"Kuinka kasvattaa bebe" kuka lukenut?

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2012/10/10/pamela-druckerman-ja-ranskalainen-kasvatuskaytanto-kuinka-kasvattaa-bebe

Olen lukenut. Ihan kiva niille ranskalaisäideille, että saavat vauvansa - ja muut pienokaisensa - nukkumaan niin ajoissa, että ehtii pöyhiä hiuksensa ja pukea korkokengät siihen mennessä, kun puoliso sallii tulla kotiin illalliselle. Aivan ihanaa! Nainen ei missään nimessä lue vaikka kirjaa tai lähde lenkille - ei todellakaan - vaan hän laittautuu korkeaksi miestään varten ja viihdyttää häntä loppuillan. Siis kuka kadehtii tuollaista naista ( ja elämää ), käsi pystyyn? 

Huomasitteko, miten kirjan kirjoittaja ei missään käänteessä unohtanut mainita yhdenkään äidin varallisuutta tai koulutustaustaa? Kirjasta on helppo päätellä, etteivät kirjoittajan mielestä muut, kuin korkeakoulutetut ja mielellään johtavissa asemissa olevat naiset ole edes mainitsemisen arvoisia - tai ainakaan heidän käsitykseensä vanhemmuudesta ei voi luottaa. Päiväkodin työntekijätkin ovat kaikki kuin ranskalaisia versioita Maija Poppasesta - vaikkakin heidänkin koulutuksestaan mainitaan, että koulutukseen on todella vaikea päästä muiden, kuin joidenkin valioyksilöiden. 

Aivan ihanaa on myös, että nämä kaikki lääkäri-juristi-mennestyneet toimittaja - arkkitehti - yms - ystävättäret ehtivät joka ilta ihanasti laittautua kauniiksi ennen, kuin mies vihdoin sallii tulla omasta työstään kotiin klo 20 illalliselle - jolloin alkaa vanhempien oma aika. Upeaa, että naisella on tollasta "omaa aikaa", jonka kaiken hän saa käyttää meikkaamalla yötä vasten miestään varten.?

No joo, yritin olla vitsikäs, mutta en ehkä oikein onnistunut. Kyse on nyt siitä, että ärsyttää ihaika paljon A. kirjan elitistisyys ja B. se, että kirjan kirjoittaja on olevinaan melkoinen feministi, mutta siltikin hän sortuu vain periamerikkalaiseen ( myös suomalaiseen ) tapaan kerjäämään arvoistusta ja uskottavuutta sanoilleen hokemalla jatkuvasti sitä, miten "koulutettuja" nämä hänen tuntemansa naiset ovat. 

Se on totta että itselläni ainakin maidontuotanto romahti kun pidimme unikoulun 9kk ikäiselle. Mutta Ranskassa ei kai juuri täysimetellä muutenkaan. Kirjassa oli muutamia hyviä vinkkejä ja sen myötä olen alkanut 3-vuotiaalle opettamaan odottamaan puheenvuoroa ja usein syömme salaatin alkupalanaa - tahtoo muuten jäädä lautasen reunalle.

Eipä kiinnosta kasvattaa omista tyttäristä mitään bebejä tai muitakaan lorttoja. Kunhan kasvaisi vastuuntuntoisia, toiset huomioon ottavia, luotettavia ja rehellisiä ihmisiä, niin tavoite olisi silloin siinä!

bloggaaja moumou on lukenut ja nyt on käytäntöön soveltamisen vuoro, mielenkiintoista :)

Kyllä, hyvä kirja. Viihdyttävästi kirjoitettu. Mitään uutta siinä ei sinänsä ollut, meillä on aina toimittukin melko samalla tavalla. Mitä nyt ei pitkiä eroja vanhemmista jne., mutta esim. ruokailun ja nukkumisen suhteen. Siis että normaalia ruokaa syödään ja yöllä nukutaan.

Luin kirjan, omat lapset jo kouluikäisiä, että ei ihan ajankohtainen ollut minulle. Mutta kiintoisaa luettavaa kuitenkin, kirjan mukaan ranskalaisilla on todella erilainen suhtautuminen lapsiin jo vauvaiästä saakka, verrattuna esim. omaan kasvatustyyliini. Lasten odotetaan jo hyvin pienen "tekevän yönsä" eli nukkuvan koko yön ilman yösyöttöjä, samoin lapsi opetetaan pienestä pitäen myös viihtymään yksikseen, eikä vanhemmat välittömästi reagoi joka "inahdukseen".

[quote author="Vierailija" time="29.07.2014 klo 12:24"]

Eipä kiinnosta kasvattaa omista tyttäristä mitään bebejä tai muitakaan lorttoja. Kunhan kasvaisi vastuuntuntoisia, toiset huomioon ottavia, luotettavia ja rehellisiä ihmisiä, niin tavoite olisi silloin siinä!

[/quote]

Mahtava vastaus! Ei varmaan edes tietoa mistä kirjasta on kysymys? Et ole mahtanut koulun jälkeen ainuttakaan kirjaa vapaaehtoisesti lukea. 

[quote author="Vierailija" time="29.07.2014 klo 12:35"]

[quote author="Vierailija" time="29.07.2014 klo 12:24"]

Eipä kiinnosta kasvattaa omista tyttäristä mitään bebejä tai muitakaan lorttoja. Kunhan kasvaisi vastuuntuntoisia, toiset huomioon ottavia, luotettavia ja rehellisiä ihmisiä, niin tavoite olisi silloin siinä!

[/quote]

Mahtava vastaus! Ei varmaan edes tietoa mistä kirjasta on kysymys? Et ole mahtanut koulun jälkeen ainuttakaan kirjaa vapaaehtoisesti lukea. 

[/quote]

Mahtava huumorintaju

Mä luen sitä nyt ja odottelen esikoista :) Toistaiseksi mielenkiintoiselta ja rohkaisevalta on tuntunut päivärutiinien säännöllisyys (minkä toki tiesin ennestäänkin) ja "le pausen" soveltaminen. Le pause tarkoittaa siis sitä, että ennen kuin ryntää itkevän vauvan luo "tuomaan palveluita" kannattaa tarkkailla lasta hetki, jotta se saa mahdollisuuden rauhoittaa itse itsensä. On myös hienoa, kun kirjassa puhutaan paljon lasten tylsistymisen ja itsekseen viihtymisen puolesta. Olen kasvatusalalla ja erilaisten aktiviteettien määrä tuntuu monissa perheissä olevan suorastaan ongelma.

Sen sijaan kauhistuttaa ranskalaisäitien ulkonäkö- ja urapaineet :O

Omat lapset jo teini-ikäisiä, mutta ihan mielenkiinnosta luin kirjan ja olin vaikuttunut! Kaikki oli luonnollista ja järkeenkäyvää. Voi, miten monelta asialta olisin välttynyt, jos olisin kaiken tuon tajunnut silloin, kun lapset syntyivät. Yleensä olen hyvin skeptinen, mutta tuon kirjan useimmat pointit allekirjoitan täysin!

Ihan hauska kirja se oli, parasta antia oli mielestäni ranskalaisten ja amerikkalaisten ruokailutottumusten vertailu. Lapsen kasvatukseen en paljon saanut vinkkejä, itellä oli silloin vauva. En ole lasta sen jälkeenkään jättänyt itkemään enkä antanut hoitoon pitkiksi ajoiksi. Muistan kyllä sellaisena ahaa-elämyksenä, kun jossain kohdassa todetiin että sekä lapsella että vanhemmalla on tarpeita ja oikeuksia, ne pitää pystyä sovittamaan yhteen. Meillä oli haastava vauva ja jotenkin se ajatus, että myös minulla saa olla tarpeita oli tosi lohduttava. Ei se arki siitä paljon muuttunut, mutta ehkä vähän vähensin itseni "uhraamista".

Mä luin ja tykkäsin. Esikoinen tulossa vasta, joten saa nähdä miten menee käytännössä.

Kuvittelisin, että alku menee hyvin lapsentahtisesti, mutta 3 kk iässä on jo jonkinlainen rytmi saavutettu eli syömiset ja unet. Toi le pause oli mielenkiintoinen, sama se että lapsella saa olla tylsää, pitää oppia odottamaan, kohteliaisuus opitaan jo hyvin pienenä, ruokana syödään mitä aikuisetkin ja että aikuinen päättää ei lapsi.

Pidin myös siitä, että jo vauvaa pidetään älyllisenä olentona, jolle voidaan selittää asioita. Siitä se varmaan jää ns. tavaksi, että lapsi kyllä ymmärtää. Itseäni vaivasi lapsena juurikin se, että pidettiin idioottina eikä kerrottu asioista.

Toisaalta kirjan kamalin anti oli se, että nainen on ensisijaisesti kohde, ei ajatteleva yksilö. Todellisuudessa vauvan saa jättää itsekseen rauhoittumaan, mutta miestä ei. Jos siis meillä elämä pyörii vauvan ympärillä niin Ranskassa keskipiste on mies ja miehen tarpeet.

Meillä lasten kanssa toimi se, että kun lapsen tarve tyydytettiin jo ennen kuin hän itse sitä tajusi, niin elämä oli helppoa ja on yhä. Eli turha antaa lapsen huutaa paria minuuttia nälkäänsä kun sen voi syöttää jo siinä vaiheessa, kun suu alkaa tehdä imemisliikettä. Maha täynnä kuivassa vaipassa joutaa jo tylsistymäänkin ja silloin tietää, että lapsella asiat on OK, kitsköön.

Aluksi pidin kirjasta kovastikin, olihan siellä hyviä neuvoja siitä että vauvan on nukuttava rauhallisesti ''yönsä'' ja ruokailuista. Mutta sitten tuli kamala sääli pieniä ranskalaislapsia kohtaan, sain sellaisen kuvan että perheen ei muka tarvitse sopeutua lapsen tarpeisiin yhtään, vaan lapsen tehtävä on sopeutua. Yhdessä esimerkissä joku äiti oli ottamassa aurinkoa ja lapselle on annettu pelkkä puupalikka leikkikaluksi. Ja yhdessä kohtaa joku isä saa kilarit kun kaverin pieni lapsi sanoo ''kakkamakkara''. Olen muutenkin saanut sellaisen kuvan ranskalaisista että ovat kalseaa väkeä varsinkin ulkomaisia ihmisiä kohtaan ja naiset ovat kateellisia toisilleen, liittyisikö armeijamaiseen varhaiskasvatukseen? 

Ennen kuin joku älähtää, niin ei, minulla ei ole lapsia. Uskon vaan siihen että lapsilla on oltava rajat, mutta lapsien on saatava olla lapsia, eivät he pikkuaikuisia ole.

En usko kasvatusoppaisiin, vaan maalaisjärkeen ja intuitioon. Opiskelujen parissa saan lukea ihan tarpeeksi, lapsen kasvatus olkoon kaavoista ja ulkoa opetelluista metodeista vapaata. Rutiinit toki on, nehän helpottavat arkeakin, mutta en tarvitse opasta tietääkseni milloin itkevän vauvan luokse kuuluu mennä. Tämä toimi esikoisen kohdalla, ja samalla hyväksi havaitulla menetelmällä jatketaan kun pikkusisaruskin syntyy.

[quote author="Vierailija" time="29.07.2014 klo 12:24"]Eipä kiinnosta kasvattaa omista tyttäristä mitään bebejä tai muitakaan lorttoja. Kunhan kasvaisi vastuuntuntoisia, toiset huomioon ottavia, luotettavia ja rehellisiä ihmisiä, niin tavoite olisi silloin siinä!

[/quote]

Tavoitteesi on mitä kunnioitettavin, mutta kyseisestä kirjasta et ole näköjään kuullut mitäänn.

[quote author="Vierailija" time="29.07.2014 klo 12:46"]Ihan hauska kirja se oli, parasta antia oli mielestäni ranskalaisten ja amerikkalaisten ruokailutottumusten vertailu. Lapsen kasvatukseen en paljon saanut vinkkejä, itellä oli silloin vauva. En ole lasta sen jälkeenkään jättänyt itkemään enkä antanut hoitoon pitkiksi ajoiksi. Muistan kyllä sellaisena ahaa-elämyksenä, kun jossain kohdassa todetiin että sekä lapsella että vanhemmalla on tarpeita ja oikeuksia, ne pitää pystyä sovittamaan yhteen. Meillä oli haastava vauva ja jotenkin se ajatus, että myös minulla saa olla tarpeita oli tosi lohduttava. Ei se arki siitä paljon muuttunut, mutta ehkä vähän vähensin itseni "uhraamista".

[/quote]

Juuri nuo asiat on mustakin kirjan ehdottomasti parasta antia!

Ranskassa asuneena en ymmärrä ihmeellistä ranskalaisen kasvatuksen palvontaa.

Ranskalaisuuteen kuuluu mm. erilaiset nolaamisella rankaisemiset.

[quote author="Vierailija" time="29.07.2014 klo 13:38"]

[quote author="Vierailija" time="29.07.2014 klo 12:24"]Eipä kiinnosta kasvattaa omista tyttäristä mitään bebejä tai muitakaan lorttoja. Kunhan kasvaisi vastuuntuntoisia, toiset huomioon ottavia, luotettavia ja rehellisiä ihmisiä, niin tavoite olisi silloin siinä!

[/quote]

Tavoitteesi on mitä kunnioitettavin, mutta kyseisestä kirjasta et ole näköjään kuullut mitäänn.

[/quote]

Haha :D- taisi ymmärtää että kirja kuuluu näin: ''Kuinka kasvattaa ranskalainen horatsu''.