Näyttäisi tulevan ero. Lapsi vasta 1-vuotias. Kokemuksia ja tukea kaivataan!
Kommentit (27)
Hyvä. Tsemppiä ap:lle. Jospa vielä jaksaisitte yrittää.
mies on vähintään joka toinen vkonloppu baarissa. Yleensä lähtee " yllättäen" eli ei etukäteen varoittele, että on illalla lähdössä. Ja tätä on jatkunut koko 7v suhteen ajan. Kerran humalassa pettänyt eli luottamuskin on mennyttä. En jaksa enää. En vaan jaksa. Ja lomamatkoillakin mies saattaa illalla hotellilla keksiä lähteväsä parille ja muu perhe jäädään odottelemaan hotelliin (siis lapset nukkuu, joten minun on jäätävä). Väkivaltaa tms ei ole suhteessa. Alkoholi on ongelma, mutta kun se ei joka päiväisessä elämässämme näy, vain pari-kolme kertaa kuussa. Silloin miehellä ylseensä sitten karkaa mopo käsistä, eli " vaan" yhdelle ei voi mennä vaan jää sille tielleen. Neuvoton olo. Arki muuten hyvää, mutta nämä satunnaiset juopottelureissut satutttavat minua.
Mutta kun kaikki tuntui sanovat ettei kannata erota ja kuinka uusioperhe-elämä on helvettiä, niin vähän perspektiiviä yritän saada siihen, kuinka paljon pitää kestää ehjän perheen vuoksi? Itse olen jotenkin niin sokeutunut tilanteelle...
alkkiksen vaimo
sitten, minä ja lapset nukutaan joka tapauksessa, ei siellä huoneessakaan voi mitään tehdä. Ja minä menen seuraavana iltana ;-)
ainut, että meillä ei ole pettämistä, mutta muuten kirjoituksesi on kuin meidän elämästä...taas tänään....minä tulin töistä ja ajattelin, että saunotaan sun muuta niin miehen piti lähteä koska kaverilla sydänsuruja....eli baariin....ja käski lukea netistä, että niin ne muutkin menee.....hah........
Niin käy munkin mies, useamminkin, ja vieläpä minä itsekin! Ei siinä mun mielestä mitään ihmeellistä ole, mutta on epäsopivat puolisot tuossa mielessä jollei huvittelusta ole samaa käsitystä.
Huh, ettei sille uskaltaisi edes jättää lapsiaan hoitoon? Mieshän ei siis edes ymmärtääkseni juo kotona vaan käy baarissa irroittelemassa niinkuin kuuluukin. En tajua en, miten suhde on päässyt noin pitkälle jos tuossa asiassa olette niin eri planeetoilta.
Kappas vaan, lähti käymään parilla kavereiden kanssa ja sillä tiellä on edelleen. Ja siis siellä hotellilla, missä lähti " parille" niin aamuyöllä kotiin vasta raahautui. Ja ei mulla sitten ole sydäntä PERHElomalla lähteä yksin ryyppäämään baariin, kun vielä jossain ulkomailla ollaan...
Ja toisakseenkin ei ole kiva, kun joka viikonloppu jompi kumpi vanhemmista makaa päivän krapulassa ja yhdessä ei voi tehdä mitään. Siksi en siis itse halua baareissa juosta, että olisi JOSKUS viikonloppuna sitä yhteistäkin aikaa.
nyt mielestäni ollut vaikeinta tähän asti kun lapsi lähenee 3vuotta ja pientä uhmaa on.
Ainoa vaihtoehot on, että lapsi asuu puoliksi kummankin luona, ei siis mitään joka toinen viikonloppu -systeemiä. Onnistuuko yksivuotiaan kanssa???
ap
vuoropäiväkodissa. ei ole kokemusta tosta et viikko toisen luona ja viikko toisen. t.3
Jos miehesi on väkivaltainen tms., niin tottakai, mutta jos vaan tuntuu, ettei enää tykkää, niin se on ihan normaalia! Se tykkääminen palaa kyllä, jos jaksatte nähdä vaivaa suhteen eteen! Parisuhde voi olla kuralla kaksikin vuotta lapsen syntymän jälkeen.
Muistakaa kuitenkin, että ero ei ole ikinä se helpoin ratkaisu, jos on lapsia, vaikka lähteminen tuntuisikin helpolta.
ratkaisun, jossa lapsella on selkeästi lähivanhempi ja etävanhempi ja etävanhempi tapaa lasta usein lapsen kodissa ja lisäksi lapsi käy hänen luonaan joka toinen viikonloppu.
Vierailija:
Ainoa vaihtoehot on, että lapsi asuu puoliksi kummankin luona, ei siis mitään joka toinen viikonloppu -systeemiä. Onnistuuko yksivuotiaan kanssa???ap
Minä taas sekoan, jos en näe lastani useammin kuin joka toinen v-loppu...
Masentaa...
ap
systeemiä noin pienelle...!!! Sopikaa vaikka niin, että lapsi saa nähdä joka päivä molempia, tai joustakaa sen verran että se kenen luona lapsi pääasiallisesti asuu, sallii tämän toisen olla toisinaan öitä lapsen kanssa ja itse lähtee kaverilleen yöksi tmv. Pieni vain hämmentyy, jos joka viikko vaihtuu koti ja hoitava vanhempi:(
Oletteko varmasti kokeilleet kaikkea suhteenne pelastamiseksi(perheneuvolaa tms.)? Mä en vaan voi ymmärtää, että ensin tehdään lapsia ja sitten ekassa karikossa lähdetään veke...
en lähtisi siihen!
Onko mitään muuta mahdollisuutta?? Mikä on eroonne syynä?
Jaksamista vaikeaan elämäntilanteeseen!
todellakaan kevyin syin. Sitten tuosta viikonloppu jutusta niin ei äitillä ole mitään hätää. Koska lapsi on niin pieni ja tarvitsee äitiään enemmän. Sitten siihen saa ratkaisuksi että voi tapaa isää vaikka joka viikko joku päivä. ??Mutta ei äidistä erossa pitkiä aikoja. Sitten taas jos matka toiselle paikkakunnalle on pitkä, niin se ei ole hyväksi lapselle että se joutuu matkustamaan pitkiä matkoja usein. Näissä on niin monta monessa, ja mitään ei todellakaan tarvitse päättää nyt heti.
jos mies asuu eri paikkakunnalla? Siis olettaen, että ainakin jossain vaiheessa kumpikin teistä tulee olemaan töissä. Viikkovaihtelu onnistuu vain ja ainoastaan jos vanhemmat asuvat lähellä toisiaan ja lapsi on isompi, niin, että hän kykenee ymmärtämään, miksi hänen täytyy muuttaa jatkuvasti.
Alle kouluikäiselle selkeämpi ja ainoa suositeltava ratkaisu on, että toinen vanhemmista huoltaa pääsääntöisesti ja toisen luona käydään lomilla ja viikonloppuna.
Jos ette pysty sopimaan huoltajuutta, olisiko lapsen kannalta parempi jos vielä yrittäisitte jatkaa parisuhdettanne?
Vierailija:
Minä taas sekoan, jos en näe lastani useammin kuin joka toinen v-loppu...Masentaa...
ap
kun molempien uusperheissä on pienemmät lapset, jotka puhuvat omasta kodista. Säälittää nuo lapset, mutta ei kai sitä sivusta voi muutakaan tehdä kuin sääliä. Veljeni on yrittänyt sopimusta, että hän olisi lähivanhempi ja ex-tapaisi lapsia, mutta ei sovi, kun tapaamiset ei exälle riitä. Sitten veli yritti tarjoutua, että ex olisi lähivanhempi ja hän tapaisi lapsia (oli siis valmis luopumaan omasta asemastaan lasten elämässä, jotta lapsille tulisi jokin pysyvämpi kiinnekohta elämässä), mutta se ei taas exälle sopinut, koska olisi " sitten joutunut olemaan lasten kanssa jatkuvasti kiinni" . Nyt elävät viikko-viikko -elämää siihen saakka, että veljeni saa vietyä lävitse oikeusprosessin, jossa hakee lähivanhemmuutta ja yksinhuoltajuutta antaakseen lapsille jotain pysyvämpää.