Lue keskustelun säännöt.
Toisen lapsen yrittäminen jännittää paljon enemmän!!
29.07.2014 |
Kuin esikoisen! Silloin oli niin autuaan kokematon ja hommaan oli jotenkin "helppo" ryhtyä. Ei miettinyt miten kasetti kestää, saako nukkua kuinka moneen vuoteen yms. Lisäksi pelottaa se, miten esikoinen suhtautuisi vauvaan, tulisiko hirveää mustasukkaisuutta, riiteleekö lapset loppuelämänsä... Esikoinen on jo "iso" ja jos alamme yrittää tulee ikäeroa ihan kivasti reilusti yli 4v. Silti jännittää hommaan ryhtyä, koska esikoinen on ollut todella huonosti nukkuva (nykyään onneksi jo nukkuu!) sekä hyvin riehakas. Että mites sitä jaksaisi (onneksi noin iso lapsi voi varmaan jo jatkaa osa-aikaisessa hoidossa aamupäivisin)...
Onko muut miettinyt näitä? Me ollaan jo pari vuotta asiaa harkittu ja nyt ehkä alkaa tuntumaan että esikoinen on sen verran iso että asialle voisi jotain tehdäkin. Mutta pelottaa!
Kommentit (9)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jännitti, toisen lapsen saaminen ehkä eniten, kun toivoin esikoiselle sisarusta. Nyt meillä onkin neljä jo.
Meillä on toisen lapsen yritys päällä, mutta ei mua jännitä ollenkaan. Ehkä sitten jos ja kun testi näyttää positiivista.
Jännitti toisen lapsen yritys jonkun verran. Lähinnä juuri noi, kuinka mustasukkainen esikoisesta tulee yms. Kuinka käytännössä riittää aika yms. Kaikki meni kuitenkin tosi hyvin, ei ollut mustasukkaisuutta ja väsymyskään ei ollut yhtä kamalaa, kuin esikoisen kanssa vaikka toinen nukkuikin huonommin yöt.
Nyt odotamme kolmatta ja taas jännittää kamalasti kuinka jaksamme ja aika riittää. Tuntuu, että mitä enemmän näitä tulee niin sitä enemmän jännittää. Eniten nyt jännittää keskenmeno, ensimmäinen ultra jos vauvalla onkin jotain vialla ja kaikki raskauskomplikaatiot. Vaikka kaikki mennytkin edellisissä tosi hyvin niin on jo ehtinyt kuulla niin monta epäonnekasta tarinaa lähipiiristä, että sen takia jännitys on paha.
Itse työskentelen odottajien ja lasten parissa ja on vähän turhankin laaja skaala siitä mikä voikaan mennä pieleen. Pitää vaan yrittää muistaa että yleensä elämä kantaa :) ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me päätettiin etukäteen ennen esikoisen syntymää, että tehdään toinen lapsi pienellä ikäerolla. Päätöksessä pysyttiin. Onneksi tulin kolmannella yrityksellä raskaaksi, niin en ehtinyt ollenkaan jännittää. Kuvittelin etten vielä edes pystyisi tulla raskaaksi, kun imetin vielä esikoista.
Ekassa raskaudessa jännitin ja stressasin lähes kaikkea mahdollista. Nyt olen ottanut rennosti. Ainut, mikä jännittää on, miten tulen pärjäämään 1,5 vuotiaan ja vastasyntyneen kanssa. Raskautta ja synnytystä en jännitä yhtään. Vauva-aikaa pelkästään, kun esikoinen oli vaativa vauva. Toivon että seuraavan kanssa on helpompaa ja osaanhan minä itsekin jo paremmin vauvaa hoitaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietty on eri tilanne yrittää toista jos eka lapsi on ollut helpohko, kuin että eka lapsi on haastava temperamentti+nukkuu huonosti+mahdollisesti ollut terveysongelmaakin!
Tuttu, nyt kolmatta jännittää vielä enemmän....