Näyttäisi tulevan ero. Lapsi vasta 1-vuotias. Kokemuksia ja tukea kaivataan!

Tosin noin pieni lapsi saattaa olla poikkeus siitä.



Ei todellakaan ole kyseessä ensimmäinen riita. Emme voi mieheni kanssa yksinkertaisesti sietää toisiamme enää. Terapiassa emme ole käyneet, ja ehkä sitäkin voisi vielä harkita, mutta suhtaudun skeptisesti siihen, sillä miehelläni ei ole minkäänlaista halua nähdä omia virheitään.



ap

Niin ainakin se lapsi säästyy maailmanlopulta.

Kehottaisin kyllä ottamaan pikimmiten yhteyttä perheneuvolaan tai mihin tahansa parisuhdeterapeuttiin. Usein vieraan ihmisen läsnäolo auttaa ristiriitojen ratkaisemisessa.



Suurin osa eroista on turhia, samat jutut tulee eteen uusienkin kumppanien kanssa ennemmin tai myöhemmin.



Miettikää tarkasti mitä olette tekemässä, yrittäkää loppuun saakka.



Ero ei tosiaankaan ole paras vaihtoehto, sen jälkeinen elämä ei ole enää samaa, uusia kumppaneita löytyy, mutta ydinperheen tunnetta ei...



Itse erosin liian kevyin perustein. Mielestäni eron jälkeinen uusperhe elämä on kauheaa. Tajusin sen vasta kun alkuhuuma uudesta suhteesta meni. Nyt lasta pompotellaan paikasta toiseen. On uusia perheenjäseniä enemmän ja vähemmän... Kun on uudet kumppanit, ei lapsi olekaan etusijalla kuten yleensä ydinperheissä. Vastuuta ja iloa lapsesta ei voi enää jakaa samalla tavalla ja se on raastavaa. Vaikka itselläni on loistava uusi kumppani, ei hän silti ole lapsen isä enkä pysty jakamaan asioita hänen kanssaan kuten ennen bioisän kanssa. Eron jälkeen sekin jakaminen meni. Olen siis lapsen kanssa " yksin" , vaikka hän käy isällään ja minulla on uusi kumppani. Jotain ratkaisevaa poistui erossa, enkä meinaa päästä siitä yli. Itselläni ei ole enää tunnetta perheestä, eikä taida koskaan tullakaan. Kaikenkaikkiaan tuntuu, että ero ei ollut tämän arvoista.



Vaikka itse olisit skeptinen perheterapiaan niin yrittäkää silti. Jos kuitenkin päädytte eroon, tiedätte yrittäneenne kaikkenne. Kaikista hirveintä on jälkikäteen miettiä, että jotakin olisi voinut ehkä tehdä...



Nimim. olisi pitänyt yrittää vielä enemmän...

missään tapauksessa ei noin pienelle tuollaista repivää viikkosysteemiä. Jos ette muuta keksi, niin otatte lusikan kauniiseen käteen ja siedätte toisianne kuin aikuiset (jotka on päättäneet lapsen tehdä tähän maailmaan, tajutkaa vastuunne!) kunnes lapsi on edes vähän isompi. Ainakin pari vuotta isompi!!!

Usein heitetään rinnalle kysymys, kuinka moni aikuinen olisi valmis vaihtamaan ja sopeutumaan viikon välein " uuteen" kotiin?

Eli jos ero on oikeasti edessä, niin älkää tehkö sopimuksia lapsen edun nimissä, vain omaa hyvinvointianne ajatellen..

Sen takia ettei voi sietää toista kun talossa on vaativa pikkuvauva ei todellakaan parane mennä eroamaan. Onko ero yhteinen ajatus vai onko jompi kumpi halukkaampi eroamaan?



Miksei ihmiset osaa suhtautua siihen aviopuolisoon niinkuin muuhunkin perheeseensä, se on ja sillä siisti, välillä tapellaan mutta kuitenkin aina pysytään yhdessä ja rakastetaankin ehkä jos hyvin menee.



Lapsella on oikeus molempiin vanhempiinsa, ja molemmilla vanhemmilla lapseen, erossa se ei koskaan toteudu, mies on yleensä se joka menettää lapsen, kuinkahan moni nainen edes suostuisi eroamaan jos tietäisi ettei lasta näe sitten kun joka toinen viikonloppu, tai vaikka kerran viikossakin.



no, ei ehkä kauheasti osaa auttaa ap:ta, paitsi yritä roikkua siinä liitossa nyt vaan, kyllä kenen tahansa parisuhde heittää kuperkeikkaa kun lapsi tulee taloon. Koita muistaa että olet joskus kuitenkin rakastanut sitä miestä niin paljon että olette menneet naimisiin (ja muistuta miestä samasta). Maailmassa on loppujen lopuksi aika vähän sellaisia ihmisiä joiden kanssa ei voisi pakkotilanteessa tulla toimeen. ja teillä on nyt pakkotilanne. Heitä romukoppaan vaatimukset ja odotukset parisuhteesta, se on kaikki nyt toisarvoista.

Lapselle tulee helposti olo, että hänellä ei ole kotia ollenkaan, on vain isän ja äidin koti, joissa vuorotellaan!



1-vuotias varsinkin on aivan liian pieni tuohon rumbaan. Jos aikuiset eivät ole valmiita yrittämään, niin ratkaisua ei saa repiä 1-vuotiaan selkänahasta.