Tk-lääkäri kysyy: mitä toivoisit / olisit toivonut synnytyksen jälkitarkastuksen tekevältä lääkäriltä? (ev)

sitten saadaan selville, jos potilaan kanssa ei juuri keskustella eikä kysellä vointeja ja tuntemuksia. Ei kai varsinkaan masennus otsassa lue!

kanssa näistä arkitouhuista ja perhekuvioista jne. ja kertoo sitten tarvittaessa lääkärille, että " tässä perheessä on tuommoista ja tämmöistä" ja silloin lääkäri osaa ottaa asian esille ja käyttää sitten lääketieteellistä osaamistaan tilanteen arvioimiseen. Valtaosalla kun on kaikki hyvin ja luulenpa että isoa joukkoa vain ärsyttää, jos lääkäri alkaa liikaa rönsyillä.

Itse ainakin kysäisen onnittelujen perään että " mites teillä on mennyt?" ja jos vastaus ei ole aidon positiivinen (niinkuin se yleensä on) niin sitten jutellaan lisää :)

Vierailija:

sitten saadaan selville, jos potilaan kanssa ei juuri keskustella eikä kysellä vointeja ja tuntemuksia. Ei kai varsinkaan masennus otsassa lue!

Itse en sitä huomiota saanut, silloin kun tarve olisi ollut. Kukaan ei kuunnellut lausetta tai kahta enempää, ennenkuin totesi, että se on ihan normaalia.

Muuten olen sitä mieltä kokemuisteni perusteella, että vaikka kuinka yrittäisin jälkitarkastuksessa herätellä äitejä juttelemaan asioistaan, niin harva, käytännössä ei oikeastaan kukaan rupea juttelemaan asioistaaan. Kaikki on kuulemma kaikilla hyvin.

Ja minä olen kuitenkin saanut positiivista palautetta as iakkailta siinä, että olen hyvä kuuntelija.

etkö itse tunnistanut masennustasi?

Vierailija:

Itse en sitä huomiota saanut, silloin kun tarve olisi ollut. Kukaan ei kuunnellut lausetta tai kahta enempää, ennenkuin totesi, että se on ihan normaalia.

Muuten olen sitä mieltä kokemuisteni perusteella, että vaikka kuinka yrittäisin jälkitarkastuksessa herätellä äitejä juttelemaan asioistaan, niin harva, käytännössä ei oikeastaan kukaan rupea juttelemaan asioistaaan. Kaikki on kuulemma kaikilla hyvin.

Ja minä olen kuitenkin saanut positiivista palautetta as iakkailta siinä, että olen hyvä kuuntelija.

Tunnistin masennukseni. Ei ollut vain päiviä, jolloin olisi ollut asiat huonosti, ja toisia päiviä, jolloin kaikki olisi ollut hyvin. Oli vain päiviä, jolloin kaikki oli huonosti tai hyvin huonosti. Kukaan ei neuvolassa kuunnellut, ei lääkärit eikä hoitajat. He olivat toki oman työpaikkani työkavereita. Menin jopa perheneuvolaan asti puhumaan ongelmistani 3 kk ikäisen äitinä: " Se on ihan normaalia ettei vauvaa rakasta, vastahan se on ollut muutaman kuukauden siinä olemassa." Kaksi (2) päivää sen jälkeen hakeudun psykiatrian poliklinikan päivystykseen, jolloin minun tulkittiin olevan lähestulkoon sairaalakunnossa. Siitä lähti paranemisprosessi liikkeelle, mutta pitkään se kesti.

Lääkärit ovat yleensä aivan liian kiireisen oloisia, jotta heille uskaltaisi mitään edes puhua. Mutta koska lääkärit joutuvat esim. masennuksen hoitamaan, niin olisi kai maalaisjärkeen käypää, että yrittäisivät hoitaa asian mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Ja sitähän taas ei saa selville kuin kyselemällä... Eli ehdottomasti empaattinen ote, ja hetki aikaa äidin voinnin tiedustelulle pitäisi mielestäni kuulua jälkitarkastus rutiineihin. Muutama minuutti - joka saattaa vaikuttaa koko perheen elämään. Kannattaako tästä säästää?



Synnytyksen jälkitarkastus. Jo nimikin sen kertoo. Lääkäri tarkistaa alapään tai sektiohaavan. On kai luonnollista että hän myös kommentoi jotakin paranemisesta. On käsittämätöntä jos lääkäri ei sano tuossa vaiheessa mitään. Lantionpohjalihasten jumpasta voisi myös muistuttaa tuossa vaiheessa...



Seksiongelmat. AAAAARRRRGGGGHHH! Joku sanoi ettei ole paljoakaan lääkärin hoidettavia ongelmia? --> Äidillä voi olla kipuja tai kuivat limakalvot, ja kyllä kai lääkäri voi ja hänen pitääkin näissä asioissa auttaa. Jos halut on poissa, voi lääkäri nopsasti kertoa että se johtuu hormonitason muutoksista ja on ohimenevää. jne. Kyllä nämä asiat kuuluu lääkärille. Seksi on tärkeä osa parisuhdetta. Parisuhteen laadulla on merkitystä myös vauvan hyvinvoinnille. Kuuluu siis jälkitarkastuksessa huomioitaviin asioihin. Ehdottomasti.



Mitä masennuksen huomaamiseen tulee, niin se oli käsittämättömän huonoa ainakin omassa neuvolassani. Oli sitten kyse hoitajasta tai lääkäristä. Itse selitin 10 kuukautta! huonoa oloani heille molemmille. Joka kerta siellä käydessä hoin, että olen todella väsynyt imettämiseen enkä jaksa enää. Sanoin etten tee muuta kuin imetän ja seinät kaatuu päälle, en pääse edes kaupassa käymään kunnolla. Ei vaan reagoitu mitenkään?! Ei edes tarkemmin kyselty.



Lapsi oli 10 kk kun soitin terveyskeskukseen ja itkin että minulla on varmaan joku aivokasvain koska lähimuistini oli mennyt täysin.... Masennus oli siis edennyt jo dementoivalle asteelle. En selvinnyt enää päivittäisistä rutiineista. Onneksi terveyskeskuksen puhelimessa oli ammattitaitoinen ihminen. Kysyi heti minkäikäinen lapsi minulla on ja pyysi minut sinne heti. Lääkitys aloitettiin samantien. Diagnoosi: vakava synnytyksen jälkeinen masennus. Enkä siis ollut itse osannut tuota diagnoosia tehdä. Luulin tosiaan kasvaimeksi päässäni...



Diagnoosin tekijä ei voinut käsittää, miten voi olla mahdollista, että tilaani ei huomattu aiemmin...

Minulla olisi toivomus, joka ei nyt liity suoraan jälkitarkastukseen, vaan miten kohdata äidin joka on saanut keskenmenon.



Kävin itse TK-lääkärillä ensimäisessä ultrassa jossa todettiin että sikiö oli kuollut kohtuun. Sen sijaan että lääkäriltä olisi herunut jotain sympatiaa tai empatiaa, hän totesi vaan että " tällaista sattuu aika ajoin, tämä on täysin normaalia, välillä sikiö kuolee kohtuu aikaisilla viikoilla, näitä tapauksia hoidetaan sairaalassa n. 3 kpl päivässä" Tämänkö piti minua lohduttaa??!!?? Olisin toivonut siinä vaiheessa hieman enemmän empatiaa!!!

Muutenkin koko tämän keskenmenon hoitoprosessin aikana lääkärit olivat sitä mieltä että kaikki on kunnossa kun kaavinta on hoidettu eikä ollut tulehduksia sen jälkeen. Kukaan ei kertaakaan vaivautunut kysymään miten MINÄ voin!! Minä en todellakaan ollut kunnossa!!!! Ja etenkin sen jälkeen kun tämä oli tapahtunut minulle 2 kertaa peräkkäin.

Toisen raskauden alussa kun yritin puhua peloistani jotka olivat tietenkin jääneet edellisestä raskaudesta joka oli mennyt kesken, niin hän vaan totesi että " Älä vaan ajattele sitä" . Ai että minun olisi pitänyt unohtaa edellisen raskauden ikävät muistot??!!! Voi kuinka mielellään olisinkin unohtanut ne, mutta kun en kertakaikkiaan VOINUT UNOHTAA!!!



Eli sinä hyvä TK-lääkäri, älä ainaskaan kohtele km saaneita naisia näin!



Jos vielä kerran tulen raskaaksi menen kyllä ihan yksityiselle neuvolaan en enää halua että minua kohdellaan noin!

Luin ketjun läpi, ja saitpa hyviä vastauksia. Hyvä, kun tulit kysyneeksi alunperin asiaa. Minusta jo se osoittaa sopivuuttasi tk-työhön! Tsemppiä!



T. Kollega, nro 2