisia (luojan kiitos, en ehkä kestäisi jos kaikki koettelisivat samalla lailla).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulee mieleen miten sut on kasvatettu? Ilmeisesti teinisi on normaali nuori, kolme muuta lasta pilalle paapottuja joita kiusataan koulussa lällyyden takia. Muistan itte kouluaikoina miten mun kavereista osa oli samalla tavalla pidetty niin pumpulissa ja äidin mehussa, että ne oli ihan pihalla todellisesta maailmasta. Ilmeisesti tyttäresi tarvitsee tukea ja oikeaa keskusteluapua, sitä paitsi saattaa olla, että hän on se teidän perheen lapsista joka ampuu vielä pitkälle - siihen auttaa usein se, että joku uskoo ja auttaa häntä uskomaan itseensä.
Tunnistan tyttäressäsi samoja piirteitä, kun itsessäni 18-19 -vuotiaana. Villihkön kesän jälkeen äitini istutti minut pöydän ääreen ja keskusteli kanssani kuin aikuinen aikuiselle keskustelee. Sanoi, että kesä on nyt ohi ja pian jatkuu lukio (abivuosi) Että vanhempani eivät aio rahoittaa nykyistä elämäntyyliäni ja tukea käytöstäni. Että on kaksi vaihtoehtoa, joko kunnioitan heidän sääntöjään ja jään asumaan kotiin tai muutan pois. Päätin jäädä. Ihan normaaliksi aikuiseksi koen itseni, vaikka tuollainen teinivaihe olikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.07.2014 klo 21:41"]
Siis mitä ihmettä? Heitä likka pihalle jos ei osaa kerran käyttäytyä. Vaikutat kyllä erittäin munattomalta äidiltä... olet tainnut hyysätä ja rakastaa tyttöäsi vähän liikaa mutta missä on ollut KURI????
[/quote]
Kaikki äidit on munattomia
Mä tiedän yhden vanhemman, joka "nakkasi pihalle" jälkikasvunsa huumeiden takia. Ei ole mitään katunut niin paljon. Mieti loppuun asti, mitä teet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.07.2014 klo 22:13"]
Älä missään nimessä heitä lasta ulos! Maailma on vaarallinen paikka, varsinkin impulsiiviselle nuorelle tytölle, joka ulosheiton johdosta kokee olevansa hylätty, ei-haluttu, huono jne.
Mä menen takuuseen siitä, että jatkuva mokailu ja vanhempien kanssa yhteenottaminen verottaa myös tytärtäsi, vaikkei ehkä antaisikaan sen näkyä. Sinun listaamat typeröinnit eivät kuitenkaan ole rajuimmasta päästä, alkon ja tupakan kokeilu ei ole mikään maailmanloppu. Kiroilua ja epäkunnoittavaa käytöstä ei kuulu sietää, mutta siellä takana on yleensä aina jotain. Jos et itse saa kiskottua syytä tytöstä irti, olisiko tytöllä kummitätiä tms, joka voisi toimia viestinviejänä, olla ns. tytön puolella, jotta tytön olisi helppo uskoutua? Olisiko hänen mahdollista mennä joksikin aikaa isovanhemmilleen? Nuorille tulee kaikesta huolimatta ikävä vanhempia ja perhettä. Toimisiko etäisyys?
[/quote]
Aikuisesta ei kuulu enää huolehtia. Silloin pitää jo itse hoitaa omat asiansa ja kantaa päätöksiensä seuraukset
[quote author="Vierailija" time="29.07.2014 klo 21:52"]
Mä olin aika hirveä teini. Näpistelin, dokasin jne. Ihan hyvä ihminen musta silti tuli. Koulussa tosin pärjäsin aina ja nyt opiskelenkin yliopistossa.
En tiedä kuinka paha tyttäresi on, mutta kertomasi ei kuulosta erityisen pahalta minun korviini.
[/quote]
Muista että luottamuksen ja kunnioituksen voi menettää vain kerran eikä niitä saa koskaan takaisin. Eikä AP:n tytärtä voi kunnioittaa eikä siihen voi luottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedätkö muuten onko tyttäresi kuullut, kun pikkusisko on todennut halveksivansa sitä mitä isosisko edustaa? Onko tyttö kuullut, mitä pikkusiskon lausahdukseen on vastattu? Itse muistan tuollaisen pikkukeskustelun äidin ja veljeni välillä. Äiti oli vastannut veljelleni minun olevan idiootti. Olin tuolloin 15-vuotias. Poistuin paikalta ovet paukkuen, mutta kukaan ei huomannut kuinka loukkaantuneena kyyneleitä pidätellen. En ottanut puheeksi tätä äidin kanssa, mutta olin tästä loukkaantunut, eli vihainen viikkoja. Lisäksi sähisin sisarukselleni, olin harmistunut kun hän tuntui olevan äidin kanssa minua vastaan, olevan se ns. parempi lapsi.
[quote author="Vierailija" time="29.07.2014 klo 22:31"]
[quote author="Vierailija" time="29.07.2014 klo 21:52"]
Mä olin aika hirveä teini. Näpistelin, dokasin jne. Ihan hyvä ihminen musta silti tuli. Koulussa tosin pärjäsin aina ja nyt opiskelenkin yliopistossa.
En tiedä kuinka paha tyttäresi on, mutta kertomasi ei kuulosta erityisen pahalta minun korviini.
[/quote]
Ihmisen arvoa tulee aina kunnioittaa. Tekojaan ei, mutta ihmistä.
Muista että luottamuksen ja kunnioituksen voi menettää vain kerran eikä niitä saa koskaan takaisin. Eikä AP:n tytärtä voi kunnioittaa eikä siihen voi luottaa.
[/quote]
Tilanne on varmasti raastava. Toivon sinulle voimia pysyä vakaana ja rauhallisena johtajana, joka kykenee ottamaan vastaan teinin purkaukset ilman, että huutaa pää punaisena takaisin ja pahentaa näin asiaa. Harva 18v on oikeasti kypsä allekirjoittamaan ja näin ollen edustamaan tiettyjä arvoja ja vakaumusta. Vanhempien arvot ovat kyseenalaistettava, ennen kuin ne voi omaksua. Itse henkilökohtaisesti vihaan mm. alkoholia, tupakkaa ja kevytkenkäisyyttä todennäköisesti siksi, että olen ne kaikki itse kokenut huonoiksi. En ole niitä koskaan erityisemmin ihaillut, mutta nyt osaan oikeasti katsoa niitä ns. alaspäin.
[quote author="Vierailija" time="29.07.2014 klo 22:17"]
Voimia ap!
Kuulostaa hyvin samanlaiselta kun mun 16,5v poika! Hävettää myöntää mutta välillä lasken kuukausia että tuo tulee täysikäiseksi ja muuttaa omaan asuntoon (olisi innoissaan muuttamassa jo nyt mutta ei siitä vielä mitään tulisi).
Jos ei olisi oma lapsi niin en kyllä olisi tuollaisen tyypin kanssa missään tekemisissä, mutta nyt vaan pitää koitaa rakastaa ja rakastaa enemmän kun tuo vähiten sitä ansaitsisi.
Toivon että jossain vaiheessa alkaa järki pelaamaan, viime vuodet olleet törkeätä alisuoriutumista koulussa ja kotona :(
Meillä myös nuoremmat lapset ovat aivan erilaisia (luojan kiitos, en ehkä kestäisi jos kaikki koettelisivat samalla lailla).
[/quote]
En tajua sinun kaltaisia äitejä. Miksi et heitä sitä pentua lastenkotiin? Minä olen asunut tuollaisessa perheessä ja voin sanoa että se että vanhemmat antavat yhden (tai useamman) käyttäytyä noin niin se näkyy muissakin lapsissa. Hekin kärsivät siitä. SINUN VELVOLLISUUTESI on estää se.
Lapsista tulee silloin tuollaisia kun kukaan ei koskaan laita heille seinää vastaan. Aina annetaan anteeksi ja ikinä ei pakoteta tekemään mitään.
Aikuisesta ei kuulu enää huolehtia. Silloin pitää jo itse hoitaa omat asiansa ja kantaa päätöksiensä seuraukset
--> 18v ei ole aikuinen, vaan vielä aikuisuuden alkamisen kynnyksellä. 28 ja 30v ovat lähellä toisiaan. 18 ja 20v välillä on vielä huimia eroja.
[quote author="Vierailija" time="29.07.2014 klo 22:29"]
Mä tiedän yhden vanhemman, joka "nakkasi pihalle" jälkikasvunsa huumeiden takia. Ei ole mitään katunut niin paljon. Mieti loppuun asti, mitä teet.
[/quote]
Aivan oikein teki. 99% huumeiden käyttäjistä ei ikinä muutu. Jos sellaisen antaa jäädä asumaan omaan taloonsa niin se varastaa kaiken minkä pystyy ja pahimmassa tapauksessa tekee vielä paljon pahempaakin.
Alue: Aihe vapaa
Mä olin aika hirveä teini. Näpistelin, dokasin jne. Ihan hyvä ihminen musta silti tuli. Koulussa tosin pärjäsin aina ja nyt opiskelenkin yliopistossa.
En tiedä kuinka paha tyttäresi on, mutta kertomasi ei kuulosta erityisen pahalta minun korviini.